Tällä hetkellä maaninen bipolaari vastaa kysymyksiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuustraumat voivat putkahtaa tietoisuuteen minkä ikäisenä tahansa. Ihminen voi juosta eri tavoin karkuun traumojaan pitkäänkin, mutta ikääntyessään ihminen väsyy juoksemaan karkuun, ja sitten ne traumat voivat alkaa piinata erilaisin oirein tai/ja konkreettisina traumamuistoina.

Entä jos ei ole traumoja, milläs sitten selität tai miten selittää se terapeutille? Mitä asioita siellä sitten juteltais, no tietty onko lääkkeet auttanut ja sen sellasta teennäistä normihuttua mikä olo sulla nyt on tms. Ei mulla olo parane juttelemalla, introverttikin olen.

Psykoterapiassa lääkkeiden käyttöä vähennetään hallitusti, jolloin oireiden taustasyitä päästään selvittämään.

Höpönlöpön. Luet mistä vaan, kysyt keltä tahansa. Kyse on sairaudesta, joka ei koskaan parane ja toiseksi sairaudesta, jossa lääkitys on elinikäinen. Ap

Oletko käynyt sähköhoidossa? Minulla on bipo-diagnoosi nuoruuden psykoosin perusteella, mutta vuosikausia ollut pelkkä masennus. Lääkkeet eivät auta eikä sairaanhoitajan kanssa juttelu. Sähköä on suositeltu, mutta pelkään muistihäiriöitä (jos vaikka menee viimeinenkin työkyky).

Olen nyt tosikko, mutta sanon silti. Tiedän, että mania saattaa tuntua päällä ollessaan hyvältä, mutta olo saattaa muuttua nopeastikin kammottavaksi ja todellisuudentaju saattaa kadota. Ei ole kivaa löytää itseään suljetulta osastolta. Puhumattakaan tilan mahdollisesta satuttavuudesta läheisiä kohtaan, on hirveää tuottaa tuskaa rakkaimmilleen. Ja maniasta seuraava masennus voi johtaa kuolemaan. Teet itsellesi ja muille palveluksen, jos olet vastuullinen ja hakeudut hoitoon ja lääkitset itsesi taas oireettomaksi. Eihän mitään kovin raskasta lääkitystä tarvitse välttämättä kokoaikaisesti kauaa käyttää, ylläpitolääkitys voi olla kevyempi. Nykyään on monia vaihtoehtoja. Yritän tällä kirjoituksellani rohkaista sinua ja antaa vertaistukea. Minulla on myös kaksisuuntainen, masennuspainotteisena. Muutamat ihanat? maniat koettuna mutta sitten tuli se ihanasta helvettiin johtanut, ja siitä opin, etten enää leiki

a) työkyvylläni b) avioliitollani c) turvallisuudellani d) hengelläni.

Onneksi kaikki on nyt hyvin, lievää masennusta lukuunottamatta oireita ei ole ollut neljään vuoteen, kiitos hyvän lääkityksen, hyvien elämäntapojen, läheisten tuen, hoitoverkoston ja oman varovaisuuden. Tämä on sairaus siinä missä muutkin, ja vaikka monilla luovilla tyypeillä tätä esiintyykin, en näe syytä romantisoida/glorifioida maniaa. Kaikella ystävyydellä.

Sinulle kaikkea hyvää toivotan, ja voimia myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et mene psykoterapiaan, jossa traumasi tulisi hoidetuiksi?

Tiesitkö, että bipolaarisuus kulkee suvuittain? En käsittääkseni ole erityisen traumatisoitunut henkilö. En usko, että sairauden puhkeamiseen tarvitaan paljon muuta, kuin esim. murrosiän tuomat mullistukset. Se on varmaan yksi isoin riski, kun moni meistä sairastuu juuri tuolloin (keskim. 15 vuotiaana).

