Soteli amk haku kevät 2018

Vierailija kirjoitti:

Jos olitte tässä haussa varasijoilla niin suosittelisin alkamaan hyvissä ajoin eli näinä päivinä pänttäämään syksyn hakua varten. 

Ei ole syksyn hauissa niitä ammatteja mihin hain, täytyy odottaa kevääseen asti.

Ylipäätään turha kai alkaa vielä pänttäämään syksyn hakuun kun materiaaleja ei ole julkaistu. Harvalla varasijalle jääneellä tuskin oli englanti tai matikka niin huonossa jamassa ettå sitä pitäisi kolme kuukautta treenata pärjätäkseen 😶 Tsemppiä syksyn hakijoille joka tapauksessa!

Kuinka kauan teillä on kestäny opintotuen päätöksen tuleminen? Kelan sivuilla sanotaan että menis kolme viikkoa, mutta ollaan jo lähempänä neljää mun kohdalla...

Vierailija kirjoitti:

Jos olitte tässä haussa varasijoilla niin suosittelisin alkamaan hyvissä ajoin eli näinä päivinä pänttäämään syksyn hakua varten. 

Siis pänttäämään mitä? Vai koskiko lähinnä esim. sh:ksi hakevia? Heidän kokeistaan en tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan teillä on kestäny opintotuen päätöksen tuleminen? Kelan sivuilla sanotaan että menis kolme viikkoa, mutta ollaan jo lähempänä neljää mun kohdalla...

Mulla tuli parissa viikossa.

Mitä täällä vouhkattiin niistä todistuskopioista? Turku ainakin hyvin selkeästi lihavoituna huomauttaa, että yo-todistuskopioita ei tarvi lähettää. Muut tokarit asia erikseen. Oon vähän myöhemmin liikenteessä asian osalta joten vasta huomasin. Mitäpäs mieltä ootte siitä että tietokone pitäis aina olla koulussa mukana?

Mä oon kans vähän ihmetellyt tota torkkavouhkausta, kun Opintopolussahan mainitaan jo hakuvaiheessa, että ellei ole ihan kivikaudella käynyt lukiota ym., niin kaikki tiedot saadaan suoraan. 

Mut tosta tietokonejutusta tuli mieleen, että pikkasen nauratti, kun muistaakseni SeAMK vaati, että opiskelijalla pitää olla PC ja Windows. Ei koske mua, mutta jaa että ihmisen pitäis hylätä Macci ja ostaa PC? No just. Alkaa mennä vähän kohtuuttomiksi nää vaatimukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olitte tässä haussa varasijoilla niin suosittelisin alkamaan hyvissä ajoin eli näinä päivinä pänttäämään syksyn hakua varten. 

Siis pänttäämään mitä? Vai koskiko lähinnä esim. sh:ksi hakevia? Heidän kokeistaan en tiedä. 

Tässä nyt on 329 sivua materiaalia aiheesta eli kyllä täältäkin saa selkoa, että mitä tarvitsee osata esivalintakokeissa ja etenkin valintakokeessa. Esivalintaan kannattaa englantia ja matematiikkaa harjoitella ja miksei myös luetunymmärtämistä suomeksikin. Valintakokeisiin taas voi valmistautua monella tapaa,  ja tämän keskustelun selaaminen on yksi niistä. Täällä on nimittäin paljon tietoa esimerkiksi siitä, miten juuri tämän alan psykologissa haastatteluissa, ryhmätilanteissa. psykologisissa testeissä jne kannattaisi toimia. Eli kyllä kannattaa kartoittaa, mitä sitten aikoo siellä valintakokeessa höpistä ja harjoitella tiettyjä asioita jo etukäteen. Henkilöt, jotka ovat hakeneet useamman kerran pääsemättä - eivät voi jatkaa samalla tutulla kaavallaan hakukerrasta toiseen ja elää siinä uskossa, että tietävät jo kuviot. Luonnollisestikaan näin ei ole, jos ei sisälle pääse vaikka yrittäisi useita kertoja. Esivalintakokeessa selviää pitkälle sillä kuuluisalla ctrl + f- menetelmällä, mutta valintakokeissa taas vaaditaan yleensä sosiaalista kyvykkyyttä ja sivussa voi olla sitten näitä luetunymmärtämisiä, matematiikkaa, loogisen päättelykyvyn testejä ja oman luonteensa kartoittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olitte tässä haussa varasijoilla niin suosittelisin alkamaan hyvissä ajoin eli näinä päivinä pänttäämään syksyn hakua varten. 

