Lue keskustelun säännöt.
Tuli ikävä 1980-lukua
Kaikki oli silloin ainakin minun lapsen silmin niin simppeliä.
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Erosiko 80-luvun alkupuoli miten paljon loppupuolen hulluista vuosista? Olen ymmärtänyt että 80-luvun alku oli vielä vähän ankeaa aikaa.
Silloin juuri pelättiin ydinsotaa ja ympäristökatastrofia. Elettiin todella suomettuneessa ja ahdasmielisessä ilmapiirissä. Moni vain haluaa muistella vuosikymmenen pari viimeistä vuotta, kun moni taviskin luuli olevansa voittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin nuoret uskalsi juoda viinaa ja hillua discoissa ja kaupungilla. Nykyään ne nyhjää kotona ja räplää puhelintaan. Ennen parempi.
Totta. Vielä 1990-luvulla oli nössö, jos ei viimeistään 15-vuotiaana ollut tupakointi ja ensikänni koettuna ja neitsyys menetetty.
Suuri osa niistä tuleekin sitten kuolemaan ennenaikaisesti, nykynuoret on jo fiksumpia etenkin tupakan suhteen. Tai no päihdepolitiikka on vaan järkevöitynyt.
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulla oli tulevaisuususkoa. Nyt tulevaisuus lähinnä pelottaa (ilmastonmuutos jne).
80-luvulla tajuttiin että öljykriisi oli kusetusta.
Eiköhän 2020 luvulla tajuta että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on myös kusetusta.
Vierailija kirjoitti:
Erosiko 80-luvun alkupuoli miten paljon loppupuolen hulluista vuosista? Olen ymmärtänyt että 80-luvun alku oli vielä vähän ankeaa aikaa.
Olen syntynyt 1971 ja muistan miten viidennellä luokalla (1983) opettaja tuskaili että saa hankintoja varten niin paljon rahaa, että ei enää keksi mitään mitä luokkaan voisi vielä ostaa, kun oli ostettu jo väritelkkari, nauhuri ja piirtoheitin.
Minun muistoni: Ihmiset kävelivät ja pyöräilivät paljon enemmän kuin nykyään. Kaipaan monia 80-luvun karkkeja ja jäätelömakuja. :) Lapset leikkivät paljon ulkona ja samassa kerrostalossa asui useampi kaveri. Vaatteet olivat kalliimpia nykyaikaan verrattuna ja valikoimaa suppeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykännykät ovat ehkä helpottaneet elämää, mutta myös vaikeuttaneet sitä. Nettiriippuvuudesta on tullut lähes alkoholin kaltainen ongelma ja ihmiset selaavat kännyköitään ajaessaan ja luulevat hallitsevansa silti ajamisen, vaikka yksi sekunti huomion herpaantumisesta riittää kohtalokkaaseen kolariin. Oon nähnyt, kun kännykkää selaava ajaa päin punaisia ja viereisellä kaistalla kääntymistilanteessa pelkääjän paikalta huomasin edellä seilanneen auton kuskilla kännykän kädessä. Lisäksi fysioterapeuteilla ja selkä-niska-hartia seudun ongelmiin erikoistuneilla lääkäreillä tulee olemaan töitä ihan lähivuosina enemmän kuin jaksavat tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Älykännykät ovat ehkä helpottaneet elämää, mutta myös vaikeuttaneet sitä. Nettiriippuvuudesta on tullut lähes alkoholin kaltainen ongelma ja ihmiset selaavat kännyköitään ajaessaan ja luulevat hallitsevansa silti ajamisen, vaikka yksi sekunti huomion herpaantumisesta riittää kohtalokkaaseen kolariin. Oon nähnyt, kun kännykkää selaava ajaa päin punaisia ja viereisellä kaistalla kääntymistilanteessa pelkääjän paikalta huomasin edellä seilanneen auton kuskilla kännykän kädessä. Lisäksi fysioterapeuteilla ja selkä-niska-hartia seudun ongelmiin erikoistuneilla lääkäreillä tulee olemaan töitä ihan lähivuosina enemmän kuin jaksavat tehdä.
