Leikkaamaton narttukissa vai leikkaamaton uroskissa?

Lisäksi turha vedota luonnollisuuteen, luonnollista näille kateille olisi lähteä tapaamaan lajitovereita ja paritella niiden kanssa.

No narttukissa haluaa ulos poikien luo, usein karkaa ja sitten sulla on luonnollisen toiminnan seuraus, hyvässä lykyssä poksahtaa 10 pentua. Vaikka 3 kuukauden välein kunnes nartun maha roikkuu nahkapussina. Mutta luontoahan sa halusitkin.

Kollikissa taas haluaa ulos tyttöjen luo ja tappelemaan muiden kollien kanssa. Hyvässä lykyssä luonto tuo sulle takas laihtuneen ykssilmäisen kisun.

Mutta jos se mouruaminen, lattialla kieriskely, karkailu ja kuseskelu on susta kivaa, mitä väliä kissojen terveydellä ja hyvinvoinnilla, niinkö? Kunhan SÄ saat mitä haluat.

Toivottavasti edes asut maalla omakotitalossa kaukana naapureista, koska kukaan naapurisi ei halua kuunnella tota showta.

Kissa on ihmisen kotieläin, ja ihmisen pitää se hoitaa. Steriliointi parantaa eläimen elämänlaatua. Jos teetät pentuja, sun pitää sitten niistä pennuista huolehtia jollain tavalla. Voi sattua kuten joillekin että tyttökissa tuleekin kiimaan yllättäen talvella ja silloin et saa edes ilmaiseksi annettua niitä pentuja minnekään.

Mutta onnea. Suosittelen leikkimään aluksi pehmokissoilla.

Olen asunut vähän aikaa leikkaamattoman tyttökissan niin kanssa. "Kissa pistoksissa" kuvaa hyvin sitä eloa. Kissa mouruaa ja koko kroppa on jännittynyt. On kuin eläin olisi riivattu. En usko että kukaan kestää sitä pidemmän päälle.

Älä nyt ainakaan naarasta, jos et ole tarpeeksi vastuullinen leikkaamaan. Naaras voisi takiasi saada vaikkapa märkäkohdun, sen riski on todella suuri jo ensimmäisen kiiman jälkeen.

Jos haluat asiallisen kommentin, niin mun naaraskissa oli melkein siedettävä leikkaamattomana. Ei merkkaillut mutta maukui ja puski jalkoja kiimaviikkoina kuin hullu. Lopulta leikkautin kissan. Nyt elämä on tasaista.

Kissa laiskistui kyllä leikkauksen jälkeen ja ruoka maistuu kovasti. Myös kissan läheisyyden ja silityksen tarve väheni ja se muuttui etäisemmäksi (en tarkoita kiima-ajan pään puskemista tms). Mutta näin se stressaa vähemmän 🙂.

Leikkaamattoman, sukukypsän kissan kanssa ei elä pirukaan samassa talossa. Kissa pyrkii kaikin keinoin ulos, ja ulos päästyään viipyy päiväkaudet retkillään, kunnes saapuu verissäpäin kotiin. Kolli merkkaa sängyt, matot ym. Ja haju on kuvottava. Leikkaamaton kolli voi olla aggressiivinen ihmistäkin kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan, ettet hanki kissaa, jos et ole valmis sitä leikkauttamaan, parempi kissalle ja itsellesi. Jos perustelut ovat tota luokkaa, että et halua puuttua niiden elimistön biologiseen toimintaan, niin kannattaa todellakin unohtaa se kissan hankkiminen.

En tarvitse teidän "älä hanki kissaa"-neuvojanne. Mulle eläintenpidossa on kaikkein hienointa se, että pääsen tutustumaan sen eläimen toimintaan, sellaisena kuin se luonnostaan, muokkaamattomana on. Toki kesykissat ovat ihmisten jalostamia, ja siten niiden käytöstä on jalostuksen avulla muokattu ihmisen lemmikiksi sopivampaan suuntaan. Leikkaus ja jalostus käytöksen muuttajana ovat kuitenkin ihan eri asioita. Silti sen jalostetun kesykissan käytös on sen biologisen organismin luonnostaan itsensä luomaa, enkä halua poistaa siitä mitään. 

Jos otetaan liioiteltu teoreettinen esimerkki: Olisi lemmikkieläin, joka toimisi ihmisen mielestä ärsyttävästi. Tilanteen voisi korjata leikkauttamalla eläinlääkärissä tämän eläimen aivoista palasen pois, jolloin tämän luonne muuttuisi ihmistä miellyttävämmäksi ja eläin rauhoittuisi. Kuinka moni leikkauttaisi jos tämä ko. aivoleikkaus olisi yhtä turvallinen kuin sterilisaatio?