Ap

Yksi diagnooseistani on bipolaari, mutta vuosien psykoterapia- ynnä muiden hoitojen jälkeen voin sanoa, että kyse ainakin minun tapauksessani on vaikeista ja syvistä lapsuustraumoista väkivaltaisessa perheessä. Minäkin aloin oirehtia rankasti juuri murrosiässä.

...5 jatkaa...

Ennen vuosien psykoterapiaa ynnä muita hoitoja minäkin luulin, että lapsuuteni oli normaali, mutta se oli kaikkea muuta kuin normaali! Ap: ilmoitat, että _käsittääksesi_ et ole traumatisoitunut...

Olen ja en. Lapsuudessani ei ole tapahtunut mitään, mistä en olisi ollut tietoinen. Olin ylip. hyvin tietoinen lapsi.

Lapsen keinot sulkea pois tietoisuudesta epämiellyttävät asiat ovat monet. Sitten on vielä lapsuusajan amnesia eli muistamattomuus, joka on alle 3-vuotiailla lapsilla. On siis ihan hyvin mahdollista, että kaikki ei niin hyvin ollutkaan lapsuudessasi, mutta jos pärjäät bipolaarisi kanssa ilman psykoterapiaa, niin hyvä niin!

Suhtaudun psykoterapiaan kriittisesti. Tiedostamattomaan tuijottelu ei ole psykoanalyysin aikana tehnyt hyvää ihmiskunnalle, kun arvioidaan laaja-alaisesti. Vai voiko joku väittää, etteikö ihmiskunnan yleinen mielentila olisi ollut parempi, kun puhuttiin vain ymmärryksestä, tietämättömyydestä... Eikä koko psyyken ja persoonan rakennetta oltu problematisoitu niin "rankasti". Ihmisellä on vain yksi mieli.

Ihmisen psyyken kannalta on tärkeämpää keskittyä hyvin lyhyisiin (tiedostettuihin hetkiin). Jatkuva miksi-kysymyksen toistelu sulkee ihmisen välittömän havainnon piiristä (sisäänpäin) ja olennaista jää huomaamatta, esim. toisen ihmisen hyvää tarkoittava katse.

En missään tapauksessa usko, että tiedostamaton olisi tietoista merkittävämpi funktio. Tunnetietoisuus tärkein. Tunne edeltää kaikkea ajattelua.

Hallitsemattomien tunteiden käsittely on yksi oleellinen osa lapsuustraumojen käsittelyssä psykoterapiassa. Vaikeasti ja syvästi lapsuudessaan vaurioitettu ihminen ei kykene esim. mentalisoimaan, joten tietoisuustaitoja ei voi opetella ennen kuin pitkässä ja kivuliaassa psykoterapiassa oppii mentalisoimaan.

Yksi terapiauskovainen lisää. Kokeilepa testata kykyäni mentalisoida? Ap

Hyvä lääkemafiauskovainen: tuolla http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2010/6/duo98674 voit käydä opiskelemassa, että mitä mentalisaatio tarkoittaa.

Tosikko jatkaa, itselläni myös lapsuustraumatausta ja sukurasite. Psykoterapiassa käyn.

Koetko olevasi narsisti maniavaiheessa? Entä muulloin? Ovatko kaikki muut ihmiset mielestäsi luotu vain ja ainoastaan palvelijoiksesi? Tuhoatko manian iskiessä päälle tarkoituksellisesti sinulle pettymyksen aiheuttaneiden läheistesi elämää esim. laatimalla näistä perättömiä rikosilmoituksia jatkuvalla syötöllä tai ottamalla yhteyttä näiden työnantajiin, joille voit sepustaa oman kantasi ja valistuneen näkemykseksi mieleisestäsi asioiden tilasta? Kirjoitatko paikallisiin lehtiin yleisöosastolle halventavia kirjoituksia läheisistäsi manian iskiessä? Oletko suunnittellut läheistesi, lapsesi tai lemmikkisi murhaa kostaaksesi jonkun kohdallesi osuneen vastoinkäymisen? Vainoatko entisiä kumppaneitasi tai entisiä ystäviäsi edellä kuvatulla tavalla esiintyessäsi samaan aikaan näiden viattomana uhrina? Alkaako etunimesi L-kirjaimella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten usein sulla on maniaa? Millainen se "siirtymä" on, kun se vaihe tulee? Vai tuleeko se vain yhtäkkiä? Voiko sen tulemista jotenkin ennustaa? Kauanko maaninen vaihe kestää?

