Lue keskustelun säännöt.
Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?
Kommentit (757)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä koko keskustelusta voi vetää vain sen johtopäätöksen, että suomalaiset (useammin kai naiset) olettavat saavansa olla ja ovatkin miesten elätettävänä. Minulle se olisi häpeä, jos en itseäni täysin pystyisi elättämään. Olen sitten kai poikkeus massassa.... mutta en ikinä haluaisi olla toisen tulojen varassa. Olisi todella noloa.
Ja toinen asia jota en ikinä pysty ymmärtämään on se, että jos toinen tienaa enemmän, niin tämä pienempi tuloinen olettaa olevansa oikeutettu toisen rahoihin. Siis mitä??? Jos on mieleltään yksinkertainen eikä ole rahakasta ammattia itselleen onnistunut opiskelemaan, miksi muiden siitä pitäisi maksaa ja kärsiä? Miesten pitäisi laittaa kunnon rajat näille loisijanaisille ja käskeä maksamaan itse oman elämisensä.
Olen ollut naimisissa mieheni kanssa yli 15 vuotta, ja yhdessä lukioikäisestä saakka. Ammatinvalinnat on juteltu jo nuorina, samoin tiedostettu silloin jo se, että toinen tulee ammatissaan tienaamaan huomattavasti toista enemmän. Silloin jo päätettiin, että yhteiset on tulot aina. En todellakaan loisi yhtään mitään, olemme saaneet kolme lasta ja olen mahdollistanut joustavuudellani miehelleni sellaisen urapolun, ettei Suomessa juuri vastaavaa näe. Oma työni julkisella sektorilla opetusalalla tulee aina olemaan vain sen 40 000e/vuodessa, joka opetusalan normi on. Oman osani siis kannan kekoon, vaikka miehen tuloihin nähden tienaan surkeasti.
Sama täällä, sillä erotuksella, että mies on tehnyt loistavan uran ulkomailla ja minä olen koko ajan ollut taustatukena ja hoitanut kodin, lapset ja kaikki ”siviilipuolen” asiat. Tämä tehtiin selväksi pois Suomesta muuttaessamme.
Miehelle on ollut itsestäänselvää, että minä voin käyttää vapaasti rahaa kyselemättä lupia, hän maksaa privaattieläkkeeni ja kaikki omaisuus, osakkeet jne ovat yhteisissä nimissä.
Meillä tämä on toiminut ja toimii hyvin, rahaa ja omaisuutta on kuitenkin niin paljon, ettei tarvitse pikkurahoja laskea tai isompiakaan hankintoja juuri pähkäillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei kannata luottaa toisen sanomisiin niin paljon, että oma talous kaatuu... eli ei ole mitään järkeä sanoa, että "koko parisuhteemme ja elämämme ajan minä olen kotona lasten kanssa ja sinä voit luoda uraa ja tienata rahaa....rahat ovat yhteisiä". Siinä toista kusetetaan niin rankasti ettei tottakaan. Aina siis AINA pitää olla oma selusta turvattu taloudellisesti.
Kuka käskee naisen jäämään lasten kanssa kotiin? Synnytyksen jälkeen nainen töihin ja mies jää kotiin. Mitäs olette naiset (itsekin olen siis nainen) niin tossukoita, että että laita vastaan. Turha sitten 15 vuoden jälkeen on inistä, että kyllä se mies sai tehdä omaa uraa..... Jos on valinnut itse tossukan roolin, niin tyytyköön kohtaloonsa. Aika monelle käy huonosti tuossa tilanteessa, kun mies päättääkin lähteä. Sitten ollaan yksinhuoltajia, ilman rahaa ja työkokemusta.
Toki kotiäidiksi ja sittemmin kotirouvaksi jäädessäni turvasin selustani juuri sillä, ettei meillä ole avioehtoa ja kaikki omaisuus on yhteistä. Nyt ovat lapset jo aikuisia ja onnellisina elämme edelleen yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiset rahat. Minä olen suurituloisempi kuin vaimoni. Aika vaatimatonta elämää jouduttaisiin elämään, jos vaimon tulojen mukaan elämä pitäisi suunnitella. Minä saisin rahaa säästöön helposti yli 1000€ ja vaimo ehkä 100€. Omat tuloni on 3300€ käteen, vaimon on 1400€. En osaa olla pahoillani siitä, että vaimoni voi käyttää ”minun” rahoja. Pääasia, että molemmat voi ostaa mitä haluaa eikä jouduta laskemaan jokaista penniä ja mitä toinenkin toiselle jää velkaa.
