Millainen ihminen jää Hoplopissa juomaan kahvia eikä kiipeä lapsensa mukana?

Ajatelkaa jos olis olemassa sellanen paikka jossa lapset sais leikkiä joko aikuisten kanssa tai ilman ja kaikki leikkis hyvässä hengessä toiset huomioon ottaen eikä kukaan kokisi tarvetta kyyläykseen tai arvosteluun.

Kotiäiti, joka tarvitsee välillä lepotauon.

Parempi on isokokoisten olla menemättä sinne vaaraa aiheuttamaan muiden lapsille. Nimimerkillä kerran pieni jäi äitihylkeen alle (ei lapsen oma äiti siis).

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asuva ystäväni hämmästelee aina Suomessa vanhempien käyttäytymistä hoplopeissa. Kuulemma keski-Euroopassa vanhemmat parkkeeraavat vastaavissa kahvilaan OLUELLE, kun lapset leikkivät keskenään. Meillä täällä Suomessa vaatimukset yhdessä tekemisestä ja jatkuvasta läsnäolosta ovat todella äärimmäiset. Ei ihme että vanhemmat uupuvat.

Mä könyän siellä mukana, koska se on hauskaa :D Liikunnallinen ihminen olen muutenkin, niin käytän ajan hyödyksi, tulee hyvää treeniä juosta niitä tunneleita ylös. Ja tramppa on ihan paras!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunlaiseni. Yleensä menen perästä mutta nämä 5,8 ja 10 vuotiaat on opetettu tavoille ja osaavat siellä kyllä olla. Käyvät moikkaamassa noin 10 kertaa tunnissa. Minulla on reuma ja monesti mennäänkin sinne kun olen huonossa kunnossa ja lapset hyppii kotona seinille. Istuskelen siellä sohvilla ja kävelen hieman välillä kun kivut yltyy.

Tai siis sinä luulet että osaavat olla. Pienemmän äitinä kun kiipeilen lapseni mukana voin kertoa että poikkeuksetta ilman aikuista menevät lapset jyräävät pienemmät alleen, eivät odota vuoroaan ja etuilevat. Monta kertaa olisivat tulleet liukumäessä lapseni päälle jos en olisi ehtinyt napata omaani syliin kun eivät odota että edellinen on ehtinyt pois edestä.

Minä taas en ymmärrä, miksi niihin isojen lasten leikkipaikkoihin pitää tunkea sen alle 3-vuotiaan kanssa. Ensinnäkin se lapsi taapertaa niin hitaasti, että syntyy ruuhkaa ja yli 3-vuotiaat turhautuvat, kun eivät pääse oikeasti juoksemaan, liikkumaan ja purkamaan energiaansa, mikä on ymmärtääkseni koko puiston tarkoitus. En tiedä, eivätkö vanhemmat tiedä tätä, mutta yleensä näissä puistoissa on pienille tarkoitettu paikka, johon isommilla on jopa pääsy kielletty. Siellä voi taaperrella hitaasti.

Olen joutunut viime aikoina todellakin jättämään kahvini ja menemään 6-11-vuotiaiden lasteni avuksi, kun paikka on täynnä näitä vanhempia 1,5-vuotiaiden kanssa. Yhden äidin mielestä se taapero sai taaperrella pehmustetulla matolla, vaikka se pehmuste oli siinä siksi, että useammasta liukumäestä lasketaan siihen turvallisesti. Kauhea huuto lapsille, jotka olivat liukua hänen taapertajansa päälle, ja oli pakko puuttua ja todeta, että nämä laitteet eivät ole noin pienille, on kohtuutonta joutua odottamaan tuolla ylhäällä, kun yksi taapero tekee kävelyharjoituksia alueella, joka ei siihen ole edes tarkoitettu eikä lapsilta voi olettaa ennakoivaa käytöstä, kun siihen ei pysty aina edes 15-vuotiaatkaan.

