Tätä ei varmaan saisi naisena ääneen edes sanoa, mutta..

Olin yläasteella työharjoittelussa eräässä isossa ketjussa, jossa noin 90% on naisia. Näistä naisista lähes kaikki katsoivat vinoon ja mulkoilivat eivätkä puhuneet lähes lainkaan. Varsinkin alle 50-vuotiaat. Miehet taas heittivät läppää kanssani ja olivat kiinnostuneita siitä, että osaan tehdä työni oikein. Puhuivat ja neuvoivat.

En tulevaisuudessakaan haluaisi tehdä töitä työpaikalla, jossa on naisenemmistö.

T. LukiolaisTYTTÖ

Yhden asian olen oppinut pitkän urani aikana naisista: useimmiten nainen on huomattavasti pätevämpi kuin mitä hänen tittelinsä antaisi ymmärtää. Miehistä taas saattaa löytyä helposti sellaisia, joilla ei ole oikein mitään koulutusta, pätevyyttä tai kykyjä työhönsä, joka on saatu jonkun hyvä veli -järjestelyn kautta. Näitä tumpeloita siedetään, koska heillä on kova itsetunto ja he saattavat pitkäänkin harhauttaa muut pitämään heitä oikein mestareina työssään. Miesten mokia myös katsotaan paljon pitempään läpi sormien, koska ajatellaan, että miehelle "kasvojen menetys" olisi liian julmaa. Olen nähnyt lukemattomia kertoja, miten 50-60 -vuotias mies vain porskuttaa muiden huhkiessa perässä hänen jälkiään korjaten. Mokia ja osaamattomuutta, joista olisi erotettu saman tien jos tekijänä olisi ollut vaikkapa nuori nainen.

Olen ollut sekä mies- että naisvaltaisilla aloilla, nykyään yrittäjänä. Nykyisin toimin mieluiten naisten kanssa, koska heissä olen löytänyt enemmän sellaista "tehdään eikä meinata" -asennetta, tarkkuutta ja analyyttisyyttä. Koska heitä on epäilty osaamisestaan koko ikänsä, he tekevät töitä sata lasissa eivätkä hyväksy itseltään virheitä. Toki huonona puolena sitten tässä on usein sellainen liika perfektionismi.

Nais- ja miesvaltaisilla työpaikoilla ongelmat ovat olleet melko samanlaisia, yleisimpiä juoruaminen ja hierarkian tarve. Näitä esiintyy molemmissa, vaikka miehiltä ne tunnutaan hyväksyttävän paremmin. Heidän joukossaan selvää juoruamista ei edes kutsuta juoruamiseksi. Myös valtataistelut ajatellaan heiltä jonain luonnollisena käytöksenä, naisilta aivan samanlaista käytöstä kutsutaan selkäänpuukottamiseksi, vehkeilyksi, vallanhaluksi, kyykyttämiseksi jne.

Eilenkin mun työmaalla oli enemmistö miehiä. Minun lisäkseni yksi nainen. Hyvä sopu ja auttamisen halu vallitsivat. Radiosta musiikkia ja pomo koulutuksessa. Ei valittamista.

Itse hoitoalan työntekijänä olen huomannut, että monet miehet eivät halua tehdä naisten kanssa töitä pitkään. Monet hakeutuvat tavalla tai toisella itsenäisiin työtehtäviin, esim. yövuorolaisiin.

Tottakai miehetkin voi kiusata, olla ilkeitä ja hankalia, mutta ainakin hoitoalalla miehet on yleensä sen verran sosiaalisia ja lupsakoita, että harvoin he mitään konflikteja aiheuttavat. Sitten taas toisaalta miehet kyllä tiedostavat, että jos he avautuisivat näistä asioista naishoitajille, he eivät ikinä enää sen jälkeen saisi olla rauhassa.

Tää ketju on, hmmm, naisellinen...

Mulla taas on aivan päinvastaisia kokemuksia. Kaikkein vaikeimmat ihmiset ja pomot joiden kanssa olen joutunut tekemään töitä ovat olleet keski-ikäisiä miehiä. Tämä ei toki tarkoita sitä etteikö naisissakin olisi yhteistyökyvyttömiä mulkkuja, mutta esimerkiksi tämänhetkinen pomoni (mies) on aivan käsittämätön tapaus... ja olen hyvin naisvaltaisella alalla töissä.

