Lue keskustelun säännöt.
Sinkku ja vähän katkera välillä
02.02.2018 |
Kun nyrpeimmilläkin ja hyvin vaatimattoman näköisillä naisilla (yli- tai alipainoa, lyhyet harvat hiukset, ohuet huulet, pienet silmät, vanhanaikaiset silmälasit, kalvakka iho, vaatteet tyyliä mom jeans ilman ironiaa), joita tunnen harrastuksista tai työpiireistä, on parisuhde. Tuli taas sellainen olo, että mä oon varmaan sitten vielä kamalampi luonteeltani ja universumin vastenmielisimmän näköinen, kun oma sinkkuilu vaan jatkuu, siinä missä muut menee kihloihin ym.
Kommentit (230)
Nyt hankit pari kissaa..vibraattorin ja netflixin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä laina ja yksin kirjoitti:
Minä olen pannut merkille, että noilla hengenvaarallisesti lihavilla ihmisillä on aina heitä syvästi rakastava puoliso. Usein he oikein palvovat puolisoaan ja totetuttavat kaikki tämän toiveet ruokailun suhteen. Haastatteluissa he kertovat, miten rakas lihava puoliso onkaan ja miten herkkä mieleltään. Olen ajatellut, että minäkin alan syömään itseni sänkykuntoon. Eiköhän ala puoliso löytymään.
Ne meksikolaiset puolisot ovat vaikuttaneet LIEVÄSTI VAJOKEILTA
KISSA; VIBRAATTORI JA NETFLIX
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron teille salaisuuden: kyse ei ole suorittamisesta ollenkaan, vaan 100% hyvästä onnesta.
Tietysti onnella voi olla joku rooli, mutta kyllä enemmän se on kiinni omista rajoitteista ja halusta tutustua toiseen ihmiseen. Joku jo aikaisemmin sanoikin että avoin mieli on avain onneen, ja näin myös itse uskon. Jos pystyy katsomaan ihmistä sen suurten korvien, ali-ylipainon, luisevien jalkojen, iso nenän, väärän väristen hiusten ja pisamien taakse niin hups...siellähän olikin ihana kumppani, joka hetken päästä näyttääkin komeimmalta ja kauneimmalta koskaan. Pilvissä oleva ulkonäkövaatimus pitää ikisinkut ikisinkkuina, oli kyse naisista tai miehistä. Siten makaa kuin petaa.
Onneksi olin nuorena hoikka ja söpö
Mieheni rakastui minuun jo etäältä:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron teille salaisuuden: kyse ei ole suorittamisesta ollenkaan, vaan 100% hyvästä onnesta. Ei teidän tartte kelvata kaikille miehille vaan vaan sille oikealle. Et ole sinkku siksi ettet ole tarpeeksi timmi tai nätti, vaan koska et ole tavannut sopivaa ihmistä. Et voi parantaa tilannettasi treenaamalla vielä vähän lisää ja hankkimalla huulitäytteet ja haukkumalla muita naisia nostaaksesi itseäsi, vaan tappelemalla tuota myrkyllistä katkeruutta vastaan. Jos sulla on kiva elämä, näytät myös ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kivaa. Jos olet ystävällinen, huomaavainen ja mukava, se on viehättävää. Kuinka luontevasti katkeruutta tihkuva ihminen voi olla kiva ja mukava? Nii-in. Jos pidät kaikkia kilpailijoina joista yrität saada työvoittoa, et näytä useimpien mielestä ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kiva viettää vapaa-aikaa.
