Lue keskustelun säännöt.
Tällä hetkellä maaninen bipolaari vastaa kysymyksiin
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt tosikko, mutta sanon silti. Tiedän, että mania saattaa tuntua päällä ollessaan hyvältä, mutta olo saattaa muuttua nopeastikin kammottavaksi ja todellisuudentaju saattaa kadota. Ei ole kivaa löytää itseään suljetulta osastolta. Puhumattakaan tilan mahdollisesta satuttavuudesta läheisiä kohtaan, on hirveää tuottaa tuskaa rakkaimmilleen. Ja maniasta seuraava masennus voi johtaa kuolemaan. Teet itsellesi ja muille palveluksen, jos olet vastuullinen ja hakeudut hoitoon ja lääkitset itsesi taas oireettomaksi. Eihän mitään kovin raskasta lääkitystä tarvitse välttämättä kokoaikaisesti kauaa käyttää, ylläpitolääkitys voi olla kevyempi. Nykyään on monia vaihtoehtoja. Yritän tällä kirjoituksellani rohkaista sinua ja antaa vertaistukea. Minulla on myös kaksisuuntainen, masennuspainotteisena. Muutamat ihanat? maniat koettuna mutta sitten tuli se ihanasta helvettiin johtanut, ja siitä opin, etten enää leiki
a) työkyvylläni b) avioliitollani c) turvallisuudellani d) hengelläni.
Onneksi kaikki on nyt hyvin, lievää masennusta lukuunottamatta oireita ei ole ollut neljään vuoteen, kiitos hyvän lääkityksen, hyvien elämäntapojen, läheisten tuen, hoitoverkoston ja oman varovaisuuden. Tämä on sairaus siinä missä muutkin, ja vaikka monilla luovilla tyypeillä tätä esiintyykin, en näe syytä romantisoida/glorifioida maniaa. Kaikella ystävyydellä.
Sinulle kaikkea hyvää toivotan, ja voimia myös.Mistä näitä asiantuntijoita taas oikein sikiää. Kiva kun luulette tietävänne voinnistani minua enemmän. Se että sinulla on psykoositaipumus ei tee minusta psykoottista.
T. Ap joka ei koskaan ole ollut psykoosissa.
Ehkä sinä et halua toipua bipolaaristasi, mutta meitä, jotka olemme toipuneet tai toipumassa vaikeista ja syvistä psyykenvaurioista, on paljon. Joitain muita tämän ketjun lukijoita saattaa kiinnostaa toipumiskokemukset, joten tässä seuraava: Päivi Rissanen, joka toipui dissosiatiivisestä identiteettihäiriöstä, joka oltiin diagnosoitu skitsofreniaksi:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/paivi_rissanen_viet…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt tosikko, mutta sanon silti. Tiedän, että mania saattaa tuntua päällä ollessaan hyvältä, mutta olo saattaa muuttua nopeastikin kammottavaksi ja todellisuudentaju saattaa kadota. Ei ole kivaa löytää itseään suljetulta osastolta. Puhumattakaan tilan mahdollisesta satuttavuudesta läheisiä kohtaan, on hirveää tuottaa tuskaa rakkaimmilleen. Ja maniasta seuraava masennus voi johtaa kuolemaan. Teet itsellesi ja muille palveluksen, jos olet vastuullinen ja hakeudut hoitoon ja lääkitset itsesi taas oireettomaksi. Eihän mitään kovin raskasta lääkitystä tarvitse välttämättä kokoaikaisesti kauaa käyttää, ylläpitolääkitys voi olla kevyempi. Nykyään on monia vaihtoehtoja. Yritän tällä kirjoituksellani rohkaista sinua ja antaa vertaistukea. Minulla on myös kaksisuuntainen, masennuspainotteisena. Muutamat ihanat? maniat koettuna mutta sitten tuli se ihanasta helvettiin johtanut, ja siitä opin, etten enää leiki
a) työkyvylläni b) avioliitollani c) turvallisuudellani d) hengelläni.
Onneksi kaikki on nyt hyvin, lievää masennusta lukuunottamatta oireita ei ole ollut neljään vuoteen, kiitos hyvän lääkityksen, hyvien elämäntapojen, läheisten tuen, hoitoverkoston ja oman varovaisuuden. Tämä on sairaus siinä missä muutkin, ja vaikka monilla luovilla tyypeillä tätä esiintyykin, en näe syytä romantisoida/glorifioida maniaa. Kaikella ystävyydellä.