Olen samaa mieltä, mutta toisaalta naiset hoitavat asiat tunnollisemmin. Jos naiselle antaa tehtävän, se tehdään tarkalleen niinkuin on pyydetty ja siinä ajassa, miehet yrittävät keplotella itselleen helpomman tien ja "ei se ole niin tarkkaa".

Vierailija kirjoitti:

Nais- ja miesvaltaisilla työpaikoilla ongelmat ovat olleet melko samanlaisia, yleisimpiä juoruaminen ja hierarkian tarve. Näitä esiintyy molemmissa, vaikka miehiltä ne tunnutaan hyväksyttävän paremmin. Heidän joukossaan selvää juoruamista ei edes kutsuta juoruamiseksi. Myös valtataistelut ajatellaan heiltä jonain luonnollisena käytöksenä, naisilta aivan samanlaista käytöstä kutsutaan selkäänpuukottamiseksi, vehkeilyksi, vallanhaluksi, kyykyttämiseksi jne.

Peesi tälle. Mitä homogeenisempi työyhteisö, sitä vähemmän yhteisöllisyyttä. Parhaimmat työyhteisöt koostuvat monenikäisistä, eri sukupuolta olevista ja erilaisista koulutustaustoista tulevista ihmisistä. Kun kaikki ovat jo valmiiksi erilaisia keskenään, erilaisuutta ei koeta uhkana vaan kaikki voivat tasaveroisina kantaa kortensa kekoon. Harmi, ettei tätä oikein vielä ymmärretä suomalaisessa työelämässä vaan joka paikkaan haetaan sitä tiettyyn valmiiseen muottiin sopivaa tyyppiä. Kun samanlaisia ihmisiä on työyhteisössä liikaa, kilpailuasetelma on monesti väistämätön. Jokainen kun haluaa erottua joukosta ja olla se, joka hoitaa kyseisen työtehtävän parhaiten.

Voi pitää paikkansa. Uskon kirjoituksen. Vaikiaa on.

joo, kyllä mulkkuja ja muita asennevammaisia molemmista sukupuolista löytyy. itsellä ei ole hirveästi kokemuksia eri pomoista mutta kyllä niin naiset kuin miehet voivat olla huonoja. sen olen huomannut että työyhteisönä miesvaltainen on parempi kuin naisvaltainen. miesvaltaisessa osataan olla paljon rennompia, voidaan surutta huudella toisillemme kaikkea paskaa vitsinä ja nauraa päälle mutta auta armias jos naisille samanlaista tekee niin johan vedetään jostain herneet nenään. mutta parhaita työkavereita on ollut naispuoliset, se on vaan niin että naisten kanssa helpommin tulee myös erimielisyyksiä. sanon tämän ihan naisena.

Olet aika taikuri jos peität sen, että arvostelet jotain mielessäsi, tai ylipäätään sulla tapahtuu päässä jotain. Kyllä se näkyy yleensä pihalle. Mitä enemmän aivoissasi tapahtuu, sitä enemmän se näkyy myös pihalle. Joten ei kannata ajatella, niinkö?

Mulla ei ole ikinä ollut työelämässä ongelmia naisten kanssa, mutta törppöjä miehiä on valitettavasti osunut tielle viisi kappaletta. On ollut kaksi seksuaalista häiritsijää, yksi arvaamaton ja aggressiivisesti käyttäytyvä öykkäri, joka piti kaikkia ympärillään jatkuvassa pelon ja epävarmuuden tilassa ja kaksi käsittämättömän kakaramaista kiukuttelijaa, jotka ihan periaatteen vuoksi hankaloittivat kaikkea yhteistä toimintaa.

Sen päälle tulevat ystäväpiirin ja harrastusten hankalat tapaukset. On siellä pari naistakin, mutta kuten sanottu, työelämässä ääliöt ovat aina olleet miehiä. Työuran olen tehnyt sairaaloissa ja järjestöissä.

Ja se nyt ei kuulu vierustoverille, että mitä sulla päässä raksuttaa.

