Mies ei ota vastuuta - onko muuta ratkaisua kuin ero?

Ohis, mutta meillä on vastikään tehty ammattilaisten toimesta keittiö-, putki- ja kylppäriremppa, eikä yksikään remppaäijä kävellyt remppa-alueen ulkopuolella sisätiloissa kengät jalassa. Kai nyt kuka hyvänsä normaali ihminen älyää riisua kengät jalasta sisätiloissa. Huh, onneksi ei ole tuollaista porsasta puolisona.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Mä näen vain miehen, joka ei aidosti kestä kritiikkiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta,

Millainen urpo käveleekään kengät jalassa sisällä? Kai sä nyt edes siivoat sotkusi vastaavasti itse?

Remppahommiahan kannattaakin tehdä avojaloin, urpo. Mutta ethän sä muusta tiedä kuin kevätverhojen valinnasta.

Sähkötöitä tehdessä ei ole koskaan vielä tarvinnut kenkiä pitää jalassa ja niitä tulee kuitenkin tehtyä vähän väliä. Ruuvarillako meinasit itseltäsi varpaan irroittaa?

Kai sä pölvästi edes osasit oma-aloitteisesti siivota aiheuttamasi turhat sotkut?

Mietipä nyt hieman omilla aivoillasi miksi märkätiloissa pidetään sähkötöitä tehtäessä kenkiä jalassa.

On se jännää, että sähkötyöt heti siirtyivät lätäkköön, kun tuli sanomista kenkien kanssa sisällä kävelystä. Ja ilmeisesti niitä kenkiä ei osata ottaa pois ulko-ovella ja laittaa takaisin jalkaan, kun vesipitoiseen kylpyammeeseen siirtyy askartelemaan sähköjen parissa, eikös niin? Mutta tokihan on helpompaa vaan pitää ne jalassa ja säästää muutama sekunti, koska vaimohan ne kurat lattioilta sitten putsaa omalla ajallaan.

Sekin jo kertoo jotain, ettei puolustukseksi tule edes "tokihan itse ne sotkuni siivosin", joka kovasti viittaa siihen, että akkahan ne sai lopulta siivota.

Kodinhoitohuone lasketaan märkätilaksi, jonka asioista tietävät ymmärtävät jo ensimmäisestä viestistäni.

Viisas tietää ja tyhmälle ei kannata selittää :-)

Minulla on kyllä tapana siivota suurimmat sotkut työni jälkeen, mutta olettaisin sen yhteen hiileen puhaltamisen tarkoittavan myös sitä, että ihannetapauksessa molemmat osallistuvat jollakin tavalla kodin yhteisiin töihin.

Minä teen työn mahdollisimman vähän sotkua aiheuttaen, haen työhön tarvittavat tarvikkeet, teen sen homman, siivoan suurimman osan aiheutuneesta roskasta pois ja sillä välin kun minä vien niitä työkaluja takaisin paikalleen, pikkuvaimoni tekee sen loppusiivouksen tavalla, joka häntä itseään parhaiten miellyttää.

Jos minä sen teen, hän tekee sen uudelleen perässäni ja arvostelee kuinka yhtäkään työtä ei voi tehdä sotkematta paikkoja mullinmallin :-)

Viestissä 17 olet "jättänyt työn kerrallaan" ja "harvakseltaan teet jonkun pikku työn". Valehteletko siinä vai tässä? Tai ei sillä oikeastaan ole väliä, koska tuo teidän asetelmanne on sellainen, että ette pääse "ihannetapaukseen, jossa molemmat osallistuvat jollakin tavalla kodin töihin". Sitä muuten sanotaan normaalielämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Mä näen vain miehen, joka ei aidosti kestä kritiikkiä?

Sen ainakin, mutta onko tässä myös tumpula, jolla on enemmän intoa kuin osaamista (tiskit tuhlaamatta vettä ja kengät pois ovat itsestäänselvyyksiä, vatupassin käyttö ei ole vaikeaa ja takankin sytyttämiselle oikein on erittäin hyvä syy, häkä)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Tosi tervehenkinen koston kierre teillä. Moni parisuhde tuntuu perustuvan passiivis-aggressiivisuudelle sen sijaan, että oltaisiin puolison kanssa samalla puolella.