Sinulle kaikkea hyvää toivotan, ja voimia myös.Mistä näitä asiantuntijoita taas oikein sikiää. Kiva kun luulette tietävänne voinnistani minua enemmän. Se että sinulla on psykoositaipumus ei tee minusta psykoottista.
T. Ap joka ei koskaan ole ollut psykoosissa.
Okei, no se ei silti tarkoita etteikö mania voisi edetä psykoosiasteelle. Varsinkaan jos sinulla on ykköstyyppi ja varsinaisia manioita hypomanioiden sijaan. Tarkoitukseni ei ole maalata piruja seinille, vaan kehottaa varovaisuuteen. En tahtoisi kuulostaa holhoavalta, mutta koen olevani tämän sairauden ns. vanha kokemusasiantuntija, ja oman kokemukseni perusteella tämä sairaus noudattaa tiettyä kaavaa, ja varsinkin ykköstyyppi on arvaamaton ja vakavasti otettava manioiden suhteen. Se, että vaikutat mielestäni suhtautuvan manioihin kevyesti, on huolestuttavaa :/
Saatan tietysti olla väärässä suhtautumisesi suhteen, ja mikäli näin on, pyydän anteeksi.
Hullupuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö että blue blocker -lasit (sinivalolasit) voivat auttaa maniaan? Luin juuri tästä mielenkiintoisia tutkimuksia.
En tiennyt. Kerro lisää. 😊
Tutkimuksissa on aika pieni osallistujamäärä mutta tulokset ovat lupaavia. Osallistujat ovat siis käyttäneet sellaisia oransseja laseja, jotka blokkaavat sinistä valoa (joka säätelee vuorokausirytmiä). Maniavaihe on lyhentynyt/lieventynyt tai jopa kadonnut kokonaan. Sama vaikutus olisi, jos osallistujat olisivat n. 14 tuntia putkeen täysin pimeässä, mutta käytännön syistä tämä olisi vaikeaa.
En ehdi nyt kirjoittaa kovin tarkkaan, mutta jos englanti sujuu, voit lukea tutkimuksesta esim. täältä:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5089565Epäilen itselläni tyypin 2 bipoa. Murrosiästä lähtien on ollut ongelmia mielialojen kanssa. Löysin mielenkiintoisen sivuston, jossa on tosi paljon tietoa biposta (bipolar spectrum). Tunnistin itseni kun luin sitä. Kiinnostava juttu oli myös, että kilpirauhasongelmat ovat yhteydessä bipolaarisuuteen.
http://psycheducation.org/diagnosis/the-bipolar-spectrum-diagnostic-sca…
Kiitos. Voisit hyötyä Lamictalista, mikä on epilepsialääke. Ap
Olen samaa mieltä Ap:n kanssa että psykoterapia ei todellakaan ole mikään ihmekeino bipolaarisuuteen. Se on käsittääkseni aika vahvasti periytyvää, eli siis taipumus bipolaarisuuteen on geneettistä, ei tarvita välttämättä mitään traumaa taustalle. Vähän kuin joissain suvuissa on taipumusta sairastua syöpään, vaikka elämäntavat olisivat hyvät, ei tupakoi jne.
Hullupuu kirjoitti:
Olen samaa mieltä Ap:n kanssa että psykoterapia ei todellakaan ole mikään ihmekeino bipolaarisuuteen. Se on käsittääkseni aika vahvasti periytyvää, eli siis taipumus bipolaarisuuteen on geneettistä, ei tarvita välttämättä mitään traumaa taustalle. Vähän kuin joissain suvuissa on taipumusta sairastua syöpään, vaikka elämäntavat olisivat hyvät, ei tupakoi jne.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hullupuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö että blue blocker -lasit (sinivalolasit) voivat auttaa maniaan? Luin juuri tästä mielenkiintoisia tutkimuksia.