Siis pänttäämään mitä? Vai koskiko lähinnä esim. sh:ksi hakevia? Heidän kokeistaan en tiedä. 

Tässä nyt on 329 sivua materiaalia aiheesta eli kyllä täältäkin saa selkoa, että mitä tarvitsee osata esivalintakokeissa ja etenkin valintakokeessa. Esivalintaan kannattaa englantia ja matematiikkaa harjoitella ja miksei myös luetunymmärtämistä suomeksikin. Valintakokeisiin taas voi valmistautua monella tapaa,  ja tämän keskustelun selaaminen on yksi niistä. Täällä on nimittäin paljon tietoa esimerkiksi siitä, miten juuri tämän alan psykologissa haastatteluissa, ryhmätilanteissa. psykologisissa testeissä jne kannattaisi toimia. Eli kyllä kannattaa kartoittaa, mitä sitten aikoo siellä valintakokeessa höpistä ja harjoitella tiettyjä asioita jo etukäteen. Henkilöt, jotka ovat hakeneet useamman kerran pääsemättä - eivät voi jatkaa samalla tutulla kaavallaan hakukerrasta toiseen ja elää siinä uskossa, että tietävät jo kuviot. Luonnollisestikaan näin ei ole, jos ei sisälle pääse vaikka yrittäisi useita kertoja. Esivalintakokeessa selviää pitkälle sillä kuuluisalla ctrl + f- menetelmällä, mutta valintakokeissa taas vaaditaan yleensä sosiaalista kyvykkyyttä ja sivussa voi olla sitten näitä luetunymmärtämisiä, matematiikkaa, loogisen päättelykyvyn testejä ja oman luonteensa kartoittamista.

Eiköhän valtaosa keskustelua lukevista ole lukenut tätä keskustelua jollei ihan alusta asti, niin pitkään kuitenkin. Hyvin varmaan ovat selvillä kun itsekin keskusteluun osallistuneet. Taidat olla se besserwisser joka perusti soteli syksy 2018-keskustelu,joka ei sitten kuitenkaan ollut mikään vertaistukiketju vaan ketju jossa kerrot noita yllämainittuja itsestäänselvyyksiä ja vastailet kysymyksiin. :D En kyllä haluaisi törmätä sinuun työkentällä, voi luoja sentään.

Kieltämättä vähän ristiriitaista se on, että porukka väittää osaavansa vaadittavat asiat ja soveltuvansa alalle eikä mitään neuvoja haluta, mutta loppujen lopuksi koulupaikka jää saamatta kerta toisensa jälkeen. Sanoohan sen järkikin, että jossain on vika, jos ei kerta toisensa jälkeen pääse sisään. Fiksut hakijat menisivät itseensä ja miettisivät, että missä on parantamisen varaa ensi kertaa varten. Tosin näillä palstoilla se on sitä, että kouluun päässeet ovat päässeet puhtaasti tuurilla ja huijaamalla sisään. Luulisi vähintäänkin parikymppisillä ihmisillä olla kykyä sietää vastoinkäymisiä, mutta sen sijaan syytetään muita omasta kohtalosta. Tietysti sekin, että jos joka kevät ja syksy toimii samalla tavalla koulupaikkaa saamatta, pitäisi jo hiljalleen valjeta, että jossain on parannettavaa. Saahan sitä väittää että sisällepäässeet ovat itsensä sinne huijanneet eivätkä ansaitse paikkaa, mutta sellainen ajattelutapa vaan on sopimatonta tämän ikäisille.

