Mies ei ota vastuuta - onko muuta ratkaisua kuin ero?
Meillä vuosien haaste ollut miehen vastuuntunnottomuus liittyen kotiasioihin. Tämä ilmenee lähinnä siinä, ettei mies koe tarpeelliseksi saada valmiiksi talon keskeneräisiä osia, olla perillä raha-asioista tai lasten koulu- tms asioista. Yhden lapsen yhden harrastuksen hän kokee omakseen, koska on siinä itsekin mukana.
Työnsä hän myös hoitaa käsittääkseni tunnollisesti, joten mikään syrjäytynyt jamppa hän ei ole.
Hän kokee myös suurta osallistumisen, ja myös vetovastuun tarvetta erilaisista kodin ulkopuolisista asioista. Hän on aina valmis jeesaamaan, jos joku kaveri/naapuri/tuttava pyytää apua. Hän myös itse kehittää erilaisia projekteja tehtäväkseen, mutta nekin yleensä hyödyttävät muita kuin perheenjäseniään.
Itse olen tilanteeseen loppu, ollut jo monta vuotta. Asiasta on keskusteltu vuosia, aina silloin tällöin. Alkuun hän sanoi syyksi, ettei kiinnosta mitään tehdä, kun minä vain nalkutan ja vaadin kaikkea. Lopetin nalkuttamisen. Tämän jälkeen ehkä noin pari kertaa vuodessa olen ottanyt asian puheeksi. Aina hän sen ymmärtää ja aina hän sanoo, että kyllä pitää alkaa asioita hoitamaan. Mutta mikään ei ikinä muutu!
Itse en halua elää parisuhteessa, jossa koen, että olen yksin huolien kanssa, ettei toinen kanna vastuutaan. Itseäni ahdistaa taloudellinen tiukkuus ja siihen päälle se, että toisella ei tunnu olevan asiasta mitään huolta.
Olen uupunut, myös työkykyni ja sitä kautta työpaikkani alkaa olla uhattuna. Kaikki heijastuu lapsiin.
Eroa en haluaisi, meillä on paljon hyvää pitkässä historiassa ja edelleenkin. Mutta kun tilanne on tämä, voinko antaa sen viedä terveyteni, työpaikkani, ehkä luottotietoni ja myös lasten hyvinvoinnin?
Eroprosessiinkaan en millään jaksaisi ryhtyä.
Onko joku teistä saanut tällaisen tilanteen ratkaistua?
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Sopikaa, että te molemmat siirrätte joka kuukausi jonkin summan säästöön, jonka käytetään talon remontointiin
2. Jaatte perheen kulut tasan. Molemmat osallistuvat.
3. Ette näe kavereita muutamaan kuukauteen, vaan pyhitätte vapaa-aikanne toisillenne ja perheellenne. Hankkikaa miehen kanssa yhteinen harrastus esim. lenkkeily, uimahallissa käynti jne.
4. Hankkikaa siivooja, joka siivoaa kotinne. Hinta 25-30 e/h ja saa vielä kotitalousvähennyksen.
5. Tehkää kotitöitä yhdessä hyvällä fiiliksellä. Tänään ei ole kenenkään tiskivuoro, vaan tiskaamme yhdessä koko perhe!
Eli 5: Tänään on kaikkien tiskivuoro! Hyvää fiilistä! 😜
Kun jokainen laittaa itse astiansa tiskikoneeseen, käy tiskaaminen hetkessä. Silloin asioita tehdään yhdessä eikä kukaan tunne olevansa toisten passaaja. Meillä 1,5 v osaa laittaa itse kuppinsa tiskikoneeseen. Eli eiköhän isommatkin osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta,
Millainen urpo käveleekään kengät jalassa sisällä? Kai sä nyt edes siivoat sotkusi vastaavasti itse?
Remppahommiahan kannattaakin tehdä avojaloin, urpo. Mutta ethän sä muusta tiedä kuin kevätverhojen valinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta,
Millainen urpo käveleekään kengät jalassa sisällä? Kai sä nyt edes siivoat sotkusi vastaavasti itse?
