Lue keskustelun säännöt.
Onko henkilö jolla on paniikkihäiriö silmissänne hullu?
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkityshän on sitten aivan väärä lääkitys paniikkipotilaalle, sillä ne voivat vaan aiheuttaa lisää ahdistusta ja laukaista useammin paniikkikohtauksia.
Ainakin ulkomailla on tutkittu että jos paniikkikohtaus menee täysillä läpi, niin keho ja aivot saattavat tarvita jopa pari kk siitä toipumiseen. Siksi nopeavaikutteinen rauhoittava olisi tärkeä saada siinä vaiheessa kun paniikin ensioireet alkavat. Suomessa lääkärit eivät ilmeisesti ymmärrä tätä ja siksi työntävät paniikkihäiriö- tai ahdistushäiriöpotilaalle masennuslääkkeitä jotka saattavat puolestaan laukaista monilla paniikkikohtausten lisäksi hermostoperäisiä vaivoja kuten sydämen lisääntynyttä tykytystä jolloin henkilö kokee ahdistuvansa lisää ja niistä lääkkeistä voi olla vaikea päästä eroon jos niitä on käytetty pitkän aikaa. Sanotaan että benzojakaan ei saisi käyttää pitkään koska ne eivät enää tehoaisi, mutta tuossa oli tutkittu sitä että niiden rauhoittava vaikutus ei heikkene pitkäaikaisessakaan käytössä mutta väsyttävä vaikutus kylläkin (koska niitä käytetään myös unilääkkeinä).
Ensimmäinen todella asiantunteva kommentti ketjussa.
Iäkkäämpi läheiseni on potenut paniikkihäiriötä 13-vuotiaasta saakka, jolloin koko sairautta ei tunnistettu tai sitä "ei ollut olemassa".
Hänen mukaansa kohtauksen päästessä menemään täysillä läpi, kestää siitä palautuminen huomattavasti kauemmin kuin tuo pari kk. Toki hän kykeni hoitamaan työnsä ja muut välttämätttömät asiat heti kohtauspäivää seuraavana päivänä, mutta hänen toimintatasonsa oli pitkään alentunut.
Juuri noita asioita, mitä sinä kirjoitit, hän on joutunut selittämään lääkärille, joka tenttasi bentsojen käyttöä. Läheiseni mukaan on ensiarvoisen tärkeää päästä katkaisemaan kohtaus ennen kuin se pääsee täysillä läpi ja siinä ainoastaan bentsot toimivat hänen mukaansa hyvin. Lääkäri oli huolestunut riippuvuudesta, johon läheiseni vastasi, että mitä merkitystä on riippuvuudella, jos annostukset eivät kasva ja jos tämä bentsolääkitys pitää hänet työkykyisenä. Kohtauksen osoittaessa oireita jopa puolikas (tilanteesta riippuen) riittää estämään kohtauksen.
Aiemmin hänellä kokeiltiin mielialalääkitystä, muutamaa erilaista. Ne aiheuttivat sen, että hän ei kyennyt hoitamaan vaativaa työtään. Hänen mukaansa koko elämä kutistui postilaatikon kokoiseksi, eivätkä ajatukset toimineet mielialalääkkeiden kanssa lainkaan. Esim. analyysi, johon hän normaalisti tarvitsee n. 3 sekuntia, vaati mielialalääkkeiden kanssa jopa 3 tuntia.
Onneksi tämä kyseinen läääkäri oli järkevä ihminen. Bentsot edelleen käytössä, eikä annostusta tarvitse lisätä.
Lisään vielä, että kertomani henkilön älykkyyden on useilla monipuolisilla testeillä mitattu olevan todella poikkeuksellisen korkea. Lisäksi hän yksi rationaalisimpia tuntemiani henkilöitä. Että se siitä hulluudesta.
Ihan vaan kevennyksenä tähän, että eikö sitä sanota, jotta nerouden ja hulluuden raja on varsin häilyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paniikkikohtauksessa voi pahimmillaan mennä tajuttomaksi, joten minään hulluutena sitä ei todellakaan voi pitää. Asia on niin, että joka ei ole itse kokenut niitä kohtauksia ( varsinkaan niitä rajuja), ei voi koskaan ymmärtää mitä se on.
Paniikkihäiriö on kaikkea muuta kuin huomionhakuisuutta. Paniikkihäiriötä sairastava ei yleensä haluaisi muiden näkevän kohtauksia ja kohtausten pelko on aivan todellinen. Ensimmäinen kohtaus yllättää usein täysin. Paniikkikohtaus voi olla äänetön. Henkilö ei siis panikoi ja huuda huomionhakuisesti vaan saattaa haukkoa henkeään ja yrittää mennä turvaan jonnekin, kuten pois kaupasta, ihmisten näkyvistä.