En tiennyt. Kerro lisää. 😊
Tutkimuksissa on aika pieni osallistujamäärä mutta tulokset ovat lupaavia. Osallistujat ovat siis käyttäneet sellaisia oransseja laseja, jotka blokkaavat sinistä valoa (joka säätelee vuorokausirytmiä). Maniavaihe on lyhentynyt/lieventynyt tai jopa kadonnut kokonaan. Sama vaikutus olisi, jos osallistujat olisivat n. 14 tuntia putkeen täysin pimeässä, mutta käytännön syistä tämä olisi vaikeaa.
En ehdi nyt kirjoittaa kovin tarkkaan, mutta jos englanti sujuu, voit lukea tutkimuksesta esim. täältä:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5089565Epäilen itselläni tyypin 2 bipoa. Murrosiästä lähtien on ollut ongelmia mielialojen kanssa. Löysin mielenkiintoisen sivuston, jossa on tosi paljon tietoa biposta (bipolar spectrum). Tunnistin itseni kun luin sitä. Kiinnostava juttu oli myös, että kilpirauhasongelmat ovat yhteydessä bipolaarisuuteen.
http://psycheducation.org/diagnosis/the-bipolar-spectrum-diagnostic-sca…
Kiitos. Voisit hyötyä Lamictalista, mikä on epilepsialääke. Ap
Kiitos vinkistä, pitää perehtyä asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetko olevasi narsisti maniavaiheessa? Entä muulloin? Ovatko kaikki muut ihmiset mielestäsi luotu vain ja ainoastaan palvelijoiksesi? Tuhoatko manian iskiessä päälle tarkoituksellisesti sinulle pettymyksen aiheuttaneiden läheistesi elämää esim. laatimalla näistä perättömiä rikosilmoituksia jatkuvalla syötöllä tai ottamalla yhteyttä näiden työnantajiin, joille voit sepustaa oman kantasi ja valistuneen näkemykseksi mieleisestäsi asioiden tilasta? Kirjoitatko paikallisiin lehtiin yleisöosastolle halventavia kirjoituksia läheisistäsi manian iskiessä? Oletko suunnittellut läheistesi, lapsesi tai lemmikkisi murhaa kostaaksesi jonkun kohdallesi osuneen vastoinkäymisen? Vainoatko entisiä kumppaneitasi tai entisiä ystäviäsi edellä kuvatulla tavalla esiintyessäsi samaan aikaan näiden viattomana uhrina? Alkaako etunimesi L-kirjaimella?
En ja Itseasiassa mua järkyttää toi leimaamisen määrä, mitä harjoitatte "kysymysten varjolla"Ap
Siinä tapauksessa pyydän sinulta anteeksi. Kuvailin edellä entistä tuttuani, jolla bipon lisäksi on todettu narsistisen klusterin pers.häiriö ja ongelmakäytöstä riittää vaikka muille jakaa. Hän on tehnyt valheillaan omansa lisäksi liian monen ihmisen elämästä vaikeaa ja uhriutuu mielellään haukkuen ex-ystäviään myös tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä kirjoitti:
Hullupuu kirjoitti:
Olen samaa mieltä Ap:n kanssa että psykoterapia ei todellakaan ole mikään ihmekeino bipolaarisuuteen. Se on käsittääkseni aika vahvasti periytyvää, eli siis taipumus bipolaarisuuteen on geneettistä, ei tarvita välttämättä mitään traumaa taustalle. Vähän kuin joissain suvuissa on taipumusta sairastua syöpään, vaikka elämäntavat olisivat hyvät, ei tupakoi jne.
Tämä!
Kävelette onnenne ohi: hyvää matkaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt tosikko, mutta sanon silti. Tiedän, että mania saattaa tuntua päällä ollessaan hyvältä, mutta olo saattaa muuttua nopeastikin kammottavaksi ja todellisuudentaju saattaa kadota. Ei ole kivaa löytää itseään suljetulta osastolta. Puhumattakaan tilan mahdollisesta satuttavuudesta läheisiä kohtaan, on hirveää tuottaa tuskaa rakkaimmilleen. Ja maniasta seuraava masennus voi johtaa kuolemaan. Teet itsellesi ja muille palveluksen, jos olet vastuullinen ja hakeudut hoitoon ja lääkitset itsesi taas oireettomaksi. Eihän mitään kovin raskasta lääkitystä tarvitse välttämättä kokoaikaisesti kauaa käyttää, ylläpitolääkitys voi olla kevyempi. Nykyään on monia vaihtoehtoja. Yritän tällä kirjoituksellani rohkaista sinua ja antaa vertaistukea. Minulla on myös kaksisuuntainen, masennuspainotteisena. Muutamat ihanat? maniat koettuna mutta sitten tuli se ihanasta helvettiin johtanut, ja siitä opin, etten enää leiki
a) työkyvylläni b) avioliitollani c) turvallisuudellani d) hengelläni.