En mä koe halua ottaa lemmikkiä siten, että muokkaisin siitä leikkauksilla mahdollisimman itseäni miellyttävän kaverin. Arvostan eläimissä ilmeisesti eri asioita kuin suuri osa tähän kommentoineista, mutta sen ei pitäisi olla kellekään ulkopuoliselle noin valtava ongelma. Itseepähän sen mahdollisista mouruamisista kärsin, ette te. 

ap

Mitä jos tyytyisit vain kiikaroimaan pikkulintuja.

Otimme leikkaamattoman narttukissan aikomuksena leikata se heti jahka on kotiutunut. Kiima alkoi viikkoa meille tulon jälkeen ja kesti taukoamatta 7kk.

Kiimaista narttuahan ei suositella leikkaamaan.

Tämä 7kk oli todellinen helvetti maan päällä. Joka paikka pissassa. Verhot, matot, sohva, sänky, hattuhylly. Pissaa oli huonekalujen alla, pyykkikorissa, sekä koiran vesikupissa. Mikään ei tältä säästynyt ja jokaisen elämä pyöri ainoastaan kiiman ympärillä. Kissa huusi tuskissaan yötä päivää, eikä edes silittää pystynyt, kun oli jo perse naamalla.

Ei tuollainen voi kenenkään mielestä olla kissaa kohtaan oikein.. Toivottavasti et ota lemmikkiä.ä

Osittain ihmeellistä aggressiivista kommentointia täällä asiasta. Kuitenkin meillä ainakin maalla oli kissat leikkaamattomia. Ja se oli ihan normaalia. Itse ottaisin uroksen. Naaraat ovat aika outoja leikkaamattomina kiima-aikaan. Tietenkin voivat pisutella merkkauksen vuoksi. Meillä tosin ei sisällä tapahtunut juurikaan, vaikka paljon sisällä viettivätkin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ajattelit kissan hankkia? Ainakaan kukaan järkevä rotukissakasvattaja ei sulle myy kissaa ilman sopimusta steriloinnista, ellei kissaa ole tarkoitus käyttää näyttelyihin ja jalostukseen.

Miksi näyttelykissan pitäminen steriloimattomana on ihan ok, kun lemmikkikissan pitäminen steriloimattomana on niin monen mielestä järkyttävän kamalaa? Ihan ihmeellinen suhtautuminen ihmisillä nyt tähän koko asiaan. En mä tuomitse niitä jotka leikkauttavat kissansa, ei teidän siltä tarvitse puolustautua. Itse olen päätynyt erilaiseen lemmikkiratkaisuun kuin te ja kysyin asiasta tietäviltä kokemuksia. Sellaisia kokemuksia olen tähän mennessä saanut vissiinkin kaksi. Kyllähän näitä lemmikkiasioista päteviä huutelee toki aina kaikkialla, milloin mitäkin että "hamsterit ei kuulu lemmikeiksi!" ja "kissat pitää steriloida!" ja "koiran pitää saada lenkkeillä päivässä vähintään 5 tuntia!" sun muita. Rauhoittukaa nyt jo älkääkä puuttuko toisten ihmisten elämisiin niin kauan kun ketään (ihmistä eikä eiläintä) ei kaltoinkohdella.

ap

Koska leikkaamattomat näyttelykissat on kasvatuskissoja joita pennutetaan ja väliaikoina uroksille laitetaan hormoni implantti, joka stoppaa hormoonituotantoa. Naaraille syötetään kiinanestopillereitä. Ei kukaan pidä huvikseen leikkaanattomia. Myös leikattuja kissoja voi käyttää näyttelyssä. Mille on omat sarjat. Kaikki kissat leikataan, kun kasvatus on ohi.

Senhän takia maaseudulla leikkaamattomat kissat pääseekin juoksemaan ulkona vapaana kun eihän leikkaamattomana siitä muuten tulisi oikein mitään.

Kollikissat on omilla juoksuillaan ja narttukissat pyöräyttelee pentuja.

Ap haluaa kuitenkin sisäkissan, jota ei leikata. Siinä on haastetta kerrakseen.

Idiootti.

Urokset kusee ympäriinsä. Molemmat, urokset ja nartut mouruaa yötä päivää kovaäänisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ajattelit kissan hankkia? Ainakaan kukaan järkevä rotukissakasvattaja ei sulle myy kissaa ilman sopimusta steriloinnista, ellei kissaa ole tarkoitus käyttää näyttelyihin ja jalostukseen.

