Lue keskustelun säännöt.
Onko henkilö jolla on paniikkihäiriö silmissänne hullu?
Kommentit (195)
Saisiko linkkiä tutkimukseen?
quote=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkityshän on sitten aivan väärä lääkitys paniikkipotilaalle, sillä ne voivat vaan aiheuttaa lisää ahdistusta ja laukaista useammin paniikkikohtauksia.
Ainakin ulkomailla on tutkittu että jos paniikkikohtaus menee täysillä läpi, niin keho ja aivot saattavat tarvita jopa pari kk siitä toipumiseen. Siksi nopeavaikutteinen rauhoittava olisi tärkeä saada siinä vaiheessa kun paniikin ensioireet alkavat. Suomessa lääkärit eivät ilmeisesti ymmärrä tätä ja siksi työntävät paniikkihäiriö- tai ahdistushäiriöpotilaalle masennuslääkkeitä jotka saattavat puolestaan laukaista monilla paniikkikohtausten lisäksi hermostoperäisiä vaivoja kuten sydämen lisääntynyttä tykytystä jolloin henkilö kokee ahdistuvansa lisää ja niistä lääkkeistä voi olla vaikea päästä eroon jos niitä on käytetty pitkän aikaa. Sanotaan että benzojakaan ei saisi käyttää pitkään koska ne eivät enää tehoaisi, mutta tuossa oli tutkittu sitä että niiden rauhoittava vaikutus ei heikkene pitkäaikaisessakaan käytössä mutta väsyttävä vaikutus kylläkin (koska niitä käytetään myös unilääkkeinä).
Bentsoihin jää pahemmin koukkuun kuin masennuslääkkeisiin, jos pitkään ja usein käyttää. SSRI- lääkkeitä voi käyttää paniikkihäiriöinenkin, mutta aloitusannos pitää olla pieni ja nostot tehdä varoen. Pitää myös huomioida mielen voima - jos pelkää ja "manaa" sivuoireita ilmaantuviksi niin niitähän tulee. Suurimmalla osalla kaikki häviää kuitenkin alun jälkeen.
Masennuslääke on tosin terminä nykyään harhaanjohtava, koska SSRI-lääkkeitä käytetään monen muunkin ongelman hoitamiseen, kuten pakko-oireisen häiriön. Niiden tarkoitus on muokata aivoja vastaanottavaisemmiksi muutoksille, joita yritetään ajaa tajuntaan esim psykoterapiassa. Moni mielenterveysongelma on loppujen lopuksi sidoksissa ajatuksiin ja vääriin uskomuksiin, ja joskus tarvitaan ylimääräistä "suostuttelua" että aivot mukautuvat uusiin käytös- ja ajatusmalleihin.
Uusien jenkkitutkimuksien mukaan bentsoihin ei jääkään koukkuun ja ne ovat ainoa ns. anxiety medicinet jotka toimivat tehokkaasti kohtauksiin, ja oli tutkittu että ssri-lääkkeistä vaikeampi päästä eroon jos niitä käytetty yli vuosi. Harva haluaa ssri-lääkkeitä koska ne turvottaa ja lihottaa valtaosaa niiden käyttäjistä. Tunnen muutaman ssri-käyttäjän ja jokaisella heistä merkittävä ylipaino yli puolen vuoden lääkekäytön jälkeen, enkä rehellisesti sanottuna näe mitään parempaa muutosta heidän mielialoissaan. Päinvastoin eräästä heistä tullut sairaalloisen vainoharhainen kaikkia ihmisiä kohtaan.
Tosiaan masennuslääkettä tyrkytettiin väkisin tällaiselle serotoniinioireyhtymästä kärsivälle, eli sain niistä myrkytyksen, ja se aiheutti minulle pysyvän hermostovian joten siksi koen henkilökohtaisesti että ne aineet ovat suoraan helvetistä. Liikkuminen ja liikunta aiheuttaa fibromyalgian kaltaiset kipuoireet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Ihminen voi käyttäytyä tosi hullusti riippumatta siitä onko hänellä flunssa, myopia, paniikkihäiriö tai ihan terveen paperit. Myönteinen hulluus vasta hyvä juttu onkin.
