Mikä teillä oli taloudellinen tilanne kun saitte ensimmäisen lapsenne?

Oltiin molemmat opiskelijoita ja muutettiin yhteen lapsuudenkodeista vasta raskausaikana. Saatiin sukulaisen sijoitusasunto vuokralle puoli-ilmaiseksi, jatkettiin opiskeluja vuorotellen kun toinen oli vanhempainvapaalla. Vanhempien tuen varassa elettiin monta vuotta, onneksi heillä oli varaa ja halua auttaa.

Lapset syntyivät molemmat tilanteeseen, jossa meillä molemmilla on vakityöt. Minä olen pienipalkkainen, mies tienaa vähän paremmin, muttei hänkään kovin kummoisesti. Pieni oma (pankin) rivarikolmio ja farmari auto(rahoitusyhtiön). Sama tilanne edelleen, olen kuopuksesta vielä äitiyslomalla. Molemmat opiskellaan töiden ohessa. Tulevaisuus näyttää siltä että tässä kituutetaan vielä jonkun aikaa kunnes on mahdollisuus muuttaa isompaan.

Oli opinnot kesken amk:ssa, puoliso töissä. Tosin hänkin jäi lomautetuksi kun äitiysvapaa oli lopussa ja jatkoin opiskelut loppuun, oli sitten lapsen kanssa kotona.

Meillä minä olin juuri valmistunut lh (olin siis raskaana kun valmistuin), enkä ollut töissä supisteluiden takia kuin muutaman kuukauden. Mies rekkakuski, joka tienasi n. 3000€/kk. Juuri ostettu rivitaloasunto, kokonaan velaksi ilman säästöjä. Toinen lapsi tuli heti perään. Mies vaihtoi siisteihin sisätöihin, joista tienasi suunnilleen saman verran.. kävin itse töissä jonkun vuoden, kun alkoi olla talous tiukalla. Kolmas lapsi syntyi ihan ok taloudelliseen tilanteeseen. Matkusteltiin paljon. Nyt mies esimies asemassa ja tienaa 100-120 000/vuosi. Itse edelleen kotona, 2 isompaa koulussa. Koti vaihtunut omakotitaloon jne. Itsellä siis se kokemus, että elämä kantaa kyllä ja asiat hoitivat parhain päin!

Mulla oli vakituinen työpaikka sairaanhoitajana, mies valmistui korkeakoulusta odotusaikana ja otti ensimmäisen työpaikan mitä tarjottiin eli opetusassistentin paikan entisestä opiskelupaikastaan. Opintovelkoja meillä ei ollut, mulla oli vanhaa autolainaa pari tuhatta euroa jäljellä. Vuokra-asunnossa asuttiin. Auto oli, meillä oli molemmilla oma auto kun mentiin yhteen, myytiin molemmat ja ostettiin niillä sekä mun isomummolta saamallani pikku perinnöllä parempi auto. Ei ne meidän palkat ja päivärahat mitään huikeita olleet mutta pärjättiin kyllä. Vauvantarvikkeet saatiin suurimmaksi osaksi kavereilta ja sukulaisilta käytettynä, pinnasängyn ostin kirppishinnalla työkaverilta ja appivanhemmat osti vaunut lahjaksi (hyvät ostikin, koska ne toimi kaikilla neljällä lapsella).

Ap puhui itse rakennetuista rajoitteista. Sanoisin että vuokra-asunto, auto tai sen puuttuminen eivät ole merkittäviä asioita. Koulu kannattaa käydä loppuun jos mahdollista mutta ei sekään mikään maailmanloppu ole jos tulee raskaaksi kesken opintojen. Mulla on kymmenittäin tuttuja ja työkavereita jotka ovat saaneet lapsen kesken opintojen, pitäneet taukoa ja palanneet opiskelemaan, valmistuneet ja menneet sitten töihin.

Me oltiin juuri valmistuttu, asuttiin vuokralla pienessä kaksiossa ja kummallakin oli määräaikainen työ. Kummankin ammatti kuitenkin sellainen, että töitä todennäköisesti löytyy. Siihen saatiin eka lapsi. Lapsi ja seuraavakin on saatu hyvin hoidettua ja töitä on riittänyt. En oikeastaan ymmärrä miten se ok-talo tai omistusasunto tähän liittyy - ne ehtii kyllä myöhemminkin!

Itse miettisin ikää (kannattaako lykätä lapsenhankintaa) ja ehkä työllistymistä yleisemmin. Eli jos lapsi aiheuttaa syystä tai toisesta sen, että tipahtaa työmarkkinoilta kokonaan, niin sitten kai kannattaa vähän harkita. Ehkä joillakin tosi vaikeasti työllistävillä aloilla voi olla näin.