Remppahommiahan kannattaakin tehdä avojaloin, urpo. Mutta ethän sä muusta tiedä kuin kevätverhojen valinnasta.
Sivusta, justhan sä sanoit, ettet tee niitä remppahommiakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta,
Millainen urpo käveleekään kengät jalassa sisällä? Kai sä nyt edes siivoat sotkusi vastaavasti itse?
Mielenkiintoista tässä hommassa on se, kuinka vaimoni käyttäytyy tilaamaansa sähkömiestä kohtaan.
Pyytääkö riisumaan kengät jalastaan, ennenkuin aloittaa työnsä. Veikkaan ettei sähkäri kyllä kenkiään riisu, sillä ne ovat yksi osa turvavarusteista joita sähkötyössä märkätiloissa tarvitaan :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta,
Millainen urpo käveleekään kengät jalassa sisällä? Kai sä nyt edes siivoat sotkusi vastaavasti itse?
Remppahommiahan kannattaakin tehdä avojaloin, urpo. Mutta ethän sä muusta tiedä kuin kevätverhojen valinnasta.
Sivusta, justhan sä sanoit, ettet tee niitä remppahommiakaan?
Sanoinko olevani se kirjoittaja, urpo? Tehkää naiset itse remppanne.
Ai niin, ette pysty kun aika menee mammapalstalla nillittäessä.
Voi kun naiset joskus oppisivat valitsemaan miehen muullakin perusteella kuin lihaksilla ja statuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta,
Millainen urpo käveleekään kengät jalassa sisällä? Kai sä nyt edes siivoat sotkusi vastaavasti itse?
Remppahommiahan kannattaakin tehdä avojaloin, urpo. Mutta ethän sä muusta tiedä kuin kevätverhojen valinnasta.
Sähkötöitä tehdessä ei ole koskaan vielä tarvinnut kenkiä pitää jalassa ja niitä tulee kuitenkin tehtyä vähän väliä. Ruuvarillako meinasit itseltäsi varpaan irroittaa?
Kai sä pölvästi edes osasit oma-aloitteisesti siivota aiheuttamasi turhat sotkut?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.
Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.
Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.
Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)
Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.
Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.
Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.
Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.
Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.
Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)
No jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä muakin hirvittäisi päästää sähköjen kimppuun mies, joka ei saa verhotankoa suoraan tai osaa sytyttää takkaa. Puhumattakaan veden tuhlauksesta tiskatessa tai kengät jalassa kävelystä sisällä. Ei ole aikaa eikä mielenkiintoa vahtia aikuista, joka vielä lapsellisesti loukkaantuu kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.
Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.
Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.
Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)
Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.
Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.
Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.
Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.
Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.
Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)
Tosi tervehenkinen koston kierre teillä. Moni parisuhde tuntuu perustuvan passiivis-aggressiivisuudelle sen sijaan, että oltaisiin puolison kanssa samalla puolella.
Jos minä olen se passiiviagressiivinen, niin ehkä vaimoni on sitten se agressiivisagressiivinen, joka ei oikein pysty ymmärtämään millaista tuhoa parisuhteellemme aiheutta jatkuvalla arvostelullaan.
Kyseessä ei ole koston kierre, vaan yritys löytää keinoja vähentää negatiivista ilmapiiriä kodissamme.
Vierailija kirjoitti:
1. Sopikaa, että te molemmat siirrätte joka kuukausi jonkin summan säästöön, jonka käytetään talon remontointiin
2. Jaatte perheen kulut tasan. Molemmat osallistuvat.
3. Ette näe kavereita muutamaan kuukauteen, vaan pyhitätte vapaa-aikanne toisillenne ja perheellenne. Hankkikaa miehen kanssa yhteinen harrastus esim. lenkkeily, uimahallissa käynti jne.