Vierailija kirjoitti:
Paniikkikohtauksessa voi pahimmillaan mennä tajuttomaksi, joten minään hulluutena sitä ei todellakaan voi pitää. Asia on niin, että joka ei ole itse kokenut niitä kohtauksia ( varsinkaan niitä rajuja), ei voi koskaan ymmärtää mitä se on.
Miksi ei voisi pitää? Mielestäsihän se johtuu, että sinä tajuttomaksi menet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varmistaa tältä palstalta, jossa vain 86 prosentilla on jokin psyykkinen diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Paniikkihäiriö on kaikkea muuta kuin huomionhakuisuutta. Paniikkihäiriötä sairastava ei yleensä haluaisi muiden näkevän kohtauksia ja kohtausten pelko on aivan todellinen. Ensimmäinen kohtaus yllättää usein täysin. Paniikkikohtaus voi olla äänetön. Henkilö ei siis panikoi ja huuda huomionhakuisesti vaan saattaa haukkoa henkeään ja yrittää mennä turvaan jonnekin, kuten pois kaupasta, ihmisten näkyvistä.
Niin totta. Tuolloin haluaisi pikemminkin vajota suohon kuin kerätä huomiota.. Häpeä on ehkä paras sana kuvailemaan tunnetta kohtauksen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmistaa tältä palstalta, jossa vain 86 prosentilla on jokin psyykkinen diagnoosi.
linkkiä?
Vierailija kirjoitti:
Paniikkikohtauksessa voi pahimmillaan mennä tajuttomaksi, joten minään hulluutena sitä ei todellakaan voi pitää. Asia on niin, että joka ei ole itse kokenut niitä kohtauksia ( varsinkaan niitä rajuja), ei voi koskaan ymmärtää mitä se on.
Hyvin harva menee oikeasti tajuttomaksi paniikkikohtauksesta. Hyperventilointi voi kyllä viedä jalat alta, mutta oikea tajunnanmenetys on harvinaista. Näin sanoi ammattilainen, kun oli puhetta siitä miten yksi paniikkikohtausta lietsova pelko liittyy juuri tuohon tajunnan menetykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, minulla on monta ystävää, joilla on paniikkihäiriö. Eräs ystäväni saa usein kohtauksen matkustaessa, ilmeisesti siihen liittyy jotain lapsuuden traumoja.
Itse olen saanut paniikkikohtauksen kahdesti elämässäni. Ensimmäinen kerta oli, kun katsoin tappajahaita ystävieni painostuksesta. Kun hai söi ihmistä, sain kohtauksen. Pelkään siis haita aivan valtavasti, traumaperäinen pelko.
Toisen kerran elämässäni oli rankkaa stressiä (opinnot, työt, paljon projekteja, kotielämä = liikaa lautasella), joka sitten purkautui näin. Pelkotilanteissa/stressissä se siis laukeaa.
En osaa ajatella niitä oikein minään hullujuttuina, enemmänkin sellaisina, että kroppasi käskee hidastamaan tahtia, jotta pää pysyy mukana ja voi rauhoittua. Tai että kroppasi tuo esille sitä, mitä pääsi sisällä tapahtuu.
Huvittavaa kuinka näissä keskusteluissa usein koitetaan kieltää sitä, että ihan omasta mielestä nämä oireet johtuvat. Aletaan latelemaan väitteitä siitä kuinka aivojen välittäjäaineet sitä ja tätä ja tulee fyysisiä oireita jne. Kyllä varmasti tulee, mutta nämä fyysiset oireet aiheutuvat siitä omasta mielestäsi. Jos kyseessä olisi joku mielestä riippumaton fyysinen vaiva, niin se ilmenisi täysin satunnaisesti, eikä tietynlaisissa tilanteissa.