En tiedä millainen ajatelma sinulla on näistä katkerista ikisinkuista, mutta minusta on hauskaa kuinka sanot, että katkeruus tai tietynlainen luonne on se syy miksi joku on vuodesta toiseen sinkku :D kun miettii ettei ne parisuhteeseen päässeetkään ole poikkeuksetta niitä ihania, mukavia, sydämmellisiä seuralaisia joilla on ihana, tyydyttävä elämä. Yhtälailla asennevammaiset tai muuten elämäänsä kyllästyneet ovat suhteissa, eikä se katala luonne ole haitannut jäämästä pidempäänkin suhteeseen. Ei ne ikisinkkut ole yksi homogeeninen ryhmä joilla on aina se katkeruutta ja vitutusta tihkuva asenne tai ole jotenkin muuten viallisia ihmisinä. En tosin väitä etteikö jossain vika ole, mutta sitä on turha vetää tekopyhää johtopäätelmää katkerista ihmisistä kun ikisinkku päästää hieman höyryjä. Kyllä minäkin, yhtenä ikisinkkuna, ihmettelen miten te muut vain löydätte sen jonkun ja niin helposti. Tiedän ihmisiä joilla on vaikea luonne tai ovat muutenkin rasittavia, mutta joilla kumppaneita on aina ollut jonoksi asti sillä välin kun itse olen vuodesta toiseen yksin. Ei se tee minusta mitenkään katkeraa vaikka asiaa ihmettelen osaltani.
Mutta siitä olen samaa mieltä, että tuurilla on osuutta asiaan. Se taitaa vaan olla niin, että joillain on enemmän tuuria kuin jollakin toisella. Koska oikeasti ihan kaikenlaiset ihmiset löytää ja saa suhteita, se on tullut nähtyä. Niin ujot, suositut, kauniit, rumat, laihat, läskit,, yksinäiset, nuoret, vanhat ja ihan kaikki muutkin. Uskokaa vaan että tuurista se on pitkälti kiinni tää pariutuminen, ei mistään muusta.
Vittumainen luonne voi myös hidastaa pariutumista
Kun ei vaan ne kemiat koskaan kohtaa ainakaan meikäläisellä. Tämä on vaan niin kyrsivää, kun kaikki menee aina ristiin esim. ihmiset joita nuorempana kuolasin ja olisin ollut onnessani, jos olisivat alkaneet mun kanssa, eivät tuolloin olleet yhtään kiinnostuneita. Mutta nyt vuosia myöhemmin kun ovat eronneet ja mitäkaikkea, yhtäkkiä sitä kiinnostusta meikäläiseen olisikin, mutta mua taas ei jaksa sytyttää enää kun se oli silloin aikaisemmin niin tuskaa että piti väkisin ne tunteet pyyhkiä pois mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron teille salaisuuden: kyse ei ole suorittamisesta ollenkaan, vaan 100% hyvästä onnesta. Ei teidän tartte kelvata kaikille miehille vaan vaan sille oikealle. Et ole sinkku siksi ettet ole tarpeeksi timmi tai nätti, vaan koska et ole tavannut sopivaa ihmistä. Et voi parantaa tilannettasi treenaamalla vielä vähän lisää ja hankkimalla huulitäytteet ja haukkumalla muita naisia nostaaksesi itseäsi, vaan tappelemalla tuota myrkyllistä katkeruutta vastaan. Jos sulla on kiva elämä, näytät myös ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kivaa. Jos olet ystävällinen, huomaavainen ja mukava, se on viehättävää. Kuinka luontevasti katkeruutta tihkuva ihminen voi olla kiva ja mukava? Nii-in. Jos pidät kaikkia kilpailijoina joista yrität saada työvoittoa, et näytä useimpien mielestä ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kiva viettää vapaa-aikaa.
En tiedä millainen ajatelma sinulla on näistä katkerista ikisinkuista, mutta minusta on hauskaa kuinka sanot, että katkeruus tai tietynlainen luonne on se syy miksi joku on vuodesta toiseen sinkku :D kun miettii ettei ne parisuhteeseen päässeetkään ole poikkeuksetta niitä ihania, mukavia, sydämmellisiä seuralaisia joilla on ihana, tyydyttävä elämä. Yhtälailla asennevammaiset tai muuten elämäänsä kyllästyneet ovat suhteissa, eikä se katala luonne ole haitannut jäämästä pidempäänkin suhteeseen. Ei ne ikisinkkut ole yksi homogeeninen ryhmä joilla on aina se katkeruutta ja vitutusta tihkuva asenne tai ole jotenkin muuten viallisia ihmisinä. En tosin väitä etteikö jossain vika ole, mutta sitä on turha vetää tekopyhää johtopäätelmää katkerista ihmisistä kun ikisinkku päästää hieman höyryjä. Kyllä minäkin, yhtenä ikisinkkuna, ihmettelen miten te muut vain löydätte sen jonkun ja niin helposti. Tiedän ihmisiä joilla on vaikea luonne tai ovat muutenkin rasittavia, mutta joilla kumppaneita on aina ollut jonoksi asti sillä välin kun itse olen vuodesta toiseen yksin. Ei se tee minusta mitenkään katkeraa vaikka asiaa ihmettelen osaltani.