Tuleeko maanisena aikana innostuttua enemmän shoppailusta?

Jäikin vastaamatta kysymyksiin siirtymistä. En oikein osaa vastata siihen. Ajatustoiminnan hidastuminen on yksi merkki, että homma alkaa hyytyä. En pahemmin masentele, hidastun kyllä ym. Masennuksenestolääke on mulla hyvä. Plus että nukun, koska douppaan itseni öiksi (tänäänkin). Eli en laiminlyö lääkitystä koskaan.

Miksi olet maniassa, vaikka syöt lääkkeitä? Eikö niiden avulla voida estää maanisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Koetko olevasi narsisti maniavaiheessa? Entä muulloin? Ovatko kaikki muut ihmiset mielestäsi luotu vain ja ainoastaan palvelijoiksesi? Tuhoatko manian iskiessä päälle tarkoituksellisesti sinulle pettymyksen aiheuttaneiden läheistesi elämää esim. laatimalla näistä perättömiä rikosilmoituksia jatkuvalla syötöllä tai ottamalla yhteyttä näiden työnantajiin, joille voit sepustaa oman kantasi ja valistuneen näkemykseksi mieleisestäsi asioiden tilasta? Kirjoitatko paikallisiin lehtiin yleisöosastolle halventavia kirjoituksia läheisistäsi manian iskiessä? Oletko suunnittellut läheistesi, lapsesi tai lemmikkisi murhaa kostaaksesi jonkun kohdallesi osuneen vastoinkäymisen? Vainoatko entisiä kumppaneitasi tai entisiä ystäviäsi edellä kuvatulla tavalla esiintyessäsi samaan aikaan näiden viattomana uhrina? Alkaako etunimesi L-kirjaimella?

En ja ei.

Itseasiassa mua järkyttää toi leimaamisen määrä, mitä harjoitatte "kysymysten varjolla".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten usein sulla on maniaa? Millainen se "siirtymä" on, kun se vaihe tulee? Vai tuleeko se vain yhtäkkiä? Voiko sen tulemista jotenkin ennustaa? Kauanko maaninen vaihe kestää?

Tuleeko maanisena aikana innostuttua enemmän shoppailusta?

Jäikin vastaamatta kysymyksiin siirtymistä. En oikein osaa vastata siihen. Ajatustoiminnan hidastuminen on yksi merkki, että homma alkaa hyytyä. En pahemmin masentele, hidastun kyllä ym. Masennuksenestolääke on mulla hyvä. Plus että nukun, koska douppaan itseni öiksi (tänäänkin). Eli en laiminlyö lääkitystä koskaan.

Miksi olet maniassa, vaikka syöt lääkkeitä? Eikö niiden avulla voida estää maanisuutta?

Ei ole mitään syytä lääkitä itseään zombiksi. En olisi silloin työelämässä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuustraumat voivat putkahtaa tietoisuuteen minkä ikäisenä tahansa. Ihminen voi juosta eri tavoin karkuun traumojaan pitkäänkin, mutta ikääntyessään ihminen väsyy juoksemaan karkuun, ja sitten ne traumat voivat alkaa piinata erilaisin oirein tai/ja konkreettisina traumamuistoina.

Entä jos ei ole traumoja, milläs sitten selität tai miten selittää se terapeutille? Mitä asioita siellä sitten juteltais, no tietty onko lääkkeet auttanut ja sen sellasta teennäistä normihuttua mikä olo sulla nyt on tms. Ei mulla olo parane juttelemalla, introverttikin olen.

