Tuli ikävä 1980-lukua

Kasariteini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasariteini kirjoitti:

Mikä teitä estää elämästä 80-lukua? Luovutte tietokoneesta, netistä ja kännykästä. Hankitte vanhan auton. Neuvostoliittoa ei enää tarvitse pelätä, mutta voitte sen sijaan pelätä Venäjää tai Yhdysvaltoja. Pelkäätte islamistien sijaan IRA:ta tai muita eurooppalaisia terroristijärjestöjä. Päätätte, että käytte vain terveyskeskuksessa, ettekä mene erikoisterveydenhuoltoon. Ostatte vain peruselintarvikkeita ja jätätte einekset hyllyyn. Kuuntelette vain kasaria. Lisäksi jätätte puolet palkastanne käyttämättä, että elintaso putoaa 80-luvun tasalle. Kannattaa myös harkita jotain fyysisesti raskasta työtä.

Onnea 80-luvun elämäntavalle! 

Olet vähän yksinkertainen. 

Hyvin mahdollista, mutta missä kohtaa olin väärässä?

Siinä että luulet että koko ympröivä maailma muuttuu takaisin 80-luvulle jos joku yksilö yrittää omassa elämssään uida vastavirtaan.

Kasariteini kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasariteini kirjoitti:

Mikä teitä estää elämästä 80-lukua? Luovutte tietokoneesta, netistä ja kännykästä. Hankitte vanhan auton. Neuvostoliittoa ei enää tarvitse pelätä, mutta voitte sen sijaan pelätä Venäjää tai Yhdysvaltoja. Pelkäätte islamistien sijaan IRA:ta tai muita eurooppalaisia terroristijärjestöjä. Päätätte, että käytte vain terveyskeskuksessa, ettekä mene erikoisterveydenhuoltoon. Ostatte vain peruselintarvikkeita ja jätätte einekset hyllyyn. Kuuntelette vain kasaria. Lisäksi jätätte puolet palkastanne käyttämättä, että elintaso putoaa 80-luvun tasalle. Kannattaa myös harkita jotain fyysisesti raskasta työtä.

Onnea 80-luvun elämäntavalle! 

Olet vähän yksinkertainen. 

Hyvin mahdollista, mutta missä kohtaa olin väärässä?

Ei IRA:aa tarvinnut Suomessa pelätä. Elintaso oli parempi kuin nyt: koulukirjat olivat kaikille ilmaiset, työtä sai jokainen, joka pystyi/halusi.

Eineksiäkin sai, mutta sai tehdä myös omat ruokansa itse jestas sentään...

Kasarilla ei myöskään tarvinnut pelätä lähi-idän miehiä, jotka halveksivat suomalaisia naisia lutkina omassa maassaan.

Vanha auto ja musiikki ovat ainoita saatavilla olevia asioita luettelemistasi (myös vähäpätöisimpiä), mutta niitä saa vaikka 60-luvulta, jos haluaa.

Tupakoinnin kanssa on menty hyvään suuntaan, sitä en kaipaa. Lentokoneessa oli karmea savupilvi. Kasiluokkalaisena käytiin itse ostamassa omat tupakat kioskilta. Myöhemmin baari-illan jälkeen vaatteita piti tuulettaa pitkään ja hiukset haisivat ihan karmeilta. 

Vierailija kirjoitti:

Eläisittekö mielummin vuotta 1988 vai 2018?

1988

Vierailija kirjoitti:

Minullakin tulee nostalginen ja kaipaava olo 80-luvusta. Tulee jopa surullinen olo. Katsoin jotain elokuvia ja selasin jotain kirjaa, jossa oli valokuva 80-luvun koulusta ja lapsista. Tuli surullinen olo, koska sitä aikaa ja lapsuuttaan ei voi saada koskaan takaisin. 

Minulla on jonkinlainen kolmenkympin kriisi ja elän muutosten aikoja. Olen menettänyt parin vuoden sisällä kaksi isovanhempaani (ja kolmannella ei ole paljon elinaikaa jäljellä) ja mummolan ja mummun kesänviettopaikan ja vanhempani puhuvat välillä lapsuudenkotini myymisestä. Kaikki tuttu ja turvallinen lapsuudesta muuttuu. Välillä tunnen itseni aikuiseksi ja välillä haluaisin taas olla lapsi. 

Olisipa vielä 80-luku. :( 

Mulla oli tuo sama fiilis muutama vuosi sitten. Mummo vietiin vanhainkotiin ja kiersin vielä vanhat paikat itku kurkussa läpi. Asunto jäi vielä mutta eihän se sama ole ilman isovanhempia. Suosittelen sinullekin käymään vielä låpi ne lapsuuden tärkeät paikat, itke vaikka ja muista hyvät hetket, ja sitten päästä irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko 80-luvun lopun kasinovuodet "loisteliasta" aikaa?