Mutta siitä olen samaa mieltä, että tuurilla on osuutta asiaan. Se taitaa vaan olla niin, että joillain on enemmän tuuria kuin jollakin toisella. Koska oikeasti ihan kaikenlaiset ihmiset löytää ja saa suhteita, se on tullut nähtyä. Niin ujot, suositut, kauniit, rumat, laihat, läskit,, yksinäiset, nuoret, vanhat ja ihan kaikki muutkin. Uskokaa vaan että tuurista se on pitkälti kiinni tää pariutuminen, ei mistään muusta.
Vittumainen luonne voi myös hidastaa pariutumista
voi hidastaa jollainlailla, mutta kyllä vittumaiset ihmiset yhtälailla löytää pitempiaikaisen parisuhteen. Vai oletko tavannut monta vittumaista ihmistä jotka ovat lähes poikkeuksetta olleet pitkään sinkkuja?
Ylipainoisena tavismiehenä olen pelkkää ilmaa naisille. Myös niille omaan ikäluokkaan ja painoluokkaan kuuluville. Paitsi jos tarvitsevat muuttoapua tms. Joskus harvoin joku minua vielä parikymmentä kiloa painavampi nainen saattaa kiinnostua.
Joten minun puolestani voitte katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki sinkuille: lopettakaa toisten arvostelu ja alkakaa etsiä joka vastaantulijasta jotain kaunista. Olen tosissani, kokeilkaa pari viikkoa ja huomatkaa ero sekä itsessänneettä siinä mitn muut teihin suhtautuu.
Ollen itse opetellut tämän ja rlämäni mullistui. Aiemmin pidin kaikkia kilpailijoina, arvioin ja atvostelin, etsin joksisesta vastasntulijasta rumuuksia ja arvosteltavaa. Olin onneton ja kävin ns. henkisellä valmentajalla joka antoi tämän ohjeen.
No, alku oli vaikeaa, puti hillitä itseään kovasti, ”mätisäkeistä” oli vaikea löytää alkuun kaunista mutta ponnistelin silti. Alkuun vaikka: onpa kaunis takki tuolla naisella! Nyo silmälasit käyvät hyvin!Vähitellen sjsn saatossa tästä tuli automaatti. Nyt parin vuoden jälkeen tunnen suurta rakkautta jokaista vastaantulijaa kohtaan. Vanhaa, lihavaa, juoppoa, vammaista.
Entä minä itse? Olen koko ajan onnellinen, minulla on parisuhde ja vauva, saan jatkuvasti miehiltä treffipyyntöjä vaikka olen jkv ylipainoinen. Minulle on sanottu että sielusi loistaa ja rakkautesi näkyy.
En ikinä palaa vanhasn ahdistavasn maailmankuvaani ja kilpailuun, sillä olen löytänyt onnen. Ei tarvitse kilpailla vasn olen aidosti iloinen toisten onnesta. Lisäksi, rumia ihmisiä ei enää ole olemassa. On vain kauniita, rakkaita lähimmäisiä.
Tämä keino ei maksa mitään. Se voi olla kallein ja arvokkain ohje elämässäsi, minullaainakin oli. T. N39
Tämä! Ihiset vaistoaa aina jos heitä arvostelee ja haukkuu (vaikka hiljaa mielessään), ja sellainen perus nyrpeys ja ynseys loistaa toisia arvostelevista ja mitätöivistä ihmisistä.
Näin on. Olen asiakaspalvelussa ja monet nuorehkot naiset ovat ikäviä asiakkaita juuri tuon perustympeyden, ylimielisyyden ja koppavuuden takia. Ja usein nämä ovat niitä sieviä naisia.