Psykoterapiassa lääkkeiden käyttöä vähennetään hallitusti, jolloin oireiden taustasyitä päästään selvittämään.

Ihan paskaa sä puhut. Taustasyyt?  Eikös syöpäkin voi tulla tuosta vaan? Miksi sitä pitäisi selvittää mistä se on tullut? Tai voiko edes sitä, voi vain arvella että esim. ilmansaasteet aiheutti sen. No tuleeko siitä tiedosta muka parempi olo. Pskn marjat! Mitä enempi sä pyörit sairaudes kanssa joka vtun lekurilla niin sitä paskempi olo on. Minkä asian yli pitäis päästä jos ylitettävää ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt sähköhoidossa? Minulla on bipo-diagnoosi nuoruuden psykoosin perusteella, mutta vuosikausia ollut pelkkä masennus. Lääkkeet eivät auta eikä sairaanhoitajan kanssa juttelu. Sähköä on suositeltu, mutta pelkään muistihäiriöitä (jos vaikka menee viimeinenkin työkyky).

Amerikassa on kehitetty uusi hoitomuoto. Eli aivoja stimuloidan edelleen, mutta tosi matalilla tehoilla. Muistaakseni natalataajuuksinen sähköhoito oli nimitys. Vasta tuli siitä dokkari, on tosi poistunut Areenasta jo.

En ole koskaan saanut sähköä.

Tsemppiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten usein sulla on maniaa? Millainen se "siirtymä" on, kun se vaihe tulee? Vai tuleeko se vain yhtäkkiä? Voiko sen tulemista jotenkin ennustaa? Kauanko maaninen vaihe kestää?

Tuleeko maanisena aikana innostuttua enemmän shoppailusta?

Jäikin vastaamatta kysymyksiin siirtymistä. En oikein osaa vastata siihen. Ajatustoiminnan hidastuminen on yksi merkki, että homma alkaa hyytyä. En pahemmin masentele, hidastun kyllä ym. Masennuksenestolääke on mulla hyvä. Plus että nukun, koska douppaan itseni öiksi (tänäänkin). Eli en laiminlyö lääkitystä koskaan.

Miksi olet maniassa, vaikka syöt lääkkeitä? Eikö niiden avulla voida estää maanisuutta?

Ei ole mitään syytä lääkitä itseään zombiksi. En olisi silloin työelämässä jne.

Kiitos vastauksesta. Pystyt siis maniassa työskentelemään ”normaalisti”, keskittyminen ei kärsi jne? Onko vaihtoehdot vain mania - zombi, vai voiko lääkityksen saada siihen pisteeseen, että olo on ns. Normaali? Sattuneesta syystä asia kiinnostaa vilpittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuustraumat voivat putkahtaa tietoisuuteen minkä ikäisenä tahansa. Ihminen voi juosta eri tavoin karkuun traumojaan pitkäänkin, mutta ikääntyessään ihminen väsyy juoksemaan karkuun, ja sitten ne traumat voivat alkaa piinata erilaisin oirein tai/ja konkreettisina traumamuistoina.

Entä jos ei ole traumoja, milläs sitten selität tai miten selittää se terapeutille? Mitä asioita siellä sitten juteltais, no tietty onko lääkkeet auttanut ja sen sellasta teennäistä normihuttua mikä olo sulla nyt on tms. Ei mulla olo parane juttelemalla, introverttikin olen.

Psykoterapiassa lääkkeiden käyttöä vähennetään hallitusti, jolloin oireiden taustasyitä päästään selvittämään.