Teen itse töitä suurelle IT-yritykselle lähinnä sosiaalisen median kautta Facebookissa, Twitterissä yms. Ero muihin asiakaspalveluhin on se, että näen henkilöiden profiilit yms, josta saa aika ison kuvan ihmisen toiminnasta, varsinkin jos on somessa aktiivinen. On aivan pakkoa sanoa, että samaa mieltä AP:n kanssa. Meillä on ihan oikeaa dataakin tästä joka näyttää tältä: 

- Kiroilevat viesteissä: 79% naisia

- Uhkailua minua ja firmaa kohtaan: 84% naisia

- viestit jotka kirjoitetaan pelkällä CAPS:lla : 92% naisia. 

Huomaan, että 20-45 vuotiaat ovat huomattavasti mukavempia. Eivät syytä meitä asiasta ja ovat tutkineet ongelmaa ennenkuin ottavat yhteyttä. Ikäryhmä 45-65 on kaikista vaikein. Aina on kaikessa muussa vika kuin heissä itsessään ja mailma on romahtamassa kun tulee pientäkin ongelmaa. 

 PS. Meillä on 60% samassa roolissa naisia työpaikallamme jotka ovat ihmetteleet samaa. Data nyt vaan näyttää tältä. 

Vierailija kirjoitti:

Naisissa ja miehissä on tasan  yhtä paljon hankalia tapauksia. Todella pieni osa on sellaisia, mutta yksikin riittää vaikuttamaan kaikkeen. Naiset ja miehet ovat eri tavalla raskaita.

Eihän tuo pidä aloittajan kokemuksen mukaan lainkaan paikkaansa. Eikä muidenkaan, joilla on asiasta tosielämän kokemusta, eikä vain oma mielipide, jota ei olla valmiita muuttamaan edes faktojen edessä. Kaltaisesi jääräpäisyys aiheuttaa ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

.. naisten kanssa yhteistyö työelämässä on 90% vaikeeta tai erittäin vaikeeta miehiin verrattuna.

Pyöritän yhdessä mieheni kanssa pienehköä b2b-bisnestä, ja meillä on noin parisen sataa asiakasta. Näistä asiakkaista/yhteyshenkilöistä noin viidennes on naisia, eli n. 40kpl. Näistä 40 kpl:sta n. 34:n kanssa on ongelmia. Miesten kanssa tilanne on aivan toinen. N. 160 miesasiakkaasta n. 10 on hankalia.

Hankalalla tarkoitan nyt sitä, että esim sovitut asiat eivät pidä, mielipide vaihtuu tuulen mukaan, odotetaan/vaaditaan erityiskohtelua, kiukutellaan, uhkaillaan ja jopa kiristetään tarpeen tullen.

Nämä muutama poikkeuksellinen nainen joiden kanssa asiat sujuu aina normaalisti ja asiallisesti, ovat itse yrittäjiä, ja heidän firmansa ovat isoja ja menestyviä. Heillä on ikäänkuin luotto siihen että asiat toimii ja toisaalta heillä ei ole aikaa tai intressiä vaikeuttaa asioita turhanpäiten tai "koska nyt tuntuu tältä"..

Taas nämä naisten enemmistö, jotka ovat palkollisia pikkupomoja tai palkkatoimareita, vaikuttavat valitettavasti luonnevikaisilta kyykyttäjiltä ja päällepäsmäreiltä. Ihan kuin "asema" olis noussut hattuun ja nyt sitten kostetaan muille kaikki "vääryydeet" mitä "miesten bisnesmaailmassa" on ikinä aiemmin tullut vastaan.

Tämä asian laita on ollut karua todettavaa, ja itsekkin entisenä feminismiin taipuvaisena naisena olen tullut siihen tulokseen että naiset eivät ole miellyttäviä yhteistyökumppaneista, ja jos on mahdollista valita, en halua heitä asiakkaaksi ja yritän olla mahdollisimman vähän heidän kanssaan tekemisissä työ-asioissa.

Oletteko muut törmänneet tämän kaltaiseen jakaumaan?

Yhdistävä täkijä tässä kokemuksessa kuitenkin on ap. Ja näkemys on subjektiivinen. Joten on myös mahdollista että jostain syystä ap:n oma käytös aiheuttaa (esim. toimii itse eri tavalla naisten kanssa tai toimii ärsyttävällä tavalla muuten, joka aiheuttaa erityisesti naisissa vastareaktion) kyseisen subjektiivisesti koetun ilmiön, "hankaluuden". Voi myös olla että naiset käyttäytyvät ihan normaalisti, mutta ap tulkitsee käytöksen jostain omakohtaisesta psykologisesta syystä ärsyttävänä. Tietenkin myös kertomuksen ilmiö voi olla näistä muista naisista johtuvaa myös.

