Kummalla puolella sukusi oli 1918?

Vierailija kirjoitti:

Eivät halunneet osallistua kisoihin, vaikka toisella puolella oltiin kommareita ja toiselta puolella oltiin ns. talollisen jälkeläisiä. Ihan liian vähän puhutaankin väestöstä, joka ei halunnut osallistua kahakkaan ja joutui piileskelemään metsissä, kun hullut tappoivat toisiaan. Kunnioitan edelleen sukuni valintoja, molemmin puolin.

Voihan se tietysti olla ettei ns. totuus ole tiedossa.

Mikä hiton totuus?

Ketä hittoa kiinnostaa pätkääkään, miten onnistui perunanistutus toukokuussa 1918 ihan tavistalouksissa.

Voin kertoa, ettei ketään. Koska kun kerta tavistalouksissa elettiin ja oltiin, niin näköjään onnistui.

Ei kiinnosta myöskään se, että miten metsässä selvisi armottomat pelkurit, kun varmaan olivat max. sata metriä kotitilalta ja pontikkaa keittelivät joutessaan. Myivät sitten sille, kellä oli rahaa, väriä tunnustamatta.

Niin tavista, että juuei tuo kiinnosta ketään.

Hautaa nyt vaan oikeasti se sisällissotaan sijoittuva tositapahtumiin perustuva sukuromaanisi aanelosten joukkohautaan. Juuei, seksikohtaukset piilottelevien sukulaismiesten ja känttyä niille toimittavien piikojen välillä ei juuri tuo kaivattua myyntisuhinaa.

Paitsi jos osaat kirjoittaa aivan härskin hyvin. Pehmopornosti ja naiset ostaa.

50 shades of civil war.

Vierailija kirjoitti:

Äidin suku valkoisten ja isän suku pääosin punaisten puolella.

Äidin suku on melko vaurasta maanomistajaa, uskonnollista, 'isänmaallista', vanhoillista, vakaata, kaikki epämääräinen tapahtuu kulisseissa: kähminnät (niin taloudelliset kuin fyysisetkin), aviorikokset, mt-ongelmat, vammaiset lapset, hyvä veli-verkostot ym piilotetaan visusti.

Isän suku on - no, värikästä. On rutiköyhiä, hieman vauraampia, paljon sellaisia, jotka loivat melkoisen omaisuuden, joka sitten juotiin, nssittiin ja muuten rällättiin olemattomiin. Elämäm koululaisia ja 'taiteilijoita', mutta myös taiteilijoita.  Mikään ei tunnu tapahtuvat kulisseissa, vaan jymähtää heti julkiseksi. Ei tarvitse supatella, kaikki on heti herrajeesussentään ja voekauhiapaikka. 

Näin siis ennen. Nykyisin kun sukuja katsoo, niin äidin puoleinen suku jatkaa vakata, konservatiivista ja oikeistolaista linjaansa, asuvat suurin osa edelleenkin samalla paikkakunnalla. Ihan hyvin tuntuu menevän. Isän puoleinen suku on hajaantuneempi, ympäri maailman itse asiassa. Sieltä löytyvät myös sekä köyhimmät että rikkaimmat sukulaiset. Tämä suku on myös nykyään koulutetumpi (jopa huomattavasti) kuin äidin puoleinen suku. Sieltä löytyvät myös ne, jotka ovat saaneet mainetta tavalla tai toisella.

Sanomattakin on selvää, että isän puoleinen suku on minulle se rakkaampi. Juuri ne, joita on saanut hävetä, joille on saanut nauraa, jotka on ottanut sinut sellaisena kuin olet, jotka on auttaneet, vaikka itselläkin on mennyt huonosti. Se on rakkaampi, vaikka sieltä ei perintönä tullut kuin viherpunainen aate ja läjä vanhoja lp-levyjä, äidin puolelta melko mukava rahaperintö. 

Ilman äitisi sukua ja kaltaisiaan sinua ja isäsi sukua ei olisi olemassakaan.

Yritä nyt ymmärtää, että nykypunikkien ihqudaa vapaus ja maailmanvalloitus on vain sen ansiota, että äitisi suku ja sen kaltaiset ovat sen mahdollistaneet. Ja sallivatkin vielä.

Jos sata vuotta sitten punikit olisivat voittaneet, isäsi suku oli myös olemassaolematon. Oikeasti.

Isäsi suvun ja sen ah! niin ihanan boheemiuden JA olemassaolon on mahdollistanut VAIN äitisi suvun konservatiisisuus.

Mutta muista: Ajat muuttuu. Ajat muuttuu aina. Ikävästi joka kerta boheemi häviää.

Nauttikaa nyt tästä ajasta. Kohta on taas elämän realiteettien tarkistuksen aika.

Nyt eletään uutta iloista 1920-lukua.