Vaimon tuloilla ei oltaisi edes omia asuntolainoja saatu. Pankki vaati, että laina on yhteinen. Otettiin lainaa 220 000€. Kumpikaan ei halunnut mihinkään 40 neliön koirankoppiin asumaan, koska asuttiin ensimmäiset 7 vuotta sellaisessa vuokralla. Lisäksi autolaina on mun nimissä, koska mun sitä oli helpompi saada paremmilla tuloilla. Enemmän autoa käytän, mutta silti koetaan, että auto on yhteinen vaikka nimissäni se on. Kahta autoa ei olisi järkeä omistaa.
Yhteensä meidän säännölliset menot on noin 3000€ luokkaa kuukaudessa. Jos olisi omat rat ja maksaisin vaikka 60% menoista niin ei vaimolle jäisi rahaa kuukaudessa 200€ käytettäväksi. Aika vaikea siitä olisi säästää. Itselle jäisi aika plajon säästöön enemmän. Suunnilleen vaimon nettotulojen verran. En kovinkaan hyvällä omallatunnolla voisi lähteä reissuun, kun vaimolla ei siihen varaa olisi. Mieluummin annan omastani vaimolle. Perhe kuitenkin ollaan vaikka lapsia ei olekkaan vielä. Lasten myötä yhtälö omille rahoille menisi vielä mahdottomammaksi.
Miten kahden aikuisen perheessä voivat menot olla 3000 euroa kuussa? Aivan hirveä summa! Ilmeisesti lyhennatte lainaa tosi isolla summalla?
Vajaa 1100 euroa on lainakulut, vastike vajaa 400 euroa, autolaina 300€, ruokaan menee noin 500€. Tähän päälle vielä netflix, viaplay ja hbo, jonka lisäksi internet, vaimon puhelin, vakuutukset, sähköt ja kaikkea muuta juoksevaa kulua niin ollaan aika lähellä 3000 euroa. Varsinkin jos koiria pitää lääkärissä käyttää tai jotain haluaa harrastaa tai käydä ulkona (leffassa syömässä jne) edes joskus.
Kai sä laitat sen 1000€ säästöön? Sille voi olla käyttöä, kun vaimosi 10 vuoden päästä haluaa puolet kaikesta sun maksamastasi.
En tiedä mitä ae vaimo nyt haluaisi kun asunto on ainoa omaisuus mitä meillä on. Siitä omistus on 50/50. Säästöön pistetään 800€/kk. Tosin nekin menee yhteiseen säästöön. Jos nyt ero tulisi niin säästössä oleva summa tietenkin jaettaisiin. Ei se mua haittaa, että ”menetän” rahaa tässä avioliitossa. Itselle riittää se, että voidaan elää elämää mukavalla elintasolla eikä rahasta tarvitse riidellä. Rahaa se vain on ja mahdollisen eron tullessa kyllä pärjäisin. En nyt keksi mistä syystä se ero tulisi, kun tässä on kuitenkin vajaa 15 vuotta yhdessä oltu. Kyllä ne melkein kaikki mahdolliset ylä- ja alamäet on nähty ja hyvin samanlaiset arvot omataan.
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei kannata luottaa toisen sanomisiin niin paljon, että oma talous kaatuu... eli ei ole mitään järkeä sanoa, että "koko parisuhteemme ja elämämme ajan minä olen kotona lasten kanssa ja sinä voit luoda uraa ja tienata rahaa....rahat ovat yhteisiä". Siinä toista kusetetaan niin rankasti ettei tottakaan. Aina siis AINA pitää olla oma selusta turvattu taloudellisesti.
Kuka käskee naisen jäämään lasten kanssa kotiin? Synnytyksen jälkeen nainen töihin ja mies jää kotiin. Mitäs olette naiset (itsekin olen siis nainen) niin tossukoita, että että laita vastaan. Turha sitten 15 vuoden jälkeen on inistä, että kyllä se mies sai tehdä omaa uraa..... Jos on valinnut itse tossukan roolin, niin tyytyköön kohtaloonsa. Aika monelle käy huonosti tuossa tilanteessa, kun mies päättääkin lähteä. Sitten ollaan yksinhuoltajia, ilman rahaa ja työkokemusta.