Sitten kun se 1,5-vuotias yrittää kiivetä korkealle, syntyy ruuhkaa takana ja kärsimättömimmät pyrkivät ohittamaan, kun eivät oikeasti jaksa hauskassa leikkipaikassa mennä aina sen vauvan ehdoilla. Siitä sitten vanhempi karjumaan, että ei saa ohittaa, ei saa juosta, ei, ei, ei, ei. Mitä jos sen taaperon kanssa oltaisiin laitteissa, jotka sopivat taaperolle tai sitten aikuisena siepataan se taapero pois jonon edestä, että aktiivisemmat liikkujat voivat mennä edelle? Ei ne isommat lapset ilkeyttään yritä ohittaa vaan turhautumistaan, kun yksi määrittelee kymmenien muiden tahdin. Pieni hidaste ei haittaa mutta elävä tukos ei ole kiva kenenkään mielestä, eikös?

Eniten ärsytti tällainen taapero isänsä kanssa Superparkissa. Isän mielestä oli hauska katsella, kun taapero liukui kiipeilyseinää alas uudestaan ja uudestaan eikä kukaan muu päässyt kiipeilemään, kun tämä yksi olisi oikeasti jäänyt alle. Huusin sitten kovalla äänellä lapsille, että ilmeisesti isä on varannut vauvalleen tämän laitteen, menkää muualle ja tulkaa takaisin, kun samainen isä varaa jonkun muun laitteen uniikille lumihiutaleelleen. Aktiivipuistojen isot laitteet eivät ole vauvoille tai taaperoille! Jos viet sinne alle 3-vuotiaan, niin ihan itse pidät huolen, etteivät isomma juostessaan, hyppiessään ja kiipeillessään jyrää sitä sinne kuulumatonta hidastetta. Lapsilta ei voi odottaa kykyä ennakoida pienempien liikkeitä - juuri siksi he ovat lapsia.

Oletko ajatellut ohjata lapsiasi? Ovat sen verran isoja että osaisivat kyllä väistää ja vaihtaa kaistaa. Lapsille on myös hyvä opettaa että yksi perhe ei voi määritellä sitä ketkä siellä aktiivipuistossa leikkivät. Jos taapero liukuu kiipeilyseinää alas niin sinä sanot isoille lapsillesi että nyt muualle, tulkaa takaisin myöhemmin. Normaali aikuinen ei ala passiivis-aggressiivisesti räyhäämään.

Ne isojen ja pienten alueet ovat ihan tarkoituksella erillään. Ei 6veet sinne tule siksi, että rauhallisesti huolehtisivat muista. Huomiointi on eri asia, mutta huomiointia ei ole se, kun joka aikuinen varaa isompien lasten paikat omalle Ellejannicalleen.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa. Lapsi tarvitsee leikkeihin kaveriksi vertaistaan, jolloin oppii tärkeitä taitoja huomaamattaan. Eli tekaisette kaveriksi toisen lapsen tai otatte kaverin mukaan. Alle 2v riittää että pienten alueella äiti, isä tai joku muu aikuinen vähän auttaa liukumäkeen.

Vanhempien pitää toki seurata omien kullannuppujen toimintaa eikä täysin jättää huomiotta.

Ja sitten ihmetellään, kun lapsilla ei ole kavereita tai kaveritaitoja, kun vanhempi on aina paikalla varmistamassa 'oman lapsen edut'..

Joillekin näyttää olevan hirveä ongelma sekin että joku toinen leikkii lastensa kanssa.

Olin esikoiseni kanssa aina mukana huolehtimassa, että mahtuu, osaa, pärjää, isommat ei jyrää alle jne... Curling -mammana paikalla. Kuopus taas sai painella ja pärjätä sekä oppia pärjäämään itse.

Esikoinen on vielä lukiossakin huonompi kavereiden kanssa, hyvin herkkä kaikelle, mitä joku sanoo tai ei sano. Kuopus taas pärjää porukassa kuin porukassa, eikä ole hermoherkkä.