4. Hankkikaa siivooja, joka siivoaa kotinne. Hinta 25-30 e/h ja saa vielä kotitalousvähennyksen.
5. Tehkää kotitöitä yhdessä hyvällä fiiliksellä. Tänään ei ole kenenkään tiskivuoro, vaan tiskaamme yhdessä koko perhe!
Jatkan tätä:
Ja kun olette saaneet vähän rahaa säästöön, palkatkaa timpuri tekemään ne talon keskeneräiset osat valmiiksi. Tai järkätkää yhdessä miehen kanssa talkoot, jonne kutsutte kaikki ne, joita miehesi on auttanut ja teette sitten porukalla homman loppuun. Saa olla kivaakin.
Välien katkaisemista kavereihin kuukausiksi en suosittele. Kaikki tarvitsevat muita ihmisiä.
Siihen, että omat lapset eivät tunnu kiinnostavan miestä, ei mulla ole mitään ehdoitettavaa. Se on käsittämätöntä. Ja surullista.
Työhuolesi saattavat olla vain heijastumaa kotihuolista ja pidät miestä syypäänä ihan kaikkeen. Nauti siitä, että saat olla töissä, omillasi, poissa kotoa.
Jos rahahuolesi ovat todellisia, niin sait jo siihen toimivia neuvoja.
Pidätkö miehestäsi yhtään? Mistä hänessä pidät?
Voi olla, että miehesi yksinkertaisesti ajattelee, että maailma on puuhaamista varten (kavereiden auttaminen, projektit, työ) ja koti on sitten vain lepoa varten. Aiheuttaahan sen kodin arkeen kitkaa, mutta ei se mikään ihan käsittämätön ajatuskuvio ole.
Ällistyttävän huonosti mammat olivat avauksen lukeneet. Alkupuolella vastanneet eivät olleet huomanneet, että ap käy töissä, avioliitto on kestänyt jo vuosia, että ap on muuttanut toimintatapojaan (lopettanut nalkuttamisen) vuosia sitten, mutta mies ei ole muuttanut omiaan. Ehkä on niin, että jos lukee tarkemmin, on vaikeampi vastata ilkeästi?
Ne, jotka puolustavat miestä, ovat varmasti itse juuri samanlaisia itsekkäitä miehiä.
Se älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa oman vaimoni kanssa.
Yhteen muutettuani aloitin innokkaasti tekemään remontteja ja kaikenlaisia korjaustöitä.
Jokaisesta tekemästäni työstä löytyi jotain kritisoitavaa ja arvosteltavaa. Jatkoin aikani tekemistä, mutta kun valitus ja arvostelu ei loppunut, lopetin työn kerrallaan kuullessani hommasta arvostelua.
Astioiden tiskaus loppui siihen kun vaimoni kesken tiskaukseni tuli laittamaan vesihanan kiinni ja kehotti minua tiskaamaan toisella, vettä säästävämmällä tavalla (maksan vesilaskut :-)
Takkaa en osannut kuulemma sytyttää ja polttaa oikealla tavalla, joten luovutin suosiolla puiden ostamisen, liiteristä hakemisen ja takan lämmittämisen hänelle.
Asentamani verhotanko oli kuulemma vinossa (vatupassilla tarkistettu), joten hän saa nyt kyllä lainata työkalujani ja asennella taulut, verhotangot ym tilpehöörit seinille niin suoraan kuin itse haluaa.
Kun jatkuvasti saa pahaa mieltä yrittäessään rakentaa ja askarrella paskarrella yhteistä kotia miellyttävään kuntoon, niin omia hermoja säästääkseen on joskus tehtävä radikaaleja ratkaisuja.
Harvakseltaa teen jonkun pikku työn, mutta saadessani ensimmäisenkin negatiivisen kommentin tai silmien pyörityksen, jätän homman tekemättä.
Viimeksi korjailin kodinhoitohuoneen sähköjä ja jouduin hakemaan useampaan kertaan työkaluja ja tarvikkeita ulkovarastosta. Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta, joten olkoon nyt sitten pesemättä tai kuivaamatta pyykkejään, niin ei tarvitse valittaa hiekasta lattialla.
