Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?

Vierailija kirjoitti:

Kysyn siksi, että huomasin juuri ettei homma toimi.

Ei asuta miehen kanssa yhdessä. Mä olen väliaikaisesti nyt pienituloinen, koska opiskelen. Sen jälkeen palaan töihin ja tilanne normalisoituu. Tajusin, että mies kuitenkin syö ja hengaa aina mun luona ja mä maksan ehkä n. 70 % meidän yhteiseistä asioista, vaikka miehen tulot on tällä hetkellä moninkymmenenkertaiset omiini nähden. En jaksa hirveästi ahdistua tällaisista asioita yleensä, mutta miespä ilmoitti tänään ettei ole varaa lähteä kympin päiville syömään, koska pitää nyt pitää vähän tiukempaa budjettia.

No ei kai se sun miesystävä sentään "monikymmenkertaisesti" tienaa verrattuna sinuun verrattuna. Jos sä tienaat vaikka 1000€/kk, niin väitätkö, että miesystävä tienaa 20 000€/kk?

Ja jos mies on isotuloinen, niin oletan hänen asuvan aika mukavassa asunnossa, niin miksi ette sitten vietä enemmän aikaa hänen luonaan?

Mutta tuosta kommentista, kun mies sanoi, että hänen täytyy pitää tiukempaa budjettia eikä halua lähteä ulos syömään kympillä, tulee mieleen, että onko hän peliriippuvainen ja pelaa kaikki rahansa?

Vierailija kirjoitti:

Mun nettotulot on reilu 8k, miehen yli 4k. Kummankin palkasta 50% menee taloustilille, 20% säästöön ja loput 30% kumpikin voi käyttää miten haluaa.

Taloustililtä maksetaan kaikki mistä tulee lasku sekä ruokaostokset ja taloustavarat.

6000 e/kk asumiseen, ruokaan ja muihin laskuihin? Melkoinen lukaali täytyy olla siellä Porvoossa.

Samoin meillä rahat ja omaisuus on aina olleet yhteisiä. Perintöjä tms ei ollut kun aloitimme suhteen ja avioliiton. Kaikki on yhdessä kerätty omista tuloista Mieheni sai kerran muhevat bonukset ja sanoi heti että tämä on sitten yhteistä rahaa. Koskaan ei olla riidelty rahasta vaikka on ollut oikeasti tosi tiukkojakin aikoja. En voisi asua henkilön kanssa joka levittelee rahojaan ja elää leveätä elämää, ja minä joutuisin laskemaan joka pennin onko minulla varaa lähteä hänen kanssaan ravintolaan. Asia olisi hieman toinen jos puoliso olisi perinyt maallista mammonaa jonka tulisi pysyä hänen suvussaan. Silti olisi kohtuutonta että puoliso sinnittelisi rinnalla vähävaraisena kuin piika tai renki. Ei vaan mene kaaliin.

Kaikki menee mitä tulee, simppeliä. Yhteinen perhe, yhteiset rahat, eikä kumpikaan riitele rahasta. 

avioliittoa takana 26v

Seurustelusuhteen aikana meillä meni niin, että nainen opiskeli ja maksoin kaiken. Sen jälkeen hän oli työtön ja maksoin kaiken. Ja koko ajan hän jaksoi muistuttaa kuinka (normaali) työnteko vie minulta liikaa aikaa.

Tuilleko sitä olisi pitänyt siirtyä, vai periä miljoonaomaisuus?

