Mikä teillä oli taloudellinen tilanne kun saitte ensimmäisen lapsenne?

Vakkariduuni, velaton sijoitusasunto, kesämökki plus muuta varallisuutta noin 300 000 ja asuimme vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Vakkariduuni, velaton sijoitusasunto, kesämökki plus muuta varallisuutta noin 300 000 ja asuimme vuokralla.

Ja heti ekana ääripää :D 

Olimme opiskelijoita ja suhteellisen köyhiä. Onneksi molempien vanhemmilla oli varaa Jeesusta taloudellisesti. Opintojen loppuun vieminen on kyllä paljon helpompaa ilman lasta.

mies työtön

maksettu talo

pörssivarallisuutta melko paljon

AP:lle kerrottakoon samalla, että tähän ketjuun vastaajat ovat tyypillisesti juuri niitä kenellä asiat ainakin oli hyvin. Kenellä ei ollut, tyypillisesti eivät vastaa.

Surkea :D Onneksi oltiin niin nuoria, ettei hirvittänyt. Molemmat opiskeltiin, mies teki ilmaisharjoittelua jollekin kökkötyönanajalle ja minä valmistuin ammattin, suoraan äitiyslomalle minimirahoilla. Asuttiin tietty vuokralla, eikä kummallakaan työpaikkaa.

Tuosta on nyt 17 vuotta. Nyt mies on tk-eläkkeellä, minä opiskelen taas (valmistumassa tällä kertaa yliopistosta), asuntolaina on maksettu pois ja talous sen verran mallissaan, että puolitan työaikani syksyllä. saadakseni lisää vapaa-aikaa. Täytetään kohta 40, mies tänä vuonna, minä ensi vuonna.

Rakennettiin = iso laina. Minulla vakkarityö, miehen työ loppumassa, perusti yrityksen.

Ei siis mikään huippu tilanne, lainasta juoksi aluksi vain korot, sen aikaa kun olin kotona.

Olitiin parikymppisiä, molemmat opiskelijoita. Ei mitään omaisuutta, miehellä oli työ. Pärjättiin ja valmistuttiin ja lapsesta tuli hyvä ja fiksu. Ei helppoa ollut, ei todella. Myöhemmin saatiin lapsia lisää ja kyllä elämä on aika lailla helpompaa kun on omistusasunto js työpaikka olemassa.

Molemmilla vakkariduunit ja hyvä tulotaso (yhteensä +200K euroa/vuosi). Asunto, mutta velkaa. Sijoitusasunto, josta velkaa. Auto, josta velkaa.

Hyvin selvittiin ja nyt on kaksi lasta. Isompi asunto ja enemmän velkaa. Tulotaso noussut hieman itsellä. Puolisolla taas laskenut.

Velaton talo, vakkariduunit, kolme autoa, pari sijoitusasuntoa, pikkuisen pörssivarallisuutta ja ikää noin about 40v.

Omakotitalo, farmariauto, kaksi koiraa, molemmilla opiskelut valmiit ja mies vakituisessa työsuhteessa, tosin ei kovin hyvällä palkalla. Minä olin sijaisena ja vähän paremmalla palkalla. Minut vakinaistettiin äitysloman aikana.  Nyt on kolme lasta, mies opiskeli amk tutkinnon tässä välissä työnohella ja pääsi paremmille palkoille. Molemmilla edelleen vakityöt.

Itse olin opiskelija, mies juuri valmistunut autonasentajaksi. Sai sentään vakkariduunin heti valmistuttuaan. Vuokrakämppä ja kaikki tulot meni kädestä suuhun eli ei säästöjä eikä omaisuutta.

Silti ollaan aina hienosti pärjätty, toinen lapsi saatiin 2 vuotta ekan syntymästä. Ollaan oltu aina fiksuja rahankäyttäjiä. Moni kotiäitituttu sillon sanoi, että olisi ollut helpompaa tehdä lapset juuri näin, kun ei ole vielä tottunut suuriin tuloihin. Muista kotihoidontuella eläminen tuntui mahdottomalta, kun itse taas oli tottunut pärjäämään sellaisella rahamäärällä. Joskus takuuvuokrassa kämppää vaihtaessa omat vanhemmat auttoi.

Hetkeäkään en kadu, että tein lapset niin aikaisin. Niin kun sanoin, pärjätty ollaan, ja sittemmin olen opiskelut suorittanut loppuun ja nykyään erittäin hyvä rahatilanne, on omistusasunto, säästöjä, matkustellaan kerran vuodessa. Lapset on nyt siis 7- ja 9-vuotiaita.

Molemmilla vakiduuni, varallisuutta jonkin verran. Vuokralla asuimme, kaikki kolme lasta syntyivät tuohon tilanteeseen. Nyt olemme omassa velattomassa ok-talossa. Lapset maailmalla, tai tuo kuopus vielä toinen jalka tässä, toinen maailmalla. Asiat järjestyvät kyllä, jos ei ihan virtaviivaisesti ja suorinta tietä, mutta asioilla on taipumus järjestyä.

Asuttiin teekkarikylässä, kun ensimmäinen lapsi syntyi. Ei ollut mitään omaisuutta, mutta hyvin meni. Jotenkin kaikki sujui ihan luonnollisesti niin opinnot kuin lapsenhoitokin.

