Onko henkilö jolla on paniikkihäiriö silmissänne hullu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkityshän on sitten aivan väärä lääkitys paniikkipotilaalle, sillä ne voivat vaan aiheuttaa lisää ahdistusta ja laukaista useammin paniikkikohtauksia.

Ainakin ulkomailla on tutkittu että jos paniikkikohtaus menee täysillä läpi, niin keho ja aivot saattavat tarvita jopa pari kk siitä toipumiseen. Siksi nopeavaikutteinen rauhoittava olisi tärkeä saada siinä vaiheessa kun paniikin ensioireet alkavat. Suomessa lääkärit eivät ilmeisesti ymmärrä tätä ja siksi työntävät paniikkihäiriö- tai ahdistushäiriöpotilaalle masennuslääkkeitä jotka saattavat puolestaan laukaista monilla paniikkikohtausten lisäksi hermostoperäisiä vaivoja kuten sydämen lisääntynyttä tykytystä jolloin henkilö kokee ahdistuvansa lisää ja niistä lääkkeistä voi olla vaikea päästä eroon jos niitä on käytetty pitkän aikaa. Sanotaan että benzojakaan ei saisi käyttää pitkään koska ne eivät enää tehoaisi, mutta tuossa oli tutkittu sitä että niiden rauhoittava vaikutus ei heikkene pitkäaikaisessakaan käytössä mutta väsyttävä vaikutus kylläkin (koska niitä käytetään myös unilääkkeinä).

Ensimmäinen todella asiantunteva kommentti ketjussa.

Iäkkäämpi läheiseni on potenut paniikkihäiriötä 13-vuotiaasta saakka, jolloin koko sairautta ei tunnistettu tai sitä "ei ollut olemassa".

Hänen mukaansa kohtauksen päästessä menemään täysillä läpi, kestää siitä palautuminen huomattavasti kauemmin kuin tuo pari kk. Toki hän kykeni hoitamaan työnsä ja muut välttämätttömät asiat heti kohtauspäivää seuraavana päivänä, mutta hänen toimintatasonsa oli pitkään alentunut.

Juuri noita asioita, mitä sinä kirjoitit, hän on joutunut selittämään lääkärille, joka tenttasi bentsojen käyttöä. Läheiseni mukaan on ensiarvoisen tärkeää päästä katkaisemaan kohtaus ennen kuin se pääsee täysillä läpi ja siinä ainoastaan bentsot toimivat hänen mukaansa hyvin. Lääkäri oli huolestunut riippuvuudesta, johon läheiseni vastasi, että mitä merkitystä on riippuvuudella, jos annostukset eivät kasva ja jos tämä bentsolääkitys pitää hänet työkykyisenä. Kohtauksen osoittaessa oireita jopa puolikas (tilanteesta riippuen) riittää estämään kohtauksen.

Aiemmin hänellä kokeiltiin mielialalääkitystä, muutamaa erilaista. Ne aiheuttivat sen, että hän ei kyennyt hoitamaan vaativaa työtään. Hänen mukaansa koko elämä kutistui postilaatikon kokoiseksi, eivätkä ajatukset toimineet mielialalääkkeiden kanssa lainkaan. Esim. analyysi, johon hän normaalisti tarvitsee n. 3 sekuntia, vaati mielialalääkkeiden kanssa jopa 3 tuntia. 

Onneksi tämä kyseinen läääkäri oli järkevä ihminen. Bentsot edelleen käytössä, eikä annostusta tarvitse lisätä.

Lisään vielä, että kertomani henkilön älykkyyden on useilla monipuolisilla testeillä mitattu olevan todella poikkeuksellisen korkea. Lisäksi hän yksi rationaalisimpia tuntemiani henkilöitä.  Että se siitä hulluudesta.

Kyllä hullukin voi olla älykäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkityshän on sitten aivan väärä lääkitys paniikkipotilaalle, sillä ne voivat vaan aiheuttaa lisää ahdistusta ja laukaista useammin paniikkikohtauksia.

Ainakin ulkomailla on tutkittu että jos paniikkikohtaus menee täysillä läpi, niin keho ja aivot saattavat tarvita jopa pari kk siitä toipumiseen. Siksi nopeavaikutteinen rauhoittava olisi tärkeä saada siinä vaiheessa kun paniikin ensioireet alkavat. Suomessa lääkärit eivät ilmeisesti ymmärrä tätä ja siksi työntävät paniikkihäiriö- tai ahdistushäiriöpotilaalle masennuslääkkeitä jotka saattavat puolestaan laukaista monilla paniikkikohtausten lisäksi hermostoperäisiä vaivoja kuten sydämen lisääntynyttä tykytystä jolloin henkilö kokee ahdistuvansa lisää ja niistä lääkkeistä voi olla vaikea päästä eroon jos niitä on käytetty pitkän aikaa. Sanotaan että benzojakaan ei saisi käyttää pitkään koska ne eivät enää tehoaisi, mutta tuossa oli tutkittu sitä että niiden rauhoittava vaikutus ei heikkene pitkäaikaisessakaan käytössä mutta väsyttävä vaikutus kylläkin (koska niitä käytetään myös unilääkkeinä).

Ensimmäinen todella asiantunteva kommentti ketjussa.

Iäkkäämpi läheiseni on potenut paniikkihäiriötä 13-vuotiaasta saakka, jolloin koko sairautta ei tunnistettu tai sitä "ei ollut olemassa".

Hänen mukaansa kohtauksen päästessä menemään täysillä läpi, kestää siitä palautuminen huomattavasti kauemmin kuin tuo pari kk. Toki hän kykeni hoitamaan työnsä ja muut välttämätttömät asiat heti kohtauspäivää seuraavana päivänä, mutta hänen toimintatasonsa oli pitkään alentunut.

Juuri noita asioita, mitä sinä kirjoitit, hän on joutunut selittämään lääkärille, joka tenttasi bentsojen käyttöä. Läheiseni mukaan on ensiarvoisen tärkeää päästä katkaisemaan kohtaus ennen kuin se pääsee täysillä läpi ja siinä ainoastaan bentsot toimivat hänen mukaansa hyvin. Lääkäri oli huolestunut riippuvuudesta, johon läheiseni vastasi, että mitä merkitystä on riippuvuudella, jos annostukset eivät kasva ja jos tämä bentsolääkitys pitää hänet työkykyisenä. Kohtauksen osoittaessa oireita jopa puolikas (tilanteesta riippuen) riittää estämään kohtauksen.

Aiemmin hänellä kokeiltiin mielialalääkitystä, muutamaa erilaista. Ne aiheuttivat sen, että hän ei kyennyt hoitamaan vaativaa työtään. Hänen mukaansa koko elämä kutistui postilaatikon kokoiseksi, eivätkä ajatukset toimineet mielialalääkkeiden kanssa lainkaan. Esim. analyysi, johon hän normaalisti tarvitsee n. 3 sekuntia, vaati mielialalääkkeiden kanssa jopa 3 tuntia. 

Onneksi tämä kyseinen läääkäri oli järkevä ihminen. Bentsot edelleen käytössä, eikä annostusta tarvitse lisätä.

Lisään vielä, että kertomani henkilön älykkyyden on useilla monipuolisilla testeillä mitattu olevan todella poikkeuksellisen korkea. Lisäksi hän yksi rationaalisimpia tuntemiani henkilöitä.  Että se siitä hulluudesta.

Kyllä hullukin voi olla älykäs.

Tulee mieleen John Nash.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa kuinka näissä keskusteluissa usein koitetaan kieltää sitä, että ihan omasta mielestä nämä oireet johtuvat. Aletaan latelemaan väitteitä siitä kuinka aivojen välittäjäaineet sitä ja tätä ja tulee fyysisiä oireita jne. Kyllä varmasti tulee, mutta nämä fyysiset oireet aiheutuvat siitä omasta mielestäsi. Jos kyseessä olisi joku mielestä riippumaton fyysinen vaiva, niin se ilmenisi täysin satunnaisesti, eikä tietynlaisissa tilanteissa. 

En ymmärrä miksi vaiva ajattelussa olisi jotenkin nolompi asia kuin fyysinen vaiva. Itselläni on paha stressivatsa ja minun on käytännössä mahdotonta mennä tilanteeseen, jossa minulla ei ole vapaata pääsyä vessaan halutessani. Jos joudun tällaiseen tilanteeseen, niin alan pyörittämään näitä ajatuksia päässäni ja lietson itseni paniikkihäiriön kaltaiseen tilaan ja täytyy lähteä pois tilanteesta. Siksi välttelen kaikkia tilanteita, joista ei voi lähteä tai lähteminen ei olisi soveliasta. Silti en koita kieltää sitä tosiasiaa, että ihan omasta päästäni minä nämä ongelmat luon. Toki minulla on herkkä vatsa muutenkin, mutta ei ongelmat näissä tilanteissa johdu siitä, vaan siitä mitä päässäni tapahtuu, joka taas konkretisoituu fyysisinä oireina. Alunperin ongelma on lähtenyt muodostumaan siitä, että herkkä vatsani on oireillut ja saattanut minut ikäviin tilanteisiin. Sitten olen alkanut miettimään liikaakin, että en joudu vatsani kanssa tällaisiin tilanteisiin ja olen alkanut ylireagoimaan tuntemuksiini ja stressaamaan vatsani sekaisin tai vähintään äänekkääksi tai ilmavaivaiseksi.