Miksi mies lähtisi, jos vaimo sallii pienen "virkistäytymisen" kodin ulkopuolella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiset rahat. Minä olen suurituloisempi kuin vaimoni. Aika vaatimatonta elämää jouduttaisiin elämään, jos vaimon tulojen mukaan elämä pitäisi suunnitella. Minä saisin rahaa säästöön helposti yli 1000€ ja vaimo ehkä 100€. Omat tuloni on 3300€ käteen, vaimon on 1400€. En osaa olla pahoillani siitä, että vaimoni voi käyttää ”minun” rahoja. Pääasia, että molemmat voi ostaa mitä haluaa eikä jouduta laskemaan jokaista penniä ja mitä toinenkin toiselle jää velkaa.
Vaimon tuloilla ei oltaisi edes omia asuntolainoja saatu. Pankki vaati, että laina on yhteinen. Otettiin lainaa 220 000€. Kumpikaan ei halunnut mihinkään 40 neliön koirankoppiin asumaan, koska asuttiin ensimmäiset 7 vuotta sellaisessa vuokralla. Lisäksi autolaina on mun nimissä, koska mun sitä oli helpompi saada paremmilla tuloilla. Enemmän autoa käytän, mutta silti koetaan, että auto on yhteinen vaikka nimissäni se on. Kahta autoa ei olisi järkeä omistaa.
Yhteensä meidän säännölliset menot on noin 3000€ luokkaa kuukaudessa. Jos olisi omat rat ja maksaisin vaikka 60% menoista niin ei vaimolle jäisi rahaa kuukaudessa 200€ käytettäväksi. Aika vaikea siitä olisi säästää. Itselle jäisi aika plajon säästöön enemmän. Suunnilleen vaimon nettotulojen verran. En kovinkaan hyvällä omallatunnolla voisi lähteä reissuun, kun vaimolla ei siihen varaa olisi. Mieluummin annan omastani vaimolle. Perhe kuitenkin ollaan vaikka lapsia ei olekkaan vielä. Lasten myötä yhtälö omille rahoille menisi vielä mahdottomammaksi.
Miten kahden aikuisen perheessä voivat menot olla 3000 euroa kuussa? Aivan hirveä summa! Ilmeisesti lyhennatte lainaa tosi isolla summalla?
Vajaa 1100 euroa on lainakulut, vastike vajaa 400 euroa, autolaina 300€, ruokaan menee noin 500€. Tähän päälle vielä netflix, viaplay ja hbo, jonka lisäksi internet, vaimon puhelin, vakuutukset, sähköt ja kaikkea muuta juoksevaa kulua niin ollaan aika lähellä 3000 euroa. Varsinkin jos koiria pitää lääkärissä käyttää tai jotain haluaa harrastaa tai käydä ulkona (leffassa syömässä jne) edes joskus.
Kai sä laitat sen 1000€ säästöön? Sille voi olla käyttöä, kun vaimosi 10 vuoden päästä haluaa puolet kaikesta sun maksamastasi.
En tiedä mitä ae vaimo nyt haluaisi kun asunto on ainoa omaisuus mitä meillä on. Siitä omistus on 50/50. Säästöön pistetään 800€/kk. Tosin nekin menee yhteiseen säästöön. Jos nyt ero tulisi niin säästössä oleva summa tietenkin jaettaisiin. Ei se mua haittaa, että ”menetän” rahaa tässä avioliitossa. Itselle riittää se, että voidaan elää elämää mukavalla elintasolla eikä rahasta tarvitse riidellä. Rahaa se vain on ja mahdollisen eron tullessa kyllä pärjäisin. En nyt keksi mistä syystä se ero tulisi, kun tässä on kuitenkin vajaa 15 vuotta yhdessä oltu. Kyllä ne melkein kaikki mahdolliset ylä- ja alamäet on nähty ja hyvin samanlaiset arvot omataan.