Miksi näyttelykissan pitäminen steriloimattomana on ihan ok, kun lemmikkikissan pitäminen steriloimattomana on niin monen mielestä järkyttävän kamalaa? Ihan ihmeellinen suhtautuminen ihmisillä nyt tähän koko asiaan. En mä tuomitse niitä jotka leikkauttavat kissansa, ei teidän siltä tarvitse puolustautua. Itse olen päätynyt erilaiseen lemmikkiratkaisuun kuin te ja kysyin asiasta tietäviltä kokemuksia. Sellaisia kokemuksia olen tähän mennessä saanut vissiinkin kaksi. Kyllähän näitä lemmikkiasioista päteviä huutelee toki aina kaikkialla, milloin mitäkin että "hamsterit ei kuulu lemmikeiksi!" ja "kissat pitää steriloida!" ja "koiran pitää saada lenkkeillä päivässä vähintään 5 tuntia!" sun muita. Rauhoittukaa nyt jo älkääkä puuttuko toisten ihmisten elämisiin niin kauan kun ketään (ihmistä eikä eiläintä) ei kaltoinkohdella.

ap

Kyse on siitä, että sitä näyttelykissaa voidaan ehkä tarvita menestyksen myötä jalostukseen. Jos näin ei ole, näyttelykissakin steriloidaan. Huvikseen niitä kissoja ei steriloimattomana pidetä.

Se steriloimattomuuden syy ei ole tässä se kysymykseni olennainen seikka. Ihmettelin sitä, että miksi steriloimatta jättäminen aiheuttaa niin paljon vihaa, kun toisessa tilanteessa ja toisessa käyttötarkoituksessa se steriloimattomuus on ihmisten mielestä kuitenkin ihan ok?  KYllä se kissan elimistö toimii ihan samalla tavalla leikkaamattomalla siitoskissalla kuin leikkaamattomalla lemmikkikissallakin. Jos kissa on "rasittava" niin omistajansahan siitä vain kärsii.

ap

Ei, vaan kissa on rasittava nimenomaan siksi, että kärsii itse, kun ei sisätiloissa pääse toteuttamaan luontaista viettiään. Oletko koskaan nähnyt esim. kiimaista narttua? Omamme ensimmäisen kiiman tultua kieriskeli ja mourusi lattialla, ei huomannut mitään eikä ketään. Todellakin vietiin kissa leikattavaksi.

Jotenkin nyt en ymmärrä tätä asian nostattamaa vihaa ja ap:n luokatonta haukkumista. ap on kuitenkin ottamassa sisäkissaa eikä päästämässä laikkaamatonta kattia ulos juoksentelemaan ja lisääntymään vastuuttomasti. Eiköhän asiasta voisi käydä myös ihan järkevääkin keskustelua. Leikkaus on kuitenkin nartulle iso toimenpide ja molemmille sukupuolille suuri muutos luonnolliseen biologiseen olemiseen..Tosin sitä on joskus myös mielestäni maatiaiskissan sisällä pitäminenkin. Kissoissa on kuitenkin niin paljon sitä villiä puolta jota jollakin tavalla pitäisi päästä toteuttamaan. Koirat ovat siinä suhteessa "kesympiä" ja niille se oma lauma eli perhe on se ykkösjuttu kuitenkin, ja sillä lailla toteuttavat ominaispiirteitään myös paljon.

Ja nyt siitä kissan ulkoilusta :D ..tuomioita odotellen. Mulla on siis leikattu uroskatti ja pelastustapauksena pentuna otin itselleni vähän sattumien summanakin. Leikkauttaminen otti kyllä mulle koville koska mietin näitä ap:nkin pohtimia asioita. Leikkautin kuitenkin heti kun oli järkevästi mahdollista, koska asuimme maalla ja mielestäni oli järkevää antaa kissan ulkoilla, mutta ei-toivottuja huolehtimattomia pentuja en sallisi. Juuri yhden sellaisen elämän itse olin pelastanut. Kyseinen katti ei tee muuten pitkiä retkiä, vaan käy lyhyesti pihalla. Kesällä ulkoilee vähän enemmän.

Olen kuitenkin joutunut muuttamaan kaupungin liepeille kaikenlaisten vastoinkäymisten ja muutosten summana enkä vaan pysty pitämään kattia sisällä, koska se on pienestä pitäen ulkoiluun tottunut ja haluaa tietenkin ulkoilla ja silminnähden masentui ja turhautui kun sisällä koitin pitää. Tässä minulla on moraalinen ongelma kyllä, mutta tulin siihen tulokseen että pienempi paha on edelleen päästää ulos. Asumme rauhallisella alueella eikä lasten leikkipaikkoja ole ihan lähellä. Naapureiden pihoilla varmastikin kuitenkin käy. Tosin naapureillakin on kyllä ulkoilevia kissoja.