Toinen lapsi tuli maailmaan kummankin diplomityön aikana. Siitäkin selvittiin ja heti valmistumisen jälkeen saatiin työpaikat, vuokrattiin asunto ja lapset menivät naapurin perhepäivähoitoon.

Rutiköyhä parikymppinen nuoripari 80 luvun alussa. Velkainen kaksio (korko 13%), vaimo valtiolla vakityössä toimistossa pienellä palkalla, mies isänsä yrityksessä joka hädintuskin pysyi pystyssä.

Tilanne sama kun pikkukakkonen syntyi. Kaksion makuuhuoneeseen mahtui 3 sänkyä juuri ja juuri.

Pari vuotta myöhemmin muutettiin pois Helsingistä halvempaan kolmioon.

Minä just valmistunut opintovelkainen, mies työtön, asuttiin melkein ilmaisessa asunnossa, ei muita lainoja, auto oli pakko olla kun asuttiin maalla. Tiukilla oltiin, huhhuh.  Opiskeluja en olis jaksanut lapsen kanssa. Oli edellisen laman aika 90-luvulla. Käykää ensin koulut loppuun, säästäkää niin paljon kuin pystytte palkoistanne, sillä rahaa kuluu lapseen ihan uskomattoman paljon vaikka kuinka olisi kätevä ja etevä talousasioissa. Vuokra-asunnossa iso osa vauvoista elämänsä aloittaa joten omakotitaloa ei ole pakko hankkia.

Halusin helpon elämän eli ensin ammatti ja työpaikka, asunto enemmän oma kuin pankin ja tilillä rahaa sen verran, että saattoi olla lapsen kanssa ihan rauhassa kotona vuoden verran hoitovapaalla. Kun katsoi sivusta lapsia hankkineita opiskelukavereita, niin tuli sellainen olo, että ei ikinä tuollaista, ei ikinä opintojen jättämistä roikkumaan ja tyytymistä mihin tahansa työhön, koska perhe tarvitsee rahaa.

Meillä mies oli keskipalkkaisessa vakityössä (samassa hommassa edelleen). Itse olin opiskelija, mutta opiskelut jäissä ja sijaisena oman alan töissä + toinen hanttihomma vakituisena. Omakotitalo oli ostettu lainalla muutama vuosi sitten. Autostakin oli lainaa. Säästöjä alle 5000€. Sijaisuus loppui juuri ennen ä-lomaa. Olin lasten kanssa vuoden kotona, jonka jälkeen sain taas vuoden määräaikaisen. Tuon vuoden aikana viimeistelin opinnot hyvällä motivaatiolla ja valmistuin yliopistosta melko huonopalkkaiseen, mutta muuten hyvään ammattiin. Siitä meni vielä pari vuotta kunnes sain viran. Edelleen taloudellinen tilanne on niukahko, mutta hyvin on pärjätty. En olisi varmaan ikinä valmistunut, jos lapset eivät olisi "pakottaneet" siihen. Nyt haaveilen kolmannesta lapsesta, mutta mies on erimieltä, joten lapsilukumme jää tähän. Säästämistä on aikaa harjoitella loppuelämä. Siinä olemme huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies oli keskipalkkaisessa vakityössä (samassa hommassa edelleen). Itse olin opiskelija, mutta opiskelut jäissä ja sijaisena oman alan töissä + toinen hanttihomma vakituisena. Omakotitalo oli ostettu lainalla muutama vuosi sitten. Autostakin oli lainaa. Säästöjä alle 5000€. Sijaisuus loppui juuri ennen ä-lomaa. Olin lasten kanssa vuoden kotona, jonka jälkeen sain taas vuoden määräaikaisen. Tuon vuoden aikana viimeistelin opinnot hyvällä motivaatiolla ja valmistuin yliopistosta melko huonopalkkaiseen, mutta muuten hyvään ammattiin. Siitä meni vielä pari vuotta kunnes sain viran. Edelleen taloudellinen tilanne on niukahko, mutta hyvin on pärjätty. En olisi varmaan ikinä valmistunut, jos lapset eivät olisi "pakottaneet" siihen. Nyt haaveilen kolmannesta lapsesta, mutta mies on erimieltä, joten lapsilukumme jää tähän. Säästämistä on aikaa harjoitella loppuelämä. Siinä olemme huonoja.

Lisään vielä, että irtisanouduin siitä hanttihommasta, kun valmistuin. Mies tekee nykyään silloin tällöin kakkostyötä lisätienestit mielessä.

Olin opiskelija, valmistuin 2 viikkoa ennen vauvan syntymää. Mies oli töissä, mutta jäi työttömäksi kohta vauvan synnyttyä. Rahaa ei ollut, eikä omaisuutta.

Mutta ei sitä kyllä ensimmäiseen vuoteen mihinkään tarvittukaan. Kaikki vauvan tarvitsema vaatteista vaunihin löytyi sukulaisten nurkista ja kelpasi meille hienosti - ei tajutu eds että oli jotain vaunumuoteja. Mä menin töihin kun vauva oli 6kk ja mies jatkoi vanhempainlomalla. Sitten mieskin löysi töitä.

Up