Melkoista besserwisseröintiä täällä kyllä. Onkohan joillakin kihahtanut vähän hattuun?

Sille, joka kehotti nyt jo lukemaan: eiköhän suurin osa odottele ennakkomatskua. Luulisin, että ylipäänsä siinä tulee niitä ongelmia, jos tulee. 

Toki nyt voisi lukea vaikkapa mitä tahansa vuorovaikutusopuksia, mutta toisaalta ehkä järkevämpää edetä askel askeleelta. Ja muutenkin, mikä menee jo överiksi ja näyttää päälleliimatulta?

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä vähän ristiriitaista se on, että porukka väittää osaavansa vaadittavat asiat ja soveltuvansa alalle eikä mitään neuvoja haluta, mutta loppujen lopuksi koulupaikka jää saamatta kerta toisensa jälkeen. Sanoohan sen järkikin, että jossain on vika, jos ei kerta toisensa jälkeen pääse sisään. Fiksut hakijat menisivät itseensä ja miettisivät, että missä on parantamisen varaa ensi kertaa varten.

Olen hakenut kaksi kertaa ei-ensikertalaisena. Yksi vahva haaste on siis jo ensikertalaisuus. Toinen se, että eka Laurean koe oli sellainen, joka ei minulle sovellu lainkaan johtuen pikakoeosuudesta - jos se mittaa pätevästi soveltumista alalle tmv., niin ok, sitten en sovellu alalle. Ei minulla ole ainakaan mitään pakkomiellettä väittää, että sovellun alalle - asian varmaan tietävät parhaiten jotkut fiksummat, mutta siitä en tosin ole varma, voiko asia selvitä näissä testeissä ylipäänsä vuorenvarmasti, sillä esim. ammatinvalintapsykologia tavataan usein useampi kerta.

Laureassa jäi myös melkoisen avoimeksi hlökohtaisissa kysymyksissä, mihin pisteytys perustui hyvin täsmällisissäkin vastauksissa, koska eivät niitä perusteita halunneet juuri avata. Siispä tosiaan voi vain itsekseen pohtia, että mikähän meni mönkään ja miten esim. suuntautuneisuutta olisi vielä pitänyt hioa täsmällisemmäksi vastaukseksi. 

Tänä keväänä olin lukukokeessa eli Turussa. Koe oli mielestäni vaikeahko ja melkoisen ihmeellinen. Osa oli selviä, osa sellaisia, etten ymmärtänyt niitä edes kotona tarkistuslukemisen jälkeen, sillä kaikki vaihtoehdot olisivat voineet olla oikein. Jos saman kokeen lykkäisi nyt uudestaan eteeni, varmaan lähtisin miettimään vaihtoehtoja ihan yhtä perusteellisesti enkä tajuaisi edelleenkään kaikkia kohtia. En tiedä, onko vika omassa luonteessa, jos lukee kysymyksiä liiallisen (?) suurennuslasin kanssa tai ei oikein ymmärrä "mikä on eniten oikein" -tyylisiä kysymyksiä. Varmasti ulkolukemisella olisi voinut saada pari pistettä lisää, mutta toisaalta en olisi ehtinyt tehdä tätä. Olen hidas lukija ja koitin lukea asioita mahdollisimman paljon ajatuksella. 

No, menihän se kuitenkin aikas hyvin, mutta yksi piste enemmän olisi kaivattu. Mutta siis pointtina se, että kuka näistä tietää. Itse korotin omaa tulostani 16 pisteellä, kun vaihdoin oppilaitosta. Mietintämyssyssä on, pitäisikö vieläkin testata jotain uutta, jos haluaa vielä jonnekin yrittää. 

Perkeleen mukava seurata kun porukka ei päässy, kun itse pääsi 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Polkuopintojen rahoituksesta.. ei työkkäri tue ei, eikä sossu.