Kyllä, ainakin pääkaupunkiseudulla. Se juppikulttuuri oli jotain ihan uskomatonta.

Silloin taisi olla vielä paljon isommat erot pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä henkisessä ja muussa ilmapiirissä? Oma sukuni on täysin pääkaupunkiseutulainen, joten omakohtaista kosketuspintaa ei ole tuolta ajalta. 

Täytin 18v vuonna -83. Minusta ero oli pienempi kuin nykyään. Asuin pienellä paikkakunnalla pohjoisessa ja Helsingissä tuli leuvattua tosi usein, kun moni tuttu oli sinne muuttanut. En kyllä huomannut mitään erityistä kuilua henkisessä ja muussa ilmapiirissä. Nuoriso eli musiikista ja oli aivan sama, mistä päin oli kotoisin. Enemmän minusta nykyään tuntuu, että on eroa. En osaa sitä selittää sanoin näin kirjallisesti. Mutta silloin ei ollut sellaista tunnetta, että on helsinkiläiset ja maalaiset, vaan nuoret oli suloisessa sekamelskassa bändikeikoilla, olivat he mistä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin tulee nostalginen ja kaipaava olo 80-luvusta. Tulee jopa surullinen olo. Katsoin jotain elokuvia ja selasin jotain kirjaa, jossa oli valokuva 80-luvun koulusta ja lapsista. Tuli surullinen olo, koska sitä aikaa ja lapsuuttaan ei voi saada koskaan takaisin. 

Minulla on jonkinlainen kolmenkympin kriisi ja elän muutosten aikoja. Olen menettänyt parin vuoden sisällä kaksi isovanhempaani (ja kolmannella ei ole paljon elinaikaa jäljellä) ja mummolan ja mummun kesänviettopaikan ja vanhempani puhuvat välillä lapsuudenkotini myymisestä. Kaikki tuttu ja turvallinen lapsuudesta muuttuu. Välillä tunnen itseni aikuiseksi ja välillä haluaisin taas olla lapsi. 

Olisipa vielä 80-luku. :( 

Mulla oli tuo sama fiilis muutama vuosi sitten. Mummo vietiin vanhainkotiin ja kiersin vielä vanhat paikat itku kurkussa läpi. Asunto jäi vielä mutta eihän se sama ole ilman isovanhempia. Suosittelen sinullekin käymään vielä låpi ne lapsuuden tärkeät paikat, itke vaikka ja muista hyvät hetket, ja sitten päästä irti.

Olen eri, mutta otetaan vaikka esimerkiksi Leppävaara. Se oli aivan erilainen 80-luvulla kuin nyt valtavan Sellon möhkäleen ja kerrostaloryppäiden ja muutaman tornitalon kanssa. Jotenkin kaipaisin sitä väljempää maisemaa ja ihmismäisempää olomuotoa. Muistan, miten asemalaiturilla ulkoilmassa odottelin junaa Helsinkiin. Joku toinen on taas innoissaan, kun pääsee asumaan hyvin palveluiden ääreen ja nauttii isosta ostoskeskuksesta. 

Olen eri, mutta otetaan vaikka esimerkiksi Leppävaara. Se oli aivan erilainen 80-luvulla kuin nyt valtavan Sellon möhkäleen ja kerrostaloryppäiden ja muutaman tornitalon kanssa. Jotenkin kaipaisin sitä väljempää maisemaa ja ihmismäisempää olomuotoa. Muistan, miten asemalaiturilla ulkoilmassa odottelin junaa Helsinkiin. Joku toinen on taas innoissaan, kun pääsee asumaan hyvin palveluiden ääreen ja nauttii isosta ostoskeskuksesta. [/quote]

Muistan itse myös 80-luvun leppävaaran. Oli jotenkin kodikkaampi se vanha puinen asema ja maxi kuin nykyinen. Galleria oli silloin hieno suihkulähteineen. Niin se maailma muuttuu.

Varmasti moni asia on nykyään paremin, en sitä kiellä. Ainakin maailman mittakaavassa köyhyys ja lapsikuolleisuus on vähentynyt. Lähinnä siis kaipaan sitä yhteisöllisyyttä ja ihmisiä ulkona. Luulen lapsia ja nuoria olleen enemmän siihen aikaan, joten ihmisiä näkyi enemmän. Nykyään on vähän tyhjää joka puolella.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta otetaan vaikka esimerkiksi Leppävaara. Se oli aivan erilainen 80-luvulla kuin nyt valtavan Sellon möhkäleen ja kerrostaloryppäiden ja muutaman tornitalon kanssa. Jotenkin kaipaisin sitä väljempää maisemaa ja ihmismäisempää olomuotoa. Muistan, miten asemalaiturilla ulkoilmassa odottelin junaa Helsinkiin. Joku toinen on taas innoissaan, kun pääsee asumaan hyvin palveluiden ääreen ja nauttii isosta ostoskeskuksesta. 

