Eikö ole " hieman" omituista laitta netiin oman kuolleen lapsensa kuvia?

Mua jotenkin puistattaa noi jenkit (varmasti ympäri maailmaa tuota tehdään, mutta etenkin jenkit), kun ne tekee muisto-sivut kuolleille lapsilleen, ja laittaa sinne sitten kuvia kuolleesta pienokaisestaan, ja tautalla soi ärsyttävän monotonisesti joko " stairway to heaven" taikka " my heart will go on" . Ja pahimmilaan kuollut lapsi poseeraa monessa eri kuvassa; kukka kädessä, isän ja äidin sylissä, isonveljen sylissä, kummien sylissä, isovanhempien sylissä, lempityynyllään jne...

No ehkä tuossa erottuu hyvin eri maiden väliset lainsäädännöt; jenkeissä kun saa yllättävän pitkään " säilyttää" ruumista kotonaan, kuten taas Suomessa ei. Täällä tavallaan " pakotetaan" olemaan järkevä, eikä surulla pääse mässäilemään.



Tottakai ymmärrä, että on äärettömän terapeuttista käsitellä asiaa, mutta että netissä ihan omilla sivuilla, joissa asiaa vellotaan vuos tolkula (jotku jopa vuoden -92 sivuja, ja edelleen keskustelu käy)!!!



En pysty edes kuvittelemaan, kuinka kauheaa oman lapsen menettäminen on, mutta silti järki sanoo, että lastaan saa ja pitääkin surra, mutta asialla ei tulisi mässäillä --> eikö se vain jatka pahaa oloa, kun sitä ylläpidetään ja käydään läpi vuosi tolkulla. Ikään kuin ei päästäisi lapsestaan irti, vaan hänen täytyy " leijua" jossakin puolitiessä, eikä päästetä rauhaan.



Noh, mikä minä olen sanomaan loppupeleissä mitään, kun en ole joutunut niin suurta tragediaa kokemaan, mutta tuli vain mieleen, kun taas törmäsin näihin sivustoihin... ja aiheuttu kylmiä väreitä. Ei siksi, että näin kuolleiden lasten kuvia, vaan siksi, että joku vanhempi haluaa jakaa ne kaikkien nähtäväksi. Minusta kun ne ovat ennemminkin jotakin pyhää, johon ei saisi kajota.