Kun tilaa sähkömiehen hommaa hoitamaan, tuskin valittaa hänelle samasta asiasta :-)
Tosi tervehenkinen koston kierre teillä. Moni parisuhde tuntuu perustuvan passiivis-aggressiivisuudelle sen sijaan, että oltaisiin puolison kanssa samalla puolella.
Jos minä olen se passiiviagressiivinen, niin ehkä vaimoni on sitten se agressiivisagressiivinen, joka ei oikein pysty ymmärtämään millaista tuhoa parisuhteellemme aiheutta jatkuvalla arvostelullaan.
Kyseessä ei ole koston kierre, vaan yritys löytää keinoja vähentää negatiivista ilmapiiriä kodissamme.
Ihan varmasti hän on. Ikävää, että olette päätyneet tuollaiseen negatiivisuuden kehään. Mutta ei se siitä muutu, elleivät molemmat muuta asennettaan ja toimintatapojaan, yksin ei kukaan voi kahden ihmisen suhdetta muuttaa. Se yhteinen hiili on niin monelta hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta,
Millainen urpo käveleekään kengät jalassa sisällä? Kai sä nyt edes siivoat sotkusi vastaavasti itse?
Remppahommiahan kannattaakin tehdä avojaloin, urpo. Mutta ethän sä muusta tiedä kuin kevätverhojen valinnasta.
Sähkötöitä tehdessä ei ole koskaan vielä tarvinnut kenkiä pitää jalassa ja niitä tulee kuitenkin tehtyä vähän väliä. Ruuvarillako meinasit itseltäsi varpaan irroittaa?
Kai sä pölvästi edes osasit oma-aloitteisesti siivota aiheuttamasi turhat sotkut?
Mietipä nyt hieman omilla aivoillasi miksi märkätiloissa pidetään sähkötöitä tehtäessä kenkiä jalassa.
Annan 10 pisteen vihjeen. Sähkö :-)
https://www.google.fi/search?q=s%C3%A4hk%C3%B6ty%C3%A4+jalkineet&rlz=1C…
Käyttäjän ammatti asettaa turvajalkineelle lisävaatimuksia. Sähkömies tarvitsee matalajännitteisiin asennustöihin erilaiset turvajalkineet kuin maatalouslomittaja, metsuri tai palomies omiin töihinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta,
Millainen urpo käveleekään kengät jalassa sisällä? Kai sä nyt edes siivoat sotkusi vastaavasti itse?
Remppahommiahan kannattaakin tehdä avojaloin, urpo. Mutta ethän sä muusta tiedä kuin kevätverhojen valinnasta.
Sähkötöitä tehdessä ei ole koskaan vielä tarvinnut kenkiä pitää jalassa ja niitä tulee kuitenkin tehtyä vähän väliä. Ruuvarillako meinasit itseltäsi varpaan irroittaa?
Kai sä pölvästi edes osasit oma-aloitteisesti siivota aiheuttamasi turhat sotkut?
Sulle tulee naisena varmaan yllätyksenä, että sähkötyöt on muutakin kuin patterien vaihtaminen vibraattoriin tai jouluvalon ripustaminen olohuoneeseen.
Joo, tietty sä olet mies seuraavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta,
Millainen urpo käveleekään kengät jalassa sisällä? Kai sä nyt edes siivoat sotkusi vastaavasti itse?
Remppahommiahan kannattaakin tehdä avojaloin, urpo. Mutta ethän sä muusta tiedä kuin kevätverhojen valinnasta.
Sähkötöitä tehdessä ei ole koskaan vielä tarvinnut kenkiä pitää jalassa ja niitä tulee kuitenkin tehtyä vähän väliä. Ruuvarillako meinasit itseltäsi varpaan irroittaa?
Kai sä pölvästi edes osasit oma-aloitteisesti siivota aiheuttamasi turhat sotkut?