Monet miehet pitävät kuitenkin iloisuudesta ja reiluudesta tuollaisen käytöksen sijaan ja siinä jää ulkonäkö toiselle sijalle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän seurustelemaan useimmat pääsee, kun on "saatavilla" ja näkee itsekin vähän vaivaa, sekä ottaa riskejä. Mutta löytääkö ihmisen johon rakastuu oikein kunnolla, ja vieläpä niin että toisella on yhtä vahva tunne, ja elämäntilanne sopiva, ja toiveet tulevaisuudesta yhteneväiset? Siinä se vaikeus.
Kompromisseja täytyy aina tehdä. Onko niihin itse valmis?
Jokaiselle löytyy useita sopivia ja jos lähtee odottamaan kaiken nielevää rakkautta ja sitä yhtä ainoaa oikeaa maailmassa niin sinkkuutta voi riittää kuolemaan saakka.
Eikä tätä nyt pidä käsittää niin että kenen tahansa pitää kelvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoisena tavismiehenä olen pelkkää ilmaa naisille. Myös niille omaan ikäluokkaan ja painoluokkaan kuuluville. Paitsi jos tarvitsevat muuttoapua tms. Joskus harvoin joku minua vielä parikymmentä kiloa painavampi nainen saattaa kiinnostua.
Joten minun puolestani voitte katsoa peiliin.
Ole huoleti, minä atleettisen kropan omaaavana tavismiehenä olen yhtä ilmaa naisille kuin sinäkin.
Naiset arvostavat yli kaiken geneettisiä ominaisuuksia kuten kasvoja ja pituutta.
Se on vähän game over jo sillä hetkellä kun synnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron teille salaisuuden: kyse ei ole suorittamisesta ollenkaan, vaan 100% hyvästä onnesta. Ei teidän tartte kelvata kaikille miehille vaan vaan sille oikealle. Et ole sinkku siksi ettet ole tarpeeksi timmi tai nätti, vaan koska et ole tavannut sopivaa ihmistä. Et voi parantaa tilannettasi treenaamalla vielä vähän lisää ja hankkimalla huulitäytteet ja haukkumalla muita naisia nostaaksesi itseäsi, vaan tappelemalla tuota myrkyllistä katkeruutta vastaan. Jos sulla on kiva elämä, näytät myös ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kivaa. Jos olet ystävällinen, huomaavainen ja mukava, se on viehättävää. Kuinka luontevasti katkeruutta tihkuva ihminen voi olla kiva ja mukava? Nii-in. Jos pidät kaikkia kilpailijoina joista yrität saada työvoittoa, et näytä useimpien mielestä ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kiva viettää vapaa-aikaa.
En tiedä millainen ajatelma sinulla on näistä katkerista ikisinkuista, mutta minusta on hauskaa kuinka sanot, että katkeruus tai tietynlainen luonne on se syy miksi joku on vuodesta toiseen sinkku :D kun miettii ettei ne parisuhteeseen päässeetkään ole poikkeuksetta niitä ihania, mukavia, sydämmellisiä seuralaisia joilla on ihana, tyydyttävä elämä. Yhtälailla asennevammaiset tai muuten elämäänsä kyllästyneet ovat suhteissa, eikä se katala luonne ole haitannut jäämästä pidempäänkin suhteeseen. Ei ne ikisinkkut ole yksi homogeeninen ryhmä joilla on aina se katkeruutta ja vitutusta tihkuva asenne tai ole jotenkin muuten viallisia ihmisinä. En tosin väitä etteikö jossain vika ole, mutta sitä on turha vetää tekopyhää johtopäätelmää katkerista ihmisistä kun ikisinkku päästää hieman höyryjä. Kyllä minäkin, yhtenä ikisinkkuna, ihmettelen miten te muut vain löydätte sen jonkun ja niin helposti. Tiedän ihmisiä joilla on vaikea luonne tai ovat muutenkin rasittavia, mutta joilla kumppaneita on aina ollut jonoksi asti sillä välin kun itse olen vuodesta toiseen yksin. Ei se tee minusta mitenkään katkeraa vaikka asiaa ihmettelen osaltani.
