Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?

Eihän tuloeroilla ole mitään merkitystä kun miehen pitää maksaa aina naiselle asioita varallisuudesta riippumatta. Eihän naiset koe että mies huomioi naista jos mies ei tuhlaa rahaa naiseen. Tätähän täälläkin on huudettu naisten toimesta jo kauan

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuloeroilla ole mitään merkitystä kun miehen pitää maksaa aina naiselle asioita varallisuudesta riippumatta. Eihän naiset koe että mies huomioi naista jos mies ei tuhlaa rahaa naiseen. Tätähän täälläkin on huudettu naisten toimesta jo kauan

Huoh! Taas näitä yleistäjiä. Itse haluaisin ihan fyysistä ja henkistä huomiota enkä rahalla ostettavaa. Mutta tämäkin on kai liikaa pyydetty.

Maksan yleensä puolet vuokrasta. Siihen meneekin koko kuukauden palkka.

Lopun aikaa sitten pyydän vaimoa laittamaan rahaa tilille, kun pitää lapsille ja koko perheelle hankkia ruokaa ja tänään oluet itselle. Eikä ole nyt rahaa yhtään taaskaan.

Pitää vain pyytää rahaa. Tavallaan tyhmää maksaa puolet vuokrasta kun pitää pyytää rahat takaisin ja myös bussikorttiin rahat että pääsee duuniin, mutta tämmöstä tämä on, kun palkkataso on matala Suomen maalla.

Odotellaan parempia päiviä että työnteko joskus kannattaa myös rahallisesti.

50/50 kaikki pakolliset, tai voi ettiä uuden paikan asua

Vierailija kirjoitti:

50/50 kaikki pakolliset, tai voi ettiä uuden paikan asua

Vähän sama, ei siksi meinaakaan löytyä miestä joka kykenisi kustantamaan oman osuutensa yhteiselämästä. En ole halukas tinkimään omasta elintasostani (asunto, auto, lomat) joten olen päätynyt ratkaisuun että en asu yhdessä kumppanini kanssa. Jostain kumman syystä miehet olettavat että saisivat mm. minun työsuhdeautoni omaan vapaaseen käyttöönsä korvauksetta jos asuisimme yhdessä. Mutta eihän se niin mene, oletan korvauksen samassa suhteessa missä maksa siitä verotusarvon muodossa.

Mikä on minun, on minun. Mikä on sinun, on meidän.

Tästä syystä hyvätuloisissa naisissa on eniten sinkkuja, koska nainen ei suostu koskaan häviämään taloudellisesti.

"Mutta on pareja joissa mies pitää osan isommista tuloistaan"

Niin on, mutta tämä ei todellakaan ole naiselle toivetilanne. Jos nainen on hyvännäköinen, tämä ei käy alun perinkään, vaan mies vaihtuu sellaiseen joka antaa rahansa naisen käyttöön. Muissa parisuhteissa peli on koko ajan käynnissä, ja naiset osaavat pelata sitä. Luodaan tilanteita joissa mies joko herrasmiesmäisesti jakaa massit tai joutuu ikävään tilanteeseen jossa nainen saa hänet näyttämään k*sipäältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä mä käyn töissä, palkka 5k ja mies ei käy. Mä maksan kaiken.

Joko eroa on mietitty ja suunniteltu niin kuin aina tuossa tilanteessa?

Ei tietenkään. 10 vuotta yhdessä onnellisena. Mun mielestä työssä käyvä on se joka maksaa, kotona oleva hoitaa kodin ja lapset. Hyvä järjestely, jostain syystä ihmisiä vain kummastuttaa nykyaikana, etenkin jos sukupuolet on toisin päin. Mun mielestä ei kannata laittaa lasta vauvana päiväkotiin. Ehtii mies töitä tehdä myöhemminkin. Lapset on pieniä vain kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä mä käyn töissä, palkka 5k ja mies ei käy. Mä maksan kaiken.

Joko eroa on mietitty ja suunniteltu niin kuin aina tuossa tilanteessa?

Ei tietenkään. 10 vuotta yhdessä onnellisena. Mun mielestä työssä käyvä on se joka maksaa, kotona oleva hoitaa kodin ja lapset. Hyvä järjestely, jostain syystä ihmisiä vain kummastuttaa nykyaikana, etenkin jos sukupuolet on toisin päin. Mun mielestä ei kannata laittaa lasta vauvana päiväkotiin. Ehtii mies töitä tehdä myöhemminkin. Lapset on pieniä vain kerran.