Hulluilla on aina hauskempaa ei todellakaan päde paniikkihäiriöisiin. Eli ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Kuvailkaa pahin paniikkikohtaus mikä teille on joskus tullut. Miltä se sillä hetkellä teistä oikeasti tuntui? Missä se tapahtui? Miten selvisitte siitä?
En halua kuulostaa tylyltä, mutta en halua muistella enkä kuvailla. Enkä taida itse asiassa muistaakaan, koska en välitä muistella noita kauheuksia. Menen eteenpäin. En tiedä, olenko selvinnyt, mutta tässä minä olen ja hengitän. Tavallaan koen selviämiseksi senkin, etten välitä muistella kohtauksia kun ne ovat ohi. Niitä tulee ja menee, mutta niihin ei kannata jäädä kiinni eikä niiden kannata antaa pilata elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on niin , että ihmiset ketkä pelkää sosiaalisia tilanteita on joko syrjäytyneitä tai päihteiden väärinkäyttäjiä. Paniikkihäiriö on lääketieteen keksitty termi kyseisille henkilöille joka esim pelkää mennä kauppaan, kun siellä on muitakin. Moni krapulainen vääntää sosiaalisten pelon paniikkihäiriöksi, koska pelkää mennä ihmisten ilmoille selvinpäin. Ja tämä on fakta! Kuka normaali ihminen pelkää kaupassa asiointia tai jotain muuta vastaavaa? Täyttä p....a selitellä paniikkihäiriöstä jos itse on luuseri!
Siis mitä ihmettä!? Ei paniikkihäiriö tarkoita yksyhteen sitä että on sosiaalisten tilanteiden pelko, tai toisinpäin. En ole päihteiden käyttäjä, en syrjäytynyt, eikä minulla ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa, päinvastoin, menen mielelläni ihmisten ilmoille, käyn töissä, voin vaikka pitää puheen tuhatpäisen yleisön edessä. Silti minulla on paniikkihäiriö jolle en voi mitään, ja olen saanut paniikkikohtauksia ihan kotona perheen seurassa, yksin kotona ollessa, autoa ajaessa, keskellä yötä voin herätä unesta paniikkikohtaukseen. Krapulaiset päihteidenkäyttäjät voi rauhassa selitellä tilaansa ihan millä vaan, mutta se ei muuta paniikkihäiriön todellista olemusta. Faktat voit tarkistella vaikka joltain lääkäriltä. Ja tottakai voi olla päihteidenkäyttäjiä ja syrjäytyneitä joilla on MYÖS paniikkihäiriö, ehkä olet tavannut sellaisia tyyppejä. Luuseriksi en itseäni miellä, paniikkihäiriöstä huolimatta olen mm. aina käynyt töissä, hoitanut kodin, kasvattanut neljä lasta kunnollisiksi, yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi, enkä koskaan ole käyttänyt paniikkihäiriötäni "tekosyynä" yhtään millekään mitä olisin jättänyt tekemättä. Paha paniikkihäiriö akuuttivaiheessa ja hoitamattomana voi kylläkin miltei invalidisoida ihmisen. Todennäköisesti turhaa kuitenkaan sinulta kirjoituksesi perusteella odottaa minkäänlaista empatiaa tai ymmärrystä asialle.
Hänellä taitaa olla joku vakavampi häiriö, olettaisin.
Minusta tuo oli varsin asiallinen kirjoitus aiheesta.
