Lue keskustelun säännöt.
Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?
Kommentit (757)
Maksan käytännössä kaiken.
T: mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Vuorkrat, hoitovastikkeet, kiinteistövero.
-Vakuutukset
-Auto(jen) huollot, kats. jne.
-Vesimaksut
-Sähkölaskut
-lasten jutut
-jotain remppaa kodissaan
-jokin laite rikki
jne. Kuka hoitaa fyffet niihin?
-Vuokrat, hoitovastikkeet, kiinteistövero.
* Nämä menevät asumistililtä, jonne laitetaan tulojen mukaan suhteessa rahaa.
-Vakuutukset
* Nämä menevät asumistililtä, jonne laitetaan tulojen mukaan suhteessa rahaa.
-Auto(jen) huollot, kats. jne.
*Auto on puolison, joten maksaa siihen liittyvät kulut.
-Vesimaksut
* Nämä menevät asumistililtä, jonne laitetaan tulojen mukaan suhteessa rahaa.
-Sähkölaskut
* Nämä menevät asumistililtä, jonne laitetaan tulojen mukaan suhteessa rahaa.
-lasten jutut
* Se maksaa kumpi ostaa. Käytännössä vaatteet maksan useimmiten minä mutta toki puoliso maksaa silloin, kun on itse ostoksilla.
-jotain remppaa kodissaan
* Se maksaa kumpi ostaa. Isommat ostokset maksetaan asumistililtä.
-jokin laite rikki
* Se maksaa kumpi ostaa.
Meidän taloudessa on isot tulo- ja varallisuuserot minun ja mieheni kohdalla. Miehelläni on rahaa paljon enemmän kuin minulla. Mieheni maksaa lähes kaiken ja tämä on mieheni toive.
Vaimo on työssä ja itse olen työttömänä. Meillä kaksi alle kouluikäistä lasta. Vaimo maksaa kaiken. Minä hoidan kotona lapsia, teen ruokaa ja siivoan. Rahat joita saan etuuksina menee harrastuksiini. Käyn kuntosalilla ja kalastan. Kalareissuilla kuluu rahaa, koska uisteluveneen ylläpito ei ole ihan halpaa. Viikonloppuisin pyrin tapaamaan kavereita ja siihenkin tarvitsen rahaa. Vaimo ehdottanut, että laittaisin osan etuusrahoista perheen menoihin. Minusta työssä käyvän tulee huolehtia menoista. Minun työstäni kotona, kun ei makseta palkkaa. Jos saan työpaikan, niin menopuolta voidaan toki tarkastella uudestaan.
Meillä on ollut alusta lähtien yksi ainoa yhteinen tili ja myöhemmin rinnalla jemmarahatili. Koskaan ei ole ollut riitaa toisen rahan käytöstä. On ostettu, mitä on tarvittu ja haluttu. Isot ostot on yhdessä mietitty, esim auton vaihto. Neljä lasta maailmalle autettu. Emmekä ole tosiaan mitään hyvätuloisia. Periaatteella kuluta vähemmän kuin tienaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse maksoin aiemmin 70% ja puoliso 30%. Omat kuluni olivat ehkä keskimäärin vähemmän käsin kosketeltavia, eli asumiseen, autoon, matkusteluun sekä vakuutuksiin liittyviä kuluja ja puoliso maksoi jota kuinkin yhtä paljon konkreettista päivittäistavaraa, kuten ruokaa ja lapsen tarvikkeita, kuin minäkin. Puolisollahan oli ja on edelleen vaikutelma, että rahankäyttö jakautui enemmän tasan kuin mikä on todellisuus. Kun tein palkkatöitä paljon enemmän tuntimääriä kuin hän ja siksi luonnollisesti vähemmän kotitöitä ja lasten hoitamista, niin olin huono mies.
Tehtiin muutos ja nyt on kotityöt ja lastenhoito puoliksi. Vähensin työntekoa. Puoliso valittaa nyt sitten jatkuvaa rahanpuutetta: Ai onko se auton vakuutusmaksu useita satasia vuodessa, tarviiko sellaista oikeasti mihinkään? Ai onko se sähkölasku noin kallis ja joka kuukausi tulee? Taasko autossa on jotain vikaa, ai miten se remppa voi maksaa 500 € ja voisko ostaa paremman auton joka ei hajoa koko ajan? Miten voi tuokin auto maksaa 15000€ ? Ai uudet renkaat pitää taas ostaa, ja maksaako ne oikeasti 400€, luulin että alle satasella saa. Miten voi bensa olla noin kallista, että yksi tankillinen on melkein 100€? Siis maksaako se hotelliyö tuossa mun lempihotellissa 200€? Miksi sä perheen miehenä et voi tienata enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Kysyn siksi, että huomasin juuri ettei homma toimi.