Muistan itse myös 80-luvun leppävaaran. Oli jotenkin kodikkaampi se vanha puinen asema ja maxi kuin nykyinen. Galleria oli silloin hieno suihkulähteineen. Niin se maailma muuttuu.

Kävin viidentoista vuoden tauon jälkeen Galleriassa. Se on rakennettu umpeen jollain ihmevirityksillä ikään kuin jotain vanerilevyjä tms. Ei kiva. Tosin en ole myöskään tämän nykypäivän lasikaidearkkitehtuurin ystävä. Ilmeisesti olen täysiverinen mielensäpahoittaja. 

80-luvun yksi hyviä puolia oli, että töitä sai kun vaan käveli jonnekin kysymään. Työttömyysjakso ei tehnyt ihmisestä muiden silmissä tyhmää laiskaa juoppoa ja ne olivat lyhyitä, vaikkei ansiosidonnaisessa ollut kestoa.

Huono puoli oli se, että opiskelemaan oli tosi vaikea päästä heti lukion jälkeen, jos oli tavallinen keskitasoinen oppilas. Minä menin kahden välivuoden jälkeen minne pääsin, en sinne minne olisi halunnut. Mutta toisaalta, pystyi hakemaan paljon enemmän, kun yhteishaussa oli vain opistot ja tekut olivat yhteishaun ulkopuolella. Tekusta mullekin paikka löytyi, yllättäin sellaisesta mihin oli vaikea päästä, mutta pääsykoe meni loistavasti. Olen kuitenkin viihtynyt teknisellä alalla, vaikka en olekaan mikään miesten ihastelija enkä pidä miesvaltaisia työpaikkoja erityisen rentoina. Korot olivat korkeita. Joo inflaatio söi, mutta olivat ne silti korkeita.

Eineksiä oli kyllä 80-luvullakin ja mikroaaltouunitkin oli keksitty. Tietokoneita oli, nettiä ei ollut yleisessä käytössä. Siinä oli se hyvä puoli, että ihmiset eivät olleet niistä niin riippuvaisia.

80-luku oli ihanaa aikaa. Ystävällisyyttä ja hellyyttä sai osoittaa, eikä pikku pusun tai paijauksen antamisesta joutunut vankilaan. Nuoret olivat avoimempia ja seikkailunhaluisempia kuin nykyään.

80-luku nostalgikot ei ilmeisesti tajua, että nykyään nuo kaikki nintendo- ja sega-pelit on saatavilla muutamassa sekunnissa, samoin ~kaikki maailman musiikki ja ne paskat tv-sarjat.

Toisin kuin neukkuajan Suomessa missä tv:ssä näkyi kaksi kanavaa, elektroniikka oli helvetin kallista, ruokakauppojen valikoimat oli suppeat ja halvasta matkustamisesta ei oltu kuultukaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta otetaan vaikka esimerkiksi Leppävaara. Se oli aivan erilainen 80-luvulla kuin nyt valtavan Sellon möhkäleen ja kerrostaloryppäiden ja muutaman tornitalon kanssa. Jotenkin kaipaisin sitä väljempää maisemaa ja ihmismäisempää olomuotoa. Muistan, miten asemalaiturilla ulkoilmassa odottelin junaa Helsinkiin. Joku toinen on taas innoissaan, kun pääsee asumaan hyvin palveluiden ääreen ja nauttii isosta ostoskeskuksesta. 

Muistan itse myös 80-luvun leppävaaran. Oli jotenkin kodikkaampi se vanha puinen asema ja maxi kuin nykyinen. Galleria oli silloin hieno suihkulähteineen. Niin se maailma muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Ketjua luettuani tulee mieleen, ettei kaikki hienous liittynyt 80-lukuun vaan ihmisen omaan, huolettomaan lapsuuteen.

Ei kai? Miten kukaan voi muuten ikävöidä jotain helvetin kirjahyllyjä ja magneettipenaaleja. :D

80-luvulla ei ollut somehelvettiä. Josta voi olla vielä tänäkin vuonna pois jos vaan ei ole laiska paska. Turha ulista.

Commodore kuusnepan kasettiaseman herkkyys oli hauska juttu silloin. Huonosti kopioidut pelikasetit antoi syntax erroria. Spurguilla oli imppausmajoja metsissä ja niitä käytiin vakoilemassa. Siihen aikaan kaikki lähiöiden välimetsiköt oli täynnä pornolehtiä ja kaiken maailman romua. 

80-luvulla ihmisiä ei holhottu. Nyt niitä ohjelmoidaan.