Luitko sen lainauksen mihin edellinen vastasi? Sitä tarkoitin. Onko muka se sinun mielestäsi asiallinen? Hä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olisi? Määrittele hulluus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on niin , että ihmiset ketkä pelkää sosiaalisia tilanteita on joko syrjäytyneitä tai päihteiden väärinkäyttäjiä. Paniikkihäiriö on lääketieteen keksitty termi kyseisille henkilöille joka esim pelkää mennä kauppaan, kun siellä on muitakin. Moni krapulainen vääntää sosiaalisten pelon paniikkihäiriöksi, koska pelkää mennä ihmisten ilmoille selvinpäin. Ja tämä on fakta! Kuka normaali ihminen pelkää kaupassa asiointia tai jotain muuta vastaavaa? Täyttä p....a selitellä paniikkihäiriöstä jos itse on luuseri!
Siis mitä ihmettä!? Ei paniikkihäiriö tarkoita yksyhteen sitä että on sosiaalisten tilanteiden pelko, tai toisinpäin. En ole päihteiden käyttäjä, en syrjäytynyt, eikä minulla ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa, päinvastoin, menen mielelläni ihmisten ilmoille, käyn töissä, voin vaikka pitää puheen tuhatpäisen yleisön edessä. Silti minulla on paniikkihäiriö jolle en voi mitään, ja olen saanut paniikkikohtauksia ihan kotona perheen seurassa, yksin kotona ollessa, autoa ajaessa, keskellä yötä voin herätä unesta paniikkikohtaukseen. Krapulaiset päihteidenkäyttäjät voi rauhassa selitellä tilaansa ihan millä vaan, mutta se ei muuta paniikkihäiriön todellista olemusta. Faktat voit tarkistella vaikka joltain lääkäriltä. Ja tottakai voi olla päihteidenkäyttäjiä ja syrjäytyneitä joilla on MYÖS paniikkihäiriö, ehkä olet tavannut sellaisia tyyppejä. Luuseriksi en itseäni miellä, paniikkihäiriöstä huolimatta olen mm. aina käynyt töissä, hoitanut kodin, kasvattanut neljä lasta kunnollisiksi, yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi, enkä koskaan ole käyttänyt paniikkihäiriötäni "tekosyynä" yhtään millekään mitä olisin jättänyt tekemättä. Paha paniikkihäiriö akuuttivaiheessa ja hoitamattomana voi kylläkin miltei invalidisoida ihmisen. Todennäköisesti turhaa kuitenkaan sinulta kirjoituksesi perusteella odottaa minkäänlaista empatiaa tai ymmärrystä asialle.
Hänellä taitaa olla joku vakavampi häiriö, olettaisin.
Minusta tuo oli varsin asiallinen kirjoitus aiheesta.
Luitko sen lainauksen mihin edellinen vastasi? Sitä tarkoitin. Onko muka se sinun mielestäsi asiallinen? Hä?
No ei. Luulin, että tarkoitit viestiä jonka alle kirjoitit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on niin , että ihmiset ketkä pelkää sosiaalisia tilanteita on joko syrjäytyneitä tai päihteiden väärinkäyttäjiä. Paniikkihäiriö on lääketieteen keksitty termi kyseisille henkilöille joka esim pelkää mennä kauppaan, kun siellä on muitakin. Moni krapulainen vääntää sosiaalisten pelon paniikkihäiriöksi, koska pelkää mennä ihmisten ilmoille selvinpäin. Ja tämä on fakta! Kuka normaali ihminen pelkää kaupassa asiointia tai jotain muuta vastaavaa? Täyttä p....a selitellä paniikkihäiriöstä jos itse on luuseri!
