Mistä tunnistaa, että ihminen on aidosti hurmaava ja todella mukava tyyppi eikä psykopaatti?

Aikoinaan kuulin, että psykopaatin erottaa narsistista väkivallan käyttö. Ja että kaikki psykopaatit ovat myös narsisteja.

Eivät kestä yhtään kritiikkiä. Kaikki kiistetään ja laitetaan muiden syyksi.

Säikäytä. Läpsäytä yllättäen käsiä yhteen naaman edessä. Psykopaatti ei hätkähdäkään koska heillä (vai niillä?) ei ole hätkähdysrefleksiä.

Narsistin saattaa voida ainakin tunnistaa siitä miten reagoi kritiikkiin tai eriävään mielipiteeseen (hyökkäävästi/aggressiivisesti, riippuen seurasta voi yrittää peitellä kiihtymystään). En tiedä toimisiko psykopaatin kohdalla..

Ei mistään. Taitava hurja osaa huijata pitkäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kuulin, että psykopaatin erottaa narsistista väkivallan käyttö. Ja että kaikki psykopaatit ovat myös narsisteja.

Eivät kestä yhtään kritiikkiä. Kaikki kiistetään ja laitetaan muiden syyksi.

Mielestäni tämäkään ei aluksi pidä paikkaansa. Hyvinkin ottavat vastaan kritiikkiä ja oikein kiittävät siitä. Myöhemmin tilanne on päinvastainen.

Täytyy katsoa sanojen ja tekojen ohi, mikä toiselle on totta emotionaalisella tasolla. Myös kannattaa tunnistaa itsessään, jos on vaikka kova tarve kehuille tai löytää "täydellinen" ihminen tms. Silloin on helposti vietävissä ja ignooraa varoitusmerkit.

Vierailija kirjoitti:

Säikäytä. Läpsäytä yllättäen käsiä yhteen naaman edessä. Psykopaatti ei hätkähdäkään koska heillä (vai niillä?) ei ole hätkähdysrefleksiä.

Mielenkiintoista, onko sinulla tästä ominaisuudesta lisätietoa? Linkkejä artikkeleihin tms?

No jos on hyvä psykopaatti niin sitä ei välttämättä huomaa ollenkaan, mutta se kyllä vie paljon voimia se esittäminen. Se että ei voi olla oma itsensä vaan pitää käyttää kaikkensa pitääkseen ryhtinsä, kiinnostuksen ja kaikki elekieli mukana. Itse olen tehnyt niin 8-vuotta, jotta en näyttäisi omakuvaani, sillä se ei sopisi yhteiskuntaa ja siitä olisi mulle haittaa, mutta masennukseni on vain pahentunut ja lukuisat muut mielenterveysongelmat, että nyt se esitys rakoilee pahasti.

Heidät tunnistaa jonkinlaisesta aggressiivisesti eleestä, esim. siitä, että tällainen ihminen kertoo karkeat kieltä käyttäen, että miten häntä ei vttu kiinnosta työkavereiden jutut omista lapsistaan. Tai kertoo vitsin varjolla jostakin omasta julmasta piirteestään tai teostaan, hypistelee teräasetta (oikeasti!), ärähtää sinulle, mutta vaihtaa salamannopeasti hymyilevän moodiin, kertoo jonkin läheisen ihmisen kutsuneet häntä esm. narsisteiksi.

Joo, olisi pitänyt paeta välittömästi tällaisia merkkejä näyttäneitä ihmisiä.

Epäilin yhtä alaisistani psykopaatiksi. Se jatkuva valehtelu ja täysi piittaamattomuus siitä kun jäi valehtelusta kiinni, oli karmivaa. Asiakkaat tykkäsivät supliikista tyypistä, mutta todellisuudessa hän ei saanut juurikaan mitään aikaan. Hän puhui mustan valkoiseksi kun asioista kysyttiin suoraan. Olin pitkään epäuskoinen, että miten joku voi olla niin irti todellisuudesta, ettei käsitä toimineensa väärin.

Onneksi hän lähti itse firmasta. En vieläkään tiedä pitikö häntä sääliä vai pelätä. Niin outoa se oli.

Ei kai sitä järjellisesti voi tunnistaakaan.

Monissa dokumenteissa karismaattisista (rikollisista) johtajista, olen huomannut ihmisten toistavan, että johtajan ollessa kaukana alkaa mieli ja keho antaa merkkejä siitä, että jokin on vialla, mutta lähellä karisma häivyttää ne ja alkaakin epäillä itseään. Jos vahvat henkiset ja fyysiset merkit ilmenevät aina ihmisen ollessa poissa, harkitsisin tarkkaan onko hänet hyvä pitää pysyvästi etäällä.

Vierailija kirjoitti:

Luota intuitioon. Jos jokin tuntuu liian täydelliseltä, niin hälytyskellot soimaan. Eikä näitä tunnistakaan aina. Mutta kun ensimmäisen tunnistaa, niin alkaa epäilemään kaikkia ja kaikkea. On niin kylmää kyytiä.