Kissat ja kissojen pito aiheuttaa monesti jostain syystä suuria tunteita. Monesti kritisoidaan myös tätä ulkoilua ja sitä että kun se sitten saalistaa pienjyrsijöitä ja lintuja ja ettei saisi. Samaan aikaan ostetaan itse kuitenkin kaupasta sitä tehotuotettua possua ja kasvatettua kalaa ja täysin luonnottomasti tuotettua broileria jne. Ne linnut ja jyrsijät saivat kuitenkin elää luonnollisen elämän..kunnes kissan kitaan päätyivät. Entä kuinka eettisesti kissanruoka sitten on tuotettua?

Itse olen miettinyt niin että kun kerran tuo kattini on syntynyt ja olen siitä päättänyt huolehtia, (en siis ole varta vasten halunnut hankkia kissaa, pelastin tämän yhden onnettoman ja annoin kodin ja rakastan kattia kyllä myös kovasti ja haluan siitä huolehtia hyvin.) ,ja lounnoltaan kissat ovat petoja, niin tuo saalistus vähän niinkuin kuuluu pakettiin. En siitä saalistuksesta oikein pidä, mutta kyllä hänelläkin on oikeus toteuttaa lajiluontaista käytöstään kun kerran olemassa on. Siitä olen ihan hyvillä mielin että taitaa syödä (myös todistetusti) saaliinsa, ahne kun on. Suomen luonnossa on paljon muutakin mitä sinne ei kuulu. Kaikista eniten esimerkiksi ihminen moninaisilla tuhoavilla toimillaanihan ja toisessa mittakaavassa. Eiköhän aleta niistä toimista karsiminen ensin?

Meillä oli leikkaamaton uroskissa. Ja siis siitoskissa oli, yhden pentueen isänä oli. Ensimmäisen astutuskerran (narttu ei tullut tiineeksi) jälkeen käytös muuttui. Eli merkkailu alkoi. Mouruaminen ei haitannut, mutta merkkailun takia leikattiin heti kun sai pennut. Meni muuten aikapaljon vaatetta roskiin, koska kollikissan virtsan haju ei pesemällä löhde. Oli siinä vauvan kantokopassa ja pinnasängyssä pesemmistä.

Pointtina siis että meillä leikkaamatonta kollia ei olisi leikatusta erottanut ennen tyttöjen tapailua. Mutta kasvattajakin sanoi, että poikkeuksellisen rauhallinen kaveri. Suosittelen siis kollia, tyttökissoilla kun on se kiima ja tuskin estoläääkitys on kovin terveellistä vuosia käytettynä...

Tyhmä provo.

Tai jos oikeasti noin tyhmiä on,ei mitään eläimiä heille.

Ap vetoaa luonnonmukaisuuteen ja haluaa päästä tarkkailemaan eläintä strekkaamattomana ettei saisi väärää kuvaa luonteesta, mutta on silti ottamassa sisäkissaa ja on vielä kiinnostunut sterkkausta matkivista hormoneista. Porvoostahan tämä on. Jos ei ole, niin ap, uskotko sen mitä täällä kirjoitetaan jos 15 ekaa kasvattajaa sanoo tuon saman eikä myy sinulle kissaa, vai etsitkö koko Suomen läpi kunnes löydät sen moraalittoman kasvattajan joka myy kelle vain jolla on rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä neljä naaraskissaa, joista kolme leikkaamatonta. Meillä ei nuo naaraat merkkaile kiima-aikoinakaan. Jos kiimat tulevat liian usein tai ovat hankalat, voi naaraalle hommata eläinlääkäriltä kiimanestopillerit. Meillä on yhdellä naaraista tuollaiset kiimanestopillerit käytössä. Annetaan yksi pilleri kerran viikossa. Ikuisesti noita ei voi syöttää, koska ne hankaloittavat tiineeksi tuloa. Eli sterilisaatio sitten, jos ei pentuja meinaa teettää.

Meille ei ikinä tule leikkaamatonta urosta, vaikka niillekin voi laittaa jonkin implantin, joka estää merkkailua ja kiimaisista naaraista kiinnostumista.