Ei asuta miehen kanssa yhdessä. Mä olen väliaikaisesti nyt pienituloinen, koska opiskelen. Sen jälkeen palaan töihin ja tilanne normalisoituu. Tajusin, että mies kuitenkin syö ja hengaa aina mun luona ja mä maksan ehkä n. 70 % meidän yhteiseistä asioista, vaikka miehen tulot on tällä hetkellä moninkymmenenkertaiset omiini nähden. En jaksa hirveästi ahdistua tällaisista asioita yleensä, mutta miespä ilmoitti tänään ettei ole varaa lähteä kympin päiville syömään, koska pitää nyt pitää vähän tiukempaa budjettia. Kilahdin ihan perkeleesti, olin oikein säästellyt jotain palautuspullorahoja että voisin maksaa omat ruokani ja olisi kerrankin varaa mennä ulos syömään. Olisi suoraan sanottuna saanut tarjota mulle vaihteeksi ruoan jossain, kun tulot ovat erittäin ok. En tiedä, miten tällainen tilanne ratkaistaan, mutta tämä ei ainakaan toimi.
Ap
Adiós samointein..jotenkin erikoista, että eikö mies tee eväitä töihin tai syö työpaikkaruokalassa. Minulle miesystävät ovat tarjonneet dinnereitä, ainakin poikaystäväni silloin, kun opiskelin. Ehkäisy olisi yhteinen asia, ihan sama onko sitten kyse pillereistä, kondomista tai kierukasta. Ei mies voi asian suhteen mennä asenteella "free rider".
Tietysti naisenkin tulee osallistua kustannuksiin ja toivottavasti tienata omat eurot. Miehen tuloille heittäytyminen on laiskuutta ja ei kerrytä sun omaa eläkettä. Esimerkiksi case Mikko Koivu: nainen jää puille paljaille, kun on elänyt rikkaan miehen siivellä. Ulkonäöllä alkuun mentiin, muttei se riitä.
Siksi kannattaa hankkia koulutus ja alkaa kartuttamaan cv:tä pikku hiljaa eri tehtävissä. Pelko ennen valmistumista oli aivan hirveä: saako töitä ja mistä? Kyllä se siitä pikku hiljaa on lähtenyt karttumaan ja asiat lutviutuu.
Minusta reilua on laittaa menot suunnilleen puoliksi. Joskus nainenkin voi tienata enemmän kuin mies ja maksaa miehen ruuat. Tietysit kivaa vanhanaikainen ja herrasmiesmäinen käytös naisia kohtaan ja ritarilliset eleet. Silti itselle tulee kivempi olo, kun kulut menevät suunnilleen puoliksi ja saa itsekin osallistua yhteiseen elämään.
Asunnon haluan esimerkiksi ostaa puoliksi! Täällä joku sanoi, että 70 % nettotuloista yhteiseen kassaan. Näen tuon epäreiluna! Yksi tuttavapari laittaa yhteiselle käyttötilille 100 euroa/kk, joka on vapaassa käytössä ruokaan. Silti tämäkin on epäreilua, jos jompi kumpi käyttää tililtä enemmän ruokaostoksiin. Lisäksi 200 e/kk ruokamenoihin ei kyllä riitä kuukaudessa ruokaan ollenkaan kahdelle.
Olen silti sen kannalla, että molemmille eri tilit, ehkä yhteinen ruokatili. Mutta ehdottomasti omat sijoitukset ja osakkeet. Miksi kaikki pitää jakaa kumppanin kanssa puoleksi? Kun ero tulee nämä ovat monimutkaisempia juttuja "puolittaa", kuin se, että sinulla on jo jotain valmista ja omaa. Siksi tehkää AVIOEHTO. Tämä on molempien turva, jos haluaa omaisuuden suojata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaiken pitäisi mennä "puoliksi", etenkin parisuhteessa? Kaverisuhteessa ymmärrän että maksetaan bensakulut tai matka puoliksi, tai jos kaveri tarjoaa lounaan niin sä voit tarjota ensi kerralla. Mutta parisuhteessa ja etenkin pidempiaikaisessa? Sitähän ollaan samaa yksikköä kuitenkin.
Nyksä aina muistaa syytellä exsäänsä siitä, että joutui elättelemään sitä, kun joutui työttömäksi. Minä miehenä elättelin ex-vaimoani 16 vuotta mutta se ei tulisi mainitsemisen arvoisena edes mieleen, kun pitäs mollata sitä exsää. Nähtävästi oletusarvona on, että miehen pitäs "elätellä" naista ja jos ei siihen pysty....on niinku hirveen huono mies. Sen sijaan naisen on ilmeisesti ok pyrkiä siipeilemään toista..... Vielä elää nämä vanhat roolimallit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteinen excelöity talous, molemmille jää käteen yhtä paljon kuukaudessa ylimääräistä käyttörahaa minkä saa laittaa mihin haluaa. Loput laitetaan kaikkiin menoihin ja säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaiken pitäisi mennä "puoliksi", etenkin parisuhteessa? Kaverisuhteessa ymmärrän että maksetaan bensakulut tai matka puoliksi, tai jos kaveri tarjoaa lounaan niin sä voit tarjota ensi kerralla. Mutta parisuhteessa ja etenkin pidempiaikaisessa? Sitähän ollaan samaa yksikköä kuitenkin.