Olimme naimisissa 47 vuotta kunnes mieheni kuoli. Olimme molemmat töissä, mieheni palkka oli kaksinkertainen omaani verrattuna. Mutta molempien rahat menivät yhteiselle tilille, josta maksettiin kaikki menot ja siirrettiin määrätty summa aina toiselle säästötilille. Omakotitalo, mökki ja autot säästimme sinnikkäästi. Ikinä emme riidelleet rahasta vaikka kummallakin oli omia, kalliitakin, harrastuksia ja mielitekoja, jotka maksettiin yhteiseltä tililtä. Sairastuttiin sitten molemmat ja päädyttiin laittamaan omat tilit kummallekin, joihin eläketulot ohjattiin. Tämä siksi, että kuoleman tapahduttua molempien nimissä oleva tili sulkeutuu ja rahaliikenne vaikeutuu. Tietenkin ao tilin rahavarat sitten kaiken kuoleman jälkeisen byrokratian jälkeen voitiin ottaa käyttöön. No joka tapauksessa meillä onnistui se, että kun oli yhteinen elämä kaikkineen, niin myös rahat olivat yhteiset. Joskus syötiinki samalta lautaselta. Kiitollisena kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset menot maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne molemmat siirtää 70% nettotuloistaan.

Kallista, elämä on...

Mun pitis laittaa joka kuukausi 3500euroa.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelusuhteen aikana meillä meni niin, että nainen opiskeli ja maksoin kaiken. Sen jälkeen hän oli työtön ja maksoin kaiken. Ja koko ajan hän jaksoi muistuttaa kuinka (normaali) työnteko vie minulta liikaa aikaa.

Tuilleko sitä olisi pitänyt siirtyä, vai periä miljoonaomaisuus?

Entäs sitten kun menitte naimisiin? 

Kumpikin hoitaa omat menonsa. Kummallakin oma asunto ja omat menot. Pakollisia yhteisiä menoja ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies on isotuloisempi... hän maksaa asunto- ja autolainan lyhennykset, yleensä isommat laskut (eli sähkö, vakuutus, vesi) ja kaikki autoihin (3kpl) liittyvät menot.

Mä maksan ruokaostokset ja pikkulaskut, puh.liittymät (omani ja lasten3kpl), lehtitilaukset. Yleensä lasten vaatteet, kaverisynttärilahjat yms.

Jos lapset tarvii jotain isompaa, yleensä mies maksaa. Lasten harrastukset n. puoliksi.

Kyllä elintaso olis paljon alhaisempi jos olis pienempipalkkainen mies tai jos olisin yksin lasten kanssa!

Maksaa myös sinun osuuden lainasta?

Minä maksan.

Meillä miehellä on ollut pidempään vakituinen työ, joten asunto- ja autolainat on aina menneet hänen tililtään. Niin nytkin, kun talo on vain minun nimissäni.

Koskaan ei ole ollut "mun ja sun rahoja". Omat tilit molemmilla mutta käyttöoikeus toisen tiliin. On saanut siirtää rahaa omalle tililleen jos on tarvinnut.

Molemmat on opiskelleet ja molemmat "elättäneet toista". Molemmat olleet kotona lasten kanssa. Minä lisäksi paljon työttömänä ja saikulla, sille ei ole mitään voinut.

Kun on tehnyt taloudellisesti tiukempaa niin se on maksanut, jolla on ollut sillä hetkellä rahaa. Nykyään se maksaa joka ehtii. Ei koskaan olla eritelty tai jaettu mitään maksamisia, eikä koskaan olla riidelty rahasta.

Ymmärrän tunteesi. Tapailu-vaiheessani tuollaisia miehiä tuli aina silloin tällöin vastaan. Olin opiskelija kuten sinäkin nyt. Suhteet eivät jatkuneet pidemmälle, ja kieltämättä tuo luonteenpiirre oli itselleni aina punainen vaate. Kitsastelu ja saivartelu kertoo ihmisestä aika paljon. Olen nyt hyvätuloinen, mutta mieheni on monin verroin varakkaampi. Kannan korteni kekoon, mutta mieheni ei ole koskaan edellyttänyt minulta mitään taloudellisia panostuksia. Ei koskaan riidellä rahasta. Olen sillä tavalla vanhanaikainen, että arvostan tuollaista herrasmiesmäisyyttä.

