Olen introvertti ja tuleva työmatka työkaverin kanssa ahdistaa.

Joudun olemaan neljä päivää aamusta iltaan työkaverin kanssa. Lähtö maanantaiaamuna lentokoneella ja paluu torstaina. Lähdemme kahdestaan ja jaamme hotellihuoneen. Meillä on täsmälleen samat kokoukset, seminaarit ja palaverit, eli ollaan käytännössä 24/7 yhdessä neljä päivää.

Olen introvertti ja tarvitsen omaa aikaa palautuakseni. Työkaveri taas on täysin päinvastoin ekstrovertti ja tarvitsee seuraa, on puhelias ja sosiaalinen.

En ole nukkunut vuosikausiin kenenkään muun kanssa samassa huoneessa kuin oman mieheni. Pelkään, etten saa työkaverin vieressä unta ja että olen järkyttävän väsynyt koko matkan ajan. En myöskään pysty käymään vessassa isommalla hädällä muualla kuin omassa kodissa tai paikassa, jossa voin olla yksin tai rauhassa. En todellakaan pysty käymään hotellihuoneessa, jossa työkaveri on paikalla.

Töissä pystyn käymään normaalisti, mutta tarvitsen illat palautumiseen. Minulla on ystäviä ja näen heitä usein, mutta liika sosiaalisuus vie kaikki voimat. En voi sille mitään, että olen introvertti. En ole ujo ja pystyn kommunikoimaan toisten kanssa tavallisesti. En vain kestä sitä ajatusta, että olisin työkaverin kanssa neljä päivää kahdestaan.

Mitä teen? Pomo kertoi tästä toissapäivänä, työkaveri on innoissaan työmatkasta. Kukaan muu ei pysty lähtemään mukaan, mutta kenenkään elämä ei kaatuisi siitä, että työkaveri lähtisikin yksin. Tiedän kuitenkin, etten pysty sanomaan pomolle, etten halua lähteä, koska kyllä minua tarvittaisiin matkalla.