Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?

Meillä minä maksan kulut. Asunnon, sähköt, vakuutukset, kaikkien puhelinlaskut, netit ym laskut. Kahden auton kulut ja huollot. Kolme lasta. Vaimo hoitaa ruoat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kylmätotuus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kylmätotuus kirjoitti:

Ketju osoittaa hyvin tilastot todeksi.

Useimmissa tapauksissa mies tienaa enemmän.

Kun mies tienaa enemmän, on yleistä että kaikki jaetaan.

Silloin harvoin kun nainen tienaa enemmän, nainen pitää oman varallisuutensa.

On siis aivan totta että naiselle raha ratkaisee, pariutumisessa kyse ei ole vain ihmisestä vaan myös p.llun vaihtamisesta tiettyyn elintasoon.

Totta. Tämä av keskustelu tosiaan todistaa tuon. Not.

Kyllä todistaa. Luehan tarkemmin nuo tapaukset joissa nainen tienaa enemmän ja on silti valmis jakamaan tasan.

- mies opiskelee

- mies työttömänä

Väliaikainen tilanne. Missä parit joissa nainen on hyvin tienaava juristi/ylilääkäri/yrittäjä ja mies pienipalkkaisessa ammatissa, ja silti kaikki jaetaan? Toisin päin näitä on roppakaupalla.

Olen kanssasi samaa mieltä. Olen huomannut tuon myös tuttavapiiristäni. Kun tulot nousevat, hyvin moni nainen haluaa nostaa elintasoaan. Kerran kaverilleni laskin, että jos hän olisi viimeiset 10 vuotta elänyt maltillisemmin, hänellä olisi nyt 100 000 € pankkitilillään. Mutta ei, raha piti laittaa kulutukseen. 

Itse olen kasvanut varakkaassa perheessä, jossa kuitenkin eletiin ihan tavallisesti. Syötiin samoja arkiruokia kuin muissakin perheissä. Matkusteltiin samoihin edullisiin lomakohteisiin kuin muissakin perheissä. Ei ollut merkkivaatteita eikä faijalla Rolls Roycea. Sen sijaan oli säästöjä ja sijoituksia. Niin paljon, ettei meidän lastenkaan tarvinnut ihan tyhjin taskuin lähteä omaan elämään. 

Mulla on huomattavasti suuremmat tulot kuin miehelläni. Jo pelkästään siksi, että olen jatkanut tavallista elämää myös aikuisena ja osa tuloistani on pääomatuloja. Elämme parisuhteessakin aivan tavallista elämää. Ei ole merkkivaatteita eikä Rolls Roycea. Säästän ja sijoitan kuten olen tehnyt koko aikuisikäni. Eikä tämä ole miehellenikään mikään ongelma. 

Lapsettomana laitan rahani kulutukseen, koska ei ole mitään syytä säästää. Ei niitä rahoja hautaan saa mukaan. Eletään ja nautitaan elämästä nyt. Säästössä on vain jonkin verran yllättäviä menoja varten. 

Tuo on toki sun valintasi ja hyvä sellaisenaan. Minä taas haluan, että saan vanhana juuri sellaiset palvelut kuin tarvitsen ja haluan.

Niin minäkin teen. Eläkkeeni tulee olemaan sen verran hyvä, että sillä pärjään oikein mainiosti ja saan sellaiset palvelut kuin haluan. 

Sulla on sitten jotain sisäpiirin tietoa, että eläkettäsi tai eläkejärjestelmää ylipäätään ei tulla muuttamaan sinun elinaikanasi? Mulla ei ole tällaista tietoa, joten en luota siihen, että eläkkeeni tulee aikanaan olemaan se, miltä se laskennallisesti nyt näyttäisi olevan. 

Emme taida olla samassa eläkejärjestelmässä. 

Voi olla. Ihan uteliausuudesta kysyn, mikä on eläkejärjestelmä, johon ei 100%:n varmuudella tulla tekemään muutoksia seuraavan esimerkiksi 40 vuoden aikana? 

Vierailija kirjoitti:

Et tietenkään voi vaatia mieheltäsi asumista neukkukuutiossa Kontulassa. Mutta et voi myöskään vaatia muutakaan, jos miehellesi olisi ihan ok asua neukkukuutiossa Kontulassa. 