Ihmiset kummastelevat, koska tuo on todella harvinaista. Lähes kaikki "tuloeroparit" ovat sellaisia että mies tienaa enemmän.

Huom, tuloeropariksi en laske sitä jos mies on väliaikaisesti työttömänä tai opiskelee, mutta töissä ollessaan ei ole naista olennaisesti pienempituloinen.

Meillä on sellainen tilanne, että kun aloimme seurustelemaan, vaimo rakensi taloa. Hän on siis rakennusalalla, minä en ole.

Kun alettiin suunnittelemaan yhteen muuttamista, hän ei halunnut jakaa omistamansa talon omistusta. Koska olen mies enkä nainen, se oli minulle ok. Sovittiin että maksan vuokraa ja minulla on käytössäni työ/harrastushuone jonka sisustan kuten haluan. Loppuosa sisustuksesta on perinteisesti naisen valtakuntaa, mutta onneksi tyyli ei ole kaikkialla valkoista/koristetyynyjä/Live, Laugh, Love-tauluja, vaan hyvinkin samanlainen kuin itselläni olisi.

Tuloja ei siis jaettu, eikä kumpikaan kysynyt toisen tuloista. En ole varma mitä vaimo sanoisi jos tietäisi, että tienaan aika reippaasti yli TES-palkan. Siis noin tuplasti sen mitä ammatissani yleensä, kun ottaa huomioon sivutyön.

Tämä sopii minulle. Vaimo makselee asuntolainaa, minä olen päässyt kartuttamaan sijoitussalkkua hyvää vauhtia. Korkojen noustua vaimolla on kyllä selkeästi tiukempaa kuin minulla, mutta asia sovittiin hänen tahdostaan siten että talo ja yrityksen tulot ovat hänen. Alkaessamme seurustelemaan, hänellä oli paremmat tulot.

Meillä on yhteinen taloustili jonne siirretään molemmat samat summat rahaa kuukausittain. Taloustililtä menee kaikki yhteiset menot ja ruoan osto jne. Palkat tulee molempien omille tileille. Puoliso tykkää tuhlailla omia rahojaan kaikenlaiseen, itse olen säästäväisempi. Olen itse jonkin verran isotuloisempi kuin puolisoni, joten usein makselen esim. yhteisiä ravintolaillallisia, viihdemenoja tai vaikka jotain vakuutusmaksuja omista varoistani. Järjestely on toiminut hyvin meillä jo vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sellainen tilanne, että kun aloimme seurustelemaan, vaimo rakensi taloa. Hän on siis rakennusalalla, minä en ole.

Kun alettiin suunnittelemaan yhteen muuttamista, hän ei halunnut jakaa omistamansa talon omistusta. Koska olen mies enkä nainen, se oli minulle ok. Sovittiin että maksan vuokraa ja minulla on käytössäni työ/harrastushuone jonka sisustan kuten haluan. Loppuosa sisustuksesta on perinteisesti naisen valtakuntaa, mutta onneksi tyyli ei ole kaikkialla valkoista/koristetyynyjä/Live, Laugh, Love-tauluja, vaan hyvinkin samanlainen kuin itselläni olisi.

Tuloja ei siis jaettu, eikä kumpikaan kysynyt toisen tuloista. En ole varma mitä vaimo sanoisi jos tietäisi, että tienaan aika reippaasti yli TES-palkan. Siis noin tuplasti sen mitä ammatissani yleensä, kun ottaa huomioon sivutyön.

Tämä sopii minulle. Vaimo makselee asuntolainaa, minä olen päässyt kartuttamaan sijoitussalkkua hyvää vauhtia. Korkojen noustua vaimolla on kyllä selkeästi tiukempaa kuin minulla, mutta asia sovittiin hänen tahdostaan siten että talo ja yrityksen tulot ovat hänen. Alkaessamme seurustelemaan, hänellä oli paremmat tulot.

Tietysti pitäisi mennä niin että kun vaimo tienaa enemmän niin go girl, pidä kaikki itse, olet ne itse ansainnut!