Siis mitä ihmettä!? Ei paniikkihäiriö tarkoita yksyhteen sitä että on sosiaalisten tilanteiden pelko, tai toisinpäin. En ole päihteiden käyttäjä, en syrjäytynyt, eikä minulla ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa, päinvastoin, menen mielelläni ihmisten ilmoille, käyn töissä, voin vaikka pitää puheen tuhatpäisen yleisön edessä. Silti minulla on paniikkihäiriö jolle en voi mitään, ja olen saanut paniikkikohtauksia ihan kotona perheen seurassa, yksin kotona ollessa, autoa ajaessa, keskellä yötä voin herätä unesta paniikkikohtaukseen. Krapulaiset päihteidenkäyttäjät voi rauhassa selitellä tilaansa ihan millä vaan, mutta se ei muuta paniikkihäiriön todellista olemusta. Faktat voit tarkistella vaikka joltain lääkäriltä. Ja tottakai voi olla päihteidenkäyttäjiä ja syrjäytyneitä joilla on MYÖS paniikkihäiriö, ehkä olet tavannut sellaisia tyyppejä. Luuseriksi en itseäni miellä, paniikkihäiriöstä huolimatta olen mm. aina käynyt töissä, hoitanut kodin, kasvattanut neljä lasta kunnollisiksi, yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi, enkä koskaan ole käyttänyt paniikkihäiriötäni "tekosyynä" yhtään millekään mitä olisin jättänyt tekemättä. Paha paniikkihäiriö akuuttivaiheessa ja hoitamattomana voi kylläkin miltei invalidisoida ihmisen. Todennäköisesti turhaa kuitenkaan sinulta kirjoituksesi perusteella odottaa minkäänlaista empatiaa tai ymmärrystä asialle.
Hänellä taitaa olla joku vakavampi häiriö, olettaisin.
Minusta tuo oli varsin asiallinen kirjoitus aiheesta.
Luitko sen lainauksen mihin edellinen vastasi? Sitä tarkoitin. Onko muka se sinun mielestäsi asiallinen? Hä?
No ei. Luulin, että tarkoitit viestiä jonka alle kirjoitit
Silloin olisin kirjoittanut sinulla on.... en hänellä on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on niin , että ihmiset ketkä pelkää sosiaalisia tilanteita on joko syrjäytyneitä tai päihteiden väärinkäyttäjiä. Paniikkihäiriö on lääketieteen keksitty termi kyseisille henkilöille joka esim pelkää mennä kauppaan, kun siellä on muitakin. Moni krapulainen vääntää sosiaalisten pelon paniikkihäiriöksi, koska pelkää mennä ihmisten ilmoille selvinpäin. Ja tämä on fakta! Kuka normaali ihminen pelkää kaupassa asiointia tai jotain muuta vastaavaa? Täyttä p....a selitellä paniikkihäiriöstä jos itse on luuseri!
Siis mitä ihmettä!? Ei paniikkihäiriö tarkoita yksyhteen sitä että on sosiaalisten tilanteiden pelko, tai toisinpäin. En ole päihteiden käyttäjä, en syrjäytynyt, eikä minulla ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa, päinvastoin, menen mielelläni ihmisten ilmoille, käyn töissä, voin vaikka pitää puheen tuhatpäisen yleisön edessä. Silti minulla on paniikkihäiriö jolle en voi mitään, ja olen saanut paniikkikohtauksia ihan kotona perheen seurassa, yksin kotona ollessa, autoa ajaessa, keskellä yötä voin herätä unesta paniikkikohtaukseen. Krapulaiset päihteidenkäyttäjät voi rauhassa selitellä tilaansa ihan millä vaan, mutta se ei muuta paniikkihäiriön todellista olemusta. Faktat voit tarkistella vaikka joltain lääkäriltä. Ja tottakai voi olla päihteidenkäyttäjiä ja syrjäytyneitä joilla on MYÖS paniikkihäiriö, ehkä olet tavannut sellaisia tyyppejä. Luuseriksi en itseäni miellä, paniikkihäiriöstä huolimatta olen mm. aina käynyt töissä, hoitanut kodin, kasvattanut neljä lasta kunnollisiksi, yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi, enkä koskaan ole käyttänyt paniikkihäiriötäni "tekosyynä" yhtään millekään mitä olisin jättänyt tekemättä. Paha paniikkihäiriö akuuttivaiheessa ja hoitamattomana voi kylläkin miltei invalidisoida ihmisen. Todennäköisesti turhaa kuitenkaan sinulta kirjoituksesi perusteella odottaa minkäänlaista empatiaa tai ymmärrystä asialle.