Vierailija kirjoitti:

Olin esikoiseni kanssa aina mukana huolehtimassa, että mahtuu, osaa, pärjää, isommat ei jyrää alle jne... Curling -mammana paikalla. Kuopus taas sai painella ja pärjätä sekä oppia pärjäämään itse.

Esikoinen on vielä lukiossakin huonompi kavereiden kanssa, hyvin herkkä kaikelle, mitä joku sanoo tai ei sano. Kuopus taas pärjää porukassa kuin porukassa, eikä ole hermoherkkä.

Niin, lapsillasi on erilaiset luonteet ja he ovat erilaisia ihmisiä. Miksi tulit sen kommentoimaan, itsestäänselvyys?

Minä! Ihan tavallinen kotiäiti, joka olen lasten kanssa 24/7, jos satunnaisia kauppa- ja kirppisreissuja yksin ei lasketa. Lapseni on opettu olemaan keskenään HopLopissa, seuraan heitä alhaalta käsin kyllä. Eikä lapsi sieltä mihinkään lähde, huutaen ne saa sieltä yleensäkään koskaan pois.

HopLopit on tehty lapsille, enkä minä niistä nauti tai saa mitään viihdettä. Musta ne opettaa myös lapsille omatoimisuutta ja pärjäämistä yksin. Musta on hassua, että lapsille pitää olla koko ajan perässä kertomassa että pitää varoa tai kysellä, että onko hauskaa.. Vai miksi niitä muuten pitäisi seurata? Miksei sitten leikkipuistoissa ja -paikoilla aikuiset laske lasten perässä mäkeä ja kiipeä telineisiin? Miten HopLopit sun muut eroaa niistä? Että siellä HopLopissako pitää olla niin hemmetin läsnäoleva, mutta muualla ei?

Meillä lapset ei puhu vieraille aikuisille, toisten lapsienkin kanssa ovat melko varovaisia. Viihtyvät keskenään hyvin. Itsekin odotan sitä että lapset on jo niin isoja, että voin ottaa HopLopissa isoimman kahvikupin ja lehden, ja vain olla. Edes hetken.

Kravatttipukuiset äijät pallomeressä salkkuineen siellä pomppimasssa innoissaaan. Vtttu meillähän tässä hyvin aikaaa, rahahaan aina seuraaa rahaaa ei mitäään hätää.

Vierailija kirjoitti:

Kravatttipukuiset äijät pallomeressä salkkuineen siellä pomppimasssa innoissaaan. Vtttu meillähän tässä hyvin aikaaa, rahahaan aina seuraaa rahaaa ei mitäään hätää.

Luovasssa lapsenomaisesssa tilanteeessa ne ideat syntyyy kun luovuuuudelle antaa valllan.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asuva ystäväni hämmästelee aina Suomessa vanhempien käyttäytymistä hoplopeissa. Kuulemma keski-Euroopassa vanhemmat parkkeeraavat vastaavissa kahvilaan OLUELLE, kun lapset leikkivät keskenään. Meillä täällä Suomessa vaatimukset yhdessä tekemisestä ja jatkuvasta läsnäolosta ovat todella äärimmäiset. Ei ihme että vanhemmat uupuvat.

Ittekin useasti ollut ulkomailla leikkipaikassa, lapset leikkivät ja me aikuiset juodaan viiniä tai olutta, ja jutellaan niitä näitä. Välillä yhdessä syödään kaikki ja tietty seuraillaan lasten menoa. Kivaa ja rentoa menoa kaikille. Siellä ajattelin, että luoja jos kerron tästä Suomessa. Mut voi olla että usein Suomen alkokulttuuri kun on mitä on, jotkut vanhemmat voisi vetää leikkipaikassa tuubat ja alkaa öykkäröidä.

Jestas! Enpä tiennyt että joillekin on näin iso ongelma että vanhemmat leikkivät lastensa kanssa leikkipuistoissa ja HopLopeissa :D Emme aio lopettaa, pahoittelut verenpaineen nousuista kahvittelijoille! Sori siitä!

