Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?

Menot tulojen ja tilanteen mukaan

Vierailija kirjoitti:

Tienaan nettona 1800 e, mies 6800 e. Minä maksan yksin vuokramme ja muut asumiskulut ja omat ruokani, koska en missään nimessä halua antaa koko maailman luulevan, että olen maksullinen lokki. Mies maksaa itse omat huvituksensa ja ruokansa. Minulle ei jää rahaa mihinkään muuhun, mutta ainakin olen säilyttänyt itsekunnioitukseni.

Provohan tää on, mutta... viis siitä mitä koko planeetta ajattelee sun mahdollisesta lokkeilusta hyvin tienaavan miehen siivellä, pääasia että mies saa vedätettyä sua ruhtinaallisesti. Mies varmaan pitää sua umpityhmänä.

Minulla nettä 5000e. Teen kahta työtä ja pyöritän yritystä. Miehen tulot vuosia 0. Käy välillä kaupassa, minä hoidan kaiken muun nelihenkisen perheen menoista. En pidä tästä jaosta mutta tyhjästä on paha nyhjäistä.

Narsistinen ex halusi, että maksetaan 50/50, vaikka hänen tulonsa oli kaksin-kolminkertaiset omiini verrattuna. Käytännössä, kun olin itse surkeimmassa työssäni, tämä tarkoitti, että itselleni jäi 50-100e/kk, kun hän taas osteli veneitä. Tähän ex sanoi, ettei kiinnosta. Itse olisin halunnut prosenttien mukaan.

Jos olisin tuossa tilanteessa ollut yh, niin olisin pärjännyt taloudellisesti paljon paremmin (asumistuki, yh-korotukset lapsilisiin, ne oikeudenmukaisesti lasketut elatustuet...).

Mieheni tienaa enemmän ja maksaa minulle kuukaudessa siivousrahaa, mutta ei sitten myöskään siivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tienaan nettona 1800 e, mies 6800 e. Minä maksan yksin vuokramme ja muut asumiskulut ja omat ruokani, koska en missään nimessä halua antaa koko maailman luulevan, että olen maksullinen lokki. Mies maksaa itse omat huvituksensa ja ruokansa. Minulle ei jää rahaa mihinkään muuhun, mutta ainakin olen säilyttänyt itsekunnioitukseni.

Provohan tää on, mutta... viis siitä mitä koko planeetta ajattelee sun mahdollisesta lokkeilusta hyvin tienaavan miehen siivellä, pääasia että mies saa vedätettyä sua ruhtinaallisesti. Mies varmaan pitää sua umpityhmänä.

Meillä on sama kuvio, mutta tuloero on pienempi. Maksan isomman osan yhteisistä kuluista, mm. asumisen maksan kokonaan ja autosta maksan lainanlyhennykset. En käytä autoa, mutta saatan joskus päästä kyydillä jos ollaan menossa samaan paikkaan, niin en mä oikein voi lokkeilla sen suhteen. Mies käyttää autoa, joten mielestäni on ihan reilua että hän maksaa vakuutukset ja polttoaineet. Lapset on niin pieniä että pääsevät bussissa ilmaiseksi ja mulla on töiden vuoksi kuukausikortti, niin lasten kuskaaminen bussilla ei maksa käytännössä mitään. Ruokakaupassa maksaa se joka siellä käy, eli yleensä minä. Lasten jutut maksaa se joka niitä on hoitamassa eli yleensä minä. Maksan myös lasten päivähoidon, kun teoriassa voisin olla kotona niitä hoitamassa, mutta halusin omia tuloja. Mun harrastukset maksaa alle 10€/kk ja maksan tietty itse. Miehen harrastukset vaatii kalliita tarvikkeita, mitkä hän yleensä ostaa itse (moottoripyörä, sukellusvarusteet, jne). Kalleimpiin juttuihin olen osallistunut sen verran kuin pystyn. En käy parturissa/kosmetologilla/yms kauneushoidoissa (leikkaan tukan itse ja naama nyt on mikä on..). Mulla jää joka kk 100-150€ säästöön, käytän niitä yllärimenoihin. Esim. viime keväänä hajosi pyykkikone, niin pystyin ostamaan uuden säästöilläni.