Hänellä taitaa olla joku vakavampi häiriö, olettaisin.
Minusta tuo oli varsin asiallinen kirjoitus aiheesta.
Siis kumpi on asiallinen, se joka toitotti luusereista/krapuloista, vai se joka vastasi tälle pitkän vastauksen? Ja kummalla on vakavampi häiriö? Täs menee vähän sekasin itsellä seurata kelle vastataan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaan on niin , että ihmiset ketkä pelkää sosiaalisia tilanteita on joko syrjäytyneitä tai päihteiden väärinkäyttäjiä. Paniikkihäiriö on lääketieteen keksitty termi kyseisille henkilöille joka esim pelkää mennä kauppaan, kun siellä on muitakin. Moni krapulainen vääntää sosiaalisten pelon paniikkihäiriöksi, koska pelkää mennä ihmisten ilmoille selvinpäin. Ja tämä on fakta! Kuka normaali ihminen pelkää kaupassa asiointia tai jotain muuta vastaavaa? Täyttä p....a selitellä paniikkihäiriöstä jos itse on luuseri!
Siis mitä ihmettä!? Ei paniikkihäiriö tarkoita yksyhteen sitä että on sosiaalisten tilanteiden pelko, tai toisinpäin. En ole päihteiden käyttäjä, en syrjäytynyt, eikä minulla ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa, päinvastoin, menen mielelläni ihmisten ilmoille, käyn töissä, voin vaikka pitää puheen tuhatpäisen yleisön edessä. Silti minulla on paniikkihäiriö jolle en voi mitään, ja olen saanut paniikkikohtauksia ihan kotona perheen seurassa, yksin kotona ollessa, autoa ajaessa, keskellä yötä voin herätä unesta paniikkikohtaukseen. Krapulaiset päihteidenkäyttäjät voi rauhassa selitellä tilaansa ihan millä vaan, mutta se ei muuta paniikkihäiriön todellista olemusta. Faktat voit tarkistella vaikka joltain lääkäriltä. Ja tottakai voi olla päihteidenkäyttäjiä ja syrjäytyneitä joilla on MYÖS paniikkihäiriö, ehkä olet tavannut sellaisia tyyppejä. Luuseriksi en itseäni miellä, paniikkihäiriöstä huolimatta olen mm. aina käynyt töissä, hoitanut kodin, kasvattanut neljä lasta kunnollisiksi, yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi, enkä koskaan ole käyttänyt paniikkihäiriötäni "tekosyynä" yhtään millekään mitä olisin jättänyt tekemättä. Paha paniikkihäiriö akuuttivaiheessa ja hoitamattomana voi kylläkin miltei invalidisoida ihmisen. Todennäköisesti turhaa kuitenkaan sinulta kirjoituksesi perusteella odottaa minkäänlaista empatiaa tai ymmärrystä asialle.
Hänellä taitaa olla joku vakavampi häiriö, olettaisin.
Minusta tuo oli varsin asiallinen kirjoitus aiheesta.
Luitko sen lainauksen mihin edellinen vastasi? Sitä tarkoitin. Onko muka se sinun mielestäsi asiallinen? Hä?
No ei. Luulin, että tarkoitit viestiä jonka alle kirjoitit
Silloin olisin kirjoittanut sinulla on.... en hänellä on...
Ok. anteeksi hulluuteni
..jos jatkettais keskustelua itse paniikkihäiriöstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvailkaa pahin paniikkikohtaus mikä teille on joskus tullut. Miltä se sillä hetkellä teistä oikeasti tuntui? Missä se tapahtui? Miten selvisitte siitä?