Semmoista se on. Siksi minulla onkin kännykässä selain pois käytöstä työajan ulkopuolella (töissä on aikaa joutavuuksiin) ja kotona erillinen kannettava nettiä ja töitä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena kotikylällä kulki koiria vapaana. Eräskin herttainen tulikesällä joka aamu luokseni ja palasi illalla kotiinsa. Nyt jos samalla kylällä juoksee koira vapaana niin johan faceryhmä huutaa punaisena: kenen koira? Miksi vapaana? Mihin vietävä jos kiinni saadaan? Huoh. Kaipaan kasaria.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena kotikylällä kulki koiria vapaana. Eräskin herttainen tulikesällä joka aamu luokseni ja palasi illalla kotiinsa. Nyt jos samalla kylällä juoksee koira vapaana niin johan faceryhmä huutaa punaisena: kenen koira? Miksi vapaana? Mihin vietävä jos kiinni saadaan? Huoh. Kaipaan kasaria.
Tämä todistaa, että somesta on oikein käytettyä paljon hyötyäkin. Koirien ei pidä juosta vapaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosiko 80-luvun alkupuoli miten paljon loppupuolen hulluista vuosista? Olen ymmärtänyt että 80-luvun alku oli vielä vähän ankeaa aikaa.
Silloin juuri pelättiin ydinsotaa ja ympäristökatastrofia. Elettiin todella suomettuneessa ja ahdasmielisessä ilmapiirissä. Moni vain haluaa muistella vuosikymmenen pari viimeistä vuotta, kun moni taviskin luuli olevansa voittaja.
Heh, tässä vasta puusilmäistä historian tulkintaa. Juu oli hirrrrrveen ahdasmielistä ja ihmiset oli peloissaan...nykyaika on huomattavasti konservatiivisempaa kuin 80-luku koskaan, puhumattakaan 60- ja 70-luvuista. Se, että esim. lainsäädännössä homot on saaneet ihmisoikeuksia ja että kadulla näkee muunkin värisiä ihmisiä kuin vain valkoisia, ei muuta yleistä trendiä, joka on konservatiivista ja hyvinkin oikeistolaista.
60-luvun lopun muistan jo hyvin ja mielikuva on, että silloin oltiin aktiivisia, toiveikkaita, vaikka silloin tapahtui vaikka mitä kauheuksia - sarjamurhia, salamurhia, massamurhia, Vietnamin brutaali sota, nälänhätiä - ja kaikki näytettiin oikeastaan ekaa kertaa kaikelle kansalle tv:n välitykselle. Silti 60-lukua pidetään pääsääntöisesti iloisena vuosikymmenenä.
70-luku on vakavampi. Kaikki, siis ihan kaikki, politisoitui. Silti ei kenenkään tarvinnut pelätä mitään. Ja viinankäyttö ja ryyppyreissut milloin minnekin ovat legendaarisia. Koulutuksella vielä pystyi nousemaan, siitä oli todella hyötyä. Oman asunnon pystyi ostamaan ja kiitos inflaation, joillakin kävi tsägä korkojen kanssa.
80-luku on ollut kaikesta kylmästä sodasta ja ydinaseista huolimatta kaikkein huolettomin vuosikymmen, minkä minä olen elänyt. Juu, kyllä varmaan ihmiset olivat kovasti huolissaan - miettivät asiaa ehkä noin kymmenen sekuntia ja riensivät sitten shoppailemaan ja discoon. Yleinen ilmapiiri oli hyvin optimistinen, töitä riitti oikeasti, ulkomaille matkustelu halpeni entisestään, kansainvälinen viihde lävähti satelliittien ansiosta kaikkien nähtäville jne. Pinnallista ja optimistista. Kun edellisillä vuosikymmenillä oli oltu aktiivisia ja poliittisia ja yhteiskunnallisia, niin 80-luvulla upottiin omaan minään sitten oikein kunnolla. Hedonismi, narsismi, huolettomuus, keveys. Kylmä sotahan loi erittäinkin vakaan maailman (se tuntuu näiltä puusilmiltä tyystin tajuamatta), kaksinapainen maailma, jossa kumpikaan, N-liitto tai USA, ei päässyt niskan päälle päsmäröimään (vakoilijat pitivät huolen siitä, että kumpikin klikki oli ajan tasalla toistensa suunnitelmista, tämähän tietysti niin USA:ssa kuin N-liitossa oli hirveänkamalaa maanpetosta, mutta muun maailman kannalta suuri onni) ja heti kun se rikkoutui, alkoi jytinä Euroopassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1917 elettiin Suome parasta aikaa, kute L. Huhtasaarikin on todennut.