Mutta kun vaimon raksahommissa on tiukkaa ja korot nousevat, miehen pitäisi auttaa taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sellainen tilanne, että kun aloimme seurustelemaan, vaimo rakensi taloa. Hän on siis rakennusalalla, minä en ole.

Kun alettiin suunnittelemaan yhteen muuttamista, hän ei halunnut jakaa omistamansa talon omistusta. Koska olen mies enkä nainen, se oli minulle ok. Sovittiin että maksan vuokraa ja minulla on käytössäni työ/harrastushuone jonka sisustan kuten haluan. Loppuosa sisustuksesta on perinteisesti naisen valtakuntaa, mutta onneksi tyyli ei ole kaikkialla valkoista/koristetyynyjä/Live, Laugh, Love-tauluja, vaan hyvinkin samanlainen kuin itselläni olisi.

Tuloja ei siis jaettu, eikä kumpikaan kysynyt toisen tuloista. En ole varma mitä vaimo sanoisi jos tietäisi, että tienaan aika reippaasti yli TES-palkan. Siis noin tuplasti sen mitä ammatissani yleensä, kun ottaa huomioon sivutyön.

Tämä sopii minulle. Vaimo makselee asuntolainaa, minä olen päässyt kartuttamaan sijoitussalkkua hyvää vauhtia. Korkojen noustua vaimolla on kyllä selkeästi tiukempaa kuin minulla, mutta asia sovittiin hänen tahdostaan siten että talo ja yrityksen tulot ovat hänen. Alkaessamme seurustelemaan, hänellä oli paremmat tulot.

Mitä jos vaimon raksafirma joutuisi pahaan pulaan ja talo olisi vaarassa mennä alta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sellainen tilanne, että kun aloimme seurustelemaan, vaimo rakensi taloa. Hän on siis rakennusalalla, minä en ole.

Kun alettiin suunnittelemaan yhteen muuttamista, hän ei halunnut jakaa omistamansa talon omistusta. Koska olen mies enkä nainen, se oli minulle ok. Sovittiin että maksan vuokraa ja minulla on käytössäni työ/harrastushuone jonka sisustan kuten haluan. Loppuosa sisustuksesta on perinteisesti naisen valtakuntaa, mutta onneksi tyyli ei ole kaikkialla valkoista/koristetyynyjä/Live, Laugh, Love-tauluja, vaan hyvinkin samanlainen kuin itselläni olisi.

Tuloja ei siis jaettu, eikä kumpikaan kysynyt toisen tuloista. En ole varma mitä vaimo sanoisi jos tietäisi, että tienaan aika reippaasti yli TES-palkan. Siis noin tuplasti sen mitä ammatissani yleensä, kun ottaa huomioon sivutyön.

Tämä sopii minulle. Vaimo makselee asuntolainaa, minä olen päässyt kartuttamaan sijoitussalkkua hyvää vauhtia. Korkojen noustua vaimolla on kyllä selkeästi tiukempaa kuin minulla, mutta asia sovittiin hänen tahdostaan siten että talo ja yrityksen tulot ovat hänen. Alkaessamme seurustelemaan, hänellä oli paremmat tulot.

Mitä jos vaimon raksafirma joutuisi pahaan pulaan ja talo olisi vaarassa mennä alta?

Vastatakseni kysymykseen, pitää lähteä aivan alusta.

Vaimoni on erittäin looginen ihminen, mikä on minulle hyvä asia. Hän on halunnut hoitaa kaikki raha-asiat puhtaasti liiketoimina, mikä on aivan loistavaa. Ei tarvitse tulkita sanattomia signaaleja, eikä hän ihastu kuullessaan sanat "minä maksan".

Tämä on selkeää. Voimme keskittyä romantiikkaan, seksiin ja ihan arjen pyörittämiseen ilman potentiaalisesti skismoja aiheuttavaa kohtuullisuuden tulkitsemista. Ja ilman sukupuolirooleja, jotka varmistavat että herrasmiesmäinen mies päätyy sanomaan sanat "minä maksan" naista useammin.

Järjestely on tapahtunut vaimoni aloitteesta.