Sanoit että pyöritätte miehesi kanssa yritystä. Onko hän huomannut omassa työssään saman ilmiön? Oletko/oletteko itse niin tottuneet johonkin "miesmäiseen" vanhanaikaiseen yritysmaailman malliin, että koet siitä poikkeavan käytöksen "hankalana", vaikka olisi sinänsä maailman muuttuessa ihan hyvää normaalia toimintaa, vain erilaista? Kokeneemmat nasijohtajat sitten osaavat lukea paremmin, kuinka teidän/sinun kanssa kannattaa toimia?

Muitakin vaihtoehtoja siis on, kuin että nuo naiset olisivat objektiivisesti ulkoapäin tarkasteltuna todellakin hankalampia ja tämä vain heistä itsestään johtuen.

Vierailija kirjoitti:

.. naisten kanssa yhteistyö työelämässä on 90% vaikeeta tai erittäin vaikeeta miehiin verrattuna.

Pyöritän yhdessä mieheni kanssa pienehköä b2b-bisnestä, ja meillä on noin parisen sataa asiakasta. Näistä asiakkaista/yhteyshenkilöistä noin viidennes on naisia, eli n. 40kpl. Näistä 40 kpl:sta n. 34:n kanssa on ongelmia. Miesten kanssa tilanne on aivan toinen. N. 160 miesasiakkaasta n. 10 on hankalia.

Siis teillä on n. 200 asiakasta ja 44 kanssa olette ongelmissa? Vaikuttaa että yrityksenne toimintatavoissa olisi parantamisen varaa. Ehkä naiset sinnikkäämmin pitävät puoliaan (edustamansa yrityksen puolia), kuin miehet?

Vierailija kirjoitti:

Pyöritän yhdessä mieheni kanssa pienehköä b2b-bisnestä, ja meillä on noin parisen sataa asiakasta. Näistä asiakkaista/yhteyshenkilöistä noin viidennes on naisia, eli n. 40kpl. Näistä 40 kpl:sta n. 34:n kanssa on ongelmia. Miesten kanssa tilanne on aivan toinen. N. 160 miesasiakkaasta n. 10 on hankalia.

Siis teillä on n. 200 asiakasta ja 44 kanssa olette ongelmissa? Vaikuttaa että yrityksenne toimintatavoissa olisi parantamisen varaa. Ehkä naiset sinnikkäämmin pitävät puoliaan (edustamansa yrityksen puolia), kuin miehet?

Minulla on kokemus, että miesjohtajissa on enemmän niitä leväperäisiä, joiden mukavuus johtuu siitä että he eivät viitsi nähdä vaivaa silloin kun asia olisi vielä helppo korjata, vaan heidän jälkensä korjaa joku muu alempi henkilö myöhemmin suurella vaivalla. Usein nämä alemmat ovat sitten naisia.

Olen huomannut tämän sekä kollegana, alaisena että viranomaisena. Miehiltä ikään kuin odotetaan vähemmän siihen asemaan pääsemiseksi, ja he itsekin tuntuvat vaativan itseltään vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyöritän yhdessä mieheni kanssa pienehköä b2b-bisnestä, ja meillä on noin parisen sataa asiakasta. Näistä asiakkaista/yhteyshenkilöistä noin viidennes on naisia, eli n. 40kpl. Näistä 40 kpl:sta n. 34:n kanssa on ongelmia. Miesten kanssa tilanne on aivan toinen. N. 160 miesasiakkaasta n. 10 on hankalia.

Siis teillä on n. 200 asiakasta ja 44 kanssa olette ongelmissa? Vaikuttaa että yrityksenne toimintatavoissa olisi parantamisen varaa. Ehkä naiset sinnikkäämmin pitävät puoliaan (edustamansa yrityksen puolia), kuin miehet?

Tämä. Johtuu usein siitä että naiset usein ovat sitoutuneet työpaikkaansa pidemmälle ajalle, miehet n. 3 vuotta ja vaihtavat seuraavaan paikkaan, jolloin yrityksen etu ei ole niin päällimmäisenä.