Tällä hetkellä maaninen bipolaari vastaa kysymyksiin

Tiesitkö että blue blocker -lasit (sinivalolasit) voivat auttaa maniaan? Luin juuri tästä mielenkiintoisia tutkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Millainen on tietoinen lapsi?

Mm. kyseenalaistava, havainnoiva, herkkä... Nyt oion ja tarkoituksella, et halua luentoa tietoisuudesta ja sen rakenteesta ja siihen liittyvästä nykytiedosta. Voisin sen antaa, mutta foorumi ei riitä siihen.

Onko sinulla narsistisia piirteitä? Poikaystäväni salasi bipon vuosia, ja ilmeisesti maniavaiheen aikana syytti minua aivan kaikesta. Se narsistisesti käyttäytyvä kusipää oli aivan karmea, mutta kun olantsapiini aloitettiin, nyt mies on tosi kiltti ja kiva. Ja lihonut lääkkeen takia nopeasti. Oletko sinä saanut ihmissuhteet kestämään? Mies karjui että olen pilannut hänen elämänsä, ja ajattelin että nyt ero on helpotus. Niin hän alkoi kiivaasti haukkumaan minua eikä kuitenkaan missään tapauksessa kestänyt ajatusta erosta. Hän ei halua puhua menneestä ja suuttuu jos kerron että minulle jäi stressi niistä herjaamisista, hän ei nyt terveempänä ollessaan silti ota mitään vastuuta aiemmista maniavaiheistaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiesitkö että blue blocker -lasit (sinivalolasit) voivat auttaa maniaan? Luin juuri tästä mielenkiintoisia tutkimuksia.

En tiennyt. Kerro lisää. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et mene psykoterapiaan, jossa traumasi tulisi hoidetuiksi?

Tiesitkö, että bipolaarisuus kulkee suvuittain? En käsittääkseni ole erityisen traumatisoitunut henkilö. En usko, että sairauden puhkeamiseen tarvitaan paljon muuta, kuin esim. murrosiän tuomat mullistukset. Se on varmaan yksi isoin riski, kun moni meistä sairastuu juuri tuolloin (keskim. 15 vuotiaana).

Ap

Yksi diagnooseistani on bipolaari, mutta vuosien psykoterapia- ynnä muiden hoitojen jälkeen voin sanoa, että kyse ainakin minun tapauksessani on vaikeista ja syvistä lapsuustraumoista väkivaltaisessa perheessä. Minäkin aloin oirehtia rankasti juuri murrosiässä.

...5 jatkaa...

Ennen vuosien psykoterapiaa ynnä muita hoitoja minäkin luulin, että lapsuuteni oli normaali, mutta se oli kaikkea muuta kuin normaali! Ap: ilmoitat, että _käsittääksesi_ et ole traumatisoitunut...

Olen ja en. Lapsuudessani ei ole tapahtunut mitään, mistä en olisi ollut tietoinen. Olin ylip. hyvin tietoinen lapsi.

Lapsen keinot sulkea pois tietoisuudesta epämiellyttävät asiat ovat monet. Sitten on vielä lapsuusajan amnesia eli muistamattomuus, joka on alle 3-vuotiailla lapsilla. On siis ihan hyvin mahdollista, että kaikki ei niin hyvin ollutkaan lapsuudessasi, mutta jos pärjäät bipolaarisi kanssa ilman psykoterapiaa, niin hyvä niin!

Vierailija kirjoitti:

Miten usein sulla on maniaa? Millainen se "siirtymä" on, kun se vaihe tulee? Vai tuleeko se vain yhtäkkiä? Voiko sen tulemista jotenkin ennustaa? Kauanko maaninen vaihe kestää?

Tuleeko maanisena aikana innostuttua enemmän shoppailusta?

Jäikin vastaamatta kysymyksiin siirtymistä. En oikein osaa vastata siihen. Ajatustoiminnan hidastuminen on yksi merkki, että homma alkaa hyytyä. En pahemmin masentele, hidastun kyllä ym. Masennuksenestolääke on mulla hyvä. Plus että nukun, koska douppaan itseni öiksi (tänäänkin). Eli en laiminlyö lääkitystä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla narsistisia piirteitä? Poikaystäväni salasi bipon vuosia, ja ilmeisesti maniavaiheen aikana syytti minua aivan kaikesta. Se narsistisesti käyttäytyvä kusipää oli aivan karmea, mutta kun olantsapiini aloitettiin, nyt mies on tosi kiltti ja kiva. Ja lihonut lääkkeen takia nopeasti. Oletko sinä saanut ihmissuhteet kestämään? Mies karjui että olen pilannut hänen elämänsä, ja ajattelin että nyt ero on helpotus. Niin hän alkoi kiivaasti haukkumaan minua eikä kuitenkaan missään tapauksessa kestänyt ajatusta erosta. Hän ei halua puhua menneestä ja suuttuu jos kerron että minulle jäi stressi niistä herjaamisista, hän ei nyt terveempänä ollessaan silti ota mitään vastuuta aiemmista maniavaiheistaan.