Jos minä olen se passiiviagressiivinen, niin ehkä vaimoni on sitten se agressiivisagressiivinen, joka ei oikein pysty ymmärtämään millaista tuhoa parisuhteellemme aiheutta jatkuvalla arvostelullaan.

Kyseessä ei ole koston kierre, vaan yritys löytää keinoja vähentää negatiivista ilmapiiriä kodissamme.

Kiukuttelevalta lapselta ennemminkin vaikutat. Astioita tiskatessasi juoksevan hanaveden alla olisit sanonut vaimollesi että minä tiskaan näin. Ja tiskaat myös. Mikä on oikea tapa sytyttää takka? Sellainen, että tuli syttyy? Luutaatko teillä lattioita vai sotketko vaan, kun et ymmärrä ulkokengistä tulevan hiekkaa sisälle. Hirveä marttyyri ja pikkupoika kyllä olet suhtautumalla järkiasioihin kiukuttelemalla, "minä en tee sitten mitään". Huutoa saisit minulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Mä näen vain miehen, joka ei aidosti kestä kritiikkiä?

Sen ainakin, mutta onko tässä myös tumpula, jolla on enemmän intoa kuin osaamista (tiskit tuhlaamatta vettä ja kengät pois ovat itsestäänselvyyksiä, vatupassin käyttö ei ole vaikeaa ja takankin sytyttämiselle oikein on erittäin hyvä syy, häkä)?

Kelle on, kelle ei. Kun mä remontoin ja joudun kulkemaan remontoitavan huoneen ja ulko-oven väliä, en todellakaan joka välissä riisu ja laita kenkiä jalkaani. Teen homman loppuun ja sen jälkeen pyyhin lattian. Ja olen kuitenkin nainen eli ei voi syyttää tästäkään Y-kromosomia. 

Meillä on aikalailla samantyyppinen tilanne. Mies einole aloitteellinen missään asiassa. Siitä automaattisesti seuraa se, että minun pitää ottaa asiat puheeksi, suunnitella ja huolehtia niiden etenemisestä. Joka asiassa. Mies aloitti alan asiantuntijana ison ja kalliin talon rakentamisen jo lähes kymmenen vuotta sitten. Talon eteen hän ei ole kuitenkaan tehnyt mitään moneen vuoteen. Joudun jatkuvasti ottamaan puheeksi rakentamisasiat, mitään ei tapahdu ja talo on aivan kesken. Sen takia ollaan taloudellisesti pinteessä, rahat ei riitä. Kädestä suuhun mennään. Mies vain on, en tiedä tuleeko hänellä edes mieleen, että jotain pitäisi tehdä talon eteenkin joskus. Lapsen asiat on kaikki minun vastuulla. Mies kyllä leikkii ja on lapsen kanssa, mutta vastuu lapsen asioista ja niiden muistaminen ja hoitaminen on minun muistin varassa. Yritän päästä urallani eteenpäin, jotta taloustilanne kohentuisi ja tienaan nyt jo yli tonnin enemmän kuussa kuin mies. Olen yrittänyt puhua miehelle, että pitäisikö hänenkin miettiä, miten voisi saada tulojaan ylemmän, kouluttautuen esim., mutta mitään ei tapahdu senkään suhteen. Kun puhun asioista, mies hermostuu tai itkee, mutta mitään muutosta ei tapahdu. Kotitöissä auttaa myös ja tekee, kun käsketään, mutta oma-alotteisuutta ei ole siinäkään yhtään. Ikinä hänellä ei tule mieleen lähteä kauppaan tai imuroida eikä mitään muutakaan. Haluaisin jutella asiasta niin, että joku kolmas henkilö olisi paikalla, joka asiantuntija vaikka. Kahdestaan siitä ei tule mitään muuta kuin riitaa. Oletko ajatellut jonkun asiantuntujan puoleen kääntymistä?

Vierailija kirjoitti:

"Keskeneräisistä talon osista"?

Eli sun mieliksi pitäisi vaihtaa tapetteja vai mitä tämä tarkoittaa?