Oi ihanaa, kolmas kysymykseeni vastaava kommentti! :)

Mä olen kuullut noista pillereistä että lisäisivät jonkin syövän riskiä? Vai onko leikkaamattomalla (narttu)kissalla ihan samalla tavalla se kohtusyövän riski kuin niitä pillereitä syövälläkin?  Onko muuten sun nämä leikkaamattomat kaksi kissaa, jotka eivät syö noita pillereitäkään niin minkä luonteisia? Ovatko ihmisläheisiä vaiko enemmän välttelevämpää sorttia?

ap

Tuosta syöpäasiasta en tiedä. Luulisin, että nuo pillerit ei kuitenkaan estä kohtusyöpää, koska hormonitoimintaanhan nuo kuitenkin vaikuttaa.

Pillereitä syövä kissa on ihmisläheinen, leikkisä ja varsinainen hellyydenosoittaja, jos sille päälle sattuu. Se on tuollainen ollut aina, pillerit ei vaikuta sen perusluonteeseen. Toinen pillereitä syömätön kissa on ujo perusluonteeltaan. Ollut aina. Se ei syö pillereitä, koska sen kiimoja ei edes huomaa. Se ei mau'u 24/7, merkkaile tms. Siitä tulee vain hellyydenkipeämpi. 😁 Sillä meinataan myös teettää pennut tulevana keväänä. Siksikään se ei voisi pillereitä syödä. Toinen ei syö pillereitä, koska on vasta pentu, alle 6kk. Sekin saa pillerit, jos sen kiimat ovat hankalia, ne tulevat tiuhaan tai se on kiiman aikaan äänekäs.

Minulla on ollut leikkaamattomia narttu- ja uroskissoja 70-vuotisen elämäniaikana.Asun maaseudulla. Ei ne ole pahemmin koskaan mourunneet. Nyt minulla ei ole kissoja.

Täälläkin kokemusta leikkaamattomasta nartusta. Tyttökissa saapui leikatun poikakissan kaveriksi joten ajattelin että leikkaukseen ei ole kiirettä ja halusin jättää vielä mahdollisuuden pentuihinkin avoimeksi. Vuoden niitä kiimoja kestin ja varasin leikkausajan, en enää kestänyt katsella kisun tuskaa ja kyllä siinä ne pentuhaaveetkin äkkiä hävisi.

Pahin kiima oli parin viikon välein, silloin kissa mourusi, tai pikemminkin huusi kuin tapettava, niin että en oikeasti saanut nukuttua. Narttu kirjaimellisesti kerjäsi surkeana lattialla perse pystyssä edes tätä leikattua uroskissaa astumaan, pitäen sellaista jatkuvaa korina/murina ääntä joka kuulosti jopa ihmisen korvaan anovalta.

Kiimat häiritsivät siis jopa leikatun poikakissan elämää joka jatkuvaan heräili uniltaan ihmettelemään nartun mouruamista.

Huutoa tapahtui siis myös kiimojen ulkopuolella mutta kiiman alkamisen huomasi taas tuosta itsensä tarjoulusta.

Selkeästi kissa siis itsekin kärsi kiimoistaan, noiden kiimojen aikaan se ei siis muuta tehnytkään kuin mourunnut kollikissojen perään, ei oikein malttanut siis syödä/juoda/nukkua tms.

Sitten poikakissani alkoi yrittää astua tätä narttua! Erittäin huonoin tuloksin. Leikattu poika kun ei muuta osannut kuin purra niskasta ja talloa selän päällä, kyseessä vielä pienikokoinen narttu joten voitte kuvitella miten jäi jalkoihin siinä! Heräilin keskellä yötäkin erottelemaan tätä parivaljakkoa toisistaan. Nartun niskasta alkoi löytyä kuivuneita rupia, kun uros oli purrut sitä niskasta niin kovaa! Aina tämä narttu vaan kovasti kerjäsi lattialla jatkamaan tätä pahoinpitelyä. Siinä vaiheessa päätin että nyt riittää ja varasin leikkausajan.

Esitutkimuksessa kaikki vaikutti olevan hyvin ja normaalisti, mutta leikkauksessa nartulla havaittiin märkäkohtu! Kun eläinlääkäristä soitettiin että se on ollut todella paha ja koko kohtu on täytynyt poistaa, teki mieleni itkeä, tämähän oli minun syyni! Kissa kun ei ollut ulospäin näyttänyt mitään oireita.

Leikkauksen jälkeen kisun elämänlaatu parani kyllä huomattavasti, syö, nukkuu ja leikkii normaalisti. Luonne ei muuten muuttunut miksikään.

LEIKKAUTTAKAA KISSANNE! Voin kertoa että näin jälkikäteen kaduttaa että olen kissani terveyden ja hyvinvoinnin riskeerannut ja ihan omalla ajattelemattomuudellani. Älä riskeeraa kissasi terveyttä!