Tuli ikävä 1980-lukua

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että kaikki se tieto mitä on netistä saatavilla, olisi hyväkin asia. Yhtään enempää ei kuitenkaan tiedetä, se on kaikki sirpaleista ja lajittelematonta mössöä.

Luulisi että kavereita on enemmän ja heitä näkee enemmän, kun on satoja "kavereita" somessa.

Ihmisiä näkee sen sijaan vähemmän, kaikki katsovat netflixiä kotona sen sijaan että olisivat elokuvissa, diskossa, keskustassa laumoittain.

Telkasta ei tule mitään katsomisen arvoista.

Vaatteet ovat kauheita rättejä jotka ei kestää pesua, lakanat ovat niin huonoa kangasta että vertautuvat paperilakanoihin.

Kaikki ovat kiinni puhelimessa, minäkin, kukaan ei lue enää kokonaista kirjaa. Kyläily on loppunut. Juhlat ovat niin kalliita järjestää ettei ihmisiä pysty kutsumaan, koska ne vedetään niin överiksi. Ei mitään puhetta että olisi voileipiä ja kakku.

Ei Suomessa tarvinnut pelätä IRA:ta tai lähi-itää.

Koulussa oli lounaan lisäksi välipala, kirjat eivät olleet kymmenellä ennen minua. Tehtävät tehtiin tehtäväkirjaan, ei vihkoon.

Meikkaaminen oli yksinkertaista, eikä ollut geelikynsiä ja kestoripsiä ja tatuointeja ja dieettejä, ravintolisiä ja proteiinilisiä, vaikka oli paineita olla sievä, se tarkoitti ehkä permanenttia, botoxia ja kuoria hampaisiin. Maailma ei ollut näin ulkonäkökeskeinen.

Ei kouluissa ollut välipaloja vielä 80-luvulla.

Mä suhtaudun äärettömän nostalgisesti kahdeksankymmentälukuun vaikka elämäni kurjia vuosia elinkin osittain silloin (yläaste). Muistan kun yhtäkkiä siirryttiin seitkytluvun ankeasta mustavalkoisesta ja pelottavastakin maailmasta (inhorealistiset noppa-lastenohjelmat ja uutiset...) väritelkkariin ja elintaso meidän perheellä nousi kohisten. Joka kotiin tuli mikroaaltouuni, kahvinkeittimet, videonauhurit ja leluja, harrastusvälineitä jne.riitti. Koulussakin raha näkyi laadukkaina (uudet joka vuosi!) kirjoina, nuoret kävivät reilaamassa, tavallisten perheiden tenavat laskettelivat, alettiin käydä enemmän ulkomailla. Musiikki oli kantaaottavaa (Bono jne.) tai harmitonta poppia, MTV mullisti maailmankuvaa. Ei ollut kännyköitä, soiteltiin lankapuhelimilla tai käytiin pyytämässä kavereita ulos. Aina riitti kavereita, pienempinä oltiin paljon ulkona ja leikittiin ja pelattiin, isompina käytiin kaikenlaisissa kerhoissa jne. Teininä luettiin Suosikkia, SinäMinää jne. Töitä riitti, opiskelemaan pääsi, työpaikkoja ja palveluja oli runsaasti pienemmilläkin paikkakunnilla, kouluissa oli hyvää, paikanpäällä tehtyä ruokaa. Kesätöitä sai alaikäisetkin helposti! Muoti oli hauskaa ja värikästä. Voi nostalgiaa.

80-luvun Pohjanmaa oli kyllä tosi ankea ja suvaitsematon. Eikä ollut edes nettiä henkireikänä.

Vierailija kirjoitti:

80-luvun Pohjanmaa oli kyllä tosi ankea ja suvaitsematon. Eikä ollut edes nettiä henkireikänä.

Haista vee. 1980-luvun Pohjanmaa oli hieno paikka; tanssipaikkoja oli useita kesää talvea auki, kesätöitä oli paljon, kavereitten kanssa pyörittiin siellä täällä ja laivoille Vaasasta pääsi käymään Ruotsissa.

Elintaso nousi kuten muuallakin ja oli hauskaa aikaa kaiken kaikkiaan.