Muistutat etäisesti vaimoani :-)
Voi kun tulikin tutunomainen tunne ja vieläpä kenkien pitämisestä sähkötöissä.
Olisikohan mahdollista, että olette kaukaista sukua toisillenne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta,
Millainen urpo käveleekään kengät jalassa sisällä? Kai sä nyt edes siivoat sotkusi vastaavasti itse?
Remppahommiahan kannattaakin tehdä avojaloin, urpo. Mutta ethän sä muusta tiedä kuin kevätverhojen valinnasta.
Sähkötöitä tehdessä ei ole koskaan vielä tarvinnut kenkiä pitää jalassa ja niitä tulee kuitenkin tehtyä vähän väliä. Ruuvarillako meinasit itseltäsi varpaan irroittaa?
Kai sä pölvästi edes osasit oma-aloitteisesti siivota aiheuttamasi turhat sotkut?
Mietipä nyt hieman omilla aivoillasi miksi märkätiloissa pidetään sähkötöitä tehtäessä kenkiä jalassa.
On se jännää, että sähkötyöt heti siirtyivät lätäkköön, kun tuli sanomista kenkien kanssa sisällä kävelystä. Ja ilmeisesti niitä kenkiä ei osata ottaa pois ulko-ovella ja laittaa takaisin jalkaan, kun vesipitoiseen kylpyammeeseen siirtyy askartelemaan sähköjen parissa, eikös niin? Mutta tokihan on helpompaa vaan pitää ne jalassa ja säästää muutama sekunti, koska vaimohan ne kurat lattioilta sitten putsaa omalla ajallaan.
Sekin jo kertoo jotain, ettei puolustukseksi tule edes "tokihan itse ne sotkuni siivosin", joka kovasti viittaa siihen, että akkahan ne sai lopulta siivota.
Minä hyväksyin sen, että mies ei tule muuttumaan kokonaan. Kyseessä on meillä myös luonne-ero: Mies on impulsiivinen, lyhytjännitteinen ja höveli, minä taas pitkähermoinen, suunnitelmallinen ja tarkka.
Saimme asiat toimimaan jollain lailla niin, että minä pidän jonkinlaista vetovastuuta, mutta mies tiedostaa sen. Esim. raha-asioissa laitoimme miehen tililtä suoraveloituksena hänen osansa laskuista ja menoista taloustilille, jota minä hallinnoin. Miehellä ei ole edes korttia tai tunnuksia tiliin.
Monissa asioissa joudun käskyttäjän rooliin. "Pakotan" miehenkin mukaan yhteiselon ostoksiin esim. antamalla ostoslistan käteen ja kysymällä, puuttuuko siitä jotain. Tai suoraan käsken miehen vaikka ruoanlaittoon laittamalla tarpeet valmiiksi kuin lapselle. Kotitöitä teen muutenkin eniten silloin, kun kumpikin on kotona. Harvoin mies kehtaa maata sohvalla ja katsella vierestä, kun toinen rehkii.
Mies ei muista asioita, jos niistä puhutaan yhden kerran. Se ei ole välinpitämättömyyttä tai laiskuutta, jos hän unohtaa luvanneensa hakea minut lääkärikäynniltä ensi viikolla. Mies itsekin tunnistaa tämän muistiongelman, joten hän kirjoittaa nykyään kaikki tärkeät asiat pieneen muistivihkoon. Joskus hän laittaa kännykkäänkin muistutuksen edelliselle illalle.
Täysin tasavertaistahan tällainen ei ole, mutta itsepä olen miehen valinnut. En voi häntä kokonaan muuttaa. Avainasiassa tässä sopumme säilymisessä on se, että mies kuitenkin osaa mennä itseensä ja myöntää, että joissain asioissa meillä ei mene vastuu tasan. Lisäksi mies selkeästi yrittää tehdä asialle jotain. Kun olimme esimerkiksi puhuneet ruoanlaiton jäämisestä aina minulle, alkoi mies selkeästi tarjota apuaan useammin ja kysyä, mitä ruokaa hän voisi laittaa.