Paniikkikohtaus ei tule kyllä välttämättä mitenkään tilannekohtaisesti vaan saattaa tulla täysin yllättäen, siihen voi vaikka herätä yöllä täydestä unesta.

Huvittavaa miten joku voi kuvitella, että tunteet ei liity mitenkään välittäjäaineisiin.

Niin eli olet lietsonut itseäsi siihen unessa. Oliko tuo jälkimmäinen kommentti kohdistettu minulle, koska minähän nimenomaan koitin viestissäni sanoa, että tunteilla ja ylipäänsä ajatuksilla on valtava vaikutus fyysisiin asioihin. 

Kyllä oli. Onhan se nyt hassua jos joku ajattelee, että täysin tyhjästä ilmestyvä järjetön pelko ei liittyisi välittäjäaineisiin mitenkään vaan pelkästään johonkin ajatukseen.

Se, että sinä et ole kokenut tyhjästä ilmestyvää paniikkikohtausta ei tarkoita etteikö sellaista olisi olemassa.

Jos todella paniikkihäiriö johtuisi pelkästään siitä, ettei nyt vaan osaa olla yllyttämättä itseään kohtaukseen niin siitä olisi huomattavasti yksinkertaisempi parantua.

Paniikkihäiriö on kuitenkin täysin eri asia kuin stressaaminen.

Paitsi, että minä en ole missään vaiheessa sanonut, että se ei liittyisi välittäjäaineisiin. Olen sanonut, että ne tunteet aiheuttavat sitä epätoivottua välittäjäaineen reagointia. 

Yksinkertaista parantua pakonomaisesta tarpeesta ajatella näitä lietsovia ajatuksia? Paljon helpompaa parantuminen olisi jos vaiva olisi puhtaasti fyysinen ja siihen olisi siten joku lääke tai muu fyysinen hoito. Omien ajatusten hallitseminen sen sijaan on täysin mahdotonta. Siihen voi toki pyrkiä meditoimalla, mutta silti se on erittäin hankalaa. Tällaisesta vaivasta parantuminen vaatii kokonaan uuden ajatusmaailman luomisen tähän aiheeseen liittyen. Ihminen taas ei hevin luovu oppimistaan toimintamalleista. 

Ahaa, olisikohan tässä kyse sitten väärinymmärryksestä? Itse ajattelen välittäjäaineissa olevan häiriön olevan juuri fyysinen ongelma.

Paniikkihäiriö:

Häiriö välittäjäaineissa -> sympaattinen hermosto aktivoituu -> sydän hakkaa, hengitys tihentyy jne. -> paniikin tunne

Stressaaminen:

Tilanne joka tuntuu epämiellyttävältä -> stressihormoonien erittyminen -> sympaattisen hermoston aktivoituminen -> lisääntyvä ahdistuminen -> mahdollisesti paniikkikohtaus (tai joillain ihmisillä suoritusten paraneminen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa kuinka näissä keskusteluissa usein koitetaan kieltää sitä, että ihan omasta mielestä nämä oireet johtuvat. Aletaan latelemaan väitteitä siitä kuinka aivojen välittäjäaineet sitä ja tätä ja tulee fyysisiä oireita jne. Kyllä varmasti tulee, mutta nämä fyysiset oireet aiheutuvat siitä omasta mielestäsi. Jos kyseessä olisi joku mielestä riippumaton fyysinen vaiva, niin se ilmenisi täysin satunnaisesti, eikä tietynlaisissa tilanteissa. 

En ymmärrä miksi vaiva ajattelussa olisi jotenkin nolompi asia kuin fyysinen vaiva. Itselläni on paha stressivatsa ja minun on käytännössä mahdotonta mennä tilanteeseen, jossa minulla ei ole vapaata pääsyä vessaan halutessani. Jos joudun tällaiseen tilanteeseen, niin alan pyörittämään näitä ajatuksia päässäni ja lietson itseni paniikkihäiriön kaltaiseen tilaan ja täytyy lähteä pois tilanteesta. Siksi välttelen kaikkia tilanteita, joista ei voi lähteä tai lähteminen ei olisi soveliasta. Silti en koita kieltää sitä tosiasiaa, että ihan omasta päästäni minä nämä ongelmat luon. Toki minulla on herkkä vatsa muutenkin, mutta ei ongelmat näissä tilanteissa johdu siitä, vaan siitä mitä päässäni tapahtuu, joka taas konkretisoituu fyysisinä oireina. Alunperin ongelma on lähtenyt muodostumaan siitä, että herkkä vatsani on oireillut ja saattanut minut ikäviin tilanteisiin. Sitten olen alkanut miettimään liikaakin, että en joudu vatsani kanssa tällaisiin tilanteisiin ja olen alkanut ylireagoimaan tuntemuksiini ja stressaamaan vatsani sekaisin tai vähintään äänekkääksi tai ilmavaivaiseksi.

Paniikkikohtaus ei tule kyllä välttämättä mitenkään tilannekohtaisesti vaan saattaa tulla täysin yllättäen, siihen voi vaikka herätä yöllä täydestä unesta.

Huvittavaa miten joku voi kuvitella, että tunteet ei liity mitenkään välittäjäaineisiin.

Niin eli olet lietsonut itseäsi siihen unessa. Oliko tuo jälkimmäinen kommentti kohdistettu minulle, koska minähän nimenomaan koitin viestissäni sanoa, että tunteilla ja ylipäänsä ajatuksilla on valtava vaikutus fyysisiin asioihin. 

Kyllä oli. Onhan se nyt hassua jos joku ajattelee, että täysin tyhjästä ilmestyvä järjetön pelko ei liittyisi välittäjäaineisiin mitenkään vaan pelkästään johonkin ajatukseen.

Se, että sinä et ole kokenut tyhjästä ilmestyvää paniikkikohtausta ei tarkoita etteikö sellaista olisi olemassa.

Jos todella paniikkihäiriö johtuisi pelkästään siitä, ettei nyt vaan osaa olla yllyttämättä itseään kohtaukseen niin siitä olisi huomattavasti yksinkertaisempi parantua.

Paniikkihäiriö on kuitenkin täysin eri asia kuin stressaaminen.

Paitsi, että minä en ole missään vaiheessa sanonut, että se ei liittyisi välittäjäaineisiin. Olen sanonut, että ne tunteet aiheuttavat sitä epätoivottua välittäjäaineen reagointia. 

Yksinkertaista parantua pakonomaisesta tarpeesta ajatella näitä lietsovia ajatuksia? Paljon helpompaa parantuminen olisi jos vaiva olisi puhtaasti fyysinen ja siihen olisi siten joku lääke tai muu fyysinen hoito. Omien ajatusten hallitseminen sen sijaan on täysin mahdotonta. Siihen voi toki pyrkiä meditoimalla, mutta silti se on erittäin hankalaa. Tällaisesta vaivasta parantuminen vaatii kokonaan uuden ajatusmaailman luomisen tähän aiheeseen liittyen. Ihminen taas ei hevin luovu oppimistaan toimintamalleista. 

Ahaa, olisikohan tässä kyse sitten väärinymmärryksestä? Itse ajattelen välittäjäaineissa olevan häiriön olevan juuri fyysinen ongelma.

Paniikkihäiriö:

Häiriö välittäjäaineissa -> sympaattinen hermosto aktivoituu -> sydän hakkaa, hengitys tihentyy jne. -> paniikin tunne

Stressaaminen:

Tilanne joka tuntuu epämiellyttävältä -> stressihormoonien erittyminen -> sympaattisen hermoston aktivoituminen -> lisääntyvä ahdistuminen -> mahdollisesti paniikkikohtaus (tai joillain ihmisillä suoritusten paraneminen)

Paniikkihäiriöt liittyvät lähes aina tilanteisiin, joissa ihminen kokee olevansa jotenkin ahdistuksissa. Siten se ei ole lähtöisin fyysisestä ongelmasta, vaan sieltä omasta pääkopasta, joka sitten aiheuttaa fyysisiä reaktioita. Aivan kuten minulle käy vatsani kanssa. Oireet ovat hyvinkin fyysisiä, mutta varsinainen syy löytyy pääkopasta. Toki on niitä kertoja, että vatsaki reagoi, vaikka en stressaa lainkaan mitään, mutta nämä ovat taas herkästä vatsastani johtuvia oireita. Jos ainoastaan fyysisestä lähteestä syntyvät oireet olisivat ongelmani, niin en kokisi minulla olevan edes ongelmaa, koska nämä ovat sen verran harvinaisia ja pystyn välttelemään niitä yleensä tasaisella ruokarytmillä ja pienillä annoksilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa kuinka näissä keskusteluissa usein koitetaan kieltää sitä, että ihan omasta mielestä nämä oireet johtuvat. Aletaan latelemaan väitteitä siitä kuinka aivojen välittäjäaineet sitä ja tätä ja tulee fyysisiä oireita jne. Kyllä varmasti tulee, mutta nämä fyysiset oireet aiheutuvat siitä omasta mielestäsi. Jos kyseessä olisi joku mielestä riippumaton fyysinen vaiva, niin se ilmenisi täysin satunnaisesti, eikä tietynlaisissa tilanteissa. 