Tästä on keskusteltu miehen kanssa, mutta ei hän koe että häneltä olisi riistetty jotain. Hän mietti itse, että joutuisi luopumaan joistakin harrastuksistaan jos kulut jaettaisi tiukasti 50/50. Mun mielestä tämä on ihan ok, kumpikin on valinnut mieleiset harrastukset ja käyttää niihin rahaa sen verran kuin tarvitsee. En mä tiedä mitä multa riistetään tai miksi olisin tyhmä? Tämä järjestely on toiminut meillä.

Meillä maksetaan niiltä tileiltä missä on fyrkkaa ja kaikki tilit molempien käytössä. Rahariitoja ei ole ollut ikinä. Säästöön pistetään eläkepäiviä varten kumpikin tuloistaan 300 e kk. Saa sitten aikanaan eläkkeellä käydä huoletta reissuissa ja vaikka raflassa syömässä jos sattuu huvittaa. Yhdessä eletään ja yhdessä käytetään rahaa ja kumpikin on kantanut kortensa kekoon, joten tuloeroja ei meillä mittailla. Hyvin on pärjätty ja toimiva järjestely ollut ja on edelleen ja "kissanpäivien" pottikin on huomaamatta noussut mukaviin lukemiin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla nettä 5000e. Teen kahta työtä ja pyöritän yritystä. Miehen tulot vuosia 0. Käy välillä kaupassa, minä hoidan kaiken muun nelihenkisen perheen menoista. En pidä tästä jaosta mutta tyhjästä on paha nyhjäistä.

Oikeudenmukaisestihan toi menee palstan prosenttijakomammojen mielestä.

0€ tuloilla tarvitsee ottaa 0% vastuu perheen menoista. Ei muuta kuin ottaa rennosti vaan, tai kuten usein kuullaan "mahdollistaa kotona ololla naisen ura".

Vierailija kirjoitti:

Onko muka niin, että aina mies tienaa enemmän ja naiset on elättejä... Ärsyttävä kliseinen ajatus.

Tienaan vuodessa noin 20000e enemmän kuin mieheni. Minulla bruttotulot noin 80000e/v ja miehellä 60000e/v. Molemmat on edenneet urillaan ihan ok, minä olen kunnianhimoisempi ja opiskelin pidemmälle, työelämässä hakeudun enemmän haasteisiin ja etenen.

Palasin töihin esikoisen ollessa 1v ja kahden nuorimman ollessa 1.5v. Ja oli ihan ok ratkaisut. On saatu yhdistettyä työ ja perhe ihan hyvin ilman hirmu pitkiä poissaoloja töistä.

Perheessä se maksaa, jonka tilillä on rahaa. Minä ostan enemmän lasten vaatteita ja harrastukset, olen tuhlailevampi ruokakaupassa. Toisaalta käyn miehen tilillä, jos omalta alkaa raha loppua ja toisinpäin. Molemmat säästää saman summan kuussa rahastoihin.

Omat vanhemmat riiteli joka juustoköntistä ja siitä, kuka osti ja kumman juustoa minä -lapsi- syön, kuka maksoi kalliimman sähkölaskun viimeksi, kuka tankkasi viimeksi, kuka maksoi minun harrastukset ja vaatteet jne. Isä maksoi auton ja kulki autolla töissä, äiti kulki bussilla eikä saanut autolla ajaa vaikka oli kortti, koska ei maksanut autosta. Lopulta erosivat, mikä oli helpotus minulle.

En jaksa sellaista, tulot on perheen yhteiset, ei riitaa rahasta.

Tuossa molemmat ovat tulojen puolesta ylempää keskiluokkaa, ei voida puhua varsinaisesta tuloeroparista jossa toinen elättää toista.