Hupaisinta on, että nykyään ne kaikkein oikeistolaisimmat ja konservattiivisemmat (lue persut) tuntuvat haikailevat eniten vasemmiston ja muiden hyysääjätätien luomaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja ennen kaikkea sitä vapaata, avointa ja positiivista ilmapiiriä, mikä 80-luvulla vallitsi. Siellähän ne oli ne pioneerit, jotka aukoivat tietä maailmalle, alkoivat vetämään homoja ulos kaapeista, alkoivat kiinnostua luonnonsuojelusta, alkoivat ajaa vammaisten asioita, eläintensuojelua jne. Kaikkea sitä, mitä kunnon persuäijä vastustaa, koska sehän on kaikki poissa hänen hyysäämisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosiko 80-luvun alkupuoli miten paljon loppupuolen hulluista vuosista? Olen ymmärtänyt että 80-luvun alku oli vielä vähän ankeaa aikaa.
Silloin juuri pelättiin ydinsotaa ja ympäristökatastrofia. Elettiin todella suomettuneessa ja ahdasmielisessä ilmapiirissä. Moni vain haluaa muistella vuosikymmenen pari viimeistä vuotta, kun moni taviskin luuli olevansa voittaja.
Juu, Suomessa siirryttiin sille kaikkien ihannoimalle nousukauden 1980-luvulle todellisuudessa vasta vuosikymmenen loppupuoliskolla, ja nousukausi oli lyhyt. Alkupuolisko täällä elettiin vielä silkassa 70-luvun ahdasmielisessä kekkoslovakialaisuuden hengessä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena kotikylällä kulki koiria vapaana. Eräskin herttainen tulikesällä joka aamu luokseni ja palasi illalla kotiinsa. Nyt jos samalla kylällä juoksee koira vapaana niin johan faceryhmä huutaa punaisena: kenen koira? Miksi vapaana? Mihin vietävä jos kiinni saadaan? Huoh. Kaipaan kasaria.
Hui! Mua olisi vaan pelottanut. Pelkäsin lapsena koiria. Irtokoirista en nytkään tykkäisi.
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli huoletonta ja iloista aikaa. Oi niitä aikoja... :D
Juu, avain kaulassa pyörittiin missä huvittaa suunnilleen kilsan säteellä kotoa iltamyöhään, vaikka oltiin 7-9 vuotiaita. Äiti kertoi, että kaverien mutsien kanssa parvekkelta bongailivat missä näkyis taskulamppujen valoja. Sitten kajahti, että no niin natiaiset, nähty on! Sisään ja syömään. Pesulle ja unta palloon.
Uimarannoilla, ainakin Helsingissä, suuri osa naisista olivat ilman yläosaa.
Oi sitä aikaa!
Vierailija kirjoitti:
Uimarannoilla, ainakin Helsingissä, suuri osa naisista olivat ilman yläosaa.
Oi sitä aikaa!
Siihen aikaan kukaan ei kyllä olisi kirjoittanut, että "suuri osa olivat".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uimarannoilla, ainakin Helsingissä, suuri osa naisista olivat ilman yläosaa.
Oi sitä aikaa!
Siihen aikaan kukaan ei kyllä olisi kirjoittanut, että "suuri osa olivat".
Siihen aikaan peruskoulussa jäi vielä luokalle, jos ei oppinut edes oikeinkirjoituksen alkeita.
Erosiko 80-luvun alkupuoli miten paljon loppupuolen hulluista vuosista? Olen ymmärtänyt että 80-luvun alku oli vielä vähän ankeaa aikaa.