Minä maksan lomamatkat ja asuntolainan sekä kaikki siihen asuntoon liittyvät laskut. Mies maksaa vuokran ja laskut asunnosta missä asutaan, sekä ruoka ja autokulut ja arjen ja viikonlopun virikkeet. Miehen tulot ehkä 8x omani. Rahatilanteet ovat muuttuneet rajusti vuosien varrella ja onhan niistä usein ollut naputtamista, mutta kaikki kun on yhteiseen hyvään, ei niistä suurempia kiistoja ole saatu aikaiseksi.

Miten niin jaetaan?se maksaa kellä on tai kumpi ehtii. Pääasia, että arki toimii ja pyörii. Eihän perhe tai parisuhde nyt mikään yritys eikä firma ole, että jotain kirjanpitoa täytyisi pitää?ihan vain ajatuksen tasolla,en tuntisi oloani kovin miehekkääksi jos naisoletettu palelisi talvella pakkasessa kun hällä nyt ei satu olemaan "omaa rahaa" ostaa uutta talvitakkia.

Kukin tavallaan tietysti, mutta tuskin tuollaisella joka kolikon kirjanpidolla kovin hyvää parisuhdetta saa.

Tuo minä minä kulttuuri on vaan itselle niin vierasta. Sorry.

Vierailija kirjoitti:

Minä maksan lomamatkat ja asuntolainan sekä kaikki siihen asuntoon liittyvät laskut. Mies maksaa vuokran ja laskut asunnosta missä asutaan, sekä ruoka ja autokulut ja arjen ja viikonlopun virikkeet. Miehen tulot ehkä 8x omani. Rahatilanteet ovat muuttuneet rajusti vuosien varrella ja onhan niistä usein ollut naputtamista, mutta kaikki kun on yhteiseen hyvään, ei niistä suurempia kiistoja ole saatu aikaiseksi.

Tyhmä kysymys mutta miksi maksaa molempia,vuokraa sekä asuntolainaa?

Tietysti jos lainarahalla ostettu asunto on vuokralla, mutta silloinhan sen lainan maksaa vuokratuloilla.

Yhtälö jossa vuokralainen maksaisi vähemmän vuokraa kuin lainan lyhennyksen kuukausierä olisi jotenkin kummallinen. Toki mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä maksan lomamatkat ja asuntolainan sekä kaikki siihen asuntoon liittyvät laskut. Mies maksaa vuokran ja laskut asunnosta missä asutaan, sekä ruoka ja autokulut ja arjen ja viikonlopun virikkeet. Miehen tulot ehkä 8x omani. Rahatilanteet ovat muuttuneet rajusti vuosien varrella ja onhan niistä usein ollut naputtamista, mutta kaikki kun on yhteiseen hyvään, ei niistä suurempia kiistoja ole saatu aikaiseksi.

Tyhmä kysymys mutta miksi maksaa molempia,vuokraa sekä asuntolainaa?

Tietysti jos lainarahalla ostettu asunto on vuokralla, mutta silloinhan sen lainan maksaa vuokratuloilla.

Yhtälö jossa vuokralainen maksaisi vähemmän vuokraa kuin lainan lyhennyksen kuukausierä olisi jotenkin kummallinen. Toki mahdollinen.

Asuntolaina-asunto on Koti, ei sijoitusasunto, vuokra-asunto on työn takia koti paikkakunnalla, johon ei voi matkustaa töihin Kodista. Kotiin täytyy voida palata aina tarvittaessa, siksi en harkitsisi sen vuokraamista ulkopuoliselle.

Meidän vuositulot on kutakuinkin samaa luokkaa, niin ei ole ongelmia tuossa.

Puoliksi. Minä en pummeja katsele kotonani.

Meillä on kaikki ollut aina , jo vuosikymmenet, yhteistä.

Mies tienaa tyypilliseen tapaan paljon enemmän, mutta rahasta ei olla koskaan riidelty.

Minä olen toisaalta perinyt omaisuutta huomattavasti enemmän kuin hän ja sekin on tietenkin yhteistä.

Hän on käyttänyt harrastuksiinsa kyllä enemmän rahaa kuin minä. Sekin on luonnollisesti ok, koska hän enemmän tienaakin.