En ymmärrä miksi vaiva ajattelussa olisi jotenkin nolompi asia kuin fyysinen vaiva. Itselläni on paha stressivatsa ja minun on käytännössä mahdotonta mennä tilanteeseen, jossa minulla ei ole vapaata pääsyä vessaan halutessani. Jos joudun tällaiseen tilanteeseen, niin alan pyörittämään näitä ajatuksia päässäni ja lietson itseni paniikkihäiriön kaltaiseen tilaan ja täytyy lähteä pois tilanteesta. Siksi välttelen kaikkia tilanteita, joista ei voi lähteä tai lähteminen ei olisi soveliasta. Silti en koita kieltää sitä tosiasiaa, että ihan omasta päästäni minä nämä ongelmat luon. Toki minulla on herkkä vatsa muutenkin, mutta ei ongelmat näissä tilanteissa johdu siitä, vaan siitä mitä päässäni tapahtuu, joka taas konkretisoituu fyysisinä oireina. Alunperin ongelma on lähtenyt muodostumaan siitä, että herkkä vatsani on oireillut ja saattanut minut ikäviin tilanteisiin. Sitten olen alkanut miettimään liikaakin, että en joudu vatsani kanssa tällaisiin tilanteisiin ja olen alkanut ylireagoimaan tuntemuksiini ja stressaamaan vatsani sekaisin tai vähintään äänekkääksi tai ilmavaivaiseksi.

Paniikkikohtaus ei tule kyllä välttämättä mitenkään tilannekohtaisesti vaan saattaa tulla täysin yllättäen, siihen voi vaikka herätä yöllä täydestä unesta.

Huvittavaa miten joku voi kuvitella, että tunteet ei liity mitenkään välittäjäaineisiin.

Niin eli olet lietsonut itseäsi siihen unessa. Oliko tuo jälkimmäinen kommentti kohdistettu minulle, koska minähän nimenomaan koitin viestissäni sanoa, että tunteilla ja ylipäänsä ajatuksilla on valtava vaikutus fyysisiin asioihin. 

Kyllä oli. Onhan se nyt hassua jos joku ajattelee, että täysin tyhjästä ilmestyvä järjetön pelko ei liittyisi välittäjäaineisiin mitenkään vaan pelkästään johonkin ajatukseen.

Se, että sinä et ole kokenut tyhjästä ilmestyvää paniikkikohtausta ei tarkoita etteikö sellaista olisi olemassa.

Jos todella paniikkihäiriö johtuisi pelkästään siitä, ettei nyt vaan osaa olla yllyttämättä itseään kohtaukseen niin siitä olisi huomattavasti yksinkertaisempi parantua.

Paniikkihäiriö on kuitenkin täysin eri asia kuin stressaaminen.

Paitsi, että minä en ole missään vaiheessa sanonut, että se ei liittyisi välittäjäaineisiin. Olen sanonut, että ne tunteet aiheuttavat sitä epätoivottua välittäjäaineen reagointia. 

Yksinkertaista parantua pakonomaisesta tarpeesta ajatella näitä lietsovia ajatuksia? Paljon helpompaa parantuminen olisi jos vaiva olisi puhtaasti fyysinen ja siihen olisi siten joku lääke tai muu fyysinen hoito. Omien ajatusten hallitseminen sen sijaan on täysin mahdotonta. Siihen voi toki pyrkiä meditoimalla, mutta silti se on erittäin hankalaa. Tällaisesta vaivasta parantuminen vaatii kokonaan uuden ajatusmaailman luomisen tähän aiheeseen liittyen. Ihminen taas ei hevin luovu oppimistaan toimintamalleista. 

Ahaa, olisikohan tässä kyse sitten väärinymmärryksestä? Itse ajattelen välittäjäaineissa olevan häiriön olevan juuri fyysinen ongelma.

Paniikkihäiriö:

Häiriö välittäjäaineissa -> sympaattinen hermosto aktivoituu -> sydän hakkaa, hengitys tihentyy jne. -> paniikin tunne

Stressaaminen:

Tilanne joka tuntuu epämiellyttävältä -> stressihormoonien erittyminen -> sympaattisen hermoston aktivoituminen -> lisääntyvä ahdistuminen -> mahdollisesti paniikkikohtaus (tai joillain ihmisillä suoritusten paraneminen)

Paniikkihäiriöt liittyvät lähes aina tilanteisiin, joissa ihminen kokee olevansa jotenkin ahdistuksissa. Siten se ei ole lähtöisin fyysisestä ongelmasta, vaan sieltä omasta pääkopasta, joka sitten aiheuttaa fyysisiä reaktioita. Aivan kuten minulle käy vatsani kanssa. Oireet ovat hyvinkin fyysisiä, mutta varsinainen syy löytyy pääkopasta. Toki on niitä kertoja, että vatsaki reagoi, vaikka en stressaa lainkaan mitään, mutta nämä ovat taas herkästä vatsastani johtuvia oireita. Jos ainoastaan fyysisestä lähteestä syntyvät oireet olisivat ongelmani, niin en kokisi minulla olevan edes ongelmaa, koska nämä ovat sen verran harvinaisia ja pystyn välttelemään niitä yleensä tasaisella ruokarytmillä ja pienillä annoksilla. 

Ensimmäinen oma kohtaus tuli minulle kun olin puhumassa kaverini kanssa puhelimessa. Olin yksin kotona. Ei siis liittynyt mitekään ahdistavaan tilanteeseen. Monet seuraavista kyllä liittyivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa kuinka näissä keskusteluissa usein koitetaan kieltää sitä, että ihan omasta mielestä nämä oireet johtuvat. Aletaan latelemaan väitteitä siitä kuinka aivojen välittäjäaineet sitä ja tätä ja tulee fyysisiä oireita jne. Kyllä varmasti tulee, mutta nämä fyysiset oireet aiheutuvat siitä omasta mielestäsi. Jos kyseessä olisi joku mielestä riippumaton fyysinen vaiva, niin se ilmenisi täysin satunnaisesti, eikä tietynlaisissa tilanteissa. 

En ymmärrä miksi vaiva ajattelussa olisi jotenkin nolompi asia kuin fyysinen vaiva. Itselläni on paha stressivatsa ja minun on käytännössä mahdotonta mennä tilanteeseen, jossa minulla ei ole vapaata pääsyä vessaan halutessani. Jos joudun tällaiseen tilanteeseen, niin alan pyörittämään näitä ajatuksia päässäni ja lietson itseni paniikkihäiriön kaltaiseen tilaan ja täytyy lähteä pois tilanteesta. Siksi välttelen kaikkia tilanteita, joista ei voi lähteä tai lähteminen ei olisi soveliasta. Silti en koita kieltää sitä tosiasiaa, että ihan omasta päästäni minä nämä ongelmat luon. Toki minulla on herkkä vatsa muutenkin, mutta ei ongelmat näissä tilanteissa johdu siitä, vaan siitä mitä päässäni tapahtuu, joka taas konkretisoituu fyysisinä oireina. Alunperin ongelma on lähtenyt muodostumaan siitä, että herkkä vatsani on oireillut ja saattanut minut ikäviin tilanteisiin. Sitten olen alkanut miettimään liikaakin, että en joudu vatsani kanssa tällaisiin tilanteisiin ja olen alkanut ylireagoimaan tuntemuksiini ja stressaamaan vatsani sekaisin tai vähintään äänekkääksi tai ilmavaivaiseksi.

Paniikkikohtaus ei tule kyllä välttämättä mitenkään tilannekohtaisesti vaan saattaa tulla täysin yllättäen, siihen voi vaikka herätä yöllä täydestä unesta.

Huvittavaa miten joku voi kuvitella, että tunteet ei liity mitenkään välittäjäaineisiin.

Niin eli olet lietsonut itseäsi siihen unessa. Oliko tuo jälkimmäinen kommentti kohdistettu minulle, koska minähän nimenomaan koitin viestissäni sanoa, että tunteilla ja ylipäänsä ajatuksilla on valtava vaikutus fyysisiin asioihin. 

Kyllä oli. Onhan se nyt hassua jos joku ajattelee, että täysin tyhjästä ilmestyvä järjetön pelko ei liittyisi välittäjäaineisiin mitenkään vaan pelkästään johonkin ajatukseen.

Se, että sinä et ole kokenut tyhjästä ilmestyvää paniikkikohtausta ei tarkoita etteikö sellaista olisi olemassa.

Jos todella paniikkihäiriö johtuisi pelkästään siitä, ettei nyt vaan osaa olla yllyttämättä itseään kohtaukseen niin siitä olisi huomattavasti yksinkertaisempi parantua.

Paniikkihäiriö on kuitenkin täysin eri asia kuin stressaaminen.

Paitsi, että minä en ole missään vaiheessa sanonut, että se ei liittyisi välittäjäaineisiin. Olen sanonut, että ne tunteet aiheuttavat sitä epätoivottua välittäjäaineen reagointia. 