Ja lisään vielä että perusvire oli erittäin positiivinen ja eteenpäinmenevä. Lisäksi oli paljon turvallisempaa kuin nykyään, luulen että ihmiset pystyivät noin ylipäänsä luottamaan toisiinsa enemmän. Lapset saivat liikkua vapaammin ja nuoret liftasivat surutta paikasta toiseen. Nykyään kukaan ei uskalla liftata eikä ottaa ketään kyytiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä suhtaudun äärettömän nostalgisesti kahdeksankymmentälukuun vaikka elämäni kurjia vuosia elinkin osittain silloin (yläaste). Muistan kun yhtäkkiä siirryttiin seitkytluvun ankeasta mustavalkoisesta ja pelottavastakin maailmasta (inhorealistiset noppa-lastenohjelmat ja uutiset...) väritelkkariin ja elintaso meidän perheellä nousi kohisten. Joka kotiin tuli mikroaaltouuni, kahvinkeittimet, videonauhurit ja leluja, harrastusvälineitä jne.riitti. Koulussakin raha näkyi laadukkaina (uudet joka vuosi!) kirjoina, nuoret kävivät reilaamassa, tavallisten perheiden tenavat laskettelivat, alettiin käydä enemmän ulkomailla. Musiikki oli kantaaottavaa (Bono jne.) tai harmitonta poppia, MTV mullisti maailmankuvaa. Ei ollut kännyköitä, soiteltiin lankapuhelimilla tai käytiin pyytämässä kavereita ulos. Aina riitti kavereita, pienempinä oltiin paljon ulkona ja leikittiin ja pelattiin, isompina käytiin kaikenlaisissa kerhoissa jne. Teininä luettiin Suosikkia, SinäMinää jne. Töitä riitti, opiskelemaan pääsi, työpaikkoja ja palveluja oli runsaasti pienemmilläkin paikkakunnilla, kouluissa oli hyvää, paikanpäällä tehtyä ruokaa. Kesätöitä sai alaikäisetkin helposti! Muoti oli hauskaa ja värikästä. Voi nostalgiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli silloin ainakin minun lapsen silmin niin simppeliä.

Eiköhän lapsen silmin kaikki oo simppleliä. Voin sanoa, että ei se elämä mitään herkkua 80-luvulla ollut. Kyllä nykyään on asiat paremmin, vaikka ei mitenkään huippuhyvin olekaan.

ps. sulla on joku ikäkriisi

Ei ole ikäkriisiä, on alkanut ahdistamaan se aika mikä kuluu puhelimen etsimiseen, instassa, läppärin kanssa temppuillessa ja muut vastaavat asiat. 90-luvulla elin loput lapsuudestani sekä teini-iän ja silloin Nintendot ja kännykät olivat jo aika yleisiä, mktta ei silti mitään tällaista elektroniikkastressiä.

ihan on itsestäsi kiinni miten paljon lähdet mukaan elektroniikkastressiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli silloin ainakin minun lapsen silmin niin simppeliä.

Eiköhän lapsen silmin kaikki oo simppleliä. Voin sanoa, että ei se elämä mitään herkkua 80-luvulla ollut. Kyllä nykyään on asiat paremmin, vaikka ei mitenkään huippuhyvin olekaan.

ps. sulla on joku ikäkriisi

Ei ole ikäkriisiä, on alkanut ahdistamaan se aika mikä kuluu puhelimen etsimiseen, instassa, läppärin kanssa temppuillessa ja muut vastaavat asiat. 90-luvulla elin loput lapsuudestani sekä teini-iän ja silloin Nintendot ja kännykät olivat jo aika yleisiä, mktta ei silti mitään tällaista elektroniikkastressiä.

ihan on itsestäsi kiinni miten paljon lähdet mukaan elektroniikkastressiin.

Puhelinta on pakko pitää koko ajan, koska työasioita hoidetaan Whatsappin tai skypebusinessin kautta myös iltaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että kaikki se tieto mitä on netistä saatavilla, olisi hyväkin asia. Yhtään enempää ei kuitenkaan tiedetä, se on kaikki sirpaleista ja lajittelematonta mössöä.

Luulisi että kavereita on enemmän ja heitä näkee enemmän, kun on satoja "kavereita" somessa.

Ihmisiä näkee sen sijaan vähemmän, kaikki katsovat netflixiä kotona sen sijaan että olisivat elokuvissa, diskossa, keskustassa laumoittain.

Telkasta ei tule mitään katsomisen arvoista.

Vaatteet ovat kauheita rättejä jotka ei kestää pesua, lakanat ovat niin huonoa kangasta että vertautuvat paperilakanoihin.

Kaikki ovat kiinni puhelimessa, minäkin, kukaan ei lue enää kokonaista kirjaa. Kyläily on loppunut. Juhlat ovat niin kalliita järjestää ettei ihmisiä pysty kutsumaan, koska ne vedetään niin överiksi. Ei mitään puhetta että olisi voileipiä ja kakku.

Ei Suomessa tarvinnut pelätä IRA:ta tai lähi-itää.