Tuli eilen käytyä ironisesti sosiaaliohjaajan kanssa keskustelemassa aiheesta ja voi pojat miten epäammattimainen sosiaaliohjaaja oli vastassa.

Antoi tärkeiatä asioista faktana väärää tietoa ja oli muutenkin nuoresta iästään huolimatta kovin ylimielinen ja epäempaattinen.

Jäin miettimään, että joo jos hänen laisensa on sopiva alalle, kun käynyt kuitenkin saman hakurumban läpi niin ymmärrän taas paremmin🙄🙄.

Niin ja pokkana kysyi "ei sua sitten lähihoitajan opinnot kiinnosta" meinasin revetä nauramaan😅

Yhtään ilkeilemättä, järkevä neuvo.

Jos haluan kätilöksi, miksi kiinnostaisi lähihoitajan opinnot? Aina tota lähihoitajaa tyrkytetään jokaiselle joka on hakemassa sotealalle, vaikka monet alat poikkeaa oikeasti tosi paljon tosta.

Kai sitä kannattaa lähihoitajan opintoihin lähteä, jos toinen vaihtoehto on vaikka työttömyys. Ja eihän ne lähäriopinnot estä hakemasta amk:hon? Jättää sitten vaan lähihoitajan koulutuksen kesken, jos pääsee sisään. Meinaan vaan, että voi kai sieltä perustutkinnosta kuitenkin tarttua mukaan jotain, mistä on hyötyä myöhemmin amk:n pääsykokeissa...

Hihhei Mä pääsin ekalla hakukerralla sisään ja pääsykokeet meni törkeän hyvin. Olen tyytyväinen. Sori vaan, mutta ne jotka hakee vuosi toisensa jälkeen, on oltava joku vika jossain. Muutoin pääsisi sisälle.

Meidän pääsykokeissa porukka valitti vaikeaa loogista päättelykykyä ja äikän osuutta. Ihmettelin, koska minusta ne olivat todella helppoja.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä vähän ristiriitaista se on, että porukka väittää osaavansa vaadittavat asiat ja soveltuvansa alalle eikä mitään neuvoja haluta, mutta loppujen lopuksi koulupaikka jää saamatta kerta toisensa jälkeen. Sanoohan sen järkikin, että jossain on vika, jos ei kerta toisensa jälkeen pääse sisään. Fiksut hakijat menisivät itseensä ja miettisivät, että missä on parantamisen varaa ensi kertaa varten. Tosin näillä palstoilla se on sitä, että kouluun päässeet ovat päässeet puhtaasti tuurilla ja huijaamalla sisään. Luulisi vähintäänkin parikymppisillä ihmisillä olla kykyä sietää vastoinkäymisiä, mutta sen sijaan syytetään muita omasta kohtalosta. Tietysti sekin, että jos joka kevät ja syksy toimii samalla tavalla koulupaikkaa saamatta, pitäisi jo hiljalleen valjeta, että jossain on parannettavaa. Saahan sitä väittää että sisällepäässeet ovat itsensä sinne huijanneet eivätkä ansaitse paikkaa, mutta sellainen ajattelutapa vaan on sopimatonta tämän ikäisille.

Siis miksi sinä kuvittelet että

a.) vaille koulupaikkaa jääneet EIVÄT menisi itseensä tai miettisi mistä sisäänpääsy jäi kiinni

b.) vaille koulupaikkaa jääneet ovat hakeneet monta vuotta putkeen samalla kaavalla pääsemättä sisään ja

c.) vaille koulupaikkaa jääneet syyttävät muita siitä etteivät päässeet sisään?

Väittäisin kyllä että SUURINOSA tietää suurinpiirtein missä meni vikaan,mitkä on ne omat heikot kohdat ja mihin pitää panostaa ensi haussa. Moni myös soittaa ja kysyy tarkemmat tiedot eri koeosioista,jos se on epäselvää.