Minä olen kyllä puoleltani asettanut ylärajan asunnon koolle. Minä olin hieman haluton muuttamaan entisestä asunnostamme pois, koska se oli minusta meille riittävän iso. Ja koska omistin asunnosta puolet ja koska perheen yhteistä asuntoa ei saa myydä ilman puolison lupaa, mies otti uuden asunnon valinnassa huomioon sen, että minulle 100 neliötä on ehdoton yläraja. Mies olisi halunnut suuremman, mutta tyytyi hieman alle 100-neliöiseen, koska tiesi että en muuten suostu. Ja olemme molemmat vallan tyytyväisiä tähän nykyiseen kotiin, vaikka se jonkinlainen kompromissi onkin.

Tietenkin voisin pakon edessä asua siellä neukkukuutiossa Kontulassakin ja viimeistään leskenä vaihdan pienempään asuntoon ilman pakkoakin, ei minulla ole mitään pakonomaista tarvetta elää näin leveästi ja hienosti. 

Vaikka meillä onkin yhteiset rahat ja saan niitä vapaasti käyttää, niin en silti koe olevani siinä asemassa että voisin vaatia yhtään mitään. Enkä muista että mieskään olisi minulta mitään vaatimalla vaatinut. Asioista keskustellaan ja päästään sopimukseen ilman että kumpikaan osapuoli kokee tulleensa jyrätyksi. Molempien tarpeet ja toiveet otetaan huomioon.

Hohhoijaa, miten täällä tulee jokaisesta keskustelusta nykyään jossain vaiheessa naistenvihaamisketju?

Mies maksaa käytännössä kaiken, koska hänen tulonsa ovat n 10 kertaiset minun tuloihini nähden; minun 20 euroa on hänen 200. Osallistun kyllä kaikkeen, mutta vähäiseksi jää osuuteni. Kunpa joskus vielä asiat olis toisinpäin.. 

Mies maksaa talon lainan ja siihen liittyvät kulut. Yhdessä maksetaan ruoka, käyttökulut jne. Toki minä maksan nyt vähemmän kun olen äitiyslomalla.

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa talon lainan ja siihen liittyvät kulut. Yhdessä maksetaan ruoka, käyttökulut jne. Toki minä maksan nyt vähemmän kun olen äitiyslomalla.

Jotenkin en itse äitiyslomalla luottanut siihen, vaikka onkin kummankin nimi paperissa, että omasuuteni kasvaa, jos vain mies maksaa lainakulut. Niinpä osallistuin lainakuluihin 50/50, mutta muuten mies maksoi elämisen kuluista huomattavasti enemmän ts elätti mua ja vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa kaiken, palkkani jää omaan käyttööni.

Mistä olet noin ihanan miehen löytänyt? :)

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa käytännössä kaiken, koska hänen tulonsa ovat n 10 kertaiset minun tuloihini nähden; minun 20 euroa on hänen 200. Osallistun kyllä kaikkeen, mutta vähäiseksi jää osuuteni. Kunpa joskus vielä asiat olis toisinpäin.. 

Ai että mies tienaisi kymmenen kertaa vähemmän kuin sinä nyt?

Kun näitä juttuja lukee, ihmettelee, miten vaikeiksi jotkut asiat tekevät. Kun on alusta lähtien ollut yhteiset rahat, niin ei ole kertaakaan kolmeenkymmeneen vuoteen tarvinnut miettiä, kuka mitäkin maksaa. Tulot ovat tulleet yhteiselle tilille. Siitä on ensin maksettu lainat ja muut kulut, aina on myös siirretty rahaa säästötilille tai kummankin rahastoon ja lopuilla eletty. Näin on saatu hankittua koti, mökki, sijoitusasunto ja kohtuulliset säästötkin.

Lapsille säästettiin pesämunat ensimmäiseen omaan asuntoon.

Yhtään kertaa ei ole riidelty rahasta, kumpikin on ymmärtänyt rahan arvon ja osannut mitoittaa menot tulojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä juttuja lukee, ihmettelee, miten vaikeiksi jotkut asiat tekevät. Kun on alusta lähtien ollut yhteiset rahat, niin ei ole kertaakaan kolmeenkymmeneen vuoteen tarvinnut miettiä, kuka mitäkin maksaa. Tulot ovat tulleet yhteiselle tilille. Siitä on ensin maksettu lainat ja muut kulut, aina on myös siirretty rahaa säästötilille tai kummankin rahastoon ja lopuilla eletty. Näin on saatu hankittua koti, mökki, sijoitusasunto ja kohtuulliset säästötkin.

Lapsille säästettiin pesämunat ensimmäiseen omaan asuntoon.

Yhtään kertaa ei ole riidelty rahasta, kumpikin on ymmärtänyt rahan arvon ja osannut mitoittaa menot tulojen mukaan.