Yksinkertaista parantua pakonomaisesta tarpeesta ajatella näitä lietsovia ajatuksia? Paljon helpompaa parantuminen olisi jos vaiva olisi puhtaasti fyysinen ja siihen olisi siten joku lääke tai muu fyysinen hoito. Omien ajatusten hallitseminen sen sijaan on täysin mahdotonta. Siihen voi toki pyrkiä meditoimalla, mutta silti se on erittäin hankalaa. Tällaisesta vaivasta parantuminen vaatii kokonaan uuden ajatusmaailman luomisen tähän aiheeseen liittyen. Ihminen taas ei hevin luovu oppimistaan toimintamalleista. 

Ahaa, olisikohan tässä kyse sitten väärinymmärryksestä? Itse ajattelen välittäjäaineissa olevan häiriön olevan juuri fyysinen ongelma.

Paniikkihäiriö:

Häiriö välittäjäaineissa -> sympaattinen hermosto aktivoituu -> sydän hakkaa, hengitys tihentyy jne. -> paniikin tunne

Stressaaminen:

Tilanne joka tuntuu epämiellyttävältä -> stressihormoonien erittyminen -> sympaattisen hermoston aktivoituminen -> lisääntyvä ahdistuminen -> mahdollisesti paniikkikohtaus (tai joillain ihmisillä suoritusten paraneminen)

Paniikkihäiriöt liittyvät lähes aina tilanteisiin, joissa ihminen kokee olevansa jotenkin ahdistuksissa. Siten se ei ole lähtöisin fyysisestä ongelmasta, vaan sieltä omasta pääkopasta, joka sitten aiheuttaa fyysisiä reaktioita. Aivan kuten minulle käy vatsani kanssa. Oireet ovat hyvinkin fyysisiä, mutta varsinainen syy löytyy pääkopasta. Toki on niitä kertoja, että vatsaki reagoi, vaikka en stressaa lainkaan mitään, mutta nämä ovat taas herkästä vatsastani johtuvia oireita. Jos ainoastaan fyysisestä lähteestä syntyvät oireet olisivat ongelmani, niin en kokisi minulla olevan edes ongelmaa, koska nämä ovat sen verran harvinaisia ja pystyn välttelemään niitä yleensä tasaisella ruokarytmillä ja pienillä annoksilla. 

No jos olet sitä mieltä niin sen täytyy olla varmasti totta.

Kiva kuulla olevansa oikea harvinaisuus täytyy kertoa sairastaville kavereillekin, että uniikeissa porukoissa pyöritään. Tai sitten mäkin vaan aikoinaan feikkasin kohtauksia vaikka kesken kivan kotileffaillan.

Paniikkihäiriöisen ei muuten koskaan kannata vältellä tilanteita joissa kohtaus on tullut, koska seuraavalla kerralla voi olla ettei kohtausta tulekkaan ja oppii välttelemään juttuja ihan turhaan ja alkaa stressaamaan turhaan, inhottava lisä jo muutenkin hankalaan sairauteen.

Oletko ihan varma, että stressivatsasi on verrattavissa paniikkihäiriöön, eikä ole ihan erillinen ongelma? Paniikkikohtauksia kun voi saada ihan stressistäkin, ilman että sairastaa paniikkihäiriötä, jossa kohtaukset voi tulla ihan yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa kuinka näissä keskusteluissa usein koitetaan kieltää sitä, että ihan omasta mielestä nämä oireet johtuvat. Aletaan latelemaan väitteitä siitä kuinka aivojen välittäjäaineet sitä ja tätä ja tulee fyysisiä oireita jne. Kyllä varmasti tulee, mutta nämä fyysiset oireet aiheutuvat siitä omasta mielestäsi. Jos kyseessä olisi joku mielestä riippumaton fyysinen vaiva, niin se ilmenisi täysin satunnaisesti, eikä tietynlaisissa tilanteissa. 

En ymmärrä miksi vaiva ajattelussa olisi jotenkin nolompi asia kuin fyysinen vaiva. Itselläni on paha stressivatsa ja minun on käytännössä mahdotonta mennä tilanteeseen, jossa minulla ei ole vapaata pääsyä vessaan halutessani. Jos joudun tällaiseen tilanteeseen, niin alan pyörittämään näitä ajatuksia päässäni ja lietson itseni paniikkihäiriön kaltaiseen tilaan ja täytyy lähteä pois tilanteesta. Siksi välttelen kaikkia tilanteita, joista ei voi lähteä tai lähteminen ei olisi soveliasta. Silti en koita kieltää sitä tosiasiaa, että ihan omasta päästäni minä nämä ongelmat luon. Toki minulla on herkkä vatsa muutenkin, mutta ei ongelmat näissä tilanteissa johdu siitä, vaan siitä mitä päässäni tapahtuu, joka taas konkretisoituu fyysisinä oireina. Alunperin ongelma on lähtenyt muodostumaan siitä, että herkkä vatsani on oireillut ja saattanut minut ikäviin tilanteisiin. Sitten olen alkanut miettimään liikaakin, että en joudu vatsani kanssa tällaisiin tilanteisiin ja olen alkanut ylireagoimaan tuntemuksiini ja stressaamaan vatsani sekaisin tai vähintään äänekkääksi tai ilmavaivaiseksi.

Paniikkikohtaus ei tule kyllä välttämättä mitenkään tilannekohtaisesti vaan saattaa tulla täysin yllättäen, siihen voi vaikka herätä yöllä täydestä unesta.

Huvittavaa miten joku voi kuvitella, että tunteet ei liity mitenkään välittäjäaineisiin.

Niin eli olet lietsonut itseäsi siihen unessa. Oliko tuo jälkimmäinen kommentti kohdistettu minulle, koska minähän nimenomaan koitin viestissäni sanoa, että tunteilla ja ylipäänsä ajatuksilla on valtava vaikutus fyysisiin asioihin. 

Kyllä oli. Onhan se nyt hassua jos joku ajattelee, että täysin tyhjästä ilmestyvä järjetön pelko ei liittyisi välittäjäaineisiin mitenkään vaan pelkästään johonkin ajatukseen.

Se, että sinä et ole kokenut tyhjästä ilmestyvää paniikkikohtausta ei tarkoita etteikö sellaista olisi olemassa.

Jos todella paniikkihäiriö johtuisi pelkästään siitä, ettei nyt vaan osaa olla yllyttämättä itseään kohtaukseen niin siitä olisi huomattavasti yksinkertaisempi parantua.

Paniikkihäiriö on kuitenkin täysin eri asia kuin stressaaminen.

Paitsi, että minä en ole missään vaiheessa sanonut, että se ei liittyisi välittäjäaineisiin. Olen sanonut, että ne tunteet aiheuttavat sitä epätoivottua välittäjäaineen reagointia. 

Yksinkertaista parantua pakonomaisesta tarpeesta ajatella näitä lietsovia ajatuksia? Paljon helpompaa parantuminen olisi jos vaiva olisi puhtaasti fyysinen ja siihen olisi siten joku lääke tai muu fyysinen hoito. Omien ajatusten hallitseminen sen sijaan on täysin mahdotonta. Siihen voi toki pyrkiä meditoimalla, mutta silti se on erittäin hankalaa. Tällaisesta vaivasta parantuminen vaatii kokonaan uuden ajatusmaailman luomisen tähän aiheeseen liittyen. Ihminen taas ei hevin luovu oppimistaan toimintamalleista. 

Ahaa, olisikohan tässä kyse sitten väärinymmärryksestä? Itse ajattelen välittäjäaineissa olevan häiriön olevan juuri fyysinen ongelma.

Paniikkihäiriö:

Häiriö välittäjäaineissa -> sympaattinen hermosto aktivoituu -> sydän hakkaa, hengitys tihentyy jne. -> paniikin tunne

Stressaaminen:

Tilanne joka tuntuu epämiellyttävältä -> stressihormoonien erittyminen -> sympaattisen hermoston aktivoituminen -> lisääntyvä ahdistuminen -> mahdollisesti paniikkikohtaus (tai joillain ihmisillä suoritusten paraneminen)

Paniikkihäiriöt liittyvät lähes aina tilanteisiin, joissa ihminen kokee olevansa jotenkin ahdistuksissa. Siten se ei ole lähtöisin fyysisestä ongelmasta, vaan sieltä omasta pääkopasta, joka sitten aiheuttaa fyysisiä reaktioita. Aivan kuten minulle käy vatsani kanssa. Oireet ovat hyvinkin fyysisiä, mutta varsinainen syy löytyy pääkopasta. Toki on niitä kertoja, että vatsaki reagoi, vaikka en stressaa lainkaan mitään, mutta nämä ovat taas herkästä vatsastani johtuvia oireita. Jos ainoastaan fyysisestä lähteestä syntyvät oireet olisivat ongelmani, niin en kokisi minulla olevan edes ongelmaa, koska nämä ovat sen verran harvinaisia ja pystyn välttelemään niitä yleensä tasaisella ruokarytmillä ja pienillä annoksilla. 

Ensimmäinen oma kohtaus tuli minulle kun olin puhumassa kaverini kanssa puhelimessa. Olin yksin kotona. Ei siis liittynyt mitekään ahdistavaan tilanteeseen. Monet seuraavista kyllä liittyivät.