Ei miehesi ole nyt terveempi, vaan miehesi turruttaa ja dumppaa tunteensa ja oireensa lääkkeillä ja sen lisäksi hän on lihonnut, mikä on terveysriski!

Onko egosi suurempi kuin kullisi ?

Oletko narsistinen ?

Harrastatko BD/SM-seksiä ?

Oletko ollut suljetulla osastolla ?

Miltä nyt tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et mene psykoterapiaan, jossa traumasi tulisi hoidetuiksi?

Tiesitkö, että bipolaarisuus kulkee suvuittain? En käsittääkseni ole erityisen traumatisoitunut henkilö. En usko, että sairauden puhkeamiseen tarvitaan paljon muuta, kuin esim. murrosiän tuomat mullistukset. Se on varmaan yksi isoin riski, kun moni meistä sairastuu juuri tuolloin (keskim. 15 vuotiaana).

Ap

Yksi diagnooseistani on bipolaari, mutta vuosien psykoterapia- ynnä muiden hoitojen jälkeen voin sanoa, että kyse ainakin minun tapauksessani on vaikeista ja syvistä lapsuustraumoista väkivaltaisessa perheessä. Minäkin aloin oirehtia rankasti juuri murrosiässä.

...5 jatkaa...

Ennen vuosien psykoterapiaa ynnä muita hoitoja minäkin luulin, että lapsuuteni oli normaali, mutta se oli kaikkea muuta kuin normaali! Ap: ilmoitat, että _käsittääksesi_ et ole traumatisoitunut...

Olen ja en. Lapsuudessani ei ole tapahtunut mitään, mistä en olisi ollut tietoinen. Olin ylip. hyvin tietoinen lapsi.

Lapsen keinot sulkea pois tietoisuudesta epämiellyttävät asiat ovat monet. Sitten on vielä lapsuusajan amnesia eli muistamattomuus, joka on alle 3-vuotiailla lapsilla. On siis ihan hyvin mahdollista, että kaikki ei niin hyvin ollutkaan lapsuudessasi, mutta jos pärjäät bipolaarisi kanssa ilman psykoterapiaa, niin hyvä niin!

Suhtaudun psykoterapiaan kriittisesti. Tiedostamattomaan tuijottelu ei ole psykoanalyysin aikana tehnyt hyvää ihmiskunnalle, kun arvioidaan laaja-alaisesti. Vai voiko joku väittää, etteikö ihmiskunnan yleinen mielentila olisi ollut parempi, kun puhuttiin vain ymmärryksestä, tietämättömyydestä... Eikä koko psyyken ja persoonan rakennetta oltu problematisoitu niin "rankasti". Ihmisellä on vain yksi mieli.

Ihmisen psyyken kannalta on tärkeämpää keskittyä hyvin lyhyisiin (tiedostettuihin hetkiin). Jatkuva miksi-kysymyksen toistelu sulkee ihmisen välittömän havainnon piiristä (sisäänpäin) ja olennaista jää huomaamatta, esim. toisen ihmisen hyvää tarkoittava katse.

En missään tapauksessa usko, että tiedostamaton olisi tietoista merkittävämpi funktio. Tunnetietoisuus tärkein. Tunne edeltää kaikkea ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

Miltä nyt tuntuu?

Aika paskalta. Otin lääkkeet jo aikaa sitten ja alan hyytyä.

Ihmiset ovat lääketeollisuuden mannekiineja ja ilmoittavat olevansa ok sen perusteella: sallittakoon se heille. Psyykenongelmia voi kuitenkin hoitaa monella muullakin tapaa, joita tukemaan voi ottaa myös lääkkeitä. Tämä tiedoksi.

Vastaan useammalle samaan aikaan

kysymykseen narsismista ym.

- En ole narsisti.