Onneksi kaikki on nyt hyvin, lievää masennusta lukuunottamatta oireita ei ole ollut neljään vuoteen, kiitos hyvän lääkityksen, hyvien elämäntapojen, läheisten tuen, hoitoverkoston ja oman varovaisuuden. Tämä on sairaus siinä missä muutkin, ja vaikka monilla luovilla tyypeillä tätä esiintyykin, en näe syytä romantisoida/glorifioida maniaa. Kaikella ystävyydellä.
Sinulle kaikkea hyvää toivotan, ja voimia myös.Mistä näitä asiantuntijoita taas oikein sikiää. Kiva kun luulette tietävänne voinnistani minua enemmän. Se että sinulla on psykoositaipumus ei tee minusta psykoottista.
T. Ap joka ei koskaan ole ollut psykoosissa.
Okei, no se ei silti tarkoita etteikö mania voisi edetä psykoosiasteelle. Varsinkaan jos sinulla on ykköstyyppi ja varsinaisia manioita hypomanioiden sijaan. Tarkoitukseni ei ole maalata piruja seinille, vaan kehottaa varovaisuuteen. En tahtoisi kuulostaa holhoavalta, mutta koen olevani tämän sairauden ns. vanha kokemusasiantuntija, ja oman kokemukseni perusteella tämä sairaus noudattaa tiettyä kaavaa, ja varsinkin ykköstyyppi on arvaamaton ja vakavasti otettava manioiden suhteen. Se, että vaikutat mielestäni suhtautuvan manioihin kevyesti, on huolestuttavaa :/
Saatan tietysti olla väärässä suhtautumisesi suhteen, ja mikäli näin on, pyydän anteeksi.
Suhtaudun vakavasti.
Ja siksi nyt sanon öitä. Kiitos kaikille asiallisesti kommentoineille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaavatko muut, esim läheiset ja työkaverit, että olet maniassa? Huomauttellaanko sinulle asiasta? Vai pyritkö ja pystytkö peittämään manian muilta?
Vierailija kirjoitti:
Koetko olevasi narsisti maniavaiheessa? Entä muulloin? Ovatko kaikki muut ihmiset mielestäsi luotu vain ja ainoastaan palvelijoiksesi? Tuhoatko manian iskiessä päälle tarkoituksellisesti sinulle pettymyksen aiheuttaneiden läheistesi elämää esim. laatimalla näistä perättömiä rikosilmoituksia jatkuvalla syötöllä tai ottamalla yhteyttä näiden työnantajiin, joille voit sepustaa oman kantasi ja valistuneen näkemykseksi mieleisestäsi asioiden tilasta? Kirjoitatko paikallisiin lehtiin yleisöosastolle halventavia kirjoituksia läheisistäsi manian iskiessä? Oletko suunnittellut läheistesi, lapsesi tai lemmikkisi murhaa kostaaksesi jonkun kohdallesi osuneen vastoinkäymisen? Vainoatko entisiä kumppaneitasi tai entisiä ystäviäsi edellä kuvatulla tavalla esiintyessäsi samaan aikaan näiden viattomana uhrina? Alkaako etunimesi L-kirjaimella?
Olipa pysäyttävä viesti. Mun elämääni yritti tulla ihminen joka paljastui yllämainitun kaltaiseksi. Kun tutustuimme, hänellä oli meneillään depressiovaihe. Myöhemmin tilanne kääntyi päälaelleen. Hänelläkin mania näyttäytyy aggressiona ja haluna tuhota muita ihmisiä. En tiedä onko hän laukaissut itse sairautensa käyttämällä nopeita huumeita nuorempana. Entinen tyttöystävä oli pelastanut itsensä katoamalla tyystin. Aiemmin ihmettelin miksi nainen oli katkaissut välit miehen koko kaveriporukkaan. Mies on onnistunut saamaan heidät uskomaan, että hänen kaikki ongelmansa olivat naisen syytä.