Muutenkaan en ymmärrä vinkumistasi. Makaatko muuten kotona vai käytkö edes töissä?

Päätit sitten taas aloitusta lukematta tulla vinkumaan perusmantraasi. Olen todella huolissani poikien koulumenestyksestä, edes selvästä tekstistä ei saada selvää ja yli kymmenen lauseen juttua ei jakseta lukea.

Tätä juuri pohdin, ja tässä tapauksessa se olisi ero. En voi koskaan hyväksyä, että täysipäinen ihminen ei hoida asioitaan, enkä halua alkaakaan näissä asioissa välinpitämättömäksi. Se sotisi liikaa "perusminääni" vastaan. Nyt olen vuosia sitä yrittänyt tehdä, olla sanelematta jne, ja olen pahasti aiheuttanut itselleni uupumuksen. Mielestäni on niin, että asiat ja velvollisuudet pitää hoitaa ihmismäisesti eikä elää pellossa.

Tätä juuri pohdin, ja tässä tapauksessa se olisi ero. En voi koskaan hyväksyä, että täysipäinen ihminen ei hoida asioitaan, enkä halua alkaakaan näissä asioissa välinpitämättömäksi. Se sotisi liikaa "perusminääni" vastaan. Nyt olen vuosia sitä yrittänyt tehdä, olla sanelematta jne, ja olen pahasti aiheuttanut itselleni uupumuksen. Mielestäni on niin, että asiat ja velvollisuudet pitää hoitaa ihmismäisesti eikä elää pellossa.

Minulla tuollaiseen masennukees ajoi miehen pihtaus. Lopulta kuuden vuoden pihtaamisen jälkeen alkoi seksi luistaa ja koti kiiltää

Luitkohan ollenkaan aloitusta? Kyllä, käyn töissä ja sen lisäksi huolehdin kaikista juoksevista asioista.

Talon keskeneräisillä osilla tarkoitan sellaisia, että esim lopputarkastus saataisi joskus tehtyä. Olisi pitänyt tehdä jo monta vuotta sitten. Tapetoida osaan itsekin ja sitä olen myös tehnyt. Montaa muutakin varmaan osaisin, mutta mies on luvannut hoitaa, joten odotan häneltä myös sanojen mittaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Eli lyhyesti sanottuna: olet ihastunut toiseen mieheen ja haluat eron

En ole, ja jos tästä lähden, niin ihan heti en toista miestä kyllä ottaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Eli talo rakennettiin pikkurouvan mieliksi? Eroa ihmeessä, yyhoona teet sitten kaiken itse ja olet todella kuumaa kamaa deittimarkkinoilla.

Rakennettiin kylläkin uurimmaksi osaksi miehen aloitteesta ja miehen halusta. Teen nyt jo kaiken itse minkä haluan tehtävän. Yh:na ei tarvitsisi katsoa kuin lasten perään. Deittimarkkinoille ei ole hinkua.

Vierailija kirjoitti:

Luitkohan ollenkaan aloitusta? Kyllä, käyn töissä ja sen lisäksi huolehdin kaikista juoksevista asioista.

Talon keskeneräisillä osilla tarkoitan sellaisia, että esim lopputarkastus saataisi joskus tehtyä. Olisi pitänyt tehdä jo monta vuotta sitten. Tapetoida osaan itsekin ja sitä olen myös tehnyt. Montaa muutakin varmaan osaisin, mutta mies on luvannut hoitaa, joten odotan häneltä myös sanojen mittaisuutta.

Talo on  kesken, koska teillä on menossa valtataistelu. Ongelma siis ei ole niinkään talon keskeneräisyys vaan että mies ei pidä lupauksiaan. Ymmärrän ärsytyksen, mutta mä tekisin itse loppuun sen mitä osaisin, ja loput palkkaisin remonttifirman tekemään. Sen jälkeen harkitsisin vakavasti avioeroa. Talon kun saa paremmin myytyä valmiina kuin keskeneräisenä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.

Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.

Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.

Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)

Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.

Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.

Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.

Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.

Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.

Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)

Kuulostat lähinnä 5 vuotiaalta, joka saa raivarit jokaisesta negatiivisesta lausahduksesta ja lopettaa leikin kesken.  Onneksi en ole elämäni aikana törmännyt samanlaisiin mielensäpahoittajiin.