Intuitio on useimmiten väärässä (tutkittu ja todistettu) ja "jos jokin tuntuu liian täydelliseltä..." on järjen käyttöä. Mutta joo, järkeä kannattaa ehdottomasti käyttää.

Sain tietää vasta vuosien kuluttua, että tuttavani oli diagnosoitu psykopaatiksi. Ensivaikutelma hänestä oli erittäin hyvä, mutta kieltämättä jo viikon tuntemisen jälkeen huomasin hänessä epämiellyttäviä piirteitä. En silti osannut ajatella, että hän olisi psykopaatti. Ajattelin vain, että en haluaisi olla hänen kanssaan huonoissa väleissä, koska sitten voisi tapahtua jotain ikävää.

Se on kyllä hyvä merkki, että ihminen kertoo oudon tunteettomasti ja lakonisesti jostakin karmeasta asiasta, esim. henkirikoksesta tai muusta rikoksesta. Se, että yleensä ottaa puheeksi tällaisia asioita ensitapaamisella ja se sävy, jolla niistä puhuu, saa hälytyskellot soimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatti on kameleontti, joka pystyy muuntautumaan jokaisen ihanneihmiseksi. Se tarkoittaa sitä, että psykopaatti luo kahdenkeskisiä suhteita ja pyrkii saavuttamaan luottamuksen nopeasti. Psykopaatti voi vaikuttaa avoimelta, rehelliseltä, kertoo salaisuuksia jne., joten ihmiset kertovat itsestään paljon asioita, joita psykopaatti käyttää hyväkseen. Psykopaatti aistii mitä kukin on vailla: joku kaipaa rakkautta, toinen ymmärretyksi tulemista. Psykopaatti pystyy vastaamaan näihin tarpeisiin ja siksi psykopaattiin jää helposti koukkuun: liian hyvä ollakseen totta, erilainen kuin kukaan muu.

Psykopaatille ihmissuhteet ovat peliä ja ihmiset pelinappuloita. Psykopaatilla ei ole moraalia sillä tavalla kuin normaalilla ihmisellä, joten psykopaattia ei kiinnosta, miten pahasti loukkaa ja satuttaa muita. Psykopaatti on tunteeton.

Psykopaatti voi tietysti teeskennellä dissosiaatiohäiriöistä kuten mitä tahansa muutakin mielenterveydenhäiriötä, jossa on paremmat paranemisennusteet ja joka on vaarattomamman kuuloinen kuin psykopatia. Psykopaatillehan on loistava tilanne, jos hän voi tukeutua johonkin muuhun valheelliseen diagnoosiin ja saada sekä asioita anteeksi että myötätuntoa.

Dissosiaatiohäiriöinen on kameleontti, ei tarvitse olla psykopaatti eikä narsisti.

No aivokuvauksiin vaan! Psykopaatin aivot eroavat dissosiaatiohäiriöisen aivoista, sillähän se selviää, onko psykopaatti saanut terapeutinkin mukaan dissosiaatiodiagnoosiin. :) 

Entä jos psykopaatilla on dissosiaatiohäiriö? Vai onko se mahdollista edes.

Ei kai psykopaatti niinkään teeskentelee, vaan on vastonvaraisesti sitä mitä on ja vaihtelee käytöstään ja reaktioitaan tilanteen mukaan.

Sellainen kauhea ilkeä hymy, joka välillä välähtää esiin. Sammunut katse.

Saa sinusta otteen erityisesti edes yrittämättä. Hän ei tunnu ihan sellaiselta neutraalilta ja tylsältä kuin monet muut ihmiset, joita kohtaat. Jokin hänessä vetää puoleensa ja kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy katsoa sanojen ja tekojen ohi, mikä toiselle on totta emotionaalisella tasolla. Myös kannattaa tunnistaa itsessään, jos on vaikka kova tarve kehuille tai löytää "täydellinen" ihminen tms. Silloin on helposti vietävissä ja ignooraa varoitusmerkit.

Samaa mieltä. Ristiriitaisuudet käytöksessä, puheissa ja olemuksessa ovat hyviä hälyytysmerkkejä. Voi tulla vaan esim. outo, hämmentynyt tai turvaton olo, kun on vaistonnut toisesta jotain sellaista, jota ei osaa osoittaa tai pukea sanoiksi.

Se oma olo siitä, että nyt on jotakin tosi outoa. Outo ja kammottava olo voi tulla tosi nopeista jutuista. Oman kokemukseni mukaan tätä intuitiota kannattaa uskoa eikä antaa uteliaisuuden voittaa, ellei halua löytää itseään sen ihmisen vaikutuspiiristä maanpäällisestä helvetistä.

Nopeat oudot, julmat, tunteettomat, ristiriitaiset merkit ovat aina pitäneet paikkansa ja tällaiset ihmisten pahuus on tullut esiin.