Luottamus kukoistaa kirjoitti:

Meillä maksetaan niiltä tileiltä missä on fyrkkaa ja kaikki tilit molempien käytössä. Rahariitoja ei ole ollut ikinä. Säästöön pistetään eläkepäiviä varten kumpikin tuloistaan 300 e kk. Saa sitten aikanaan eläkkeellä käydä huoletta reissuissa ja vaikka raflassa syömässä jos sattuu huvittaa. Yhdessä eletään ja yhdessä käytetään rahaa ja kumpikin on kantanut kortensa kekoon, joten tuloeroja ei meillä mittailla. Hyvin on pärjätty ja toimiva järjestely ollut ja on edelleen ja "kissanpäivien" pottikin on huomaamatta noussut mukaviin lukemiin.

Kumman tililtä maksetaan kun molemmilla on rahaa maksaa koko kuukauden laskut?

Tulojen suhteessa. Tällä hetkellä maksan vastikkeesta, ruoista, laskuista, bensoista jne. 550e/kk ja puoliso kustantaa loput. Itselläni on osa-aikatyö 2pv/vko 1800e/kk brutto (olen lakimies ja teen 15h/vko). Puoliso on kokoaikatöissä 7000e/kk. Ulkomaanmatkat ym. puoliso on yleensä kustantanut kokonaan meille, samoin hän ostaa minulle mielellään uusia vaatteita ja muuta, vaikka en pyydä.

Toki itse kotona olevana siivoan päivällä puolison ollessa töissä ja teen ruuan valmiiksi, jolloin puoliso pääsee kotitöissä todella vähällä ja saapuu suurimpana osana päivistä puhtaaseen kotiin valmiin pöydän ääreen. Onneksi hän on ihminen, joka osaa arvostaa vaivannäköani ja ymmärtää sen merkityksen. Enkä missään nimessä ole mikään miehen palvelija, vaan kotona ollessaan mies saisi kyllä palautetta, jos ei laittaisi likaisia astioitaan koneeseen/altaaseen, veisi pyykkejä pyykkikoriin ja siivoaisi roskiaan siinä missä minäkin.

Meillä ei toiminut systeemi, jossa molemmat olimme vaativassa kokoaikaisessa asiantuntijatyössä. Koti jäi hoitamatta ja vaikka rahaa oli, kummallakaan ei ollut energiaa järjestää mitään, mihin sitä käyttäisi, tai esim. kokata. Raha meni suureksi osaksi noutoruokaan ja kotisiivoojaan. Havahduin siihen, että tämä ei ole elämää. Puolisolle passasi hyvin, että se raha, jonka hän laittoi ennen omaan puolikasosuuteensa kotisiivoojasta ja pikaruoasta, menee nyt yhteisiin kuluihimme vastineena siitä, että minä teen suuremman osuuden kotitöistä ja kokkaamisesta.

Jos myös puoliso haluaisi vähentää työntekoa, mitä ei tällä hetkellä halua, todennäköisesti karsittaisiin jonkun verran menoja ja säädettäisiin yhteisten kulujen maksuosuuksia. Esim. ruokaa voisimme tehdä paljon edullisemmin ilman että se tuntuu oikeasti pihistelyltä, nyt ruokabudjettimme on n. 1000e/kk. Urheiluauton voi vaihtaa halvempaan ja vähemmän kuluttavaan. Toki meillä on myös säästöjä, joita voisimme käyttää yhteisiin kuluihin, mutta mielellämme emme niitä käytä elämiseen tässä iässä. Säästämme, koska emme usko, että ikäisemme ihmiset pääsevät eläkkeelle inhimillisessä iässä saati saavat kunnon eläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muka niin, että aina mies tienaa enemmän ja naiset on elättejä... Ärsyttävä kliseinen ajatus.

Tienaan vuodessa noin 20000e enemmän kuin mieheni. Minulla bruttotulot noin 80000e/v ja miehellä 60000e/v. Molemmat on edenneet urillaan ihan ok, minä olen kunnianhimoisempi ja opiskelin pidemmälle, työelämässä hakeudun enemmän haasteisiin ja etenen.