Tätä voi olla vaikea uskoa vielä lapsettomana, mutta kyllä se elämä jatkuu oikeastaan monella tapaa samanlaisena lapsenkin kanssa (ei ehkä ihan heti). Lasten syntymä on kuitenkin tavallinen asia.

Olin lukiossa, puoliso juuri aloittanut yliopistossa ja osa-aikaisissa töissä. Taloudellinen tilanne oli kuitenkin verrattain hyvä, sillä menot olo todella pienet ja saatiin paljon tukea isovanhemmilta.

Nyt, vaikka tulot on moninkertaiset, on tilanne paljon joustamattomampi asuntolainojen, teinien kasvavien harrastus-/vaate- ja ruokamenojen vuoksi.

Kun tulin raskaaksi, olin työtön, mutta melko hyvällä ansiosidonnaisella päivärahalla, ja miehellä oli vakituinen työ. Asuimme vuokralla vanhempieni omistamassa kaksiossa, josta maksoimme hyvin pientä vuokraa. Minulla oli jonkin verran säästöjä. Raskausaikana sain määräaikaisen työn, josta jäin äitiyslomalle, ja ostimme oman asunnon ennen vauvan syntymää.

Lasten syntymän jälkeen olin pitkään työttömänä, vaikka kuinka hain töitä ja kouluttauduin, mutta nyt olen päässyt takaisin työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Olimme opiskelijoita ja suhteellisen köyhiä. Onneksi molempien vanhemmilla oli varaa [b]Jeesusta[/b] taloudellisesti. Opintojen loppuun vieminen on kyllä paljon helpompaa ilman lasta.

tää oli hyvä. kiitti ennakoiva

Meillä molemmilla vakituinen työpaikka, velattomia, riittävän tilava vuokra-asunto, hyvät elämäntavat (Ei polteta emmekä juo kuin pari saunan jälkeen). Kun nämä oli kunnossa niin hankimme yhteisymmärryksessä lapsen. Ajattelimme tässä lapsen etuja jolloin emme tehneet sitä "köyhiin tai huonoihin olosuhteisiin".

Olin itse työtön, puoliso matalapalkkaisilla alalla. Hyvin pärjättiin. Asuttiin tuolloin vuokralla, ja tänä päivänä, (apua, lähes 20 vuotta myöhemmin), velaton omakotitalo ja kaksi miltei aikuista mukulaa.

Minä jäin matalapalkkatyöstä pois jo raskausaikana koska olimme päättäneet että jään lapsen kanssa kotiin pitemmäksi aikaa.

Olin säästänyt etukäteen sen verran rahaa että vauvalle oli helppo ostaa kaikki tarvittavat esim. vaunut, turvaistuin, sänky ym.

Ostimme ennen vauvan syntymää edullisen kolmion hyvällä sijainnilla ja remointoimme sitä pikku hiljaa ja teimme sillä hyvän tuoton myöhemmin kun se kävi meille liian pieneksi.

Mies oli keskituloinen Brutto 3500e...en muista mitä jäi käteen.

Molemmilla oli asuntolainan lisäksi opintolainaa. Auto oli vanha romu.

Tiukkaa teki mutta pärjäsimme ihan ok. Omat menot oli kyllä jäissä monta vuotta eli mies ja minä emme ostaneet itsellemme oikein mitään moneen vuoteen. Lapselle ostettiin kaikki tarpeellinen ja vähän enemmänkin.

2.lapsi syntyi kun esikoinen oli 4,5v. Mies tienasi jo paremmin ja minun opintolainani oli jo maksettu.

Isompaan asuntoon muutimme kun kuopus oli 3v. Tämänkin asunnon arvo on nostettu tekemällä itse remonttia. Velattomia olimme jo 4kymppisinä.

Olen sitä mieltä että elämä kantaa jos on yhtään maalaisjärkeä ja sillä mennään mitä on eikä tuhlata jos ei ole mitä tuhlata.

Vauva tulossa. Minulla vakityö, miehellä yli vuoden määräaikainen sopimus. Omistusasunto, josta asuntolainaa. Opintolainat. Bruttotulot tällä hetkellä n. 5500€/kk.