Se on aivan selvää,että kun hakijoita on valtavasti ja sisään pääsee pieni määrä,rannalle jää hyviä hakijoita ja moni hakee useamman kerran. Sisään pääsemättömyyteen voi riittää vaikka muutoma huolimattomuusvirhe ja jännittäminen haastattelutilanteessa,ei se sen kummempaa ole. Kaikkia hyviä hakijoita ei voida ottaa sisään,joten jollain ero on tehtävä hakijoiden välille. Hyvä miettiä tietysti mistä omat pisteet koostui,mutta ei se kouluunpääsemättömyys sitä tarkoita että hakija mokasi isosti. Tälläisen viban kirjoituksestasi aistii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Polkuopintojen rahoituksesta.. ei työkkäri tue ei, eikä sossu.

Tuli eilen käytyä ironisesti sosiaaliohjaajan kanssa keskustelemassa aiheesta ja voi pojat miten epäammattimainen sosiaaliohjaaja oli vastassa.

Antoi tärkeiatä asioista faktana väärää tietoa ja oli muutenkin nuoresta iästään huolimatta kovin ylimielinen ja epäempaattinen.

Jäin miettimään, että joo jos hänen laisensa on sopiva alalle, kun käynyt kuitenkin saman hakurumban läpi niin ymmärrän taas paremmin🙄🙄.

Niin ja pokkana kysyi "ei sua sitten lähihoitajan opinnot kiinnosta" meinasin revetä nauramaan😅

Yhtään ilkeilemättä, järkevä neuvo.

Jos haluan kätilöksi, miksi kiinnostaisi lähihoitajan opinnot? Aina tota lähihoitajaa tyrkytetään jokaiselle joka on hakemassa sotealalle, vaikka monet alat poikkeaa oikeasti tosi paljon tosta.

Kai sitä kannattaa lähihoitajan opintoihin lähteä, jos toinen vaihtoehto on vaikka työttömyys. Ja eihän ne lähäriopinnot estä hakemasta amk:hon? Jättää sitten vaan lähihoitajan koulutuksen kesken, jos pääsee sisään. Meinaan vaan, että voi kai sieltä perustutkinnosta kuitenkin tarttua mukaan jotain, mistä on hyötyä myöhemmin amk:n pääsykokeissa...

Niin ja siis vaikka ei hakiskaan muualle, niin kuten aiemminkin tuli todettua, niin hyvähän sen työntekijän on jotain muutakin kartottaa eikä vain olla, että "aha, no ens kerralla sit taas yrität".

Vierailija kirjoitti:

Hihhei Mä pääsin ekalla hakukerralla sisään ja pääsykokeet meni törkeän hyvin. Olen tyytyväinen. Sori vaan, mutta ne jotka hakee vuosi toisensa jälkeen, on oltava joku vika jossain. Muutoin pääsisi sisälle.

Meidän pääsykokeissa porukka valitti vaikeaa loogista päättelykykyä ja äikän osuutta. Ihmettelin, koska minusta ne olivat todella helppoja.

Missä teit kokeen ja minkälaisilla perusteilla sait pisteet?

Muut kommentit jätettäköön omaan arvoonsa. Asiat harvemmin ovat niin yksioikoisia. 

Vierailija kirjoitti:

Melkoista besserwisseröintiä täällä kyllä. Onkohan joillakin kihahtanut vähän hattuun?

Sille, joka kehotti nyt jo lukemaan: eiköhän suurin osa odottele ennakkomatskua. Luulisin, että ylipäänsä siinä tulee niitä ongelmia, jos tulee. 

Toki nyt voisi lukea vaikkapa mitä tahansa vuorovaikutusopuksia, mutta toisaalta ehkä järkevämpää edetä askel askeleelta. Ja muutenkin, mikä menee jo överiksi ja näyttää päälleliimatulta?

