Lue keskustelun säännöt.
Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?
Kommentit (757)
Vierailija kirjoitti:
Meillä yhtä suuret tulot ja sen takia maksetaan kaikki puoleksi. Mutta täytyy rehellisesti sanoa, että en alkaisi puolisoani elättämään, kuten aika moni mies tämän viestiketjun perusteella tekee. Olen siis nainen. Eriasia, jos tulee joku sairaus ja työttömyys erikoistapauksessa, mutta en alkaisi edes suhteeseen, jos olisi isot tuloerot. Elämäntilanteet olisivat niin erinlaiset, ettei kannattaisi edes tutustua.
Mutta anna kun arvaan: jos puolisolla olisikin moninkertaiset tulot sinuun nähden, se tuloero ei yhtäkkiä enää haittaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksamme puoliksi asumisen ja vakuutukset. Minä maksan enemmän ruokaa ja jos on jotain ylimääräistä, esim. matkoja. Miehellä on kuitenkin ihan riittävästi rahaa, olen kyllä monesti sanonut, että avustan mielelläni, jos tarvitsee lisää.
Monesti mietin, miksi perustatte perheen, jos ette halua yhteisiä rahoja? Perhe on yksi yksikkö, jonka jäsenet ovat samalla tasolla ja huolehtivat toisistaan. Jos molemmilla on tiukasti "omat rahat", ei se ole parisuhde tai perhe vaan deittailua jonkun puolitutun kanssa. Sääli niitä lapsia, jotka tehdään vanhempien deittailuun eikä perheeseen.
Vastaus aloittajan kysymykseen : yhdessä. 50/50. Yhteiset menot maksetaan yhdessä. Omat menot itse.
So simple
Vierailija kirjoitti:
Monesti mietin, miksi perustatte perheen, jos ette halua yhteisiä rahoja? Perhe on yksi yksikkö, jonka jäsenet ovat samalla tasolla ja huolehtivat toisistaan. Jos molemmilla on tiukasti "omat rahat", ei se ole parisuhde tai perhe vaan deittailua jonkun puolitutun kanssa. Sääli niitä lapsia, jotka tehdään vanhempien deittailuun eikä perheeseen.
Tämä on sinun mielipiteesi. Jos yhteiset menot maksetaan yhdessä niin mikä ongelma? Tässä ketjussa ne jotka on päättänyt tehdä yhteiset rahat niin näkevät pariskunnat joilla on "omat rahat" ongelmana. Jos ei teillä toimi niin ei se toimi. Joillakin toimii vallan mainiosti. Ihan itse päädyin kyseiseen "omat rahat" ratkaisuun koska olen nähnyt miten "yhteiset rahat" tarkoittaa että toinen tuhlaa ja toinen kiukuttelee kun ei säästetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huokaus. Täällä on nyt kolmatta päivää tilanne päällä. Mies oli vielä eilen niin loukkaantunut, ettei oikein kyennyt keskustelemaan asiasta. Tänään illalla olisi sitten tarkoitus palata asiaan. Aion ilmoittaa ainakin seuraavat asiat:
- Seuraava tapaamisemme tapahtuu ihan oikeilla treffeillä, esimerkiksi kahvilassa. Ei mun keittiönpöydän ääressä. Mies saa tarjota minulle kahvin ja sellaisen paremman sokerimunkin.
- Ruokataloutemme ovat toistaiseksi erilliset. Mies syököön kotonaan.
- Toisen ilahduttamisen periaatteen on suhteessa yleistyttävä minun käytännöstäni yleiseksi käytännöksi, jotta suhde voi jatkua. Mies ei saa enää passiivisesti odotella, mitä kivaa ja hyvää minä olen keksinyt, vaan hänen on ryhdyttävä näkemään myös itse vaivaa.
Todella ärsyttävä fiilis. Saapa nähdä, tuleeko tästä mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä yhtä suuret tulot ja sen takia maksetaan kaikki puoleksi. Mutta täytyy rehellisesti sanoa, että en alkaisi puolisoani elättämään, kuten aika moni mies tämän viestiketjun perusteella tekee. Olen siis nainen. Eriasia, jos tulee joku sairaus ja työttömyys erikoistapauksessa, mutta en alkaisi edes suhteeseen, jos olisi isot tuloerot. Elämäntilanteet olisivat niin erinlaiset, ettei kannattaisi edes tutustua.