Minua hän yritti hallita vihjailemalla itsemurhasta, koska minulla on menneisyydestä kumpuavia syyllisyyden kokemuksia kun en auttanut ja joku tappoi itsensä. Löysi siis keinon hallita.
Yleinen käsitys on ettei ketään saa hoitoon väkisin, mutta jos ihminen piinaa toisia viesteillä joissa on jatkuvasti esillä itsemurhan mahdollisuus, viestit kannattaa ottaa talteen ja toimittaa ne psykiatrian akuuttiryhmälle, joka voi käydä tekemässä hänen luonaan hoidontarpeen arvioinnin ja jos itsetuhoisuutta todetaan, pakkohoidon kriteeri on täytetty. Viestit ovat käypä todiste näissä tapauksissa, joilla tilanteeseen voidaan puuttua. Sama koskee pitkälle vietyjä väkivaltaisia fantasioita joissa ihminen tuhoaa häntä loukanneet tai hänet hylänneet. Jos kriteeri pakkohoidosta ei täyty, ainakin uhkailijan valta on kyseenalaistettu konkreettisesti.
Anteeksi ap kun käytän näin ketjuasi, ei liity sinuun mitenkään, oli vain pakko tarttua tähän lainaamaani viestiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaavatko muut, esim läheiset ja työkaverit, että olet maniassa? Huomauttellaanko sinulle asiasta? Vai pyritkö ja pystytkö peittämään manian muilta?
Kyllä ja ei. Välttelen ihmisiä niin paljon kuin mahdollista, etten joutuisi myöhemmin häpeämään. Toisaalta... miksi minun pitäisi peittää mitään? Tuntemattomat pitävät minua vaikuttavana ja saavat yleensä hyvän vaikutelman. Se hävettää kun totuus on hidas introvertti, joka ei jaksa ollenkaan kommunikoida, kunnes mennään taas.
Hullupuu kirjoitti:
Olen samaa mieltä Ap:n kanssa että psykoterapia ei todellakaan ole mikään ihmekeino bipolaarisuuteen. Se on käsittääkseni aika vahvasti periytyvää, eli siis taipumus bipolaarisuuteen on geneettistä, ei tarvita välttämättä mitään traumaa taustalle. Vähän kuin joissain suvuissa on taipumusta sairastua syöpään, vaikka elämäntavat olisivat hyvät, ei tupakoi jne.
Musta ihmiset unohtaa liian helposti, että myös aikuisuus voi olla hyvin traumaattinen. Oikeastaan kuka vaan voi saada tän, missä iässä vaan, jos tulee joku iso kriisi... itse olen sairastunut varhain. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt tosikko, mutta sanon silti. Tiedän, että mania saattaa tuntua päällä ollessaan hyvältä, mutta olo saattaa muuttua nopeastikin kammottavaksi ja todellisuudentaju saattaa kadota. Ei ole kivaa löytää itseään suljetulta osastolta. Puhumattakaan tilan mahdollisesta satuttavuudesta läheisiä kohtaan, on hirveää tuottaa tuskaa rakkaimmilleen. Ja maniasta seuraava masennus voi johtaa kuolemaan. Teet itsellesi ja muille palveluksen, jos olet vastuullinen ja hakeudut hoitoon ja lääkitset itsesi taas oireettomaksi. Eihän mitään kovin raskasta lääkitystä tarvitse välttämättä kokoaikaisesti kauaa käyttää, ylläpitolääkitys voi olla kevyempi. Nykyään on monia vaihtoehtoja. Yritän tällä kirjoituksellani rohkaista sinua ja antaa vertaistukea. Minulla on myös kaksisuuntainen, masennuspainotteisena. Muutamat ihanat? maniat koettuna mutta sitten tuli se ihanasta helvettiin johtanut, ja siitä opin, etten enää leiki
a) työkyvylläni b) avioliitollani c) turvallisuudellani d) hengelläni.
Onneksi kaikki on nyt hyvin, lievää masennusta lukuunottamatta oireita ei ole ollut neljään vuoteen, kiitos hyvän lääkityksen, hyvien elämäntapojen, läheisten tuen, hoitoverkoston ja oman varovaisuuden. Tämä on sairaus siinä missä muutkin, ja vaikka monilla luovilla tyypeillä tätä esiintyykin, en näe syytä romantisoida/glorifioida maniaa. Kaikella ystävyydellä.