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä vähän ristiriitaista se on, että porukka väittää osaavansa vaadittavat asiat ja soveltuvansa alalle eikä mitään neuvoja haluta, mutta loppujen lopuksi koulupaikka jää saamatta kerta toisensa jälkeen. Sanoohan sen järkikin, että jossain on vika, jos ei kerta toisensa jälkeen pääse sisään. Fiksut hakijat menisivät itseensä ja miettisivät, että missä on parantamisen varaa ensi kertaa varten.

Olen hakenut kaksi kertaa ei-ensikertalaisena. Yksi vahva haaste on siis jo ensikertalaisuus. Toinen se, että eka Laurean koe oli sellainen, joka ei minulle sovellu lainkaan johtuen pikakoeosuudesta - jos se mittaa pätevästi soveltumista alalle tmv., niin ok, sitten en sovellu alalle. Ei minulla ole ainakaan mitään pakkomiellettä väittää, että sovellun alalle - asian varmaan tietävät parhaiten jotkut fiksummat, mutta siitä en tosin ole varma, voiko asia selvitä näissä testeissä ylipäänsä vuorenvarmasti, sillä esim. ammatinvalintapsykologia tavataan usein useampi kerta.

Laureassa jäi myös melkoisen avoimeksi hlökohtaisissa kysymyksissä, mihin pisteytys perustui hyvin täsmällisissäkin vastauksissa, koska eivät niitä perusteita halunneet juuri avata. Siispä tosiaan voi vain itsekseen pohtia, että mikähän meni mönkään ja miten esim. suuntautuneisuutta olisi vielä pitänyt hioa täsmällisemmäksi vastaukseksi. 

Tänä keväänä olin lukukokeessa eli Turussa. Koe oli mielestäni vaikeahko ja melkoisen ihmeellinen. Osa oli selviä, osa sellaisia, etten ymmärtänyt niitä edes kotona tarkistuslukemisen jälkeen, sillä kaikki vaihtoehdot olisivat voineet olla oikein. Jos saman kokeen lykkäisi nyt uudestaan eteeni, varmaan lähtisin miettimään vaihtoehtoja ihan yhtä perusteellisesti enkä tajuaisi edelleenkään kaikkia kohtia. En tiedä, onko vika omassa luonteessa, jos lukee kysymyksiä liiallisen (?) suurennuslasin kanssa tai ei oikein ymmärrä "mikä on eniten oikein" -tyylisiä kysymyksiä. Varmasti ulkolukemisella olisi voinut saada pari pistettä lisää, mutta toisaalta en olisi ehtinyt tehdä tätä. Olen hidas lukija ja koitin lukea asioita mahdollisimman paljon ajatuksella. 

No, menihän se kuitenkin aikas hyvin, mutta yksi piste enemmän olisi kaivattu. Mutta siis pointtina se, että kuka näistä tietää. Itse korotin omaa tulostani 16 pisteellä, kun vaihdoin oppilaitosta. Mietintämyssyssä on, pitäisikö vieläkin testata jotain uutta, jos haluaa vielä jonnekin yrittää. 

Jäit pisteen päähän alimmasta sisäänpääsyyn riittävästä määrästä, mutta kauas parhaiten suoriutuneista. Itsepetosta tuommoinen "yksi piste on tuuripeliä", jotkut hakijat pääsivät kirkkaasti sisään. Tähtää siihen, että ensi kerralla ei jää jossiteltavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoista besserwisseröintiä täällä kyllä. Onkohan joillakin kihahtanut vähän hattuun?

Sille, joka kehotti nyt jo lukemaan: eiköhän suurin osa odottele ennakkomatskua. Luulisin, että ylipäänsä siinä tulee niitä ongelmia, jos tulee. 

Toki nyt voisi lukea vaikkapa mitä tahansa vuorovaikutusopuksia, mutta toisaalta ehkä järkevämpää edetä askel askeleelta. Ja muutenkin, mikä menee jo överiksi ja näyttää päälleliimatulta?