Okei, ajattelin teidän olevan vielä nuoria ja tarkoitus hankkia jossain vaiheessa lapsiakin. Lapsiperhearki kun usein on asia, joka aiheuttaa naisessa tyytymättömyyttä parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiset rahat. Minä olen suurituloisempi kuin vaimoni. Aika vaatimatonta elämää jouduttaisiin elämään, jos vaimon tulojen mukaan elämä pitäisi suunnitella. Minä saisin rahaa säästöön helposti yli 1000€ ja vaimo ehkä 100€. Omat tuloni on 3300€ käteen, vaimon on 1400€. En osaa olla pahoillani siitä, että vaimoni voi käyttää ”minun” rahoja. Pääasia, että molemmat voi ostaa mitä haluaa eikä jouduta laskemaan jokaista penniä ja mitä toinenkin toiselle jää velkaa.
Vaimon tuloilla ei oltaisi edes omia asuntolainoja saatu. Pankki vaati, että laina on yhteinen. Otettiin lainaa 220 000€. Kumpikaan ei halunnut mihinkään 40 neliön koirankoppiin asumaan, koska asuttiin ensimmäiset 7 vuotta sellaisessa vuokralla. Lisäksi autolaina on mun nimissä, koska mun sitä oli helpompi saada paremmilla tuloilla. Enemmän autoa käytän, mutta silti koetaan, että auto on yhteinen vaikka nimissäni se on. Kahta autoa ei olisi järkeä omistaa.
Yhteensä meidän säännölliset menot on noin 3000€ luokkaa kuukaudessa. Jos olisi omat rat ja maksaisin vaikka 60% menoista niin ei vaimolle jäisi rahaa kuukaudessa 200€ käytettäväksi. Aika vaikea siitä olisi säästää. Itselle jäisi aika plajon säästöön enemmän. Suunnilleen vaimon nettotulojen verran. En kovinkaan hyvällä omallatunnolla voisi lähteä reissuun, kun vaimolla ei siihen varaa olisi. Mieluummin annan omastani vaimolle. Perhe kuitenkin ollaan vaikka lapsia ei olekkaan vielä. Lasten myötä yhtälö omille rahoille menisi vielä mahdottomammaksi.
Miten kahden aikuisen perheessä voivat menot olla 3000 euroa kuussa? Aivan hirveä summa! Ilmeisesti lyhennatte lainaa tosi isolla summalla?
Vajaa 1100 euroa on lainakulut, vastike vajaa 400 euroa, autolaina 300€, ruokaan menee noin 500€. Tähän päälle vielä netflix, viaplay ja hbo, jonka lisäksi internet, vaimon puhelin, vakuutukset, sähköt ja kaikkea muuta juoksevaa kulua niin ollaan aika lähellä 3000 euroa. Varsinkin jos koiria pitää lääkärissä käyttää tai jotain haluaa harrastaa tai käydä ulkona (leffassa syömässä jne) edes joskus.
Kai sä laitat sen 1000€ säästöön? Sille voi olla käyttöä, kun vaimosi 10 vuoden päästä haluaa puolet kaikesta sun maksamastasi.
En tiedä mitä ae vaimo nyt haluaisi kun asunto on ainoa omaisuus mitä meillä on. Siitä omistus on 50/50. Säästöön pistetään 800€/kk. Tosin nekin menee yhteiseen säästöön. Jos nyt ero tulisi niin säästössä oleva summa tietenkin jaettaisiin. Ei se mua haittaa, että ”menetän” rahaa tässä avioliitossa. Itselle riittää se, että voidaan elää elämää mukavalla elintasolla eikä rahasta tarvitse riidellä. Rahaa se vain on ja mahdollisen eron tullessa kyllä pärjäisin. En nyt keksi mistä syystä se ero tulisi, kun tässä on kuitenkin vajaa 15 vuotta yhdessä oltu. Kyllä ne melkein kaikki mahdolliset ylä- ja alamäet on nähty ja hyvin samanlaiset arvot omataan.
Okei, ajattelin teidän olevan vielä nuoria ja tarkoitus hankkia jossain vaiheessa lapsiakin. Lapsiperhearki kun usein on asia, joka aiheuttaa naisessa tyytymättömyyttä parisuhteeseen.
Riippuu siitä mikä on nuori. Ikää on molemmilla 33 ja tarkoitus on kyllä lapsia vielä hankkia. Tarkemmin laskettuna noin 13 vuotta ollaan yhdessä oltu. Kyllähän lapset paljon parisuhteeseen vaikuttaa, mutta en usko sen meillä eroa aiheuttavan. Riitaa ja pinnan kiristystelyä varmasti, mutta eroon en sen usko johtavan. Sen verran molemmilla on kärsivällyyttä.