Mistä tiedän? En ole persoonaltani häiriintynyt vaan bipolaari. En myöskään egoisti. Päinvastoin ihmiset toistuvasti ihmettelee heikkoa itsetuntoani ja kuorossa huutaa, ettei siihen ole mitään syytä.

Miksi sinulla on pipolaari? Montako pipoa sulla on?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat lääketeollisuuden mannekiineja ja ilmoittavat olevansa ok sen perusteella: sallittakoon se heille. Psyykenongelmia voi kuitenkin hoitaa monella muullakin tapaa, joita tukemaan voi ottaa myös lääkkeitä. Tämä tiedoksi.

Kyllä. Ja terapia ei todellakaan ole ainoa (2. vaihtoehto/lisäkeino). Niitä on niin paljon, että harva edes tietää miten monta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuustraumat voivat putkahtaa tietoisuuteen minkä ikäisenä tahansa. Ihminen voi juosta eri tavoin karkuun traumojaan pitkäänkin, mutta ikääntyessään ihminen väsyy juoksemaan karkuun, ja sitten ne traumat voivat alkaa piinata erilaisin oirein tai/ja konkreettisina traumamuistoina.

Entä jos ei ole traumoja, milläs sitten selität tai miten selittää se terapeutille? Mitä asioita siellä sitten juteltais, no tietty onko lääkkeet auttanut ja sen sellasta teennäistä normihuttua mikä olo sulla nyt on tms. Ei mulla olo parane juttelemalla, introverttikin olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et mene psykoterapiaan, jossa traumasi tulisi hoidetuiksi?

Tiesitkö, että bipolaarisuus kulkee suvuittain? En käsittääkseni ole erityisen traumatisoitunut henkilö. En usko, että sairauden puhkeamiseen tarvitaan paljon muuta, kuin esim. murrosiän tuomat mullistukset. Se on varmaan yksi isoin riski, kun moni meistä sairastuu juuri tuolloin (keskim. 15 vuotiaana).

Ap

Yksi diagnooseistani on bipolaari, mutta vuosien psykoterapia- ynnä muiden hoitojen jälkeen voin sanoa, että kyse ainakin minun tapauksessani on vaikeista ja syvistä lapsuustraumoista väkivaltaisessa perheessä. Minäkin aloin oirehtia rankasti juuri murrosiässä.

...5 jatkaa...

Ennen vuosien psykoterapiaa ynnä muita hoitoja minäkin luulin, että lapsuuteni oli normaali, mutta se oli kaikkea muuta kuin normaali! Ap: ilmoitat, että _käsittääksesi_ et ole traumatisoitunut...

Olen ja en. Lapsuudessani ei ole tapahtunut mitään, mistä en olisi ollut tietoinen. Olin ylip. hyvin tietoinen lapsi.

Lapsen keinot sulkea pois tietoisuudesta epämiellyttävät asiat ovat monet. Sitten on vielä lapsuusajan amnesia eli muistamattomuus, joka on alle 3-vuotiailla lapsilla. On siis ihan hyvin mahdollista, että kaikki ei niin hyvin ollutkaan lapsuudessasi, mutta jos pärjäät bipolaarisi kanssa ilman psykoterapiaa, niin hyvä niin!

Suhtaudun psykoterapiaan kriittisesti. Tiedostamattomaan tuijottelu ei ole psykoanalyysin aikana tehnyt hyvää ihmiskunnalle, kun arvioidaan laaja-alaisesti. Vai voiko joku väittää, etteikö ihmiskunnan yleinen mielentila olisi ollut parempi, kun puhuttiin vain ymmärryksestä, tietämättömyydestä... Eikä koko psyyken ja persoonan rakennetta oltu problematisoitu niin "rankasti". Ihmisellä on vain yksi mieli.

Ihmisen psyyken kannalta on tärkeämpää keskittyä hyvin lyhyisiin (tiedostettuihin hetkiin). Jatkuva miksi-kysymyksen toistelu sulkee ihmisen välittömän havainnon piiristä (sisäänpäin) ja olennaista jää huomaamatta, esim. toisen ihmisen hyvää tarkoittava katse.

En missään tapauksessa usko, että tiedostamaton olisi tietoista merkittävämpi funktio. Tunnetietoisuus tärkein. Tunne edeltää kaikkea ajattelua.

Hallitsemattomien tunteiden käsittely on yksi oleellinen osa lapsuustraumojen käsittelyssä psykoterapiassa. Vaikeasti ja syvästi lapsuudessaan vaurioitettu ihminen ei kykene esim. mentalisoimaan, joten tietoisuustaitoja ei voi opetella ennen kuin pitkässä ja kivuliaassa psykoterapiassa oppii mentalisoimaan.