Ihan yhtä yksinkertaista se on kun on alusta asti omat rahat. Kumpikin tietää yhteiset menot ja omat menonsa ja suunnittelee hankintojensa rahoituksen niillä tiedoilla.

Ja kun se sijoitusasunto on mun perintörahoilla hankittu, on yksinkertasempaa maksaa sen kuluja omista rahoista, kun ei ne kulutkaan miehelle kuulu. Eikä tarvitse jakaa sijoitustoiminnan pääomatuloja verotukseen puolet sulle ja puolet mulle.

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä juttuja lukee, ihmettelee, miten vaikeiksi jotkut asiat tekevät. Kun on alusta lähtien ollut yhteiset rahat, niin ei ole kertaakaan kolmeenkymmeneen vuoteen tarvinnut miettiä, kuka mitäkin maksaa. Tulot ovat tulleet yhteiselle tilille. Siitä on ensin maksettu lainat ja muut kulut, aina on myös siirretty rahaa säästötilille tai kummankin rahastoon ja lopuilla eletty. Näin on saatu hankittua koti, mökki, sijoitusasunto ja kohtuulliset säästötkin.

Lapsille säästettiin pesämunat ensimmäiseen omaan asuntoon.

Yhtään kertaa ei ole riidelty rahasta, kumpikin on ymmärtänyt rahan arvon ja osannut mitoittaa menot tulojen mukaan.

Sinä sen sanoit. Yhteiset rahat toimiin vain JOS molemmat ymmärtää rahan arvon. Kaikki eivät vain ymmärrä enkä sellaisen henkilön kanssa tekisi yhteistä tiliä.

Rahat on yhteiset, joten kaipa se enemmän tienaava (tällä hetkellä minä) sitten myös maksaa enemmän. En ymmärrä pariskuntia, joilla on "sun rahat" ja "mun rahat" erikseen.

Meillä on yhteiset tilit ja yhteiset rahat, ja mies hoitaa laskut tililtä riippumatta siitä millaiset tulot minulla on. Nyt minulla on nollatulot, ja henkilökohtaiset menot molemmilla pienet, minulla erityisen pienet, mutta yhteiset menot ovat suuret.

Me on lyöty miehen kanssa hynttyyt yhteen 15v sitten. Mies opiskeli, minä olin jo töissä. Ei siitä puhuttu, mutta olihan se ihan itsestään selvää jo silloin, että miehen tulot tulevat olemaan huomattavasti minun tuloja suuremmat. Miehellä oli (on) myös omaisuutta. Että kyllä hän ihan tiedosti saavansa itseään "köyhemmän" puolison ja omasta tahdostaan on myös vastannut suurimmasta osasta menoja. Hyvin on sujunut. Minä en kuvittele liikoja ja maksata miehellä älyttömyyksiä ja ihan yhdessä mietitään mitkä hankinnat ja menot ovat järkeviä. Meillä on myös kolme lasta.

Meilläkin on lähipiirissä pari tällaista pariskuntaa, jossa kaikki yhteiset menot maksetaan tarkasti puoliksi ja loput rahat jää myös tarkasti omaan käyttöön, mikä käytännössä tarkoittaa molemmissa tapauksissa että mies elelee mukavasti ja harrastelee. Ostelee itselleen kivoja juttuja ja käy kavereiden kanssa keikoilla ja viihteellä. Nainen kituuttaa ja säästää. Tämä on ihan käsittämätöntä! Jos on päätetty elää yhdessä, niin kyllä silloin on tarkoitus että elintaso on molemmilla sama!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tietenkään voi vaatia mieheltäsi asumista neukkukuutiossa Kontulassa. Mutta et voi myöskään vaatia muutakaan, jos miehellesi olisi ihan ok asua neukkukuutiossa Kontulassa. 

Minä olen kyllä puoleltani asettanut ylärajan asunnon koolle. Minä olin hieman haluton muuttamaan entisestä asunnostamme pois, koska se oli minusta meille riittävän iso. Ja koska omistin asunnosta puolet ja koska perheen yhteistä asuntoa ei saa myydä ilman puolison lupaa, mies otti uuden asunnon valinnassa huomioon sen, että minulle 100 neliötä on ehdoton yläraja. Mies olisi halunnut suuremman, mutta tyytyi hieman alle 100-neliöiseen, koska tiesi että en muuten suostu. Ja olemme molemmat vallan tyytyväisiä tähän nykyiseen kotiin, vaikka se jonkinlainen kompromissi onkin.