Sinulle kaikkea hyvää toivotan, ja voimia myös.Mistä näitä asiantuntijoita taas oikein sikiää. Kiva kun luulette tietävänne voinnistani minua enemmän. Se että sinulla on psykoositaipumus ei tee minusta psykoottista.
T. Ap joka ei koskaan ole ollut psykoosissa.
Ehkä sinä et halua toipua bipolaaristasi, mutta meitä, jotka olemme toipuneet tai toipumassa vaikeista ja syvistä psyykenvaurioista, on paljon. Joitain muita tämän ketjun lukijoita saattaa kiinnostaa toipumiskokemukset, joten tässä seuraava: Päivi Rissanen, joka toipui dissosiatiivisestä identiteettihäiriöstä, joka oltiin diagnosoitu skitsofreniaksi:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/paivi_rissanen_viet…
Viimeisen kerran, persoonallisuushäiriöt ja bipolaari on täysin erilaiset sairaudet. On täysin ok keskittyä pelkkään elämän laatuun. Terapiauskovaiset ja lääkevastaiset tekee helposti vahavaa hallaa, jollekin joka oikeasti tarvitsisi lääkkeet. Tässäkin on taas pientä syyllistämisen makua...
Jollekin voi esim. kuvataiteen tekeminen, musiikki (soitto, konsertit), kirjoittaminen ja kirjallisuus tai ihan vaan kävely, jumppa tai uinti olla se riittävä terapia. Hyvä ja mielekäs elämä. Ap
Tässä vastaukseni uudestaan terapiauskovaisille:
Viimeisen kerran, persoonallisuushäiriöt ja bipolaari on täysin erilaiset sairaudet. On täysin ok keskittyä pelkkään elämän laatuun. Terapiauskovaiset ja lääkevastaiset tekee helposti vahavaa hallaa, jollekin joka oikeasti tarvitsisi lääkkeet. Tässäkin on taas pientä syyllistämisen makua...
Jollekin voi esim. kuvataiteen tekeminen, musiikki (soitto, konsertit), kirjoittaminen ja kirjallisuus tai ihan vaan kävely, jumppa tai uinti olla se riittävä terapia. Hyvä ja mielekäs elämä. Ap
Mania ja hypomania:
Intensiivinen ja katkeamaton ajattelu, pakonomainen impulssien ja ärsykkeiden seuraaminen, nopeus, luovuus, rohkeus, pelottomuus (jonka takana on pelot), uskaliaisuus, tuotteliaisuus, auttavaisuus. Tunteiden voimakkuus ja intensiivisyys. Tuotteliaisuus. Kohonnut riski erinäisiin typeryyksiin.
Jos voimakas euforia ja samanaikainen tuskaisuus sekä ärtyneisyys, lääkeannoksen nosto ja pakkonukkuminen, kunnes olo selkenee. Keulimisvaara jatkuu tämänkin jälkeen, mutta pahin on voitettu (1-3 päivässä).
Masennus: erityisesti vaikeudet suunnitella ja ennakoida, vaikeudet ylläpitää toimintoja ja seurata mielenkiinnon kohteita, vaikeudet kommunikoida (kun ei vaan jaksa), hidastunut ajattelutoiminta ja fysiikka, alakulo.
Tähän auttaa monet asiat. Erittäin hyviä keinoja lievittää tätä on lukuisia.
Kaiken luettelemani kanssa voi elää. Kunnon sekoilujaksoja on ollut vaan kaksi ja niiden välillä on kymmenen vuotta. En ole itsetuhoinen. En esim. koskaan yrittänyt itsaria. Molemmissa vaiheissa esiintyy voimakasta itseinhoa. Maniassa en tunne olevani maailman upein ja mahtavin vaan erilaiset asiat ja ilmiöt näyttäytyy minulle sellaisina. Tavallaan siis osaan ulkoistaa ne itsestäni, egoboostaus on erittäin haitallista ja aiheuttaa syvää itseinhoa ja masennusta.