Mä menen nyt nukkumaan. Tyrmäystipat alkaa toimia. Pahaan huomenna, jos teette vielä lisäkysymyksiä. Hyvää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuustraumat voivat putkahtaa tietoisuuteen minkä ikäisenä tahansa. Ihminen voi juosta eri tavoin karkuun traumojaan pitkäänkin, mutta ikääntyessään ihminen väsyy juoksemaan karkuun, ja sitten ne traumat voivat alkaa piinata erilaisin oirein tai/ja konkreettisina traumamuistoina.

Entä jos ei ole traumoja, milläs sitten selität tai miten selittää se terapeutille? Mitä asioita siellä sitten juteltais, no tietty onko lääkkeet auttanut ja sen sellasta teennäistä normihuttua mikä olo sulla nyt on tms. Ei mulla olo parane juttelemalla, introverttikin olen.

Psykoterapiassa lääkkeiden käyttöä vähennetään hallitusti, jolloin oireiden taustasyitä päästään selvittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et mene psykoterapiaan, jossa traumasi tulisi hoidetuiksi?

Tiesitkö, että bipolaarisuus kulkee suvuittain? En käsittääkseni ole erityisen traumatisoitunut henkilö. En usko, että sairauden puhkeamiseen tarvitaan paljon muuta, kuin esim. murrosiän tuomat mullistukset. Se on varmaan yksi isoin riski, kun moni meistä sairastuu juuri tuolloin (keskim. 15 vuotiaana).

Ap

Yksi diagnooseistani on bipolaari, mutta vuosien psykoterapia- ynnä muiden hoitojen jälkeen voin sanoa, että kyse ainakin minun tapauksessani on vaikeista ja syvistä lapsuustraumoista väkivaltaisessa perheessä. Minäkin aloin oirehtia rankasti juuri murrosiässä.

...5 jatkaa...

Ennen vuosien psykoterapiaa ynnä muita hoitoja minäkin luulin, että lapsuuteni oli normaali, mutta se oli kaikkea muuta kuin normaali! Ap: ilmoitat, että _käsittääksesi_ et ole traumatisoitunut...

Olen ja en. Lapsuudessani ei ole tapahtunut mitään, mistä en olisi ollut tietoinen. Olin ylip. hyvin tietoinen lapsi.

Lapsen keinot sulkea pois tietoisuudesta epämiellyttävät asiat ovat monet. Sitten on vielä lapsuusajan amnesia eli muistamattomuus, joka on alle 3-vuotiailla lapsilla. On siis ihan hyvin mahdollista, että kaikki ei niin hyvin ollutkaan lapsuudessasi, mutta jos pärjäät bipolaarisi kanssa ilman psykoterapiaa, niin hyvä niin!

Suhtaudun psykoterapiaan kriittisesti. Tiedostamattomaan tuijottelu ei ole psykoanalyysin aikana tehnyt hyvää ihmiskunnalle, kun arvioidaan laaja-alaisesti. Vai voiko joku väittää, etteikö ihmiskunnan yleinen mielentila olisi ollut parempi, kun puhuttiin vain ymmärryksestä, tietämättömyydestä... Eikä koko psyyken ja persoonan rakennetta oltu problematisoitu niin "rankasti". Ihmisellä on vain yksi mieli.

Ihmisen psyyken kannalta on tärkeämpää keskittyä hyvin lyhyisiin (tiedostettuihin hetkiin). Jatkuva miksi-kysymyksen toistelu sulkee ihmisen välittömän havainnon piiristä (sisäänpäin) ja olennaista jää huomaamatta, esim. toisen ihmisen hyvää tarkoittava katse.

En missään tapauksessa usko, että tiedostamaton olisi tietoista merkittävämpi funktio. Tunnetietoisuus tärkein. Tunne edeltää kaikkea ajattelua.

Hallitsemattomien tunteiden käsittely on yksi oleellinen osa lapsuustraumojen käsittelyssä psykoterapiassa. Vaikeasti ja syvästi lapsuudessaan vaurioitettu ihminen ei kykene esim. mentalisoimaan, joten tietoisuustaitoja ei voi opetella ennen kuin pitkässä ja kivuliaassa psykoterapiassa oppii mentalisoimaan.

Yksi terapiauskovainen lisää. Kokeilepa testata kykyäni mentalisoida? Ap