En halua kuulostaa tylyltä, mutta en halua muistella enkä kuvailla. Enkä taida itse asiassa muistaakaan, koska en välitä muistella noita kauheuksia. Menen eteenpäin. En tiedä, olenko selvinnyt, mutta tässä minä olen ja hengitän. Tavallaan koen selviämiseksi senkin, etten välitä muistella kohtauksia kun ne ovat ohi. Niitä tulee ja menee, mutta niihin ei kannata jäädä kiinni eikä niiden kannata antaa pilata elämäänsä.
Pelkäätkö siis, että pelkkä asian ajatteleminen voi laukaista ne kohtaukset uudestaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvailkaa pahin paniikkikohtaus mikä teille on joskus tullut. Miltä se sillä hetkellä teistä oikeasti tuntui? Missä se tapahtui? Miten selvisitte siitä?
En halua kuulostaa tylyltä, mutta en halua muistella enkä kuvailla. Enkä taida itse asiassa muistaakaan, koska en välitä muistella noita kauheuksia. Menen eteenpäin. En tiedä, olenko selvinnyt, mutta tässä minä olen ja hengitän. Tavallaan koen selviämiseksi senkin, etten välitä muistella kohtauksia kun ne ovat ohi. Niitä tulee ja menee, mutta niihin ei kannata jäädä kiinni eikä niiden kannata antaa pilata elämäänsä.
Pelkäätkö siis, että pelkkä asian ajatteleminen voi laukaista ne kohtaukset uudestaan?
Se on yksi paniikkihäiriöön johtava syy. Kaikki jotka kokevat paniikkikohtauksen eivät koskaan koe enää sitä toiste. Joillakin jää pelko uudesta kohtauksesta ns "päälle" mikä itsessään laukaisee uuden kohtauksen. Kohtaus itsessään ei kestää kauaa kerrallaan, mutta niitä voi tulla useita peräjälkeen, joskus jatkuvasti niin että henkilö voi olla päiväkausia hermoraunio ellei rauhoittavilla pistetä hommalle stoppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla puhkesi paniikkihäiriö erittäin väkivaltaisen lapsuuden seurauksena. Keho on ikäänkuin aina hälytystilassa. En pidä itseäni häiriintyneenä enkä hulluna. Nykyään ei ahdista tai pelota, mutta kohtauksia tulee silloin tällöin. Kroppa reagoi tietynlaisissa tilanteissa opitusti, vaikka itse ei enää tunne ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla puhkesi paniikkihäiriö erittäin väkivaltaisen lapsuuden seurauksena. Keho on ikäänkuin aina hälytystilassa. En pidä itseäni häiriintyneenä enkä hulluna. Nykyään ei ahdista tai pelota, mutta kohtauksia tulee silloin tällöin. Kroppa reagoi tietynlaisissa tilanteissa opitusti, vaikka itse ei enää tunne ahdistusta.
Tuttua. Itse olen aikuisiällä säikähtänyt huutavia tai raivoavia ihmisiä, juurikin sen takia mitä lapsena sai kestää. Kerran kaverini suutuspäissään alkoi karjua minulle (väärinymmärryksen vuoksi), ja menin tahtomattani aivan lukkoon. Kun tulin tuosta lamaannuksesta "ulos" niin kyyneleet alkoi valua vaikka en tajunnut edes miksi itken. Vanha trauma vain toisti itseään. Nykyään kun tämän tietää niin osaa reagoida eri tavalla eikä enää uppoa siihen vanhaan traumaan niin pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla puhkesi paniikkihäiriö erittäin väkivaltaisen lapsuuden seurauksena. Keho on ikäänkuin aina hälytystilassa. En pidä itseäni häiriintyneenä enkä hulluna. Nykyään ei ahdista tai pelota, mutta kohtauksia tulee silloin tällöin. Kroppa reagoi tietynlaisissa tilanteissa opitusti, vaikka itse ei enää tunne ahdistusta.