Se, että tilanne ei ole näennäisesti ahdistava ei tarkoita sitä, että et voi kokea sitä ahdistavana. Kyllä minäkin voin tietokoneella istuessani saada näitä stressioireita pelkästään kuvittelemalla niitä stressaavia tilanteita tai jos ne vaikka käyvät vain vilahduksen omaisesti mielessäni,. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa kuinka näissä keskusteluissa usein koitetaan kieltää sitä, että ihan omasta mielestä nämä oireet johtuvat. Aletaan latelemaan väitteitä siitä kuinka aivojen välittäjäaineet sitä ja tätä ja tulee fyysisiä oireita jne. Kyllä varmasti tulee, mutta nämä fyysiset oireet aiheutuvat siitä omasta mielestäsi. Jos kyseessä olisi joku mielestä riippumaton fyysinen vaiva, niin se ilmenisi täysin satunnaisesti, eikä tietynlaisissa tilanteissa. 

En ymmärrä miksi vaiva ajattelussa olisi jotenkin nolompi asia kuin fyysinen vaiva. Itselläni on paha stressivatsa ja minun on käytännössä mahdotonta mennä tilanteeseen, jossa minulla ei ole vapaata pääsyä vessaan halutessani. Jos joudun tällaiseen tilanteeseen, niin alan pyörittämään näitä ajatuksia päässäni ja lietson itseni paniikkihäiriön kaltaiseen tilaan ja täytyy lähteä pois tilanteesta. Siksi välttelen kaikkia tilanteita, joista ei voi lähteä tai lähteminen ei olisi soveliasta. Silti en koita kieltää sitä tosiasiaa, että ihan omasta päästäni minä nämä ongelmat luon. Toki minulla on herkkä vatsa muutenkin, mutta ei ongelmat näissä tilanteissa johdu siitä, vaan siitä mitä päässäni tapahtuu, joka taas konkretisoituu fyysisinä oireina. Alunperin ongelma on lähtenyt muodostumaan siitä, että herkkä vatsani on oireillut ja saattanut minut ikäviin tilanteisiin. Sitten olen alkanut miettimään liikaakin, että en joudu vatsani kanssa tällaisiin tilanteisiin ja olen alkanut ylireagoimaan tuntemuksiini ja stressaamaan vatsani sekaisin tai vähintään äänekkääksi tai ilmavaivaiseksi.

Paniikkikohtaus ei tule kyllä välttämättä mitenkään tilannekohtaisesti vaan saattaa tulla täysin yllättäen, siihen voi vaikka herätä yöllä täydestä unesta.

Huvittavaa miten joku voi kuvitella, että tunteet ei liity mitenkään välittäjäaineisiin.

Niin eli olet lietsonut itseäsi siihen unessa. Oliko tuo jälkimmäinen kommentti kohdistettu minulle, koska minähän nimenomaan koitin viestissäni sanoa, että tunteilla ja ylipäänsä ajatuksilla on valtava vaikutus fyysisiin asioihin. 

Kyllä oli. Onhan se nyt hassua jos joku ajattelee, että täysin tyhjästä ilmestyvä järjetön pelko ei liittyisi välittäjäaineisiin mitenkään vaan pelkästään johonkin ajatukseen.

Se, että sinä et ole kokenut tyhjästä ilmestyvää paniikkikohtausta ei tarkoita etteikö sellaista olisi olemassa.

Jos todella paniikkihäiriö johtuisi pelkästään siitä, ettei nyt vaan osaa olla yllyttämättä itseään kohtaukseen niin siitä olisi huomattavasti yksinkertaisempi parantua.

Paniikkihäiriö on kuitenkin täysin eri asia kuin stressaaminen.

Paitsi, että minä en ole missään vaiheessa sanonut, että se ei liittyisi välittäjäaineisiin. Olen sanonut, että ne tunteet aiheuttavat sitä epätoivottua välittäjäaineen reagointia. 

Yksinkertaista parantua pakonomaisesta tarpeesta ajatella näitä lietsovia ajatuksia? Paljon helpompaa parantuminen olisi jos vaiva olisi puhtaasti fyysinen ja siihen olisi siten joku lääke tai muu fyysinen hoito. Omien ajatusten hallitseminen sen sijaan on täysin mahdotonta. Siihen voi toki pyrkiä meditoimalla, mutta silti se on erittäin hankalaa. Tällaisesta vaivasta parantuminen vaatii kokonaan uuden ajatusmaailman luomisen tähän aiheeseen liittyen. Ihminen taas ei hevin luovu oppimistaan toimintamalleista. 

Ahaa, olisikohan tässä kyse sitten väärinymmärryksestä? Itse ajattelen välittäjäaineissa olevan häiriön olevan juuri fyysinen ongelma.

Paniikkihäiriö:

Häiriö välittäjäaineissa -> sympaattinen hermosto aktivoituu -> sydän hakkaa, hengitys tihentyy jne. -> paniikin tunne

Stressaaminen:

Tilanne joka tuntuu epämiellyttävältä -> stressihormoonien erittyminen -> sympaattisen hermoston aktivoituminen -> lisääntyvä ahdistuminen -> mahdollisesti paniikkikohtaus (tai joillain ihmisillä suoritusten paraneminen)

Paniikkihäiriöt liittyvät lähes aina tilanteisiin, joissa ihminen kokee olevansa jotenkin ahdistuksissa. Siten se ei ole lähtöisin fyysisestä ongelmasta, vaan sieltä omasta pääkopasta, joka sitten aiheuttaa fyysisiä reaktioita. Aivan kuten minulle käy vatsani kanssa. Oireet ovat hyvinkin fyysisiä, mutta varsinainen syy löytyy pääkopasta. Toki on niitä kertoja, että vatsaki reagoi, vaikka en stressaa lainkaan mitään, mutta nämä ovat taas herkästä vatsastani johtuvia oireita. Jos ainoastaan fyysisestä lähteestä syntyvät oireet olisivat ongelmani, niin en kokisi minulla olevan edes ongelmaa, koska nämä ovat sen verran harvinaisia ja pystyn välttelemään niitä yleensä tasaisella ruokarytmillä ja pienillä annoksilla. 

No jos olet sitä mieltä niin sen täytyy olla varmasti totta.

Kiva kuulla olevansa oikea harvinaisuus täytyy kertoa sairastaville kavereillekin, että uniikeissa porukoissa pyöritään. Tai sitten mäkin vaan aikoinaan feikkasin kohtauksia vaikka kesken kivan kotileffaillan.

Paniikkihäiriöisen ei muuten koskaan kannata vältellä tilanteita joissa kohtaus on tullut, koska seuraavalla kerralla voi olla ettei kohtausta tulekkaan ja oppii välttelemään juttuja ihan turhaan ja alkaa stressaamaan turhaan, inhottava lisä jo muutenkin hankalaan sairauteen.

Oletko ihan varma, että stressivatsasi on verrattavissa paniikkihäiriöön, eikä ole ihan erillinen ongelma? Paniikkikohtauksia kun voi saada ihan stressistäkin, ilman että sairastaa paniikkihäiriötä, jossa kohtaukset voi tulla ihan yllätyksenä.

Mistä ihmeen feikkaamisesta sinä puhut? Kyllä kohtaus on ihan todellinen vaikka sen itse ajattelullaan aiheuttaakin. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? 

On hullu, luulosairas.

Vierailija kirjoitti:

On hullu, luulosairas.

:(

Ei ole mun mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa kuinka näissä keskusteluissa usein koitetaan kieltää sitä, että ihan omasta mielestä nämä oireet johtuvat. Aletaan latelemaan väitteitä siitä kuinka aivojen välittäjäaineet sitä ja tätä ja tulee fyysisiä oireita jne. Kyllä varmasti tulee, mutta nämä fyysiset oireet aiheutuvat siitä omasta mielestäsi. Jos kyseessä olisi joku mielestä riippumaton fyysinen vaiva, niin se ilmenisi täysin satunnaisesti, eikä tietynlaisissa tilanteissa. 

En ymmärrä miksi vaiva ajattelussa olisi jotenkin nolompi asia kuin fyysinen vaiva. Itselläni on paha stressivatsa ja minun on käytännössä mahdotonta mennä tilanteeseen, jossa minulla ei ole vapaata pääsyä vessaan halutessani. Jos joudun tällaiseen tilanteeseen, niin alan pyörittämään näitä ajatuksia päässäni ja lietson itseni paniikkihäiriön kaltaiseen tilaan ja täytyy lähteä pois tilanteesta. Siksi välttelen kaikkia tilanteita, joista ei voi lähteä tai lähteminen ei olisi soveliasta. Silti en koita kieltää sitä tosiasiaa, että ihan omasta päästäni minä nämä ongelmat luon. Toki minulla on herkkä vatsa muutenkin, mutta ei ongelmat näissä tilanteissa johdu siitä, vaan siitä mitä päässäni tapahtuu, joka taas konkretisoituu fyysisinä oireina. Alunperin ongelma on lähtenyt muodostumaan siitä, että herkkä vatsani on oireillut ja saattanut minut ikäviin tilanteisiin. Sitten olen alkanut miettimään liikaakin, että en joudu vatsani kanssa tällaisiin tilanteisiin ja olen alkanut ylireagoimaan tuntemuksiini ja stressaamaan vatsani sekaisin tai vähintään äänekkääksi tai ilmavaivaiseksi.