Tietenkin voisin pakon edessä asua siellä neukkukuutiossa Kontulassakin ja viimeistään leskenä vaihdan pienempään asuntoon ilman pakkoakin, ei minulla ole mitään pakonomaista tarvetta elää näin leveästi ja hienosti. 

Vaikka meillä onkin yhteiset rahat ja saan niitä vapaasti käyttää, niin en silti koe olevani siinä asemassa että voisin vaatia yhtään mitään. Enkä muista että mieskään olisi minulta mitään vaatimalla vaatinut. Asioista keskustellaan ja päästään sopimukseen ilman että kumpikaan osapuoli kokee tulleensa jyrätyksi. Molempien tarpeet ja toiveet otetaan huomioon.

Aivan samalla tavallahan meilläkin toimitaan. Sillä erotuksella, että meillä suurempituloinen ei kaipaa sen enempää kuin mihin pienempituloisella on varaa. Jos suurempituloinen haluaisi isomman asunnon, syödä kalliimpaa ruokaa, tehdä kalliimpia matkoja yms mihin pienempituloisella ei olisi varaa tai edes halua maksaa niin paljoa, tietenkin suurempituloinen maksaisi silloin ylimenevän osan pienempituloisen puolesta. 

Käytin aiemmassa sanaa "vaatia", koska se oli otettu sinun (tai kuka olikaan kirjoittaja, jolle kommentoin) kommentista, ettei hän voisi vaatia mieheltään asumista neukkukuutiossa Kontulassa. Ei meilläkään vaadita yhtään mitään puolin eikä toisin vaan ihan yhteisymmärryksessä sovitaan asioista. Meillä tilanne on helppo, koska suurempituloinen olisi valmis tyytymään vieläkin askeettisempaan elämään kuin pienempituloinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa talon lainan ja siihen liittyvät kulut. Yhdessä maksetaan ruoka, käyttökulut jne. Toki minä maksan nyt vähemmän kun olen äitiyslomalla.

Jotenkin en itse äitiyslomalla luottanut siihen, vaikka onkin kummankin nimi paperissa, että omasuuteni kasvaa, jos vain mies maksaa lainakulut. Niinpä osallistuin lainakuluihin 50/50, mutta muuten mies maksoi elämisen kuluista huomattavasti enemmän ts elätti mua ja vauvaa.

Mutta käytännössä tulos oli lähes sama?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa talon lainan ja siihen liittyvät kulut. Yhdessä maksetaan ruoka, käyttökulut jne. Toki minä maksan nyt vähemmän kun olen äitiyslomalla.

Jotenkin en itse äitiyslomalla luottanut siihen, vaikka onkin kummankin nimi paperissa, että omasuuteni kasvaa, jos vain mies maksaa lainakulut. Niinpä osallistuin lainakuluihin 50/50, mutta muuten mies maksoi elämisen kuluista huomattavasti enemmän ts elätti mua ja vauvaa.

Olisipa ollut aika mulkero, jos ei olisi omaa lastaan elättänyt.

Molmeemilla on omat tilit, mutta rahat on yhteisiä. Palkoissa ei sinänsä suurta eroa, mulla tällä hetkellä vähän parempi palkka, mutta opintojen ja perhevapaoden aikana pienemmät tulot. Yhdessä suunnitellaan taloutta ja yhdessä hoidetaan laskut. Ei väli kumman tililtä menee ja tarvittaessa siirrellään toisillemme.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin en itse äitiyslomalla luottanut siihen, vaikka onkin kummankin nimi paperissa, että omasuuteni kasvaa, jos vain mies maksaa lainakulut. Niinpä osallistuin lainakuluihin 50/50, mutta muuten mies maksoi elämisen kuluista huomattavasti enemmän ts elätti mua ja vauvaa.

Oletko jotenkin yksinkertainen? Jos olette naimisissa ja omistatte asunnon 50/50 (eikä teillä ole avioehtoa), niin kyllä sinun omaisuus karttuu vaikka mies yksin makselisi sitä lainaa. Näin on monessa perheessä, jossa omistetaan yhdessä vaikka mies käytännössä maksaa valtaosan menoista. Lainsäätäjä ei tähän puutu, koska osituksessa se omaisuus helposti vaihtaisi omistajaa ilman veroseuraamuksia. Tällainen yhteisen asuntolainan lyhentely katsotaan olevan osa sitä, että osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Mies osallistuu enemmän rahallisesti ja vaimo sitten työpanoksella (yhteisten lasten hoitaminen, kodin hoitaminen).