Koulussa oli lounaan lisäksi välipala, kirjat eivät olleet kymmenellä ennen minua. Tehtävät tehtiin tehtäväkirjaan, ei vihkoon.

Meikkaaminen oli yksinkertaista, eikä ollut geelikynsiä ja kestoripsiä ja tatuointeja ja dieettejä, ravintolisiä ja proteiinilisiä, vaikka oli paineita olla sievä, se tarkoitti ehkä permanenttia, botoxia ja kuoria hampaisiin. Maailma ei ollut näin ulkonäkökeskeinen.

Ei kouluissa ollut välipaloja vielä 80-luvulla.

Meille se tuli 80-luvulla. Vettä ja näkkäri tai lantunpala.

Voitte pelata kasarin videopelejä emulaattoreilla. Googlettakaa.

T: retromies, joka kaipaa kasaria

Ainakin mua säälittää nykyajan kalpeat pullerot teinit, jotka kyhjöttää laatta kädessä apaattisina. Koko ajan.

Onneksi synnyin silloin kun synnyin.

Kyllähän kasari oli hienoa aikaa, vaikka oli silloinkin kaikkea negatiivista.

80-luvulla TV:stä ei tullut mitään. MTV lähetti ohjelmaa vain muutama tunti iltaisin ja elokuvia säännösteltiin niin että niitä lähetettiin vain yksi kerran viikossa.

Toisaalta paikallisradiot perustettiin 80-luvulla ja oli joitakin suosittuja merirosvoradioitakin, esimerkiksi Jyväskylässä RWR. Sitä ennen Yleisradiolla oli ollut monopoli ja se soitti vain vanhusten musiikkia.

Toisaalta en voisi elää ilman internettiä enkä haluaisi käyttää jättimäistä kuvaputkitelkkaria. Niitäkin sai vain korkeintaan 24" kokoisina kun nykyään kaikilla on vähintään 50 tuumaa.

Entisajan lankapuhelimet olivat ihan peestä.

VHS ja vinyylilevyt oli ihan peestä nekin. Ei silloin vielä tienny mut nykyinen blu-ray/dvd on paljon parempi. Autossakin voi soittaa musiikkia muistitikulta mikä vastaa entisajan C-kasettia (yhdelle kasetille/tikulle tungetaan niin paljon suosikkimusaa kuin mahtuu).

Tietokoneet oli huonoja. Pelit olivat aneemisia ja niiden lataamista piti odottaa kauan. Otin kerran kellolla aikaa ja C64:lla kasettipelin lataaminen kesti vartin. Tosi hi-tech... grafiikkakin oli suttuista pikselimössä.

80-luvu oli hienoa aikaa, mutta nykyaika on parempi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kasarilta välilllä kaipaa pieniä asioita, vaikka monet isot asiat ovat tietysti nykyään paremmin esim. osataan parantaa sairauksia mihin kasarilla kuoltiin, ahdistavalle eksälle voi saada lähestymiskiellon jne.

-hassut villapaidat, sifonkihuivit, luonnollisuus. Ulkonäköpaineita oli, muttei läheskään niin paljon mitä nykyään.

-elintasokilpailua ei ollut niin paljon ja vähemmälläkin suorittamisella pärjäsi. Esim. riitti että osasi tehdä kotiruokaa, nykyään ollaan sitä mieltä että lapset syrjäytyy jos ei tarjota eksoottisia makuelämyksiä, tai oli  ihan siistiä harrastaa hölkkää tai aerobicia, nyt pitää olla joku thriathlonisti-ultrajuoksija

80-luvulla osattiin puolestaan parantaa sairauksia, joita ei 60-luvulla osattu.

Minä olin nuori 70-80 -luvun taiteessa ja kyllä minunlla oli ulkonäköpaineita huomattavasti enemmän kuin teinilapsellani nyt. Minä halusin olla samanlainen kuin muut, lapseni haluaa olla erilainen kuin muut. 

En ole törmännyt keneenkään nykyäitiin, joka olisi sitä mieltä, että lapselle pitäisi tarjota eksoottisia makuelämyksiä. 

Omassa liikunnallisessa tuttavapiirissä ei ole ketään, joka tavoittelisi trialthonia tms. Käyvät erilaisissa jumpissa, kuntosalilla, harrastavat tanssia tai  hölkkälenkillä. 

Taisit vähän liiotella?