Paniikkikohtaus ei tule kyllä välttämättä mitenkään tilannekohtaisesti vaan saattaa tulla täysin yllättäen, siihen voi vaikka herätä yöllä täydestä unesta.

Huvittavaa miten joku voi kuvitella, että tunteet ei liity mitenkään välittäjäaineisiin.

Niin eli olet lietsonut itseäsi siihen unessa. Oliko tuo jälkimmäinen kommentti kohdistettu minulle, koska minähän nimenomaan koitin viestissäni sanoa, että tunteilla ja ylipäänsä ajatuksilla on valtava vaikutus fyysisiin asioihin. 

Kyllä oli. Onhan se nyt hassua jos joku ajattelee, että täysin tyhjästä ilmestyvä järjetön pelko ei liittyisi välittäjäaineisiin mitenkään vaan pelkästään johonkin ajatukseen.

Se, että sinä et ole kokenut tyhjästä ilmestyvää paniikkikohtausta ei tarkoita etteikö sellaista olisi olemassa.

Jos todella paniikkihäiriö johtuisi pelkästään siitä, ettei nyt vaan osaa olla yllyttämättä itseään kohtaukseen niin siitä olisi huomattavasti yksinkertaisempi parantua.

Paniikkihäiriö on kuitenkin täysin eri asia kuin stressaaminen.

Paitsi, että minä en ole missään vaiheessa sanonut, että se ei liittyisi välittäjäaineisiin. Olen sanonut, että ne tunteet aiheuttavat sitä epätoivottua välittäjäaineen reagointia. 

Yksinkertaista parantua pakonomaisesta tarpeesta ajatella näitä lietsovia ajatuksia? Paljon helpompaa parantuminen olisi jos vaiva olisi puhtaasti fyysinen ja siihen olisi siten joku lääke tai muu fyysinen hoito. Omien ajatusten hallitseminen sen sijaan on täysin mahdotonta. Siihen voi toki pyrkiä meditoimalla, mutta silti se on erittäin hankalaa. Tällaisesta vaivasta parantuminen vaatii kokonaan uuden ajatusmaailman luomisen tähän aiheeseen liittyen. Ihminen taas ei hevin luovu oppimistaan toimintamalleista. 

Ahaa, olisikohan tässä kyse sitten väärinymmärryksestä? Itse ajattelen välittäjäaineissa olevan häiriön olevan juuri fyysinen ongelma.

Paniikkihäiriö:

Häiriö välittäjäaineissa -> sympaattinen hermosto aktivoituu -> sydän hakkaa, hengitys tihentyy jne. -> paniikin tunne

Stressaaminen:

Tilanne joka tuntuu epämiellyttävältä -> stressihormoonien erittyminen -> sympaattisen hermoston aktivoituminen -> lisääntyvä ahdistuminen -> mahdollisesti paniikkikohtaus (tai joillain ihmisillä suoritusten paraneminen)

Paniikkihäiriöt liittyvät lähes aina tilanteisiin, joissa ihminen kokee olevansa jotenkin ahdistuksissa. Siten se ei ole lähtöisin fyysisestä ongelmasta, vaan sieltä omasta pääkopasta, joka sitten aiheuttaa fyysisiä reaktioita. Aivan kuten minulle käy vatsani kanssa. Oireet ovat hyvinkin fyysisiä, mutta varsinainen syy löytyy pääkopasta. Toki on niitä kertoja, että vatsaki reagoi, vaikka en stressaa lainkaan mitään, mutta nämä ovat taas herkästä vatsastani johtuvia oireita. Jos ainoastaan fyysisestä lähteestä syntyvät oireet olisivat ongelmani, niin en kokisi minulla olevan edes ongelmaa, koska nämä ovat sen verran harvinaisia ja pystyn välttelemään niitä yleensä tasaisella ruokarytmillä ja pienillä annoksilla. 

No jos olet sitä mieltä niin sen täytyy olla varmasti totta.

Kiva kuulla olevansa oikea harvinaisuus täytyy kertoa sairastaville kavereillekin, että uniikeissa porukoissa pyöritään. Tai sitten mäkin vaan aikoinaan feikkasin kohtauksia vaikka kesken kivan kotileffaillan.

Paniikkihäiriöisen ei muuten koskaan kannata vältellä tilanteita joissa kohtaus on tullut, koska seuraavalla kerralla voi olla ettei kohtausta tulekkaan ja oppii välttelemään juttuja ihan turhaan ja alkaa stressaamaan turhaan, inhottava lisä jo muutenkin hankalaan sairauteen.

Oletko ihan varma, että stressivatsasi on verrattavissa paniikkihäiriöön, eikä ole ihan erillinen ongelma? Paniikkikohtauksia kun voi saada ihan stressistäkin, ilman että sairastaa paniikkihäiriötä, jossa kohtaukset voi tulla ihan yllätyksenä.

Mistä ihmeen feikkaamisesta sinä puhut? Kyllä kohtaus on ihan todellinen vaikka sen itse ajattelullaan aiheuttaakin. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? 

Niin, en siis tarkoittanutkaan kohtausta joka aiheutuu stressaamisesta vaan ihan siitä paniikkihäiriöstä johtuvaa kohtausta, joka voi iskeä vaikka olisi ihan rento ja kiva meininki. Näitä kohtauksiahan ei sinun mielestäsi ole olemassa joten olen varmaan sitten feikannut ne kohtaukset (tai sitten olet väärässä).

Kauanko sinulla on ollut paniikkihäiriö diagnoosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkityshän on sitten aivan väärä lääkitys paniikkipotilaalle, sillä ne voivat vaan aiheuttaa lisää ahdistusta ja laukaista useammin paniikkikohtauksia.

Ainakin ulkomailla on tutkittu että jos paniikkikohtaus menee täysillä läpi, niin keho ja aivot saattavat tarvita jopa pari kk siitä toipumiseen. Siksi nopeavaikutteinen rauhoittava olisi tärkeä saada siinä vaiheessa kun paniikin ensioireet alkavat. Suomessa lääkärit eivät ilmeisesti ymmärrä tätä ja siksi työntävät paniikkihäiriö- tai ahdistushäiriöpotilaalle masennuslääkkeitä jotka saattavat puolestaan laukaista monilla paniikkikohtausten lisäksi hermostoperäisiä vaivoja kuten sydämen lisääntynyttä tykytystä jolloin henkilö kokee ahdistuvansa lisää ja niistä lääkkeistä voi olla vaikea päästä eroon jos niitä on käytetty pitkän aikaa. Sanotaan että benzojakaan ei saisi käyttää pitkään koska ne eivät enää tehoaisi, mutta tuossa oli tutkittu sitä että niiden rauhoittava vaikutus ei heikkene pitkäaikaisessakaan käytössä mutta väsyttävä vaikutus kylläkin (koska niitä käytetään myös unilääkkeinä).

Ensimmäinen todella asiantunteva kommentti ketjussa.

Iäkkäämpi läheiseni on potenut paniikkihäiriötä 13-vuotiaasta saakka, jolloin koko sairautta ei tunnistettu tai sitä "ei ollut olemassa".

Hänen mukaansa kohtauksen päästessä menemään täysillä läpi, kestää siitä palautuminen huomattavasti kauemmin kuin tuo pari kk. Toki hän kykeni hoitamaan työnsä ja muut välttämätttömät asiat heti kohtauspäivää seuraavana päivänä, mutta hänen toimintatasonsa oli pitkään alentunut.

Juuri noita asioita, mitä sinä kirjoitit, hän on joutunut selittämään lääkärille, joka tenttasi bentsojen käyttöä. Läheiseni mukaan on ensiarvoisen tärkeää päästä katkaisemaan kohtaus ennen kuin se pääsee täysillä läpi ja siinä ainoastaan bentsot toimivat hänen mukaansa hyvin. Lääkäri oli huolestunut riippuvuudesta, johon läheiseni vastasi, että mitä merkitystä on riippuvuudella, jos annostukset eivät kasva ja jos tämä bentsolääkitys pitää hänet työkykyisenä. Kohtauksen osoittaessa oireita jopa puolikas (tilanteesta riippuen) riittää estämään kohtauksen.

Aiemmin hänellä kokeiltiin mielialalääkitystä, muutamaa erilaista. Ne aiheuttivat sen, että hän ei kyennyt hoitamaan vaativaa työtään. Hänen mukaansa koko elämä kutistui postilaatikon kokoiseksi, eivätkä ajatukset toimineet mielialalääkkeiden kanssa lainkaan. Esim. analyysi, johon hän normaalisti tarvitsee n. 3 sekuntia, vaati mielialalääkkeiden kanssa jopa 3 tuntia. 

Onneksi tämä kyseinen läääkäri oli järkevä ihminen. Bentsot edelleen käytössä, eikä annostusta tarvitse lisätä.

Onko sitten niin, että suomalaiset lääkärit eivät tunne tätäkään "sairautta" kunnolla. Näyttää, että oiretta hoidetaan varsin monin eri konstein.