Ap
Kyllä ja ei. Välttelen ihmisiä niin paljon kuin mahdollista, etten joutuisi myöhemmin häpeämään. Toisaalta... miksi minun pitäisi peittää mitään? Tuntemattomat pitävät minua vaikuttavana ja saavat yleensä hyvän vaikutelman. Se hävettää kun totuus on hidas introvertti, joka ei jaksa ollenkaan kommunikoida, kunnes mennään taas.[/quote]
Toiset haluaa sairautensa piilottaa kaikilta. Tuo voi kuitenkin olla sinulta harha käsitys, että tuntemattomat pitävät sinua vaikuttavana. Yksi perheen jäseneni oli bipolaari. Hänestä huomasi kun mania oli päällä, luuli olevansa nimenomaan vaikuttava, mutta yleensä olikin asioissa väärässä ja teki ihan ite itsestään tyhmän. Jos kuuntelija oli tyhmempi niin sellaselle uppos kaikki se typeryys mitä suolsi pihalle. Ihan säälistä ei monikaan ruvennu korjaamaan hänen virheitään ja sai tuudittautua luuloihinsa olevansa vaikuttava. Niin ja turhaa oli korjata, kun ei virheitään myöntänyt milloinkaan. Narsistilta et sinänsä vaikuta, mutta olet kyllä ylimielinen ja töykeä. Ei sinulta voi kysyä ihan mitä vain! Suurinta osaa olet vain halveksinut tässä ketjussa, joten en aio sinulta kysyä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja ei. Välttelen ihmisiä niin paljon kuin mahdollista, etten joutuisi myöhemmin häpeämään. Toisaalta... miksi minun pitäisi peittää mitään? Tuntemattomat pitävät minua vaikuttavana ja saavat yleensä hyvän vaikutelman. Se hävettää kun totuus on hidas introvertti, joka ei jaksa ollenkaan kommunikoida, kunnes mennään taas.
Toiset haluaa sairautensa piilottaa kaikilta. Tuo voi kuitenkin olla sinulta harha käsitys, että tuntemattomat pitävät sinua vaikuttavana. Yksi perheen jäseneni oli bipolaari. Hänestä huomasi kun mania oli päällä, luuli olevansa nimenomaan vaikuttava, mutta yleensä olikin asioissa väärässä ja teki ihan ite itsestään tyhmän. Jos kuuntelija oli tyhmempi niin sellaselle uppos kaikki se typeryys mitä suolsi pihalle. Ihan säälistä ei monikaan ruvennu korjaamaan hänen virheitään ja sai tuudittautua luuloihinsa olevansa vaikuttava. Niin ja turhaa oli korjata, kun ei virheitään myöntänyt milloinkaan. Narsistilta et sinänsä vaikuta, mutta olet kyllä ylimielinen ja töykeä. Ei sinulta voi kysyä ihan mitä vain! Suurinta osaa olet vain halveksinut tässä ketjussa, joten en aio sinulta kysyä mitään.
Vai niin. Pidä käsityksesi. Ap
Olen pyrkinyt vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, ellei joku kysymys ole mennyt ohi. Leimaavat kysymykset olen kuitannut nopeasti. Apologia ei lle lajini. Jos minua leimataan, en lähde selittämään tai puolustemaan, koska se on ajan haaskaamista. Tähän ketjuun on tullut asiattomia kommentteja. En itse pidä muita maalitaulunani, mutta en myöskään ole muiden maalitaulu. Yksinkertaista. Ehkä pidät sitä ylimielisyytenä tai töykeytenä. Moni joka pitää itseään terveenä, on huomattavasti moukkamaisempi kuin minä. Huolimatta diagnoosista ihminen voi elää arvojensa mukaista elämää.
Tunnustan tänään kiilanneeni mielestäni liian hitaasti liikkuneen ihmisen ohi kaupan ovesta. Tän livahtamisen voi tulkita myös kiireenä, koska oikeasti oli kiire. Jonain toisena päivänä olisin hillinnyt itseni paremmin. Sanoin mennessäni kyllä "sori", koska huomasin "mokan". Ei ollut iso synti. Siinä tämän päivän moukkamaisuuteni. Ap
Erittäin paljon. Siksi mua ärsyttää tähänkin ketjuun tulleet lääkevastaiset "valistajat". Täysin vastuutonta. Lääkkeet on kaiken a. ja o.
Ap