Ensimmäisen lapsen syntyessä meillä oli parisuhdetta takana sitsemän vuotta. Kiva kerrostalokaksio oli ostettu pari vuotta aikasemmin, laina ja asumiskulut oli kohtuulliset. Kummallakin oli vakituinen kokopäivätyö. Äitiysloman jälkeen pidin muutaman kuukauden hoitovapaata. Hoitovapaan aikana firma myytiin ja ensimmäisenä työpäivänä sain irtisanomislapun käteeni. Pelotti ihan hirveästi, mutta selvittiin. Tehtiin toinen lapsikin minun työttömyysaikana ja selvittiin siitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme opiskelijoita ja suhteellisen köyhiä. Onneksi molempien vanhemmilla oli varaa [b]Jeesusta[/b] taloudellisesti. Opintojen loppuun vieminen on kyllä paljon helpompaa ilman lasta.

tää oli hyvä. kiitti ennakoiva

Minä jo mietinkin, että tuosta on paha pistää paremmaksi. Kiitos aamun nauruista :)

Oltiin naimisissa, asuttiin opiskelija-asunnossa. Mies opiskeli ja teki töitä, minä olin kotiäitinä myös kahden seuraavan lapsen kanssa. Aloin opiskella vasta kotiäitivuosien jälkeen. Mies valmistui tuossa ajassa ja sai heti vakituisen työn - vasta siis kun meillä oli kolme lasta. 

Ensimmäisen omistusasuntomme hankimme vasta, kun lapset olivat 7v, 5v ja 3v. Jos asuntolainaa ei lasketa, niin omaisuutta alkoi kertyä vasta viisi vuotta tuon jälkeen, kun töihin mentyäni alkoi jäädä jotain käteenkin.

En tajua miten me uskallettiin perustaa perhe noin nuorena tuohon tilanteeseen. Taidettiin lujasti uskoa tulevaisuuteen ja omaan työllistymiseen.

Meillä mies oli työttömänä ja minä opiskelin. Nyt lapsi vuoden vanha, miehellä työpaikka matalapalkka-alalta ja suunnitelmissa uuden ammatin opiskelu kun minä valmistun, minulla opinnot etenee hyvin alalla, jolla työllistyn varmasti. Asutaan vuokralla, isovanhemmat tukeneet mm. auton hankinnassa ja lapsen vakuutuksissa. Ei meillä joka viikko ravintolassa syödä, mutta rahaa riittää tärkeisiin asioihin ja jonkun verran huveihinkin. Aikaa on tosi mukavasti ja raskausaika meni lokoisasti opiskelijana. Suosittelen kyllä tätä. Vauvan tarvikkeita ja vaatteita saa todella hyvin facesta pikkurahalla tai ilmaiseksi. Ei meidän pojalta mitään puutu. Lapsi tarvitsee vanhempien aikaa, ei sijoitusasuntoja.

Olin raskausaikana pikaruokapaikassa töissä ja opiskelin lukiossa. Mieheni oli juuri saanut oman alan töitä rivikoodarina (ei mitään huippupalkkaa todellakaan). Asuttiin pienehkössä kerrostalokolmiossa ja meillä oli pieni ja halpa auto. Minä olin 20v ja mieheni 25v. Oli hyvä idea haluta vauva silloin, en kyllä ajankohtaa ole joutunut katumaan. :)

Pieni lisäys vielä: päiväkotiin lapsi oli tosin pakko laittaa jo vuoden ikäisenä, eli se oli kyllä iso päätös, jonka taloudellinen tilanne saneli. Lapsi on onneksi ulospäinsuuntautunut ja virikehakuinen, ja tuntuu viihtyvän päikyssä oikein hyvin, mutta ujon lapsen kanssa tämä olisi voinut olla ongelma. Tarvittaessa olisi minimoitu päikkytunnit ja pidetty lasta paljon hoidossa omassa lähipiirissä.

- Nro 37

Hetki on aina jotenkin huono. Täydellistä hetkeä saada lasta ei välttämättä tule koskaan, ja vaikka tuliskin, niin silloin ei välttämättä tärppää ja sitten elämäntilanne muuttuukin taas.

Eli jos asiat ovat kohtuu järjestyksessä, eikä ole mitään sellaista muutaman kuukauden juttua että olis hyvä vielä odottaa, anna palaa jos siltä tuntuu että lapsi olisi tervetullut! <3

Elämä kulkee kummiskin ihan omia polkuja, ja sitten myöhemmin tilanne saattaa olla vielä huonompi.

 

Itse odotin toisen lapsen kohdalla yritystä sen verran että koeaika oli päättynyt työpaikalla, jonka jälkeen meni kyllä vielä 1,5 vuotta ennen kun tulin edes raskaaksi.