Eivät taida tuntea. Läheistäni tenttasi melko nuori lääkäri, joka taisi saada aimo annoksen tietoa paniikkihäiriöstä suoraan sellaiselta potilaalta, joka kykeni selittämään, perustelemaan ja analysoimaan. Nuori lääkäri oli hyvin, hyvin kiinnostunut. Kenties hän osaa suhtautua sairauteen jatkossa kollegojaan paremmin ja asiantuntevammin.

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriö on yleistä muusikoilla, kuten myös se, että moni muusikko on vapautettu armeijasta hullun papereilla. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Erilaiset mielenhäiriöt ja jopa mielisairaudet ovat tyyillisiä luovissa ammateissa olevilla.

Koko maailmanhistoria tuntee useita eri alojen taiteilijoita, joilla on ollut jokin mielialahäiriö, usein bipolaarihäiriö. Mm. Mika Waltari sairasti bipoa. Hän on todennäköisesti tehnyt mestariteoksensa hypomaanisessa vaiheessa.

Oikeasti meillä suomalisilla on pienestä perimästämme johtue  paljon erilaiisa mielialahäiriöitä. Useimmat kykenevat elämään kuitenkin normaalia elämää, eikä kenestäkään voi päältä päin sanoa hänen olevan mitenjkään sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paniikkihäiriö on yleistä muusikoilla, kuten myös se, että moni muusikko on vapautettu armeijasta hullun papereilla. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Erilaiset mielenhäiriöt ja jopa mielisairaudet ovat tyyillisiä luovissa ammateissa olevilla.

Koko maailmanhistoria tuntee useita eri alojen taiteilijoita, joilla on ollut jokin mielialahäiriö, usein bipolaarihäiriö. Mm. Mika Waltari sairasti bipoa. Hän on todennäköisesti tehnyt mestariteoksensa hypomaanisessa vaiheessa.

Oikeasti meillä suomalisilla on pienestä perimästämme johtue  paljon erilaiisa mielialahäiriöitä. Useimmat kykenevat elämään kuitenkin normaalia elämää, eikä kenestäkään voi päältä päin sanoa hänen olevan mitenjkään sairas.

No onhan näitä. 

no niin nyt on kommentoimassa ollet kaikenlaiset "asiantuntijat" jotka vaan toistaa sitä samaa mitä ovat joskus kuulleet epäpätevältä terveyskeskus harjoittelijalta. 

Tässä pikku tietoisku OIKEISTA syistä PH.n takana:

When making a diagnosis, keep in mind the symptomatology of medical conditions such as the following:

SYDÄRI Angina and myocardial infarction (e.g., dyspnea, chest pain, palpitations, diaphoresis)

RYTMIHÄIRIÖT Cardiac dysrhythmias (e.g., palpitations, dyspnea, syncope)

LÄPPÄVIKA Mitral valve prolapse

KEUHKOTULPPA Pulmonary embolus (e.g., dyspnea, hyperpnea, chest pain)

Asthma (e.g., dyspnea, wheezing)

Hyperthyroidism (e.g., palpitations, diaphoresis, tachycardia, heat intolerance)

MATALA VERENSOKERI Hypoglycemia

FEOKROMOSYTOOMA TAPPAVA KASVAIN Pheochromocytoma (e.g., headache, diaphoresis, hypertension)

Hypoparathyroidism (e.g., muscle cramps, paresthesias)

Transient ischemic attacks (TIAs)

Seizure disorder

KOFEIINIMYRKYTYSTILA

SYDÄNTAUDIT

DIABETES

Persons with panic disorder are no less likely (and are perhaps even twice as likely) to have coronary artery disease than is the general population. [23] In one study, approximately 44% of emergency department patients with panic disorder had a history of coronary disease

Vierailija kirjoitti:

no niin nyt on kommentoimassa ollet kaikenlaiset "asiantuntijat" jotka vaan toistaa sitä samaa mitä ovat joskus kuulleet epäpätevältä terveyskeskus harjoittelijalta. 

Tässä pikku tietoisku OIKEISTA syistä PH.n takana:

When making a diagnosis, keep in mind the symptomatology of medical conditions such as the following:

SYDÄRI Angina and myocardial infarction (e.g., dyspnea, chest pain, palpitations, diaphoresis)

RYTMIHÄIRIÖT Cardiac dysrhythmias (e.g., palpitations, dyspnea, syncope)

LÄPPÄVIKA Mitral valve prolapse

KEUHKOTULPPA Pulmonary embolus (e.g., dyspnea, hyperpnea, chest pain)

Asthma (e.g., dyspnea, wheezing)

Hyperthyroidism (e.g., palpitations, diaphoresis, tachycardia, heat intolerance)

MATALA VERENSOKERI Hypoglycemia

FEOKROMOSYTOOMA TAPPAVA KASVAIN Pheochromocytoma (e.g., headache, diaphoresis, hypertension)

Hypoparathyroidism (e.g., muscle cramps, paresthesias)

Transient ischemic attacks (TIAs)

Seizure disorder

KOFEIINIMYRKYTYSTILA

SYDÄNTAUDIT

DIABETES

Persons with panic disorder are no less likely (and are perhaps even twice as likely) to have coronary artery disease than is the general population. [23] In one study, approximately 44% of emergency department patients with panic disorder had a history of coronary disease

Taisit kopsata väärän kohdan jostain enkunkielisestä tekstistä kun tossahan on lueteltu vaan sairauksia tai tiloja jotka muistuttaa oireiltaan paniikkihäiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa kuinka näissä keskusteluissa usein koitetaan kieltää sitä, että ihan omasta mielestä nämä oireet johtuvat. Aletaan latelemaan väitteitä siitä kuinka aivojen välittäjäaineet sitä ja tätä ja tulee fyysisiä oireita jne. Kyllä varmasti tulee, mutta nämä fyysiset oireet aiheutuvat siitä omasta mielestäsi. Jos kyseessä olisi joku mielestä riippumaton fyysinen vaiva, niin se ilmenisi täysin satunnaisesti, eikä tietynlaisissa tilanteissa. 

En ymmärrä miksi vaiva ajattelussa olisi jotenkin nolompi asia kuin fyysinen vaiva. Itselläni on paha stressivatsa ja minun on käytännössä mahdotonta mennä tilanteeseen, jossa minulla ei ole vapaata pääsyä vessaan halutessani. Jos joudun tällaiseen tilanteeseen, niin alan pyörittämään näitä ajatuksia päässäni ja lietson itseni paniikkihäiriön kaltaiseen tilaan ja täytyy lähteä pois tilanteesta. Siksi välttelen kaikkia tilanteita, joista ei voi lähteä tai lähteminen ei olisi soveliasta. Silti en koita kieltää sitä tosiasiaa, että ihan omasta päästäni minä nämä ongelmat luon. Toki minulla on herkkä vatsa muutenkin, mutta ei ongelmat näissä tilanteissa johdu siitä, vaan siitä mitä päässäni tapahtuu, joka taas konkretisoituu fyysisinä oireina. Alunperin ongelma on lähtenyt muodostumaan siitä, että herkkä vatsani on oireillut ja saattanut minut ikäviin tilanteisiin. Sitten olen alkanut miettimään liikaakin, että en joudu vatsani kanssa tällaisiin tilanteisiin ja olen alkanut ylireagoimaan tuntemuksiini ja stressaamaan vatsani sekaisin tai vähintään äänekkääksi tai ilmavaivaiseksi.

Paniikkikohtaus ei tule kyllä välttämättä mitenkään tilannekohtaisesti vaan saattaa tulla täysin yllättäen, siihen voi vaikka herätä yöllä täydestä unesta.

Huvittavaa miten joku voi kuvitella, että tunteet ei liity mitenkään välittäjäaineisiin.

Niin eli olet lietsonut itseäsi siihen unessa. Oliko tuo jälkimmäinen kommentti kohdistettu minulle, koska minähän nimenomaan koitin viestissäni sanoa, että tunteilla ja ylipäänsä ajatuksilla on valtava vaikutus fyysisiin asioihin. 

Kyllä oli. Onhan se nyt hassua jos joku ajattelee, että täysin tyhjästä ilmestyvä järjetön pelko ei liittyisi välittäjäaineisiin mitenkään vaan pelkästään johonkin ajatukseen.

Se, että sinä et ole kokenut tyhjästä ilmestyvää paniikkikohtausta ei tarkoita etteikö sellaista olisi olemassa.

Jos todella paniikkihäiriö johtuisi pelkästään siitä, ettei nyt vaan osaa olla yllyttämättä itseään kohtaukseen niin siitä olisi huomattavasti yksinkertaisempi parantua.

Paniikkihäiriö on kuitenkin täysin eri asia kuin stressaaminen.

Paitsi, että minä en ole missään vaiheessa sanonut, että se ei liittyisi välittäjäaineisiin. Olen sanonut, että ne tunteet aiheuttavat sitä epätoivottua välittäjäaineen reagointia. 

Yksinkertaista parantua pakonomaisesta tarpeesta ajatella näitä lietsovia ajatuksia? Paljon helpompaa parantuminen olisi jos vaiva olisi puhtaasti fyysinen ja siihen olisi siten joku lääke tai muu fyysinen hoito. Omien ajatusten hallitseminen sen sijaan on täysin mahdotonta. Siihen voi toki pyrkiä meditoimalla, mutta silti se on erittäin hankalaa. Tällaisesta vaivasta parantuminen vaatii kokonaan uuden ajatusmaailman luomisen tähän aiheeseen liittyen. Ihminen taas ei hevin luovu oppimistaan toimintamalleista. 