Mutta anna kun arvaan: jos puolisolla olisikin moninkertaiset tulot sinuun nähden, se tuloero ei yhtäkkiä enää haittaisi?
No ei sillä olisi mitään merkitystä. Hän varmaan säästäisi ja sijoittaisi rahansa, mutta ei niitä minuun tarvitsisi käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei kannata luottaa toisen sanomisiin niin paljon, että oma talous kaatuu... eli ei ole mitään järkeä sanoa, että "koko parisuhteemme ja elämämme ajan minä olen kotona lasten kanssa ja sinä voit luoda uraa ja tienata rahaa....rahat ovat yhteisiä". Siinä toista kusetetaan niin rankasti ettei tottakaan. Aina siis AINA pitää olla oma selusta turvattu taloudellisesti.
Kuka käskee naisen jäämään lasten kanssa kotiin? Synnytyksen jälkeen nainen töihin ja mies jää kotiin. Mitäs olette naiset (itsekin olen siis nainen) niin tossukoita, että että laita vastaan. Turha sitten 15 vuoden jälkeen on inistä, että kyllä se mies sai tehdä omaa uraa..... Jos on valinnut itse tossukan roolin, niin tyytyköön kohtaloonsa. Aika monelle käy huonosti tuossa tilanteessa, kun mies päättääkin lähteä. Sitten ollaan yksinhuoltajia, ilman rahaa ja työkokemusta.
Toki kotiäidiksi ja sittemmin kotirouvaksi jäädessäni turvasin selustani juuri sillä, ettei meillä ole avioehtoa ja kaikki omaisuus on yhteistä. Nyt ovat lapset jo aikuisia ja onnellisina elämme edelleen yhdessä.
Tää on muuten ihan totta, että avioehto ei kannata!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä yhtä suuret tulot ja sen takia maksetaan kaikki puoleksi. Mutta täytyy rehellisesti sanoa, että en alkaisi puolisoani elättämään, kuten aika moni mies tämän viestiketjun perusteella tekee. Olen siis nainen. Eriasia, jos tulee joku sairaus ja työttömyys erikoistapauksessa, mutta en alkaisi edes suhteeseen, jos olisi isot tuloerot. Elämäntilanteet olisivat niin erinlaiset, ettei kannattaisi edes tutustua.
En ymmärrä miks nämä.ä kommentit saa alapeukkuja. 🙄 En itsekkään halua olla kenenkään elätti saati elättää ketään. Ja olen nainen. Eletään 2010-lukua miehen ei enää tarvitse elättää naista. Modernit naiset ansaitsee omat rahansa ja maksaa parisuhteessa puolet kaikesta.
Olen samaa mieltä - ja nainen. Ensimmäisessä avioliitossa hankimme +- saman verran miehen kanssa, kummatkin uraihmisiä eikä raha koskaan ongelma. Eron jälkeen seurustelin vähän aikaa selkeästi pienempituloisen kanssa. Ei suhteesta tullut mitään, osittain juuri tuloeron ja työhönsuhtautumisen vuoksi. Tuo pienituloinen mies ei paljon työstään välittänyt, oli pakollinen pahan hänelle. Minun parempi palkka oli mieleen, päädyin nopeasti lompakoksi kaikelle yhteiselle, sen sijaan hän ei voinut ymmärtää minun intohimoani työn suhteen, valitti työreissuista jne. Tuo kehnopalkkainen nainen/kotirouva - kovapalkkainen mies on vaan niin vanhanaikainen malli, nainen hoitaa ja hoivaa, mies tuo ruuan pöytään. Mikäpä siinä, sopii varmaan joillekin, mutta yleisenä mallina se ei ainakaan tasa-arvoa yhteiskunnassa ja parisuhteessa ja naisen arvostusta työelämässä nosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti mietin, miksi perustatte perheen, jos ette halua yhteisiä rahoja? Perhe on yksi yksikkö, jonka jäsenet ovat samalla tasolla ja huolehtivat toisistaan. Jos molemmilla on tiukasti "omat rahat", ei se ole parisuhde tai perhe vaan deittailua jonkun puolitutun kanssa. Sääli niitä lapsia, jotka tehdään vanhempien deittailuun eikä perheeseen.