En ymmärrä miksi vaiva ajattelussa olisi jotenkin nolompi asia kuin fyysinen vaiva. Itselläni on paha stressivatsa ja minun on käytännössä mahdotonta mennä tilanteeseen, jossa minulla ei ole vapaata pääsyä vessaan halutessani. Jos joudun tällaiseen tilanteeseen, niin alan pyörittämään näitä ajatuksia päässäni ja lietson itseni paniikkihäiriön kaltaiseen tilaan ja täytyy lähteä pois tilanteesta. Siksi välttelen kaikkia tilanteita, joista ei voi lähteä tai lähteminen ei olisi soveliasta. Silti en koita kieltää sitä tosiasiaa, että ihan omasta päästäni minä nämä ongelmat luon. Toki minulla on herkkä vatsa muutenkin, mutta ei ongelmat näissä tilanteissa johdu siitä, vaan siitä mitä päässäni tapahtuu, joka taas konkretisoituu fyysisinä oireina. Alunperin ongelma on lähtenyt muodostumaan siitä, että herkkä vatsani on oireillut ja saattanut minut ikäviin tilanteisiin. Sitten olen alkanut miettimään liikaakin, että en joudu vatsani kanssa tällaisiin tilanteisiin ja olen alkanut ylireagoimaan tuntemuksiini ja stressaamaan vatsani sekaisin tai vähintään äänekkääksi tai ilmavaivaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kuinka näissä keskusteluissa usein koitetaan kieltää sitä, että ihan omasta mielestä nämä oireet johtuvat. Aletaan latelemaan väitteitä siitä kuinka aivojen välittäjäaineet sitä ja tätä ja tulee fyysisiä oireita jne. Kyllä varmasti tulee, mutta nämä fyysiset oireet aiheutuvat siitä omasta mielestäsi. Jos kyseessä olisi joku mielestä riippumaton fyysinen vaiva, niin se ilmenisi täysin satunnaisesti, eikä tietynlaisissa tilanteissa.
En ymmärrä miksi vaiva ajattelussa olisi jotenkin nolompi asia kuin fyysinen vaiva. Itselläni on paha stressivatsa ja minun on käytännössä mahdotonta mennä tilanteeseen, jossa minulla ei ole vapaata pääsyä vessaan halutessani. Jos joudun tällaiseen tilanteeseen, niin alan pyörittämään näitä ajatuksia päässäni ja lietson itseni paniikkihäiriön kaltaiseen tilaan ja täytyy lähteä pois tilanteesta. Siksi välttelen kaikkia tilanteita, joista ei voi lähteä tai lähteminen ei olisi soveliasta. Silti en koita kieltää sitä tosiasiaa, että ihan omasta päästäni minä nämä ongelmat luon. Toki minulla on herkkä vatsa muutenkin, mutta ei ongelmat näissä tilanteissa johdu siitä, vaan siitä mitä päässäni tapahtuu, joka taas konkretisoituu fyysisinä oireina. Alunperin ongelma on lähtenyt muodostumaan siitä, että herkkä vatsani on oireillut ja saattanut minut ikäviin tilanteisiin. Sitten olen alkanut miettimään liikaakin, että en joudu vatsani kanssa tällaisiin tilanteisiin ja olen alkanut ylireagoimaan tuntemuksiini ja stressaamaan vatsani sekaisin tai vähintään äänekkääksi tai ilmavaivaiseksi.
Paniikkikohtaus ei tule kyllä välttämättä mitenkään tilannekohtaisesti vaan saattaa tulla täysin yllättäen, siihen voi vaikka herätä yöllä täydestä unesta.
Huvittavaa miten joku voi kuvitella, että tunteet ei liity mitenkään välittäjäaineisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kuinka näissä keskusteluissa usein koitetaan kieltää sitä, että ihan omasta mielestä nämä oireet johtuvat. Aletaan latelemaan väitteitä siitä kuinka aivojen välittäjäaineet sitä ja tätä ja tulee fyysisiä oireita jne. Kyllä varmasti tulee, mutta nämä fyysiset oireet aiheutuvat siitä omasta mielestäsi. Jos kyseessä olisi joku mielestä riippumaton fyysinen vaiva, niin se ilmenisi täysin satunnaisesti, eikä tietynlaisissa tilanteissa.
En ymmärrä miksi vaiva ajattelussa olisi jotenkin nolompi asia kuin fyysinen vaiva. Itselläni on paha stressivatsa ja minun on käytännössä mahdotonta mennä tilanteeseen, jossa minulla ei ole vapaata pääsyä vessaan halutessani. Jos joudun tällaiseen tilanteeseen, niin alan pyörittämään näitä ajatuksia päässäni ja lietson itseni paniikkihäiriön kaltaiseen tilaan ja täytyy lähteä pois tilanteesta. Siksi välttelen kaikkia tilanteita, joista ei voi lähteä tai lähteminen ei olisi soveliasta. Silti en koita kieltää sitä tosiasiaa, että ihan omasta päästäni minä nämä ongelmat luon. Toki minulla on herkkä vatsa muutenkin, mutta ei ongelmat näissä tilanteissa johdu siitä, vaan siitä mitä päässäni tapahtuu, joka taas konkretisoituu fyysisinä oireina. Alunperin ongelma on lähtenyt muodostumaan siitä, että herkkä vatsani on oireillut ja saattanut minut ikäviin tilanteisiin. Sitten olen alkanut miettimään liikaakin, että en joudu vatsani kanssa tällaisiin tilanteisiin ja olen alkanut ylireagoimaan tuntemuksiini ja stressaamaan vatsani sekaisin tai vähintään äänekkääksi tai ilmavaivaiseksi.