Mutta siitä olen samaa mieltä, että tuurilla on osuutta asiaan. Se taitaa vaan olla niin, että joillain on enemmän tuuria kuin jollakin toisella. Koska oikeasti ihan kaikenlaiset ihmiset löytää ja saa suhteita, se on tullut nähtyä. Niin ujot, suositut, kauniit, rumat, laihat, läskit,, yksinäiset, nuoret, vanhat ja ihan kaikki muutkin. Uskokaa vaan että tuurista se on pitkälti kiinni tää pariutuminen, ei mistään muusta.
Varmaan on osaksi tuurista kiinni, osaksi siitä, että käyttää ne saamansa tilaisuudet hyväkseen. Jos kökit yksin kotona, tai odottelet, että tindermatchit sulle kirjoittelee, niin aika epätodennäköistä että tuuri käy. Kuten jo joku aiemmin sanoi että pitää itsekkin nähdä vaivaa sen tuurin jeesamiseksi. Harvalle se kumppani ilman mitään yritystä tipahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla ikisinkkuuden syy on aina ne vaatimukset miehen suhteen, milloin mies on liian lyhyt tai liian ruma tai liian matala status tai liian vanha tai liian pieni penis tai liian korkea ääni tai liian kapeat hartiat ym ym.
Kun taas miehillä ikisinkkuus johtuu siitä että ei ole edes sitä yhtäkään naista joka kiinnostuisi hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän seurustelemaan useimmat pääsee, kun on "saatavilla" ja näkee itsekin vähän vaivaa, sekä ottaa riskejä. Mutta löytääkö ihmisen johon rakastuu oikein kunnolla, ja vieläpä niin että toisella on yhtä vahva tunne, ja elämäntilanne sopiva, ja toiveet tulevaisuudesta yhteneväiset? Siinä se vaikeus.
Kompromisseja täytyy aina tehdä. Onko niihin itse valmis?
Jokaiselle löytyy useita sopivia ja jos lähtee odottamaan kaiken nielevää rakkautta ja sitä yhtä ainoaa oikeaa maailmassa niin sinkkuutta voi riittää kuolemaan saakka.
Eikä tätä nyt pidä käsittää niin että kenen tahansa pitää kelvata.
Laitanpa minäkin miehenä nyt lusikan soppaan, kun ylläoleva kommentti osui niin nappiin. Omaa kokemusta nääs on. Itse tutustuin naiseen joka ensi silmäyksellä ei aiheuttanut mitään selkärankaa värisyttävää tärinää, ihan ok kuitenkin, näin ajattelin. Olin jo pari vuotta ollut sinkkuna (erosin pitkästä, 20v liitosta) ja kaipasin kovasti parisuhdetta, vaikka yksinkin meni ihan mukavasti. Ajattelin kuitenkin katsoa jos tästä jotain tulisi, ja nyt reilun vuoden jälkeen voin sanoa että on täydellinen kumppani minulle. Sovitaan toisillemme kuin nenä päähän ja mikä parasta seksi luistaa ja molemmat tullaan loistavasti toimeen (molemmilla omia) lapsien kanssa. En voisi kuvitella enää parempaa kumppania ja olen kyllä kiitollinen itselleni etten lempannut tätä kaunokaista alkumetreillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron teille salaisuuden: kyse ei ole suorittamisesta ollenkaan, vaan 100% hyvästä onnesta. Ei teidän tartte kelvata kaikille miehille vaan vaan sille oikealle. Et ole sinkku siksi ettet ole tarpeeksi timmi tai nätti, vaan koska et ole tavannut sopivaa ihmistä. Et voi parantaa tilannettasi treenaamalla vielä vähän lisää ja hankkimalla huulitäytteet ja haukkumalla muita naisia nostaaksesi itseäsi, vaan tappelemalla tuota myrkyllistä katkeruutta vastaan. Jos sulla on kiva elämä, näytät myös ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kivaa. Jos olet ystävällinen, huomaavainen ja mukava, se on viehättävää. Kuinka luontevasti katkeruutta tihkuva ihminen voi olla kiva ja mukava? Nii-in. Jos pidät kaikkia kilpailijoina joista yrität saada työvoittoa, et näytä useimpien mielestä ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kiva viettää vapaa-aikaa.