Ei meillä ole kaikki muukaan yhteistä. Meillä on omat vaatteet, omat hygieniatuotteet, omat lääkkeet, omat ystävät, omat työpaikat, omat harrastukset jne. Ollaan menty jopa niin pitkälle, että meillä on omat kännykät. Voimme toki tilapäisesti lainata omaa kännykkäämme, mutta normaaliolosuhteissa kummallakin on oma. Ja kumpikin maksaa oman kännykkälaskunsa itse.
Molemmat tienataan ihan hyvin. Mies kyllä huomattavasti enemmän. Yhteiset rahat ja tilit. Ei ongelmia, mutta ei meistä kumpikaan ole tuhlari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tienaa, mä en tienaa mitään oon tuloton opiskelija. Asutaan erillään, maksan omat kuluni, hän omansa. Kun oon hänen luonaan, hän maksaa ruoan ja osan mun matkoista hänen luo. Mielestäni ihan kohtuullinen jako
Vierailija kirjoitti:
Monesti mietin, miksi perustatte perheen, jos ette halua yhteisiä rahoja? Perhe on yksi yksikkö, jonka jäsenet ovat samalla tasolla ja huolehtivat toisistaan. Jos molemmilla on tiukasti "omat rahat", ei se ole parisuhde tai perhe vaan deittailua jonkun puolitutun kanssa. Sääli niitä lapsia, jotka tehdään vanhempien deittailuun eikä perheeseen.
Omat rahat ei ole mitenkään esteenä tuolle. Mies tienaa noin 40 000€ vuodessa ja minä huomattavasti enemmän. Olemme mitoittaneet yhteisen elintasomme miehen tulojen mukaisesti. Tarkoittaa käytännössä, että yhteiset ruuat, sähkölaskut, yhteiset lomamatkat ja yhteiset muut menot laskemme sen mukaan, että myös minä tienaisin 40 000 € vuodessa. Miehen elintaso ei siis mitenkään laske sen vuoksi, että olemme yhdessä. Päinvastoin. Kun minä maksan yhteisistä kuluista puolet, miehelle jää enemmän rahaa omaan käyttöönsä kuin jos hän asuisi yksin ja maksaisi kaiken itse. Mulle kelpaa aivan samat ruuat, lomareissut yms kuin miehellekin. Ei mun ole mikään tarve syödä hanhenmaksaa ja kaviaaria miehen syödessä perunamuusia ja nakkikastiketta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on mulle ihan uskomatonta luettavaa. Olen kirjoittanut tähän jo aikaisemmin meidän perheen tilanteessa eli yhteiset rahat, vaimo tienaa miestä enemmän (töissä ollessa 4200 e vs 1500 e nettotulojen ero) ja yhteinen omaisuus.
Meillä tulee kaikki tuet (hoitoraha, lapsilisä, palkat) samalle tilille ja pääomatulot toiselle tilille. Molemmat tilit ovat yhteisiä. Seurusteluaikana pidettiin omat tilit, mutta muutettaessa yhteen käytiin läpi tarkasti mitä elämältä halutaan, miten käytetään rahaa ja mihin säästetään. Naimisiin mentäessä kaikesta tuli yhteistä. Ehkä se on meidän molempien taustasta johtuva asia. Ollaan molemmat kotoisin maatiloilta ja niissä aina myös sillä emännällä joka tuli miehen kotitaloon asumaan oli vankka asema. Mies päätti viljan myynnistä, lainoista ja rakentamisesta, hevosten ostamisesta ja osuuskauppaan liittymisestä, mutta naisen takana oli maitotili ja avaimet kaikkialle. Tärkeintä oli ajatus siitä että haettiin koko talon parasta, koko perheen parasta ja siihen pyrittiin yhdessä. Sama ajatus on meilläkin.
Kaikessa mietitään mitä tämä tarkoittaa perheen kannalta. Kun minulle tarjottiin ylennystä toisella paikkakunnalla lasten ollessa pieniä, en olisi voinut ottaa paikkaa vastaan jos mies ei olisi jäänyt kotiin useaksi vuodeksi. En olisi aikaisemmassa työssä voinut tehdä iltatöitä tai matkustaa, jos mies ei olisi kantanut vastuuta päiväkotirumbasta. Tahdon, että kaikilla meidän perheessä on mahdollisuus harrastaa ja voida hyvin.
Ja jos tämä liitto päättyy eroon, niin ei se poista sitä faktaa, että nykyisen omaisuuden kartuttamisessa miehen panostuksella perhe-elämään on ollut merkittävä vaikutus. Näin 15 vuoden jälkeen ei kuitenkaan siltä vaikuta että ero olisi tulossa.