En ole täysin varma, mutta ymmärtääkseni ne ketkä olivat selkeästi jommalla kummalla puolella olivat punaisia. Isän vanhempia en ole koskaan tavannut ja äidin vanhemmat ovat syntyneet 1918 jälkeen, joten en ole tavannut ketään sukulaista, joka olisi itse kokenut sisällissodan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole tullut kysyttyä. Toisaalta Etelä-Pohjanmaalla varmaan oli viisainta pysytellä ihan hissukissun.

Eli kommarisuku.

Tuohon en osaa sanoa, kun en tosiaan ole kysynyt. Ei ainakaan ollut tuttuja nimiä, kun katsoin taistelussa kuolleiden listaa.

No justhan sä ite sanoit, että Etelä-Pohjanmaalla on hyvä olla hiljaa...?

Miten vatussa sitten sun sukua taistelukronikoista löytyisi?

Sieltähän pakotettiin valkoisten puolelle. Ja jos halusi olla rauhassa, niin olla huomaamaton.

Uskomatonta, ettette te tunne sukunne menneisyyttä. Siis erityisesti tämä, joka ihmetteli, miten me voidaan tietää ko. asioista. Eikä tarvi minkään isovanhempien kanssa keskustella, kyllä vanhemmatkin nämä asiat tietää. Esim. omat isovanhemmat on kuolleet teini-iässä ja isältä (ns. suuria ikäluokkia) minä olen kuullut, että isänisän puolella oli "punahenkeä" ja isoisän veli peräti suhasi pyssynkin kanssa punainen nauha hihassa. Isänisä oli itse ihan pieni ollut silloin, mutta isoveli jo melkein aikuinen.

Aikuisena ehdin sitten äidinvanhempien kanssa puhua itsekin näistä, he olivat kovin köyhää sukua, mutta ehdottoman oikeistolaista. Kumpikin oli syntynyt vasta kansalaissodan jälkeen. Äidinisä kertoi minulle mm. olleensa sotahullu suojeluskuntalainen ja yritti päästä talvisotaankin alaikäisenä, mutta isänsä ei päästänyt. Ehti kyllä sitten sotia jatkosodassa ihan omaksi tarpeekseen....

Omasta lapsuudesta muistan, kun äiti puhui vapaussodasta ja isä luokkasodasta. Tämä oli heidän keskinäistä naljailua, koska isällä oli sitä vasemmistolaista taustaa ja käytti äitiä kiusatakseen nimitystä luokkasota. Äiti sitten näki "punaista" ja kertoi meille lapsille, ettei "ton kommarin jutuista tarvi välittää, se oli vapaussota". Tämä oli siis huumoria. Sieltä mulle on jo näistä asioista jotain jäänyt mieleen eli 80-luvulta. Ei näistä usein puhuttu, mutta vanhemmat kyllä kertoi, jos jotain kysyi ja myöhemmin sitten katsottin yhdessä jotain tv-ohjelmaakin asiasta ja luin itse mm. Täällä Pohjantähden alla teini-iässä ja se herätti paljon juteltavaa.

Eikös Suomi ollut jo itsenäinen, ettei siinä mielessä ollut vapaussota? Mielestäni siinä vain teurastettiin mielin määrin eri puolella olevia ja satunnaisia muitakin ihmisiä. Eli Terroristisota olisi oikea nimitys.

Lähisuku tietämäni mukaan puolueetonta. Tosin paikkakunnan äärioikeistolaiset olivat leimanneet heidät punaisiksi. Isoisä ja hänen veljensä vietiin punavankileirille, mutta päästettiin pois muutaman päivän päästä, kun oli käynyt ilmi, että olivat siellä syyttöminä. Vielä toisenkin kerran samat miehet joutuivat kotikylänsä valkoisten vangiksi, mutta pääsivät karkaamaan ikkunasta. Yksi näistä punaisia kiinni ottaneista oli kauppias, jonka liikkeeseen isoisä ei koskaan astunut myöhemmin jalallakaan.

Erään sukulaisen mies oli punainen ja joutui Hennalan sotavankileirille, jossa kuoli nälkään. Häneltä jäi nuori vaimo ja kolme pientä lasta. Kun olen tutkinut sukuani, olen havainnut, että nämä puoliorvot lapsethan olivat minun pikkuserkkujani, vaikka meillä oli yli neljäkymmentä vuotta ikäeroa. Lasten äiti oli äitini serkku. Koskaan ennen en ollut kuullut, että tämä äitini serkku oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen avioliitto punaisen kanssa vaiettiin kuoliaaksi. Mutta dokumentteja löytyy ja totuus tulee joskus ilmi, kuten tämäkin pari vuotta sitten.

Punaisten tietenkin. Puolustamassa heikompia ja sorrettuja.

Vierailija kirjoitti:

Punaisten tietenkin. Puolustamassa heikompia ja sorrettuja.

Päinvastoin nämä "heikot ja sorretut" oltaisiin näännytty pois Leninin toimesta.

Punaisten.

Nuo olivat paikallisia karkeloita, minun sukuni ei ottanut osaa.