Kasariteini kirjoitti:

Mikä teitä estää elämästä 80-lukua? Luovutte tietokoneesta, netistä ja kännykästä. Hankitte vanhan auton. Neuvostoliittoa ei enää tarvitse pelätä, mutta voitte sen sijaan pelätä Venäjää tai Yhdysvaltoja. Pelkäätte islamistien sijaan IRA:ta tai muita eurooppalaisia terroristijärjestöjä. Päätätte, että käytte vain terveyskeskuksessa, ettekä mene erikoisterveydenhuoltoon. Ostatte vain peruselintarvikkeita ja jätätte einekset hyllyyn. Kuuntelette vain kasaria. Lisäksi jätätte puolet palkastanne käyttämättä, että elintaso putoaa 80-luvun tasalle. Kannattaa myös harkita jotain fyysisesti raskasta työtä.

Onnea 80-luvun elämäntavalle! 

Ei tuo ole mitään kasaria vaan ihan normaalia elämää monelle nykyisinkin, paitsi jos sattuu olemaan niitä joiden käteen känny on liimaantunut kiinni.

Erikoisterveydenhuolto oli 80-luvullakin ihan jo olemassa ja vielä käytetään useita samoja lääkkeitä ja hoitoja, vaikka uusiakin on tullut lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kasarilta välilllä kaipaa pieniä asioita, vaikka monet isot asiat ovat tietysti nykyään paremmin esim. osataan parantaa sairauksia mihin kasarilla kuoltiin, ahdistavalle eksälle voi saada lähestymiskiellon jne.

-hassut villapaidat, sifonkihuivit, luonnollisuus. Ulkonäköpaineita oli, muttei läheskään niin paljon mitä nykyään.

-elintasokilpailua ei ollut niin paljon ja vähemmälläkin suorittamisella pärjäsi. Esim. riitti että osasi tehdä kotiruokaa, nykyään ollaan sitä mieltä että lapset syrjäytyy jos ei tarjota eksoottisia makuelämyksiä, tai oli  ihan siistiä harrastaa hölkkää tai aerobicia, nyt pitää olla joku thriathlonisti-ultrajuoksija

80-luvulla osattiin puolestaan parantaa sairauksia, joita ei 60-luvulla osattu.

Minä olin nuori 70-80 -luvun taiteessa ja kyllä minunlla oli ulkonäköpaineita huomattavasti enemmän kuin teinilapsellani nyt. Minä halusin olla samanlainen kuin muut, lapseni haluaa olla erilainen kuin muut. 

En ole törmännyt keneenkään nykyäitiin, joka olisi sitä mieltä, että lapselle pitäisi tarjota eksoottisia makuelämyksiä. 

Omassa liikunnallisessa tuttavapiirissä ei ole ketään, joka tavoittelisi trialthonia tms. Käyvät erilaisissa jumpissa, kuntosalilla, harrastavat tanssia tai  hölkkälenkillä. 

Taisit vähän liiotella?

Erikoista, kun nykyään teinit ei juuri halua erottua. Omassa nuoruudessa 80-90-luvulla nimenomaan halusin erottua, olla erilainen.

Lääkärille pääsi silloin ihan terveyskeskuksessakin.

Eli tutkimuksiin pääsi.

Vierailija kirjoitti:

80-luku ei ollut näin ulkonäkökeskeistä.

Vm 68

Tämä. Kun katsoo vanhoja sarjoja 80-luvulta tai 90 -luvun alusta, kaikki ihmiset on näyttäneet ihan hirveiltä nykymittapuulla. Kukkamekko ja sen päällä villatakki, vinot keltaiset hampaat ja pullomassu ja käyt silti seksiobjektista.

Varsinkin brittisarjoissa kaikki ihmiset oli enemmän tai vähemmän rumia. Niiden katseleminen on tosi vapauttavaa.

Vaihtaisin kaiken tän turhan teknologian jotta sais noi paremmat ajat takaisin. En ollut tuolloin vielä edes syntynyt, mutta tuntuu et tää ei oo oikeaa elämää tuijottaa ruutuja ja pysyä ajankohtaisena turhuuksissa joita pidetään itsestäänselvyyksinä...

80-luku oli oikeasti ihanaa aikaa. Ihmiset oli suvaitsevaisempi kuin nykyään ja yhteiskunnassa tunnelma, jossa jokaisella oli mahdollisuus pärjätä. Vain luuserit oli työttöminä.

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla oli tulevaisuususkoa. Nyt tulevaisuus lähinnä pelottaa (ilmastonmuutos jne).

Itse tutustuin ilmastonmuutos -käsitteeseen juurikin 80-luvulla, siinä loppupuolella.

Silloin siihen suhtauduttiin positiivisesti täällä Suomessa. Parempia viljasatoja ja viljelysalan leviäminen pohjoiseen. Vehnää Lapissa!

Sittemmin on ääni kellossa muuttunut.