Mies maksaa vuokrani ja ruuat. Itsellään hänellä on omistusasunto.
En valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies maksaa vuokrani ja ruuat. Itsellään hänellä on omistusasunto.
En valita.
Minä töissä, mies pitkäaikaistyötön, kolme lasta. Maksan käytännössä kaiken, koska miehen tulot riittävät hädin tuskin hänen omiin menoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä kysymystä. Tai siis varmaan tarkoitettu kämppiksille. Itse elän avioliitossa, jossa tietysti kaikki tulee ja menee yhteisen tilin kautta.
Heh. Tälläiset yhden totuuden ihmiset ovat hauskoja.
Mellä minä saan selkeästi parempaa palkkaa. Tilanne on ollut joskus toisinkin päin. Silti meillä on aina rahat olleet yhteisiä. Molemmilla on omat tilit, mutta meillä on myös käyttöoikeudet toisen tiliin. Laskut maksetaan sen tililtä kummalla on enempi tilillä rahaa, jotta pysyy tilit tasoissa. Koskaan ei ole ollut riitaa rahasta, vaikka yhdessä on oltu yli 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se maksaa enemmän menoja kummalla on enempi. Kun olin opiskelija ja mies töissä, hän maksoi enemmän. Nykyään asentelma muuttunut niin, että mies työtön ja minä töissä, jolloin maksan enemmän. Koskaan ei olla rahasta riidelty.
Vierailija kirjoitti:
Kuka käskee naisen jäämään lasten kanssa kotiin? Synnytyksen jälkeen nainen töihin ja mies jää kotiin. Mitäs olette naiset (itsekin olen siis nainen) niin tossukoita, että että laita vastaan. Turha sitten 15 vuoden jälkeen on inistä, että kyllä se mies sai tehdä omaa uraa..... Jos on valinnut itse tossukan roolin, niin tyytyköön kohtaloonsa. Aika monelle käy huonosti tuossa tilanteessa, kun mies päättääkin lähteä. Sitten ollaan yksinhuoltajia, ilman rahaa ja työkokemusta.
Kai nyt aviopari saa sopia työnjaon niin, että kumpikin pääsee toteuttamaan vahvuuksiaan? Jos miehelle joku viidenkympin villitys iskee ja ero tulee, jää minulle kuitenkin pieni 350000€ pesämuna jolla voin ostaa pienen sinkkukämpän ja lopuilla saada vähän osinkotuloja toimeentuloa paikkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kahden aikuisen perheessä voivat menot olla 3000 euroa kuussa? Aivan hirveä summa! Ilmeisesti lyhennatte lainaa tosi isolla summalla?
En ole tuo jolta kysyttiin, mutta itsekin olen ihmetellyt samaa. Ja siis meillä tuo 3000€ menee jo luottokorttiostoksiin. Maksetaan sillä kaikki ruuat ja bensat ja muut ostokset. Kun joskus jälkeenpäin olen laskenut vuosittaista keskiarvoa, niin päälle kolmen tonnin se menee. Kyllä tuossa varmaan nipistämisen varaa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Yhtiövastike, sähkälasku, kotiin hankittavat ruuat ja muut päivittäistavarat maksetaan puoliksi. Suurempituloinen omistaa asunnon ja maksaa asuntolainansa kokonaan. Muut menot ovat omia menoja eli kumpikin maksaa omansa. Meillä tämä järjestely toimii hyvin, koska suurempituloinen on säästäväinen ja maltillinen rahankäyttäjä. Yhteisille lomille lähdetään pienempituloisen varojen mukaan. Elintasoero ei oikeastaan näy kuin varallisuuden (sijoitukset, säästöt) määrässä.
Toivottavasti suurempituloinen on tajunnut tehdä avioehdon kun yksin maksaa asunnon.