Meillä ainakin mies ymmärtää, ettei juoksevalla vedellä tiskata ja sotketa sisätiloja ulkokengillä kävelemällä tai sitten myös siivoaa aiheuttamansa sotkun itse.

Sinähän et ole varmasti ikinä kritisoinut vaimon tekemisiä millään tavalla tai antanut neuvoja, miten ne saisi tehtyä paremmin? Jos vaimo toimisi samalla tavalla kuin sinä, niin teillä ei enää tehtäisi ruokaa, pestäisi pyykkejä, hoidettaisi lapsia jne.

Vierailija kirjoitti:

Neuvoja epätoivoiselle? kirjoitti:

Itseäni ahdistaa taloudellinen tiukkuus ja siihen päälle se, että toisella ei tunnu olevan asiasta mitään huolta.

Hankiapa apua itsellesi, jos noin ahdistaa. Eihän se miehen vika ole, että sua ahdistaa taloudellinen tiukkuus. Eikä se ole huono piire miehessä, että sitä ei ahdista, vaan hyvä piirre.

Jos sä tarvitset enemmän rahaa, niin hanki parempi työ.

Kyllä aikuisena oletan, että miestäkin kiinnostaisi mitä laskuja on maksettavana, missä järjestyksessä, millä rahalla ja ennen kaikkea, että ne tulisi maksettua! Kun rahaa ei ole ylenmäärin, tämä olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta vältyttäisi näiltä hänen jatkuvasti keräämillään viivästys-, karhu- ja ulosottomaksuilta. Häntä ei kiinnosta laskut tai ajaako ajoluvallisella autolla tms., mutta silti kiinnostaa ostaa vimpan päälle kalliit urheiluvälineet lapselle jne.

Eikö tässä tilanteessa ole lähinnä normaalia olla huolestunut ja normaalia se, että ahdistaa?

Vierailija kirjoitti:

Eli mies ei tienaa tarpeeksi. Tämähän se on aina, mikään ei riitä suomiämmille.

Ei sillä palkan suuruudella ole mitään merkitystä, jos ei osaa käyttää rahaa. Tuhlari tuhlaa omat ja puolisonkin rahat, joten tulojen lisääminen ei ratkaise ongelmaa mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoja epätoivoiselle? kirjoitti:

Itseäni ahdistaa taloudellinen tiukkuus ja siihen päälle se, että toisella ei tunnu olevan asiasta mitään huolta.

Hankiapa apua itsellesi, jos noin ahdistaa. Eihän se miehen vika ole, että sua ahdistaa taloudellinen tiukkuus. Eikä se ole huono piire miehessä, että sitä ei ahdista, vaan hyvä piirre.

Jos sä tarvitset enemmän rahaa, niin hanki parempi työ.

Samaa mieltä. Mieshän käy jo töissä. Mitä miehen pitäisi vielä tehdä enemmän rahatilanteellenne? Ottaa toinen työ? Aloituksesta ei käynyt yhtään ilmi onko ap itse töissä edes ollenkaan..

Aloituksesta kävi kyllä ilmi, että pelkään työkykyni ja työni menettämistä, joten olen kyllä töissä.

Raha-asioiden suhteen mieheltä odotan, että esim. katsoisi postinsa, avaisi laskunsa, miettisi minkä verran menee rahaa mihinkin ja vaikka kertoisi minulle minkä verran siellä ulosotossa vielä on hänellä lyhennettävää, niin olisi aika paljon helpompi suunnitella tätä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Eli talo rakennettiin pikkurouvan mieliksi? Eroa ihmeessä, yyhoona teet sitten kaiken itse ja olet todella kuumaa kamaa deittimarkkinoilla.

On ne jotenkin hellyttävän suloisia nämä pikkumiehet. Usko jo, jos nainen pääsee eroon passattavasta laiskiaisesta ei ole ensimmäisenä tai toisena ajatuksena hommata siihen uutta riippakiveä. Miehethän eivät osaa elää hetkeäkään yksin, kun aina pitää olla se palvelija siinä käskytettävänä.