Vierailija kirjoitti:

80-luku nostalgikot ei ilmeisesti tajua, että nykyään nuo kaikki nintendo- ja sega-pelit on saatavilla muutamassa sekunnissa, samoin ~kaikki maailman musiikki ja ne paskat tv-sarjat.

Toisin kuin neukkuajan Suomessa missä tv:ssä näkyi kaksi kanavaa, elektroniikka oli helvetin kallista, ruokakauppojen valikoimat oli suppeat ja halvasta matkustamisesta ei oltu kuultukaan.

Lapset ja nuoret uskalsivat silloin vielä liftata, eivätkä etenkään maaseudulla osanneet varautua drinksuihin sekoitettuihin lääkeaineisiin. Nykyään kukkahatut ovat levittäneet valheitaan ja varoituksiaan joka paikkaan kouluista alkaen kiertävät pilaamassa lapsia ja nuoria ja tekemässä niistä vainoharhaisia.

Suomessa näkyi 80-luvulla kaksi kanavaa ja silti järkeviä televisio-ohjelmia oli enemmän.Nyt näytetään 80-luvun elokuvia kuudelta eri kanavalta uusintoina tai sitten on temptation islandia ja muuta pascaa.

Luulisi että kaikki se tieto mitä on netistä saatavilla, olisi hyväkin asia. Yhtään enempää ei kuitenkaan tiedetä, se on kaikki sirpaleista ja lajittelematonta mössöä.

Luulisi että kavereita on enemmän ja heitä näkee enemmän, kun on satoja "kavereita" somessa.

Ihmisiä näkee sen sijaan vähemmän, kaikki katsovat netflixiä kotona sen sijaan että olisivat elokuvissa, diskossa, keskustassa laumoittain.

Telkasta ei tule mitään katsomisen arvoista.

Vaatteet ovat kauheita rättejä jotka ei kestää pesua, lakanat ovat niin huonoa kangasta että vertautuvat paperilakanoihin.

Kaikki ovat kiinni puhelimessa, minäkin, kukaan ei lue enää kokonaista kirjaa. Kyläily on loppunut. Juhlat ovat niin kalliita järjestää ettei ihmisiä pysty kutsumaan, koska ne vedetään niin överiksi. Ei mitään puhetta että olisi voileipiä ja kakku.

Ei Suomessa tarvinnut pelätä IRA:ta tai lähi-itää.

Koulussa oli lounaan lisäksi välipala, kirjat eivät olleet kymmenellä ennen minua. Tehtävät tehtiin tehtäväkirjaan, ei vihkoon.

Meikkaaminen oli yksinkertaista, eikä ollut geelikynsiä ja kestoripsiä ja tatuointeja ja dieettejä, ravintolisiä ja proteiinilisiä, vaikka oli paineita olla sievä, se tarkoitti ehkä permanenttia, botoxia ja kuoria hampaisiin. Maailma ei ollut näin ulkonäkökeskeinen.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että kaikki se tieto mitä on netistä saatavilla, olisi hyväkin asia. Yhtään enempää ei kuitenkaan tiedetä, se on kaikki sirpaleista ja lajittelematonta mössöä.

Luulisi että kavereita on enemmän ja heitä näkee enemmän, kun on satoja "kavereita" somessa.

Ihmisiä näkee sen sijaan vähemmän, kaikki katsovat netflixiä kotona sen sijaan että olisivat elokuvissa, diskossa, keskustassa laumoittain.

Telkasta ei tule mitään katsomisen arvoista.

Vaatteet ovat kauheita rättejä jotka ei kestää pesua, lakanat ovat niin huonoa kangasta että vertautuvat paperilakanoihin.

Kaikki ovat kiinni puhelimessa, minäkin, kukaan ei lue enää kokonaista kirjaa. Kyläily on loppunut. Juhlat ovat niin kalliita järjestää ettei ihmisiä pysty kutsumaan, koska ne vedetään niin överiksi. Ei mitään puhetta että olisi voileipiä ja kakku.

Ei Suomessa tarvinnut pelätä IRA:ta tai lähi-itää.

Koulussa oli lounaan lisäksi välipala, kirjat eivät olleet kymmenellä ennen minua. Tehtävät tehtiin tehtäväkirjaan, ei vihkoon.

Meikkaaminen oli yksinkertaista, eikä ollut geelikynsiä ja kestoripsiä ja tatuointeja ja dieettejä, ravintolisiä ja proteiinilisiä, vaikka oli paineita olla sievä, se tarkoitti ehkä permanenttia, botoxia ja kuoria hampaisiin. Maailma ei ollut näin ulkonäkökeskeinen.

"Kuva olis kiva, läskit ja rillipäät älkööt vaivaantuko." 😂