Palasin töihin esikoisen ollessa 1v ja kahden nuorimman ollessa 1.5v. Ja oli ihan ok ratkaisut. On saatu yhdistettyä työ ja perhe ihan hyvin ilman hirmu pitkiä poissaoloja töistä.

Perheessä se maksaa, jonka tilillä on rahaa. Minä ostan enemmän lasten vaatteita ja harrastukset, olen tuhlailevampi ruokakaupassa. Toisaalta käyn miehen tilillä, jos omalta alkaa raha loppua ja toisinpäin. Molemmat säästää saman summan kuussa rahastoihin.

Omat vanhemmat riiteli joka juustoköntistä ja siitä, kuka osti ja kumman juustoa minä -lapsi- syön, kuka maksoi kalliimman sähkölaskun viimeksi, kuka tankkasi viimeksi, kuka maksoi minun harrastukset ja vaatteet jne. Isä maksoi auton ja kulki autolla töissä, äiti kulki bussilla eikä saanut autolla ajaa vaikka oli kortti, koska ei maksanut autosta. Lopulta erosivat, mikä oli helpotus minulle.

En jaksa sellaista, tulot on perheen yhteiset, ei riitaa rahasta.

Tuossa molemmat ovat tulojen puolesta ylempää keskiluokkaa, ei voida puhua varsinaisesta tuloeroparista jossa toinen elättää toista.

Tuloihin taitaa päteä sama kuin pituuteen.

Kun mies on naista 10cm pidempi, ollaan suurin piirtein samanpituisia.

Kun nainen on miestä 2cm pidempi, mies on naisen rinnalla kuin mikroskooppinen kääpiölapsi.

Luottamus kukoistaa kirjoitti:

Meillä maksetaan niiltä tileiltä missä on fyrkkaa ja kaikki tilit molempien käytössä. Rahariitoja ei ole ollut ikinä. Säästöön pistetään eläkepäiviä varten kumpikin tuloistaan 300 e kk. Saa sitten aikanaan eläkkeellä käydä huoletta reissuissa ja vaikka raflassa syömässä jos sattuu huvittaa. Yhdessä eletään ja yhdessä käytetään rahaa ja kumpikin on kantanut kortensa kekoon, joten tuloeroja ei meillä mittailla. Hyvin on pärjätty ja toimiva järjestely ollut ja on edelleen ja "kissanpäivien" pottikin on huomaamatta noussut mukaviin lukemiin.

Tuon "maksetaan siltä tililtä, millä on rahaa/ se maksaa laskut, joka muistaa" -ajatus täytyy perustua sellaiseen parisuhteeseen, jossa a) kummallakin on tasaiset ja kutakuinkin yhtä suuret tulot ja b) kummallakin on yhtä paljon halua osallistua sekä yhtä hyvä muisti, jolloin tilanne säilyy tasapuolisena.

Mitä jos toinen ei ikinä "muista" maksaa laskuja ennenkuin ne erääntyvät? Tai toinen ei kauppareissuillaan koskaan osta mitään talousjuttuja, esim. vessapaperia, shampoota, saippuaa, tiskiainetta ym., jolloin se toinen ostaa nämä aina, ja toinen esim. vain ruokaa? Tai toinen ajaa autoa viimeisillä höyryillä, kun taas toinen tankkaa niin, ettei auto varmasti jätä tielle. Onko molemmilla yhtenäinen oikeus kaikkiin tileihin ja kuluuko näiltä tileiltä tasaisesti rahaa, vai onko joku tili enemmän käytössä kuin toinen?

Vierailija kirjoitti:

Luottamus kukoistaa kirjoitti:

Meillä maksetaan niiltä tileiltä missä on fyrkkaa ja kaikki tilit molempien käytössä. Rahariitoja ei ole ollut ikinä. Säästöön pistetään eläkepäiviä varten kumpikin tuloistaan 300 e kk. Saa sitten aikanaan eläkkeellä käydä huoletta reissuissa ja vaikka raflassa syömässä jos sattuu huvittaa. Yhdessä eletään ja yhdessä käytetään rahaa ja kumpikin on kantanut kortensa kekoon, joten tuloeroja ei meillä mittailla. Hyvin on pärjätty ja toimiva järjestely ollut ja on edelleen ja "kissanpäivien" pottikin on huomaamatta noussut mukaviin lukemiin.