Onneksi käymme vain sellaisissa HopLopeissa joissa muutkin vanhemmat leikkivät. Yleensä yksi isä tekee töitä siellä kahvilassa, se on vakio. Eikä sitä isojen lasten puolta ole edes kielletty pieniltä, siinä on selkeä kuva joka ohjeistaa että 0-3v vain aikuisen seurassa. Ja mehän mennään! Eikä leikitä minään curling-vanhempina siellä vaan hullutellaan, hassutellaan ja pidetään hauskaa! Edelleen: sori siitä :D

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa jos olis olemassa sellanen paikka jossa lapset sais leikkiä joko aikuisten kanssa tai ilman ja kaikki leikkis hyvässä hengessä toiset huomioon ottaen eikä kukaan kokisi tarvetta kyyläykseen tai arvosteluun.

Sitä paikkaa kutsutaan kodiksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä! Ihan tavallinen kotiäiti, joka olen lasten kanssa 24/7, jos satunnaisia kauppa- ja kirppisreissuja yksin ei lasketa. Lapseni on opettu olemaan keskenään HopLopissa, seuraan heitä alhaalta käsin kyllä. Eikä lapsi sieltä mihinkään lähde, huutaen ne saa sieltä yleensäkään koskaan pois.

HopLopit on tehty lapsille, enkä minä niistä nauti tai saa mitään viihdettä. Musta ne opettaa myös lapsille omatoimisuutta ja pärjäämistä yksin. Musta on hassua, että lapsille pitää olla koko ajan perässä kertomassa että pitää varoa tai kysellä, että onko hauskaa.. Vai miksi niitä muuten pitäisi seurata? Miksei sitten leikkipuistoissa ja -paikoilla aikuiset laske lasten perässä mäkeä ja kiipeä telineisiin? Miten HopLopit sun muut eroaa niistä? Että siellä HopLopissako pitää olla niin hemmetin läsnäoleva, mutta muualla ei?

Meillä lapset ei puhu vieraille aikuisille, toisten lapsienkin kanssa ovat melko varovaisia. Viihtyvät keskenään hyvin. Itsekin odotan sitä että lapset on jo niin isoja, että voin ottaa HopLopissa isoimman kahvikupin ja lehden, ja vain olla. Edes hetken.

Kyllä minä olen lapsilleni läsnä myös leikkipuistoissa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa jos olis olemassa sellanen paikka jossa lapset sais leikkiä joko aikuisten kanssa tai ilman ja kaikki leikkis hyvässä hengessä toiset huomioon ottaen eikä kukaan kokisi tarvetta kyyläykseen tai arvosteluun.

Sitä paikkaa kutsutaan kodiksi.

Akat ja kakarat kuuluu kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei enää hoploppiin. Tyttäreni odotti jonossa vuoroaan trampalle kun paikalle jumppakanahousuissaan stringit vilkkuen eräs mamma ohitti hänet tylysti eikä kuunnellut kun tyttäreni sanoi asiallisesti että hän oli tässä ensin ja seuraavaksi olisi ollut hänen vuoronsa. Mitä tekee jumppakana? Ei ottanut kuuluviin korviinsa ollenkaan koska hänen on nyt päästävä hyppimään ensin.

Että on ne käytöstavat hukassa mammoiltakin ;)

Ja ei se hyllyvä perse hyvältä näyttänyt, miehenikin oksensi suuhunsa.....

Taisi olla miehesi reaktio joku ihan muu tämän kirjoituksen katkeruudesta päätellen 😂

Menen mukaan, jos lapseni on yksin. Mutta sisaruksen tai kaverin kanssa äitiä ei niin kaivata... riittää, ett olen tarvittaessa saatavilla.

Minä leikin poikani kanssa Hoplopissa aluksi, kunnes olen suunnilleen hikipäässä ja jalat hapoilla kiipeilystä. Sitten istun hyvillä mielin sohvalle ja sometan. Välillä pyydän poikaani juomaan vettä, joskus pompitaan trampoliinilla, jos sinne ei ole jonoa jne.

Ihan rennosti otetaaan kumpikin.