Meillä on onneksi molemmilla aika lailla samanlaiset rahankäyttöajatukset. Ollaan yhdessä valittu mihin sijoitetaan, mihin pitkän tähtäimen unelmiin säästetään ja arjessa ostetaan aikalailla samalla summalla omia juttuja. Minä matkoja ja vaatteita, mies elektroniikkaa ja harrastusvälineitä.
Siihenkin ollaan varauduttu että minä kuolen ja mies jää yksin. Lapsille on omaa omaisuutta suoraan perittäväksi, ei jää yhteinen koti pantiksi lesken asumisoikeuden vuoksi. Mies saa kodin velattomaksi henkivakuutuskorvauksen ansiosta ja pystyy sillä ja pääomatuloilla elättämään lapset palkkansa lisäksi.
Mitä, pyöriikö täällä jotain fiksuakin porukkaa?
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto/avoliitto on usein "laillistettua" prostituutiota. Useimmiten nainen elää miehen siivellä ja palkkioksi elatuksesta levittää tälle haaransa.
Koet siis maksavasi seksistä naisellesi?
Vierailija kirjoitti:
Meillä yhtä suuret tulot ja sen takia maksetaan kaikki puoleksi. Mutta täytyy rehellisesti sanoa, että en alkaisi puolisoani elättämään, kuten aika moni mies tämän viestiketjun perusteella tekee. Olen siis nainen. Eriasia, jos tulee joku sairaus ja työttömyys erikoistapauksessa, mutta en alkaisi edes suhteeseen, jos olisi isot tuloerot. Elämäntilanteet olisivat niin erinlaiset, ettei kannattaisi edes tutustua.
Mutta eihän tätä asiaa tiedä välttämättä silloin, kun tutustutaan. Saattaa 30-50 vuodessa tapahtua jotain sellaista, että toisen tulot vain ovat huomattavasti suuremmat kuin toisen. Vai otatko sinä puolison maksimissaan viideksi vuodeksi?
Mies tienaa noin tuplasti sen mitä minä ja aina on ollut rahat yhteisiä, eihän tästä muuten mitään tulisi. Yhteiset lapset, koti, lainat ja rahat. Olen onnellinen siitä että hyvätuloinen mies mahdollistaa oman ja lastemme elintason, yksin en tähän pääsisi mitenkään. Näin anonyymina kehtaan tämän sanoa, muuten tuntuu että sitä pitää nykyään jopa peitellä ja häpeillä jos ei osta aina sitä halvinta paskaa kaupasta ja parsi sukkia illanratoksi.
Meille tuli ero tuon takia. Minun pienet tuloni menivät kaikki perheen elatukseen, kun taas miehelle jäi 500€ lainanhoitokulujen jälkeen 1500-2000€ omiin huvituksiin. Teki huvimatkoja ulkomaille kerran kuussa. Osteli kalliita autoja ja leluja.
Ja kaiken lisäksi hän kokee olevansa marttyyri maksettuaan lainamme, kun minä maksoin kaiken muun!!!
Erotkaa äkkiä, jos tilanteenne on tuo. Lapset tajusivat tilanteen. He ovat etääntyneet isästään melkoisesti. Minusta eivät. Aikuisia jo.
Ketju osoittaa hyvin tilastot todeksi.
Useimmissa tapauksissa mies tienaa enemmän.
Kun mies tienaa enemmän, on yleistä että kaikki jaetaan.
Silloin harvoin kun nainen tienaa enemmän, nainen pitää oman varallisuutensa.
On siis aivan totta että naiselle raha ratkaisee, pariutumisessa kyse ei ole vain ihmisestä vaan myös p.llun vaihtamisesta tiettyyn elintasoon.
Sinä maksat ehkäisyn, mutta mies ei käytä sitä. Okei, eli mies haluaisi pennun mutta sä itse päätät olla haluamatta. vai pukitteletko monenkin miehen kanssa, jos vain sinä käytät sitä. Jos te ootte parisuhteessa (siinä normaalissa) niin eikö oletusarvosesti toi ehkäisy ole molempien maksettava eikä sun. Itseasiassa se ei ees ole sun, vaan sun ukon, koska se tienaa. Siinähä elättelis pentuasi sitten. Toisaalta itellä on munasarjat poistettu ettei tarvii ehkäisyjä maksella mutta mietinpähän vaa :D Älä hyvä nainen kaikkeen alistu