En tiedä millainen ajatelma sinulla on näistä katkerista ikisinkuista, mutta minusta on hauskaa kuinka sanot, että katkeruus tai tietynlainen luonne on se syy miksi joku on vuodesta toiseen sinkku :D kun miettii ettei ne parisuhteeseen päässeetkään ole poikkeuksetta niitä ihania, mukavia, sydämmellisiä seuralaisia joilla on ihana, tyydyttävä elämä. Yhtälailla asennevammaiset tai muuten elämäänsä kyllästyneet ovat suhteissa, eikä se katala luonne ole haitannut jäämästä pidempäänkin suhteeseen. Ei ne ikisinkkut ole yksi homogeeninen ryhmä joilla on aina se katkeruutta ja vitutusta tihkuva asenne tai ole jotenkin muuten viallisia ihmisinä. En tosin väitä etteikö jossain vika ole, mutta sitä on turha vetää tekopyhää johtopäätelmää katkerista ihmisistä kun ikisinkku päästää hieman höyryjä. Kyllä minäkin, yhtenä ikisinkkuna, ihmettelen miten te muut vain löydätte sen jonkun ja niin helposti. Tiedän ihmisiä joilla on vaikea luonne tai ovat muutenkin rasittavia, mutta joilla kumppaneita on aina ollut jonoksi asti sillä välin kun itse olen vuodesta toiseen yksin. Ei se tee minusta mitenkään katkeraa vaikka asiaa ihmettelen osaltani.
Mutta siitä olen samaa mieltä, että tuurilla on osuutta asiaan. Se taitaa vaan olla niin, että joillain on enemmän tuuria kuin jollakin toisella. Koska oikeasti ihan kaikenlaiset ihmiset löytää ja saa suhteita, se on tullut nähtyä. Niin ujot, suositut, kauniit, rumat, laihat, läskit,, yksinäiset, nuoret, vanhat ja ihan kaikki muutkin. Uskokaa vaan että tuurista se on pitkälti kiinni tää pariutuminen, ei mistään muusta.
Varmaan on osaksi tuurista kiinni, osaksi siitä, että käyttää ne saamansa tilaisuudet hyväkseen. Jos kökit yksin kotona, tai odottelet, että tindermatchit sulle kirjoittelee, niin aika epätodennäköistä että tuuri käy. Kuten jo joku aiemmin sanoi että pitää itsekkin nähdä vaivaa sen tuurin jeesamiseksi. Harvalle se kumppani ilman mitään yritystä tipahtaa.
pidätkö meitä ihan idioottina? eihän kukaan täällä sinkkuutaan valittanut ole sanonut ettei kukaan ole kotoa hakenut vaan valittanut kun mistään suhteesta ei ole tullut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän seurustelemaan useimmat pääsee, kun on "saatavilla" ja näkee itsekin vähän vaivaa, sekä ottaa riskejä. Mutta löytääkö ihmisen johon rakastuu oikein kunnolla, ja vieläpä niin että toisella on yhtä vahva tunne, ja elämäntilanne sopiva, ja toiveet tulevaisuudesta yhteneväiset? Siinä se vaikeus.
Kompromisseja täytyy aina tehdä. Onko niihin itse valmis?
Jokaiselle löytyy useita sopivia ja jos lähtee odottamaan kaiken nielevää rakkautta ja sitä yhtä ainoaa oikeaa maailmassa niin sinkkuutta voi riittää kuolemaan saakka.
Eikä tätä nyt pidä käsittää niin että kenen tahansa pitää kelvata.
Tavallaan en ymmärrä just tätä, että kukaan ei kelpaa ja sitten ollaan onnettomia kun ei KETÄÄN löydy. Miksei voi vaan seurustella sen lähes oikean kanssa noin niinkuin koemielessä. Jos siitä ei suhdetta kehity, niin sitten etsii toisen. Tämä koska se täydellinen unelmien mies tuskin materialisti jonkun täydellisen rakkauselokuvan tyyliin. Tuskin monikaan pitkässä parisuhteessa oleva on siinä sen ekan poikakaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron teille salaisuuden: kyse ei ole suorittamisesta ollenkaan, vaan 100% hyvästä onnesta. Ei teidän tartte kelvata kaikille miehille vaan vaan sille oikealle. Et ole sinkku siksi ettet ole tarpeeksi timmi tai nätti, vaan koska et ole tavannut sopivaa ihmistä. Et voi parantaa tilannettasi treenaamalla vielä vähän lisää ja hankkimalla huulitäytteet ja haukkumalla muita naisia nostaaksesi itseäsi, vaan tappelemalla tuota myrkyllistä katkeruutta vastaan. Jos sulla on kiva elämä, näytät myös ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kivaa. Jos olet ystävällinen, huomaavainen ja mukava, se on viehättävää. Kuinka luontevasti katkeruutta tihkuva ihminen voi olla kiva ja mukava? Nii-in. Jos pidät kaikkia kilpailijoina joista yrität saada työvoittoa, et näytä useimpien mielestä ihmiseltä jonka seurassa voisi olla kiva viettää vapaa-aikaa.