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä vähän ristiriitaista se on, että porukka väittää osaavansa vaadittavat asiat ja soveltuvansa alalle eikä mitään neuvoja haluta, mutta loppujen lopuksi koulupaikka jää saamatta kerta toisensa jälkeen. Sanoohan sen järkikin, että jossain on vika, jos ei kerta toisensa jälkeen pääse sisään. Fiksut hakijat menisivät itseensä ja miettisivät, että missä on parantamisen varaa ensi kertaa varten.

Olen hakenut kaksi kertaa ei-ensikertalaisena. Yksi vahva haaste on siis jo ensikertalaisuus. Toinen se, että eka Laurean koe oli sellainen, joka ei minulle sovellu lainkaan johtuen pikakoeosuudesta - jos se mittaa pätevästi soveltumista alalle tmv., niin ok, sitten en sovellu alalle. Ei minulla ole ainakaan mitään pakkomiellettä väittää, että sovellun alalle - asian varmaan tietävät parhaiten jotkut fiksummat, mutta siitä en tosin ole varma, voiko asia selvitä näissä testeissä ylipäänsä vuorenvarmasti, sillä esim. ammatinvalintapsykologia tavataan usein useampi kerta.

Laureassa jäi myös melkoisen avoimeksi hlökohtaisissa kysymyksissä, mihin pisteytys perustui hyvin täsmällisissäkin vastauksissa, koska eivät niitä perusteita halunneet juuri avata. Siispä tosiaan voi vain itsekseen pohtia, että mikähän meni mönkään ja miten esim. suuntautuneisuutta olisi vielä pitänyt hioa täsmällisemmäksi vastaukseksi. 

Tänä keväänä olin lukukokeessa eli Turussa. Koe oli mielestäni vaikeahko ja melkoisen ihmeellinen. Osa oli selviä, osa sellaisia, etten ymmärtänyt niitä edes kotona tarkistuslukemisen jälkeen, sillä kaikki vaihtoehdot olisivat voineet olla oikein. Jos saman kokeen lykkäisi nyt uudestaan eteeni, varmaan lähtisin miettimään vaihtoehtoja ihan yhtä perusteellisesti enkä tajuaisi edelleenkään kaikkia kohtia. En tiedä, onko vika omassa luonteessa, jos lukee kysymyksiä liiallisen (?) suurennuslasin kanssa tai ei oikein ymmärrä "mikä on eniten oikein" -tyylisiä kysymyksiä. Varmasti ulkolukemisella olisi voinut saada pari pistettä lisää, mutta toisaalta en olisi ehtinyt tehdä tätä. Olen hidas lukija ja koitin lukea asioita mahdollisimman paljon ajatuksella. 

No, menihän se kuitenkin aikas hyvin, mutta yksi piste enemmän olisi kaivattu. Mutta siis pointtina se, että kuka näistä tietää. Itse korotin omaa tulostani 16 pisteellä, kun vaihdoin oppilaitosta. Mietintämyssyssä on, pitäisikö vieläkin testata jotain uutta, jos haluaa vielä jonnekin yrittää. 

Jäit pisteen päähän alimmasta sisäänpääsyyn riittävästä määrästä, mutta kauas parhaiten suoriutuneista. Itsepetosta tuommoinen "yksi piste on tuuripeliä", jotkut hakijat pääsivät kirkkaasti sisään. Tähtää siihen, että ensi kerralla ei jää jossiteltavaa

Mua huolettaa että hoito-tai sosiaalialalle pääsee kokeista huolimatta tälläisiä ihmisiä. Pitäisikö sun purkaa tuota vit*tustasi johonkin vähän kehittävämpään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoista besserwisseröintiä täällä kyllä. Onkohan joillakin kihahtanut vähän hattuun?

Sille, joka kehotti nyt jo lukemaan: eiköhän suurin osa odottele ennakkomatskua. Luulisin, että ylipäänsä siinä tulee niitä ongelmia, jos tulee. 

Toki nyt voisi lukea vaikkapa mitä tahansa vuorovaikutusopuksia, mutta toisaalta ehkä järkevämpää edetä askel askeleelta. Ja muutenkin, mikä menee jo överiksi ja näyttää päälleliimatulta?