Tuttua. Itse olen aikuisiällä säikähtänyt huutavia tai raivoavia ihmisiä, juurikin sen takia mitä lapsena sai kestää. Kerran kaverini suutuspäissään alkoi karjua minulle (väärinymmärryksen vuoksi), ja menin tahtomattani aivan lukkoon. Kun tulin tuosta lamaannuksesta "ulos" niin kyyneleet alkoi valua vaikka en tajunnut edes miksi itken. Vanha trauma vain toisti itseään. Nykyään kun tämän tietää niin osaa reagoida eri tavalla eikä enää uppoa siihen vanhaan traumaan niin pahasti.
Tuo ei taida olla paniikkihäiriö vaikka traumaperäistä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkityshän on sitten aivan väärä lääkitys paniikkipotilaalle, sillä ne voivat vaan aiheuttaa lisää ahdistusta ja laukaista useammin paniikkikohtauksia.
Ainakin ulkomailla on tutkittu että jos paniikkikohtaus menee täysillä läpi, niin keho ja aivot saattavat tarvita jopa pari kk siitä toipumiseen. Siksi nopeavaikutteinen rauhoittava olisi tärkeä saada siinä vaiheessa kun paniikin ensioireet alkavat. Suomessa lääkärit eivät ilmeisesti ymmärrä tätä ja siksi työntävät paniikkihäiriö- tai ahdistushäiriöpotilaalle masennuslääkkeitä jotka saattavat puolestaan laukaista monilla paniikkikohtausten lisäksi hermostoperäisiä vaivoja kuten sydämen lisääntynyttä tykytystä jolloin henkilö kokee ahdistuvansa lisää ja niistä lääkkeistä voi olla vaikea päästä eroon jos niitä on käytetty pitkän aikaa. Sanotaan että benzojakaan ei saisi käyttää pitkään koska ne eivät enää tehoaisi, mutta tuossa oli tutkittu sitä että niiden rauhoittava vaikutus ei heikkene pitkäaikaisessakaan käytössä mutta väsyttävä vaikutus kylläkin (koska niitä käytetään myös unilääkkeinä).
Ensimmäinen todella asiantunteva kommentti ketjussa.
Iäkkäämpi läheiseni on potenut paniikkihäiriötä 13-vuotiaasta saakka, jolloin koko sairautta ei tunnistettu tai sitä "ei ollut olemassa".
Hänen mukaansa kohtauksen päästessä menemään täysillä läpi, kestää siitä palautuminen huomattavasti kauemmin kuin tuo pari kk. Toki hän kykeni hoitamaan työnsä ja muut välttämätttömät asiat heti kohtauspäivää seuraavana päivänä, mutta hänen toimintatasonsa oli pitkään alentunut.
Juuri noita asioita, mitä sinä kirjoitit, hän on joutunut selittämään lääkärille, joka tenttasi bentsojen käyttöä. Läheiseni mukaan on ensiarvoisen tärkeää päästä katkaisemaan kohtaus ennen kuin se pääsee täysillä läpi ja siinä ainoastaan bentsot toimivat hänen mukaansa hyvin. Lääkäri oli huolestunut riippuvuudesta, johon läheiseni vastasi, että mitä merkitystä on riippuvuudella, jos annostukset eivät kasva ja jos tämä bentsolääkitys pitää hänet työkykyisenä. Kohtauksen osoittaessa oireita jopa puolikas (tilanteesta riippuen) riittää estämään kohtauksen.
Aiemmin hänellä kokeiltiin mielialalääkitystä, muutamaa erilaista. Ne aiheuttivat sen, että hän ei kyennyt hoitamaan vaativaa työtään. Hänen mukaansa koko elämä kutistui postilaatikon kokoiseksi, eivätkä ajatukset toimineet mielialalääkkeiden kanssa lainkaan. Esim. analyysi, johon hän normaalisti tarvitsee n. 3 sekuntia, vaati mielialalääkkeiden kanssa jopa 3 tuntia.
Onneksi tämä kyseinen läääkäri oli järkevä ihminen. Bentsot edelleen käytössä, eikä annostusta tarvitse lisätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkityshän on sitten aivan väärä lääkitys paniikkipotilaalle, sillä ne voivat vaan aiheuttaa lisää ahdistusta ja laukaista useammin paniikkikohtauksia.