Keskustelu on tässäkin tärkein asia. Te ilmeisesti keskustelettekin, mutta mies ei lopulta kuitenkaan tee mitään asioiden muuttamiseksi. Kannattaa ehkä vielä olla konkreettisempi ja esittää toiveita, miten haluaisit minkäkin asian menevän? Ihan kunnollisia esimerkkejä elämästänne. Asiat kannattaa pilkkoa pienempiin osiin. Pelkkä toteamus "ota enemmän vastuuta" ei välttämättä riitä. Siigen on helppo vastata "joojoo" ja unohtaa asia päivän päästä.
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka puolustavat miestä, ovat varmasti itse juuri samanlaisia itsekkäitä miehiä.
Se älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Ja te palstalla vuoden jokaisena päivänä ulisevat palstamammat ette taas näe miehiänne muuten kuin siitoskoneena, lompakkona , kotitöiden tekijänä ja sylkykuppinanne.
Ihanat suominaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni kerta, meni kaksi, mutta kolmannella kerralla alkoi valitus kengät jalassa sisällä kulkemisesta,
Millainen urpo käveleekään kengät jalassa sisällä? Kai sä nyt edes siivoat sotkusi vastaavasti itse?
Remppahommiahan kannattaakin tehdä avojaloin, urpo. Mutta ethän sä muusta tiedä kuin kevätverhojen valinnasta.
Sähkötöitä tehdessä ei ole koskaan vielä tarvinnut kenkiä pitää jalassa ja niitä tulee kuitenkin tehtyä vähän väliä. Ruuvarillako meinasit itseltäsi varpaan irroittaa?
Kai sä pölvästi edes osasit oma-aloitteisesti siivota aiheuttamasi turhat sotkut?
Mietipä nyt hieman omilla aivoillasi miksi märkätiloissa pidetään sähkötöitä tehtäessä kenkiä jalassa.
On se jännää, että sähkötyöt heti siirtyivät lätäkköön, kun tuli sanomista kenkien kanssa sisällä kävelystä. Ja ilmeisesti niitä kenkiä ei osata ottaa pois ulko-ovella ja laittaa takaisin jalkaan, kun vesipitoiseen kylpyammeeseen siirtyy askartelemaan sähköjen parissa, eikös niin? Mutta tokihan on helpompaa vaan pitää ne jalassa ja säästää muutama sekunti, koska vaimohan ne kurat lattioilta sitten putsaa omalla ajallaan.
Sekin jo kertoo jotain, ettei puolustukseksi tule edes "tokihan itse ne sotkuni siivosin", joka kovasti viittaa siihen, että akkahan ne sai lopulta siivota.
Kodinhoitohuone lasketaan märkätilaksi, jonka asioista tietävät ymmärtävät jo ensimmäisestä viestistäni.
Viisas tietää ja tyhmälle ei kannata selittää :-)
Minulla on kyllä tapana siivota suurimmat sotkut työni jälkeen, mutta olettaisin sen yhteen hiileen puhaltamisen tarkoittavan myös sitä, että ihannetapauksessa molemmat osallistuvat jollakin tavalla kodin yhteisiin töihin.
Minä teen työn mahdollisimman vähän sotkua aiheuttaen, haen työhön tarvittavat tarvikkeet, teen sen homman, siivoan suurimman osan aiheutuneesta roskasta pois ja sillä välin kun minä vien niitä työkaluja takaisin paikalleen, pikkuvaimoni tekee sen loppusiivouksen tavalla, joka häntä itseään parhaiten miellyttää.
Jos minä sen teen, hän tekee sen uudelleen perässäni ja arvostelee kuinka yhtäkään työtä ei voi tehdä sotkematta paikkoja mullinmallin :-)
Tosi tervehenkinen koston kierre teillä. Moni parisuhde tuntuu perustuvan passiivis-aggressiivisuudelle sen sijaan, että oltaisiin puolison kanssa samalla puolella.