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä vähän ristiriitaista se on, että porukka väittää osaavansa vaadittavat asiat ja soveltuvansa alalle eikä mitään neuvoja haluta, mutta loppujen lopuksi koulupaikka jää saamatta kerta toisensa jälkeen. Sanoohan sen järkikin, että jossain on vika, jos ei kerta toisensa jälkeen pääse sisään. Fiksut hakijat menisivät itseensä ja miettisivät, että missä on parantamisen varaa ensi kertaa varten.

Olen hakenut kaksi kertaa ei-ensikertalaisena. Yksi vahva haaste on siis jo ensikertalaisuus. Toinen se, että eka Laurean koe oli sellainen, joka ei minulle sovellu lainkaan johtuen pikakoeosuudesta - jos se mittaa pätevästi soveltumista alalle tmv., niin ok, sitten en sovellu alalle. Ei minulla ole ainakaan mitään pakkomiellettä väittää, että sovellun alalle - asian varmaan tietävät parhaiten jotkut fiksummat, mutta siitä en tosin ole varma, voiko asia selvitä näissä testeissä ylipäänsä vuorenvarmasti, sillä esim. ammatinvalintapsykologia tavataan usein useampi kerta.

Laureassa jäi myös melkoisen avoimeksi hlökohtaisissa kysymyksissä, mihin pisteytys perustui hyvin täsmällisissäkin vastauksissa, koska eivät niitä perusteita halunneet juuri avata. Siispä tosiaan voi vain itsekseen pohtia, että mikähän meni mönkään ja miten esim. suuntautuneisuutta olisi vielä pitänyt hioa täsmällisemmäksi vastaukseksi. 

Tänä keväänä olin lukukokeessa eli Turussa. Koe oli mielestäni vaikeahko ja melkoisen ihmeellinen. Osa oli selviä, osa sellaisia, etten ymmärtänyt niitä edes kotona tarkistuslukemisen jälkeen, sillä kaikki vaihtoehdot olisivat voineet olla oikein. Jos saman kokeen lykkäisi nyt uudestaan eteeni, varmaan lähtisin miettimään vaihtoehtoja ihan yhtä perusteellisesti enkä tajuaisi edelleenkään kaikkia kohtia. En tiedä, onko vika omassa luonteessa, jos lukee kysymyksiä liiallisen (?) suurennuslasin kanssa tai ei oikein ymmärrä "mikä on eniten oikein" -tyylisiä kysymyksiä. Varmasti ulkolukemisella olisi voinut saada pari pistettä lisää, mutta toisaalta en olisi ehtinyt tehdä tätä. Olen hidas lukija ja koitin lukea asioita mahdollisimman paljon ajatuksella. 

No, menihän se kuitenkin aikas hyvin, mutta yksi piste enemmän olisi kaivattu. Mutta siis pointtina se, että kuka näistä tietää. Itse korotin omaa tulostani 16 pisteellä, kun vaihdoin oppilaitosta. Mietintämyssyssä on, pitäisikö vieläkin testata jotain uutta, jos haluaa vielä jonnekin yrittää. 

Jäit pisteen päähän alimmasta sisäänpääsyyn riittävästä määrästä, mutta kauas parhaiten suoriutuneista. Itsepetosta tuommoinen "yksi piste on tuuripeliä", jotkut hakijat pääsivät kirkkaasti sisään. Tähtää siihen, että ensi kerralla ei jää jossiteltavaa

Mua huolettaa että hoito-tai sosiaalialalle pääsee kokeista huolimatta tälläisiä ihmisiä. Pitäisikö sun purkaa tuota vit*tustasi johonkin vähän kehittävämpään?

Tuo on vaan realismia, pisteitä oli paljon enemmän jaossa. Eikä minua vi*uta. Ja hoitohenkilökunnan/ sosiaalityöntekijöiden toivoisi olevan rationaalisia, sen sijaan että menevän tunteiden mukana.