Ainakin ulkomailla on tutkittu että jos paniikkikohtaus menee täysillä läpi, niin keho ja aivot saattavat tarvita jopa pari kk siitä toipumiseen. Siksi nopeavaikutteinen rauhoittava olisi tärkeä saada siinä vaiheessa kun paniikin ensioireet alkavat. Suomessa lääkärit eivät ilmeisesti ymmärrä tätä ja siksi työntävät paniikkihäiriö- tai ahdistushäiriöpotilaalle masennuslääkkeitä jotka saattavat puolestaan laukaista monilla paniikkikohtausten lisäksi hermostoperäisiä vaivoja kuten sydämen lisääntynyttä tykytystä jolloin henkilö kokee ahdistuvansa lisää ja niistä lääkkeistä voi olla vaikea päästä eroon jos niitä on käytetty pitkän aikaa. Sanotaan että benzojakaan ei saisi käyttää pitkään koska ne eivät enää tehoaisi, mutta tuossa oli tutkittu sitä että niiden rauhoittava vaikutus ei heikkene pitkäaikaisessakaan käytössä mutta väsyttävä vaikutus kylläkin (koska niitä käytetään myös unilääkkeinä).
Ensimmäinen todella asiantunteva kommentti ketjussa.
Iäkkäämpi läheiseni on potenut paniikkihäiriötä 13-vuotiaasta saakka, jolloin koko sairautta ei tunnistettu tai sitä "ei ollut olemassa".
Hänen mukaansa kohtauksen päästessä menemään täysillä läpi, kestää siitä palautuminen huomattavasti kauemmin kuin tuo pari kk. Toki hän kykeni hoitamaan työnsä ja muut välttämätttömät asiat heti kohtauspäivää seuraavana päivänä, mutta hänen toimintatasonsa oli pitkään alentunut.
Juuri noita asioita, mitä sinä kirjoitit, hän on joutunut selittämään lääkärille, joka tenttasi bentsojen käyttöä. Läheiseni mukaan on ensiarvoisen tärkeää päästä katkaisemaan kohtaus ennen kuin se pääsee täysillä läpi ja siinä ainoastaan bentsot toimivat hänen mukaansa hyvin. Lääkäri oli huolestunut riippuvuudesta, johon läheiseni vastasi, että mitä merkitystä on riippuvuudella, jos annostukset eivät kasva ja jos tämä bentsolääkitys pitää hänet työkykyisenä. Kohtauksen osoittaessa oireita jopa puolikas (tilanteesta riippuen) riittää estämään kohtauksen.
Aiemmin hänellä kokeiltiin mielialalääkitystä, muutamaa erilaista. Ne aiheuttivat sen, että hän ei kyennyt hoitamaan vaativaa työtään. Hänen mukaansa koko elämä kutistui postilaatikon kokoiseksi, eivätkä ajatukset toimineet mielialalääkkeiden kanssa lainkaan. Esim. analyysi, johon hän normaalisti tarvitsee n. 3 sekuntia, vaati mielialalääkkeiden kanssa jopa 3 tuntia.
Onneksi tämä kyseinen läääkäri oli järkevä ihminen. Bentsot edelleen käytössä, eikä annostusta tarvitse lisätä.
Lisään vielä, että kertomani henkilön älykkyyden on useilla monipuolisilla testeillä mitattu olevan todella poikkeuksellisen korkea. Lisäksi hän yksi rationaalisimpia tuntemiani henkilöitä. Että se siitä hulluudesta.
Provohan sinä olet, mutta ainakin minä olen saanut pahimmat paniikkikohtaukset ihan yksin kotona. Kohtaukset eivät välttämättä liity muihin ihmisiin tai julkisiin paikkoihin millään tavalla. Sinun kannattaisi sivistää itseäsi, eikä laukoa sammakoita.