Paniikkikohtaus ei tule kyllä välttämättä mitenkään tilannekohtaisesti vaan saattaa tulla täysin yllättäen, siihen voi vaikka herätä yöllä täydestä unesta.
Huvittavaa miten joku voi kuvitella, että tunteet ei liity mitenkään välittäjäaineisiin.
Niin eli olet lietsonut itseäsi siihen unessa. Oliko tuo jälkimmäinen kommentti kohdistettu minulle, koska minähän nimenomaan koitin viestissäni sanoa, että tunteilla ja ylipäänsä ajatuksilla on valtava vaikutus fyysisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kuinka näissä keskusteluissa usein koitetaan kieltää sitä, että ihan omasta mielestä nämä oireet johtuvat. Aletaan latelemaan väitteitä siitä kuinka aivojen välittäjäaineet sitä ja tätä ja tulee fyysisiä oireita jne. Kyllä varmasti tulee, mutta nämä fyysiset oireet aiheutuvat siitä omasta mielestäsi. Jos kyseessä olisi joku mielestä riippumaton fyysinen vaiva, niin se ilmenisi täysin satunnaisesti, eikä tietynlaisissa tilanteissa.
En ymmärrä miksi vaiva ajattelussa olisi jotenkin nolompi asia kuin fyysinen vaiva. Itselläni on paha stressivatsa ja minun on käytännössä mahdotonta mennä tilanteeseen, jossa minulla ei ole vapaata pääsyä vessaan halutessani. Jos joudun tällaiseen tilanteeseen, niin alan pyörittämään näitä ajatuksia päässäni ja lietson itseni paniikkihäiriön kaltaiseen tilaan ja täytyy lähteä pois tilanteesta. Siksi välttelen kaikkia tilanteita, joista ei voi lähteä tai lähteminen ei olisi soveliasta. Silti en koita kieltää sitä tosiasiaa, että ihan omasta päästäni minä nämä ongelmat luon. Toki minulla on herkkä vatsa muutenkin, mutta ei ongelmat näissä tilanteissa johdu siitä, vaan siitä mitä päässäni tapahtuu, joka taas konkretisoituu fyysisinä oireina. Alunperin ongelma on lähtenyt muodostumaan siitä, että herkkä vatsani on oireillut ja saattanut minut ikäviin tilanteisiin. Sitten olen alkanut miettimään liikaakin, että en joudu vatsani kanssa tällaisiin tilanteisiin ja olen alkanut ylireagoimaan tuntemuksiini ja stressaamaan vatsani sekaisin tai vähintään äänekkääksi tai ilmavaivaiseksi.
Paniikkikohtaus ei tule kyllä välttämättä mitenkään tilannekohtaisesti vaan saattaa tulla täysin yllättäen, siihen voi vaikka herätä yöllä täydestä unesta.
Huvittavaa miten joku voi kuvitella, että tunteet ei liity mitenkään välittäjäaineisiin.
Niin eli olet lietsonut itseäsi siihen unessa. Oliko tuo jälkimmäinen kommentti kohdistettu minulle, koska minähän nimenomaan koitin viestissäni sanoa, että tunteilla ja ylipäänsä ajatuksilla on valtava vaikutus fyysisiin asioihin.
Kyllä oli. Onhan se nyt hassua jos joku ajattelee, että täysin tyhjästä ilmestyvä järjetön pelko ei liittyisi välittäjäaineisiin mitenkään vaan pelkästään johonkin ajatukseen.
Se, että sinä et ole kokenut tyhjästä ilmestyvää paniikkikohtausta ei tarkoita etteikö sellaista olisi olemassa.
Jos todella paniikkihäiriö johtuisi pelkästään siitä, ettei nyt vaan osaa olla yllyttämättä itseään kohtaukseen niin siitä olisi huomattavasti yksinkertaisempi parantua.
Paniikkihäiriö on kuitenkin täysin eri asia kuin stressaaminen.
Voiko hullu saada paniikkikohtauksen?
Vierailija kirjoitti:
Voiko hullu saada paniikkikohtauksen?
Kyllä, etenkin jos sairastaa mielisairautensa lisäksi paniikihäiriötä.
Paniikkikohtauksen voi saada kukatahansa.