Se tarkoittaa sitä, ettei kumpikaan voi syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Okei, jos toinen sairastuu vakavasti, toinen tukee. Se on selvää. Mutta ei voi olla niin että minä olisin vastuussa vaimoni kantamasta yritysriskistä ja vaimoni 100% omistaman talon lainoista. Ei vaimonikaan joutuisi maksamaan minulle rahaa jos sijoitussalkkuni arvo romahtaisi yhtäkkiä, tai jos joutuisin etsimään uutta työpaikkaa.

Eli vastaukseni on: hän joutuisi etsimään uutta työpaikkaa. Voisin kenties lainata rahaa, mutta käyvällä korolla, ja laina olisi myös maksettava takaisin sovitussa ajassa.

Kun mentiin naimisiin 20v sitten niin minulla oli 50t säästöjä, vaimolla ei mitään. Nyt meillä on teini-ikäinen lapsi ja asuntoa maksettu 300t ja yhteistä velkaa 300t. Vaimo opiskeli, hoiti lasta kun olin töissä. Pikkuhiljaa saavuttanut minut lähes palkassa. Omat tilit on ja yhteinen lainatili jonne kumpikin laittaa mitä on ylimääräistä.

Jos lusikat menee jakoon niin ainoa mistä on avioehto on tuo 50t mikä minulla oli omaa ennen liittoa. Ja niin se mielestäni on reilua, vaikka avioliiton aikana olen tienannut huomattavasti enemmän. Kuitenkin vaimo kotona tehnyt oman osuutensa perhyksikön pyörittämisessä. Eli puoliksi menee se mitä liiton aikana on kertynyt.

Yhteinen taloustili (omien tilien lisäksi) ja sinne suhteessa tulojen mukaan tietty summa molemmilta, sieltä maksetaan yhteiset ruuat ja asumiskulut.

Vierailija kirjoitti:

50/50 kaikki pakolliset, tai voi ettiä uuden paikan asua

Minusta perhe ei ole perhe jos herra ja rouva asuu samassa asunnossa mutta elättää  itsensä omilla palkoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan puolet ja puolet vaikka vaimo tienaa noin 4000 euroa / kk ja itse 7500 euroa / kk. Meidän perheessä ei rangaista paremmista tuloista. Valtio jo tekee sen.

Tämä on ok , jos myös lastenhoito ja kotityöt tehdään yhdessä tasan. Tilanne on monessa perheessä sellainen, että menot hoidetaan tasan riippumatta tuloista, mutta toinen , aika yleisesti nainen, hoitaa selvästi enemmän lapsia ja kotitöitä. Sehän ei ole missään nimessä oikeudenmukaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50/50 kaikki pakolliset, tai voi ettiä uuden paikan asua

Minusta perhe ei ole perhe jos herra ja rouva asuu samassa asunnossa mutta elättää  itsensä omilla palkoillaan.

Vielä pahemmalta tuntuu jos toinen sijoittelee osan tuloistaan "omalle tilille" ja rouva (99.99%sti) sillä aikaa hoitaa kotia/lapsia.

Miksi ihmeessä ovat perustaneet perheen jos todellisuudessa ei asuta perheenä?

Elintaso asetettu moninkertaisesti tienaavan miehen tulojen mukaan. Omat tilit, eivätkä rahat ole yhteisiä, mutta hän maksaa kaiken muun paitsi oman lainanlyhennykseni ja käytän palkkani omiin menoihin. 

Meillä mies tienaa tuplasti enemmän kuin minä ja poden väliin syyllisyyttä siitä. Suhteen ensimmäiset 10 vuotta minä tienasin enemmän ja maksoin toisinaan jopa kaikki yhteiset kulut. Kelkka kääntyi pari vuotta sitten, kun mies suostui lopettamaan kannattamattoman yrityksensä ja pääsi palkkatöihin. Meidän talous on paremmassa kunnossa kuin ikinä, mutta mulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen etten olekaan enää se talouden kannattelija. Huomasin sen siitä, etten enää käytä itseeni rahaa samoin kuin ennen.

Sitähän on toitotettu jo vuosikymmeniä, että naisen pitää olla omavarainen ja siihen minutkin on kasvatettu silloin aikanaan. Olen siis jo keski-ikäinen. Se mulla ihmetyttää että moni (mies?) kirjoittaja täällä elää vielä jotain 60- lukua ja kuvittelee naisille riittävän turvaton kotirouvan rooli.