Tuon "maksetaan siltä tililtä, millä on rahaa/ se maksaa laskut, joka muistaa" -ajatus täytyy perustua sellaiseen parisuhteeseen, jossa a) kummallakin on tasaiset ja kutakuinkin yhtä suuret tulot ja b) kummallakin on yhtä paljon halua osallistua sekä yhtä hyvä muisti, jolloin tilanne säilyy tasapuolisena.

Mitä jos toinen ei ikinä "muista" maksaa laskuja ennenkuin ne erääntyvät? Tai toinen ei kauppareissuillaan koskaan osta mitään talousjuttuja, esim. vessapaperia, shampoota, saippuaa, tiskiainetta ym., jolloin se toinen ostaa nämä aina, ja toinen esim. vain ruokaa? Tai toinen ajaa autoa viimeisillä höyryillä, kun taas toinen tankkaa niin, ettei auto varmasti jätä tielle. Onko molemmilla yhtenäinen oikeus kaikkiin tileihin ja kuluuko näiltä tileiltä tasaisesti rahaa, vai onko joku tili enemmän käytössä kuin toinen?

Ei olisi parisuhdetta tuollaisen henkilön kanssa.

- eri 

Puolison käteen jäävät tulot ovat noin tuhat euroa enemmän. 2500 euroa - 3500 euroa. Ruokaostokset samoin kuin paljon muutakin tilaamme kotiinkuljetuksella. Asuntolainan maksu päättyi joten tuo paljon uutta liikkumatilaa talouteemme. Meillä ei ole yhteistä tiliä mutta olemme kirjanneet menoja vuodesta toiseen ylös jotta näemme minne menee ja kuinka paljon. Kumpikin maksaa ja välillä teemme tarvittaessa siirtoja toistemme tileille. En tiedä onko normaalia mutta me yhdessä käymme excel taulukon ääreen ja kirjaamme menot ja tulot tileiltämme. Tiedämme siis toistemme menot. Olemme viilanneet turhat menoerät pois ja säästöön niitä rahoja. Jos kuun lopussa kävisi ilmi että vaikkapa minä olen maksanut suhteettoman paljon menoista niin vahinko korjataan. Harvoin enää tarvetta vaan excelin käyttö on pikemmin keino tosiaan kulutuksen seurantaan. 

Ukko maksaa. Eihän sitä nyt ilman tuloja katsella jaksais. 

äippäpmk kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tienaan nettona 1800 e, mies 6800 e. Minä maksan yksin vuokramme ja muut asumiskulut ja omat ruokani, koska en missään nimessä halua antaa koko maailman luulevan, että olen maksullinen lokki. Mies maksaa itse omat huvituksensa ja ruokansa. Minulle ei jää rahaa mihinkään muuhun, mutta ainakin olen säilyttänyt itsekunnioitukseni.

Provohan tää on, mutta... viis siitä mitä koko planeetta ajattelee sun mahdollisesta lokkeilusta hyvin tienaavan miehen siivellä, pääasia että mies saa vedätettyä sua ruhtinaallisesti. Mies varmaan pitää sua umpityhmänä.