Ahaa, olisikohan tässä kyse sitten väärinymmärryksestä? Itse ajattelen välittäjäaineissa olevan häiriön olevan juuri fyysinen ongelma.

Paniikkihäiriö:

Häiriö välittäjäaineissa -> sympaattinen hermosto aktivoituu -> sydän hakkaa, hengitys tihentyy jne. -> paniikin tunne

Stressaaminen:

Tilanne joka tuntuu epämiellyttävältä -> stressihormoonien erittyminen -> sympaattisen hermoston aktivoituminen -> lisääntyvä ahdistuminen -> mahdollisesti paniikkikohtaus (tai joillain ihmisillä suoritusten paraneminen)

Paniikkihäiriöt liittyvät lähes aina tilanteisiin, joissa ihminen kokee olevansa jotenkin ahdistuksissa. Siten se ei ole lähtöisin fyysisestä ongelmasta, vaan sieltä omasta pääkopasta, joka sitten aiheuttaa fyysisiä reaktioita. Aivan kuten minulle käy vatsani kanssa. Oireet ovat hyvinkin fyysisiä, mutta varsinainen syy löytyy pääkopasta. Toki on niitä kertoja, että vatsaki reagoi, vaikka en stressaa lainkaan mitään, mutta nämä ovat taas herkästä vatsastani johtuvia oireita. Jos ainoastaan fyysisestä lähteestä syntyvät oireet olisivat ongelmani, niin en kokisi minulla olevan edes ongelmaa, koska nämä ovat sen verran harvinaisia ja pystyn välttelemään niitä yleensä tasaisella ruokarytmillä ja pienillä annoksilla. 

No jos olet sitä mieltä niin sen täytyy olla varmasti totta.

Kiva kuulla olevansa oikea harvinaisuus täytyy kertoa sairastaville kavereillekin, että uniikeissa porukoissa pyöritään. Tai sitten mäkin vaan aikoinaan feikkasin kohtauksia vaikka kesken kivan kotileffaillan.

Paniikkihäiriöisen ei muuten koskaan kannata vältellä tilanteita joissa kohtaus on tullut, koska seuraavalla kerralla voi olla ettei kohtausta tulekkaan ja oppii välttelemään juttuja ihan turhaan ja alkaa stressaamaan turhaan, inhottava lisä jo muutenkin hankalaan sairauteen.

Oletko ihan varma, että stressivatsasi on verrattavissa paniikkihäiriöön, eikä ole ihan erillinen ongelma? Paniikkikohtauksia kun voi saada ihan stressistäkin, ilman että sairastaa paniikkihäiriötä, jossa kohtaukset voi tulla ihan yllätyksenä.

Mistä ihmeen feikkaamisesta sinä puhut? Kyllä kohtaus on ihan todellinen vaikka sen itse ajattelullaan aiheuttaakin. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? 

Niin, en siis tarkoittanutkaan kohtausta joka aiheutuu stressaamisesta vaan ihan siitä paniikkihäiriöstä johtuvaa kohtausta, joka voi iskeä vaikka olisi ihan rento ja kiva meininki. Näitä kohtauksiahan ei sinun mielestäsi ole olemassa joten olen varmaan sitten feikannut ne kohtaukset (tai sitten olet väärässä).

Kauanko sinulla on ollut paniikkihäiriö diagnoosi?

Voi olla rento ja mukava fiilis, mutta sitten iskee ne ajatukset, jotka laukaisevat paniikkihäiriön.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkityshän on sitten aivan väärä lääkitys paniikkipotilaalle, sillä ne voivat vaan aiheuttaa lisää ahdistusta ja laukaista useammin paniikkikohtauksia.

Ainakin ulkomailla on tutkittu että jos paniikkikohtaus menee täysillä läpi, niin keho ja aivot saattavat tarvita jopa pari kk siitä toipumiseen. Siksi nopeavaikutteinen rauhoittava olisi tärkeä saada siinä vaiheessa kun paniikin ensioireet alkavat. Suomessa lääkärit eivät ilmeisesti ymmärrä tätä ja siksi työntävät paniikkihäiriö- tai ahdistushäiriöpotilaalle masennuslääkkeitä jotka saattavat puolestaan laukaista monilla paniikkikohtausten lisäksi hermostoperäisiä vaivoja kuten sydämen lisääntynyttä tykytystä jolloin henkilö kokee ahdistuvansa lisää ja niistä lääkkeistä voi olla vaikea päästä eroon jos niitä on käytetty pitkän aikaa. Sanotaan että benzojakaan ei saisi käyttää pitkään koska ne eivät enää tehoaisi, mutta tuossa oli tutkittu sitä että niiden rauhoittava vaikutus ei heikkene pitkäaikaisessakaan käytössä mutta väsyttävä vaikutus kylläkin (koska niitä käytetään myös unilääkkeinä).

Ensimmäinen todella asiantunteva kommentti ketjussa.

Iäkkäämpi läheiseni on potenut paniikkihäiriötä 13-vuotiaasta saakka, jolloin koko sairautta ei tunnistettu tai sitä "ei ollut olemassa".

Hänen mukaansa kohtauksen päästessä menemään täysillä läpi, kestää siitä palautuminen huomattavasti kauemmin kuin tuo pari kk. Toki hän kykeni hoitamaan työnsä ja muut välttämätttömät asiat heti kohtauspäivää seuraavana päivänä, mutta hänen toimintatasonsa oli pitkään alentunut.

Juuri noita asioita, mitä sinä kirjoitit, hän on joutunut selittämään lääkärille, joka tenttasi bentsojen käyttöä. Läheiseni mukaan on ensiarvoisen tärkeää päästä katkaisemaan kohtaus ennen kuin se pääsee täysillä läpi ja siinä ainoastaan bentsot toimivat hänen mukaansa hyvin. Lääkäri oli huolestunut riippuvuudesta, johon läheiseni vastasi, että mitä merkitystä on riippuvuudella, jos annostukset eivät kasva ja jos tämä bentsolääkitys pitää hänet työkykyisenä. Kohtauksen osoittaessa oireita jopa puolikas (tilanteesta riippuen) riittää estämään kohtauksen.

Aiemmin hänellä kokeiltiin mielialalääkitystä, muutamaa erilaista. Ne aiheuttivat sen, että hän ei kyennyt hoitamaan vaativaa työtään. Hänen mukaansa koko elämä kutistui postilaatikon kokoiseksi, eivätkä ajatukset toimineet mielialalääkkeiden kanssa lainkaan. Esim. analyysi, johon hän normaalisti tarvitsee n. 3 sekuntia, vaati mielialalääkkeiden kanssa jopa 3 tuntia. 

Onneksi tämä kyseinen läääkäri oli järkevä ihminen. Bentsot edelleen käytössä, eikä annostusta tarvitse lisätä.

Mulle ei bentsot sopinut, jostain syystä oloni huononi ja hengityskin tuntui vaikealta, ihan pienillä annoksillakin 5mg. Ssri-lääkityksestä en saanut sivuoireita, mitä nyt ehkä pientä ruokahaluttomuutta mutta ihan siedettävä oire. Lääke rupesi tepsimään n. viikossa kahdessa ja oloni parani huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no niin nyt on kommentoimassa ollet kaikenlaiset "asiantuntijat" jotka vaan toistaa sitä samaa mitä ovat joskus kuulleet epäpätevältä terveyskeskus harjoittelijalta. 

Tässä pikku tietoisku OIKEISTA syistä PH.n takana:

When making a diagnosis, keep in mind the symptomatology of medical conditions such as the following:

SYDÄRI Angina and myocardial infarction (e.g., dyspnea, chest pain, palpitations, diaphoresis)

RYTMIHÄIRIÖT Cardiac dysrhythmias (e.g., palpitations, dyspnea, syncope)

LÄPPÄVIKA Mitral valve prolapse

KEUHKOTULPPA Pulmonary embolus (e.g., dyspnea, hyperpnea, chest pain)

Asthma (e.g., dyspnea, wheezing)

Hyperthyroidism (e.g., palpitations, diaphoresis, tachycardia, heat intolerance)

MATALA VERENSOKERI Hypoglycemia

FEOKROMOSYTOOMA TAPPAVA KASVAIN Pheochromocytoma (e.g., headache, diaphoresis, hypertension)

Hypoparathyroidism (e.g., muscle cramps, paresthesias)

Transient ischemic attacks (TIAs)

Seizure disorder

KOFEIINIMYRKYTYSTILA

SYDÄNTAUDIT

DIABETES

Persons with panic disorder are no less likely (and are perhaps even twice as likely) to have coronary artery disease than is the general population. [23] In one study, approximately 44% of emergency department patients with panic disorder had a history of coronary disease

Taisit kopsata väärän kohdan jostain enkunkielisestä tekstistä kun tossahan on lueteltu vaan sairauksia tai tiloja jotka muistuttaa oireiltaan paniikkihäiriötä.

:D