En tiedä millainen ajatelma sinulla on näistä katkerista ikisinkuista, mutta minusta on hauskaa kuinka sanot, että katkeruus tai tietynlainen luonne on se syy miksi joku on vuodesta toiseen sinkku :D kun miettii ettei ne parisuhteeseen päässeetkään ole poikkeuksetta niitä ihania, mukavia, sydämmellisiä seuralaisia joilla on ihana, tyydyttävä elämä. Yhtälailla asennevammaiset tai muuten elämäänsä kyllästyneet ovat suhteissa, eikä se katala luonne ole haitannut jäämästä pidempäänkin suhteeseen. Ei ne ikisinkkut ole yksi homogeeninen ryhmä joilla on aina se katkeruutta ja vitutusta tihkuva asenne tai ole jotenkin muuten viallisia ihmisinä. En tosin väitä etteikö jossain vika ole, mutta sitä on turha vetää tekopyhää johtopäätelmää katkerista ihmisistä kun ikisinkku päästää hieman höyryjä. Kyllä minäkin, yhtenä ikisinkkuna, ihmettelen miten te muut vain löydätte sen jonkun ja niin helposti. Tiedän ihmisiä joilla on vaikea luonne tai ovat muutenkin rasittavia, mutta joilla kumppaneita on aina ollut jonoksi asti sillä välin kun itse olen vuodesta toiseen yksin. Ei se tee minusta mitenkään katkeraa vaikka asiaa ihmettelen osaltani.
Mutta siitä olen samaa mieltä, että tuurilla on osuutta asiaan. Se taitaa vaan olla niin, että joillain on enemmän tuuria kuin jollakin toisella. Koska oikeasti ihan kaikenlaiset ihmiset löytää ja saa suhteita, se on tullut nähtyä. Niin ujot, suositut, kauniit, rumat, laihat, läskit,, yksinäiset, nuoret, vanhat ja ihan kaikki muutkin. Uskokaa vaan että tuurista se on pitkälti kiinni tää pariutuminen, ei mistään muusta.
Varmaan on osaksi tuurista kiinni, osaksi siitä, että käyttää ne saamansa tilaisuudet hyväkseen. Jos kökit yksin kotona, tai odottelet, että tindermatchit sulle kirjoittelee, niin aika epätodennäköistä että tuuri käy. Kuten jo joku aiemmin sanoi että pitää itsekkin nähdä vaivaa sen tuurin jeesamiseksi. Harvalle se kumppani ilman mitään yritystä tipahtaa.
pidätkö meitä ihan idioottina? eihän kukaan täällä sinkkuutaan valittanut ole sanonut ettei kukaan ole kotoa hakenut vaan valittanut kun mistään suhteesta ei ole tullut mitään.
Taidan pitää. Koska aivan varmasti AP tai joku muu valitti, että saa tindermatchit, mutta kukaan ei kirjoita hänelle. Tästä jauhettiin jo siinä yhteydessä. Joku nainen kertoi, että itse teki aloitteita tindermatcheille ja ennenpitkää löysi nykyisen kumppanin. Eihän niistä mitään tule jos ei yritä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Kaiken maailman mätisäkkejä/vammaisia/rumia ym naisia olen nähnyt parisuhteessa. Itse olen normaalipainoinen ja kai ihan ok näköinen mutta silti en ole suhdetta saanut koskaan. N29
Ja vammaisillako ei sinusta saisi olla parisuhdetta? En tiedä, miltä näytät ulkoisesti, mutta sisäinen rumuutesi ei jää keneltäkään huomaamatta. Siinä todennäköisesti syy, miksi olet jäänyt yksin.