Meillä on sama kuvio, mutta tuloero on pienempi. Maksan isomman osan yhteisistä kuluista, mm. asumisen maksan kokonaan ja autosta maksan lainanlyhennykset. En käytä autoa, mutta saatan joskus päästä kyydillä jos ollaan menossa samaan paikkaan, niin en mä oikein voi lokkeilla sen suhteen. Mies käyttää autoa, joten mielestäni on ihan reilua että hän maksaa vakuutukset ja polttoaineet. Lapset on niin pieniä että pääsevät bussissa ilmaiseksi ja mulla on töiden vuoksi kuukausikortti, niin lasten kuskaaminen bussilla ei maksa käytännössä mitään. Ruokakaupassa maksaa se joka siellä käy, eli yleensä minä. Lasten jutut maksaa se joka niitä on hoitamassa eli yleensä minä. Maksan myös lasten päivähoidon, kun teoriassa voisin olla kotona niitä hoitamassa, mutta halusin omia tuloja. Mun harrastukset maksaa alle 10€/kk ja maksan tietty itse. Miehen harrastukset vaatii kalliita tarvikkeita, mitkä hän yleensä ostaa itse (moottoripyörä, sukellusvarusteet, jne). Kalleimpiin juttuihin olen osallistunut sen verran kuin pystyn. En käy parturissa/kosmetologilla/yms kauneushoidoissa (leikkaan tukan itse ja naama nyt on mikä on..). Mulla jää joka kk 100-150€ säästöön, käytän niitä yllärimenoihin. Esim. viime keväänä hajosi pyykkikone, niin pystyin ostamaan uuden säästöilläni.

Tästä on keskusteltu miehen kanssa, mutta ei hän koe että häneltä olisi riistetty jotain. Hän mietti itse, että joutuisi luopumaan joistakin harrastuksistaan jos kulut jaettaisi tiukasti 50/50. Mun mielestä tämä on ihan ok, kumpikin on valinnut mieleiset harrastukset ja käyttää niihin rahaa sen verran kuin tarvitsee. En mä tiedä mitä multa riistetään tai miksi olisin tyhmä? Tämä järjestely on toiminut meillä.

Ootko tosissas?

Minun pieni ansioni menee loma-asunnon maksuun ja muuten puoliso maksaa kaiken muun. Yhteiset tilit ja kaikki omaisuus yhteistä. Kerran vuodessa törsätään, ja muina aikoina eletään aika säästeliäästi, mutta mistään ei ole puutetta.

Ensisuhteessani opiskeluaikana tein opiskelun ohella töitä. Tyttöystäväni ei tehnyt töitä vaan eleli vanhempiensa kukkaron avulla. Yhteisiin kustannuksiin hän ei halunnut osallistua koska minä olen töissä niin pitää minun maksaakin. Asuimme minun opiskelija asunnossa josta maksoin vuokran yksin. Tätä oikkuilua katselin rakkauden huumassa kunnes hän valmistui ja päätti muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen uuden elättäjän riesaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tienaan nettona 1800 e, mies 6800 e. Minä maksan yksin vuokramme ja muut asumiskulut ja omat ruokani, koska en missään nimessä halua antaa koko maailman luulevan, että olen maksullinen lokki. Mies maksaa itse omat huvituksensa ja ruokansa. Minulle ei jää rahaa mihinkään muuhun, mutta ainakin olen säilyttänyt itsekunnioitukseni.

Miksi maksat teidän asumisen, sinä, pienempituloinen? Ei se ole itsekunnioitusta, se on typeryyttä. Jakakaa nyt hyvät ihmiset se asuminen.

Koska en ole mikään maksullinen nainen vaan kykenevä elättämään itse itseni. Minulle on tärkeää säilyttää itsekunnioitus ja omanarvontunto.

Epäileekö joku sitten ettet pysty elättämään itseäsi? Kenelle tätä todistelet? Mikä tekisi sinusta maksullisen naisen?Sekö, että jakaisitte oikeutetusti asmiskustannukset? 

Jos mies maksaa minulle jotain ja harrastamme parisuhteessamme seksiä, olen käytännössä maksullinen nainen. En halua tällaista leimaa itselleni, en pidä siitä tunteesta. Olen joskus nuorempana antanut miehen kustantaa minulle esim. kahvit, mutta siitä jää paha, käytetty olo. Hyödykkeiden vaihtoa niin sanotusti. Elän mieluummin vaatimattomasti ja maksan kaiken itse kuin lähden vaihtokauppaan mukaan. Pystyn maksamaan asuntomme (asumiseni) ja ruokani itse, joten miksi en tekisi niin?