Toisten pidempiaikaisissa parisuhteissa voi olla kaksi yksilöä joilla ei ole tarkoituskaan rakentaa mitään symbioosia tai sulautua yhdeksi.
Onhan joillain ollut yhteinen sähköpostiosoite tai facebooktunnaritkin joskus.... oksettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat menot maksa itse
Yhteiset puokkiin
Antaa isompituloisen päättää itse säästääkö vai kuluttaa
Kouluttautumaan mammat niin ei tarvitse kuluttaa aikaa pähkäillen toisesta taloudellista hyötyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaiken pitäisi mennä "puoliksi", etenkin parisuhteessa? Kaverisuhteessa ymmärrän että maksetaan bensakulut tai matka puoliksi, tai jos kaveri tarjoaa lounaan niin sä voit tarjota ensi kerralla. Mutta parisuhteessa ja etenkin pidempiaikaisessa? Sitähän ollaan samaa yksikköä kuitenkin.
Toisten pidempiaikaisissa parisuhteissa voi olla kaksi yksilöä joilla ei ole tarkoituskaan rakentaa mitään symbioosia tai sulautua yhdeksi.
Onhan joillain ollut yhteinen sähköpostiosoite tai facebooktunnaritkin joskus.... oksettavaa.
Okei eli raha ja fb/sähköpostitunnarit on sulle sama asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmille pitää jäädä yhtä paljon omaa rahaa. Selvä, tasapuolinen ja yksinkertainen sääntö, eikö vaan?
Miten se toteutetaan? Yhteiset pakolliset menot (kuten asunto ja ruoka) lasketaan yhteen. Mukaan myös yhteisesti sovitut ei-pakolliset (kuten matkat). Näistä syntyy joku summa (esim. 4000/kk).
Sen jälkeen lasketaan molempien nettotulot yhteen (esim. 6000/kk). Erotus (tässä esimerkissä 2000/kk) jaetaan puoliksi (=1000) ja se on kummankin omaa rahaa.
Jos toinen ei ansaitse edes tuota esimerkin 1000 euroa, siirtää toinen hänen tililleen niin paljon rahaa, että 1000 euron omarahaosuus tulee täyteen.
Ja turha kursailu pois toisen siivellä elämisestä tai toisen elättämisestä. Näin se menee siinä elämäntilanteessa tässä yhteisessä perheeksi tai parisuhteeksi kutsutussa yrityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi miehen kanssa samansuuruiset tulot, joten kaikki menee puoleksi. En suostuisi elätettäväksi enkä elättäjäksi.
Niin että puoliso pihalle, jos sairastuu tai jää työttömäksi. Charming.
Toisaalta myös ymmärtää päästää toisen menemään, jos itselle käy niin.
Ei meillä ole yhteisiä menoja. Minulla on omat menoni, kumppanilla omansa.
Emme ole perhe tai yksikkö. Olemme kaksi yksilöä. Ja tämän ketjun perusteella aivan autuaassa asemassa moneen muuhun verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi miehen kanssa samansuuruiset tulot, joten kaikki menee puoleksi. En suostuisi elätettäväksi enkä elättäjäksi.
Niin että puoliso pihalle, jos sairastuu tai jää työttömäksi. Charming.
Toisaalta myös ymmärtää päästää toisen menemään, jos itselle käy niin.
Mitä ihmettä tämä "päästäminen" tarkoittaa? Parisuhteet ovat sataprosenttisen vapaaehtoisia. Sellaisen voi lopettaa koska tahansa ja ihan mistä syystä vain. Ei siinä lupaa tarvitse kysyä, eikä antaa.
Minä maksan kaiken ja eukko tuhlaa omat rahansa pikavippien lyhennyksiin ja uhkapeleihin. Ei ole varaa erota kun puolet talosta on akan nimissä ja ei omat tulot riitä hänen osuuden lunastamiseen. Lasten takia yhdessä, vielä viitisen vuotta kakkua lusittavana ennenkuin lentävät pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Omat menot maksa itse
Yhteiset puokkiin
Antaa isompituloisen päättää itse säästääkö vai kuluttaa
Kouluttautumaan mammat niin ei tarvitse kuluttaa aikaa pähkäillen toisesta taloudellista hyötyä
No tämä mamma on kyllä kouluttautunut, yliopistosta, mies merkonomi ja palkka on 8 kertaa omani.
Maksetaan asumiskustannuksista tulojen mukaan suhteessa niin, että itse maksan 1/3 ja puoliso 2/3. Muuten rahat on käytännössä yhteiset vaikka eri tileillä ovatkin ja maksetaan sekaisin, eikä pidetä niistä kirjaa. Ei riidellä rahasta ja onneksi molemmat ovat järkeviä rahan käyttäjiä.