No kyllähän se outoa mielestäni on että jonkun vamman omaavilla on normaalit miesystävät ja minä normaalina en saa miestä. Mutta ehkä tosiaan tinderissä miehet näkevät muutamasta kuvasta sen sisäisen rumuuteni enkä siksi saa tykkäyksiä. On ne miehet aikamoisia velhoja.
No jospa sulla on joku ärsyttävälle idiootille ominainen ilme niissä kuvissa? Ton muutaman virkkeen tekstin perusteella neuvosin sua ainakin välttämään sanallista viestintää jos viehättävyyteen pyrit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän seurustelemaan useimmat pääsee, kun on "saatavilla" ja näkee itsekin vähän vaivaa, sekä ottaa riskejä. Mutta löytääkö ihmisen johon rakastuu oikein kunnolla, ja vieläpä niin että toisella on yhtä vahva tunne, ja elämäntilanne sopiva, ja toiveet tulevaisuudesta yhteneväiset? Siinä se vaikeus.
Kompromisseja täytyy aina tehdä. Onko niihin itse valmis?
Jokaiselle löytyy useita sopivia ja jos lähtee odottamaan kaiken nielevää rakkautta ja sitä yhtä ainoaa oikeaa maailmassa niin sinkkuutta voi riittää kuolemaan saakka.
Eikä tätä nyt pidä käsittää niin että kenen tahansa pitää kelvata.Tavallaan en ymmärrä just tätä, että kukaan ei kelpaa ja sitten ollaan onnettomia kun ei KETÄÄN löydy. Miksei voi vaan seurustella sen lähes oikean kanssa noin niinkuin koemielessä. Jos siitä ei suhdetta kehity, niin sitten etsii toisen. Tämä koska se täydellinen unelmien mies tuskin materialisti jonkun täydellisen rakkauselokuvan tyyliin. Tuskin monikaan pitkässä parisuhteessa oleva on siinä sen ekan poikakaverin kanssa.
En tiedä onko tuo yleinen kokemus, mutta mulla ainakin menee niin että löydän usein ja helposti miehiä joihin voisin ihastua jos uskaltaisin. Tapailen heitä hetken aikaa, ja paljastuu etteivät ajatelle minusta samoin, tai eivät halua samoja asioita kuin minä, tai vikani tai elämäntilanteeni ovat heille ylitsepääsemättömiä esteitä. Ryhdyn kyllä ennakkoluulottomasti yrittämään ja onnistuisinkin jos saisin vastakaikua, mutta se ei ikinä johda mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Kaiken maailman mätisäkkejä/vammaisia/rumia ym naisia olen nähnyt parisuhteessa. Itse olen normaalipainoinen ja kai ihan ok näköinen mutta silti en ole suhdetta saanut koskaan. N29
Ja vammaisillako ei sinusta saisi olla parisuhdetta? En tiedä, miltä näytät ulkoisesti, mutta sisäinen rumuutesi ei jää keneltäkään huomaamatta. Siinä todennäköisesti syy, miksi olet jäänyt yksin.
No kyllähän se outoa mielestäni on että jonkun vamman omaavilla on normaalit miesystävät ja minä normaalina en saa miestä. Mutta ehkä tosiaan tinderissä miehet näkevät muutamasta kuvasta sen sisäisen rumuuteni enkä siksi saa tykkäyksiä. On ne miehet aikamoisia velhoja.
No jospa sulla on joku ärsyttävälle idiootille ominainen ilme niissä kuvissa? Ton muutaman virkkeen tekstin perusteella neuvosin sua ainakin välttämään sanallista viestintää jos viehättävyyteen pyrit.
Mulla on tinderissä viisi kuvaa ja kaikissa eri ilme.
Mulla ei tuo ulkonäkö yms. Sellaiset ihmetytä, koska olen itsekin ollut todella erilaisista ihmisistä kiinnostunut. Välillä sitä vaan nettiin, että onko sitä niin kamala ihminen, että kukaan ei voi rakastaa. Miksi minua on niin vaikea rakastaa.
Sitä mä Kelaan.