Meillä on käytännössä ollut aina yhteiset rahat sen jälkeen kun muutettiin yhteen. Alussa kummallakin oli oma tili, mutta talous suunniteltiin aina yhdessä. Jos kumpikin tarvitsi kengät mietittiin kumpi tarvitsee niitä enemmän ja säästettiin ja ostettiin enemmän tarvitsevalle ne ensiksi. Tuohon aikaan olimme vielä opiskelijoita, joten hankintoja tuli miettiä tarkemmin. Ruokakaupassa jne. jompi kumpi maksoi ei ollut väliä oliko toisen tilillä 100e ja toisen tilillä 500e, koska ajattelimme että yhteensä meillä on tuo 600e käytettävissä.
Jossain vaiheessa siirrettiin rahat samalle tilille. Minä olen aina tienannut enempi (opiskelujen jälkeen), mutta ei tämä meidän talouteen vaikuta mitenkään. Nykyään jos tarvitsen uudet kengät tai vaimo tarvitsee ne käymme ne ostamassa. Kalliista hankinnoista keskustelemme yhdessä esim. onko nyt järkevää vaihtaa autoa vai pidetäänkö vielä samaa, mikä olisi järkevä auto jne.
Joku väitti että yhteiset taloudet ovat niitä joissa raha polttelee. Tämä ei ainakaan ole tilanne meillä, hankimme tavaraa vain tarpeeseen. Työelämän aikana säästöjä ja sijoituksia on kertynyt jo lähes 200k. Tulotaso on hyvä mutta ei mitään 10k kuussa, emme kuitenkaan tarvitse sitä 70k euron autoa pihaan vaan pärjäämme normaalilla autolla. Lapsille tavaraa tulee enimmäkseen hankittua, kun kasvavat niin nopeasti ja haluamme tarjota heille esim mahdollisuuden kokeilla eri harrastuksia.
Vaikea ajatella että avioliitossa olisi omat rahat. Yhdessä ollaan jolloin talouskin on yhteinen. Kertaakaan en muista että rahasta olisi tapeltu, isot hankinnat saadaan sovittua yhdessä.
Toki tilanne olisi eri jos esim vaimoni olisi sellainen että uusi Vuittoni on hankittava kun tilille ilmestyy 2000e ylimääräistä. Onneksi tämä ei kuitenkaan ole tilanne. Vaikka omaisuutta on kertynyt emme elä kovinkaan erilaista elämää kuin silloin kun tulotasomme oli pienempi. Hankimme asioita tarpeeseen mutta nyt ei vain tarvitse säästää x kuukautta vaan hankinnan voi tehdä heti
Se, jolla on isommat tulot, maksaa kaikki menot. Toinen säästää sen minkä voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kahden aikuisen perheessä voivat menot olla 3000 euroa kuussa? Aivan hirveä summa! Ilmeisesti lyhennatte lainaa tosi isolla summalla?
En ole tuo jolta kysyttiin, mutta itsekin olen ihmetellyt samaa. Ja siis meillä tuo 3000€ menee jo luottokorttiostoksiin. Maksetaan sillä kaikki ruuat ja bensat ja muut ostokset. Kun joskus jälkeenpäin olen laskenut vuosittaista keskiarvoa, niin päälle kolmen tonnin se menee. Kyllä tuossa varmaan nipistämisen varaa olisi.
Kyllä me helposti voitaisiin nipistää tuosta. Tosin mitään syytä ei nähdä säästeliämpään elämään, kun noidenkin menojen jälkeen meillä jää 1500€ säästöön tai yllättäviin menoihin tai muuhun kulutukseen. Ja ei meidän periaatteessa olisi mikään pakko asua rivitalossa helsingissä vaan voitaisiin asua pienemmässä kerrostaloasunnossa vantaalla, espoossa tai kontulassa. Varmasti kulut pienisi, kun asunnon hinta olisi 150 000 euroa (tai alle) kuin nykyinen 250 000€ asunto. Ollaam vain tämmöisiin valintoihin ja elintasoon päädytty.
Kumpikaan meistä ei näe elämän tarkoituksena elää minimi menoilla ja kerryttää valtavaa omaisuutta. Toki tavoitteena on sellainen omaisuus, että pärjätäön eläkkeellä tai jokin tilapäinen työttömyys.
Tyhmä kysymys, laskut tietenkin puoliksi. En ainakaan itse haluaisi olla meikkirahaa ruinaava loinen parisuhteessa. Jokainenhan on valinnut oman tulotasonsa itse koulutuksellaan ja työpaikan valinnallaan. Seuraava kysymys.
Moni nainen on kyllä onnekas kun mies maksaa.