Paniikkihäiriö on yleistä muusikoilla, kuten myös se, että moni muusikko on vapautettu armeijasta hullun papereilla. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Ei. Todellakaan se on vain ahdistelua ahdistuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kuinka näissä keskusteluissa usein koitetaan kieltää sitä, että ihan omasta mielestä nämä oireet johtuvat. Aletaan latelemaan väitteitä siitä kuinka aivojen välittäjäaineet sitä ja tätä ja tulee fyysisiä oireita jne. Kyllä varmasti tulee, mutta nämä fyysiset oireet aiheutuvat siitä omasta mielestäsi. Jos kyseessä olisi joku mielestä riippumaton fyysinen vaiva, niin se ilmenisi täysin satunnaisesti, eikä tietynlaisissa tilanteissa.
En ymmärrä miksi vaiva ajattelussa olisi jotenkin nolompi asia kuin fyysinen vaiva. Itselläni on paha stressivatsa ja minun on käytännössä mahdotonta mennä tilanteeseen, jossa minulla ei ole vapaata pääsyä vessaan halutessani. Jos joudun tällaiseen tilanteeseen, niin alan pyörittämään näitä ajatuksia päässäni ja lietson itseni paniikkihäiriön kaltaiseen tilaan ja täytyy lähteä pois tilanteesta. Siksi välttelen kaikkia tilanteita, joista ei voi lähteä tai lähteminen ei olisi soveliasta. Silti en koita kieltää sitä tosiasiaa, että ihan omasta päästäni minä nämä ongelmat luon. Toki minulla on herkkä vatsa muutenkin, mutta ei ongelmat näissä tilanteissa johdu siitä, vaan siitä mitä päässäni tapahtuu, joka taas konkretisoituu fyysisinä oireina. Alunperin ongelma on lähtenyt muodostumaan siitä, että herkkä vatsani on oireillut ja saattanut minut ikäviin tilanteisiin. Sitten olen alkanut miettimään liikaakin, että en joudu vatsani kanssa tällaisiin tilanteisiin ja olen alkanut ylireagoimaan tuntemuksiini ja stressaamaan vatsani sekaisin tai vähintään äänekkääksi tai ilmavaivaiseksi.
Paniikkikohtaus ei tule kyllä välttämättä mitenkään tilannekohtaisesti vaan saattaa tulla täysin yllättäen, siihen voi vaikka herätä yöllä täydestä unesta.
Huvittavaa miten joku voi kuvitella, että tunteet ei liity mitenkään välittäjäaineisiin.
Niin eli olet lietsonut itseäsi siihen unessa. Oliko tuo jälkimmäinen kommentti kohdistettu minulle, koska minähän nimenomaan koitin viestissäni sanoa, että tunteilla ja ylipäänsä ajatuksilla on valtava vaikutus fyysisiin asioihin.
Kyllä oli. Onhan se nyt hassua jos joku ajattelee, että täysin tyhjästä ilmestyvä järjetön pelko ei liittyisi välittäjäaineisiin mitenkään vaan pelkästään johonkin ajatukseen.
Se, että sinä et ole kokenut tyhjästä ilmestyvää paniikkikohtausta ei tarkoita etteikö sellaista olisi olemassa.
Jos todella paniikkihäiriö johtuisi pelkästään siitä, ettei nyt vaan osaa olla yllyttämättä itseään kohtaukseen niin siitä olisi huomattavasti yksinkertaisempi parantua.
Paniikkihäiriö on kuitenkin täysin eri asia kuin stressaaminen.
Paitsi, että minä en ole missään vaiheessa sanonut, että se ei liittyisi välittäjäaineisiin. Olen sanonut, että ne tunteet aiheuttavat sitä epätoivottua välittäjäaineen reagointia.
Yksinkertaista parantua pakonomaisesta tarpeesta ajatella näitä lietsovia ajatuksia? Paljon helpompaa parantuminen olisi jos vaiva olisi puhtaasti fyysinen ja siihen olisi siten joku lääke tai muu fyysinen hoito. Omien ajatusten hallitseminen sen sijaan on täysin mahdotonta. Siihen voi toki pyrkiä meditoimalla, mutta silti se on erittäin hankalaa. Tällaisesta vaivasta parantuminen vaatii kokonaan uuden ajatusmaailman luomisen tähän aiheeseen liittyen. Ihminen taas ei hevin luovu oppimistaan toimintamalleista.
Onko sitten niin, että suomalaiset lääkärit eivät tunne tätäkään "sairautta" kunnolla. Näyttää, että oiretta hoidetaan varsin monin eri konstein.