Höpönlöpön. Luet mistä vaan, kysyt keltä tahansa. Kyse on sairaudesta, joka ei koskaan parane ja toiseksi sairaudesta, jossa lääkitys on elinikäinen. Ap

Satu Martikainen: https://kotiliesi.fi/jutut/terveys/satu-martikainen-loysi-avun-traumate…

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt tosikko, mutta sanon silti. Tiedän, että mania saattaa tuntua päällä ollessaan hyvältä, mutta olo saattaa muuttua nopeastikin kammottavaksi ja todellisuudentaju saattaa kadota. Ei ole kivaa löytää itseään suljetulta osastolta. Puhumattakaan tilan mahdollisesta satuttavuudesta läheisiä kohtaan, on hirveää tuottaa tuskaa rakkaimmilleen. Ja maniasta seuraava masennus voi johtaa kuolemaan. Teet itsellesi ja muille palveluksen, jos olet vastuullinen ja hakeudut hoitoon ja lääkitset itsesi taas oireettomaksi. Eihän mitään kovin raskasta lääkitystä tarvitse välttämättä kokoaikaisesti kauaa käyttää, ylläpitolääkitys voi olla kevyempi. Nykyään on monia vaihtoehtoja. Yritän tällä kirjoituksellani rohkaista sinua ja antaa vertaistukea. Minulla on myös kaksisuuntainen, masennuspainotteisena. Muutamat ihanat? maniat koettuna mutta sitten tuli se ihanasta helvettiin johtanut, ja siitä opin, etten enää leiki

a) työkyvylläni b) avioliitollani c) turvallisuudellani d) hengelläni.

Onneksi kaikki on nyt hyvin, lievää masennusta lukuunottamatta oireita ei ole ollut neljään vuoteen, kiitos hyvän lääkityksen, hyvien elämäntapojen, läheisten tuen, hoitoverkoston ja oman varovaisuuden. Tämä on sairaus siinä missä muutkin, ja vaikka monilla luovilla tyypeillä tätä esiintyykin, en näe syytä romantisoida/glorifioida maniaa. Kaikella ystävyydellä.

Sinulle kaikkea hyvää toivotan, ja voimia myös.

Mistä näitä asiantuntijoita taas oikein sikiää. Kiva kun luulette tietävänne voinnistani minua enemmän. Se että sinulla on psykoositaipumus ei tee minusta psykoottista.

T. Ap joka ei koskaan ole ollut psykoosissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuustraumat voivat putkahtaa tietoisuuteen minkä ikäisenä tahansa. Ihminen voi juosta eri tavoin karkuun traumojaan pitkäänkin, mutta ikääntyessään ihminen väsyy juoksemaan karkuun, ja sitten ne traumat voivat alkaa piinata erilaisin oirein tai/ja konkreettisina traumamuistoina.

Entä jos ei ole traumoja, milläs sitten selität tai miten selittää se terapeutille? Mitä asioita siellä sitten juteltais, no tietty onko lääkkeet auttanut ja sen sellasta teennäistä normihuttua mikä olo sulla nyt on tms. Ei mulla olo parane juttelemalla, introverttikin olen.

Psykoterapiassa lääkkeiden käyttöä vähennetään hallitusti, jolloin oireiden taustasyitä päästään selvittämään.

Höpönlöpön. Luet mistä vaan, kysyt keltä tahansa. Kyse on sairaudesta, joka ei koskaan parane ja toiseksi sairaudesta, jossa lääkitys on elinikäinen. Ap

Satu Martikainen: https://kotiliesi.fi/jutut/terveys/satu-martikainen-loysi-avun-traumate…

Ja tässä yksi skitsofreniasta parantunut: norjalainen Lauveng Arnhild: https://www.therapeia-saatio.fi/julkaisujen_tilaus/kirjojen_puffit/lauv…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesitkö että blue blocker -lasit (sinivalolasit) voivat auttaa maniaan? Luin juuri tästä mielenkiintoisia tutkimuksia.

En tiennyt. Kerro lisää. 😊

Tutkimuksissa on aika pieni osallistujamäärä mutta tulokset ovat lupaavia. Osallistujat ovat siis käyttäneet sellaisia oransseja laseja, jotka blokkaavat sinistä valoa (joka säätelee vuorokausirytmiä). Maniavaihe on lyhentynyt/lieventynyt tai jopa kadonnut kokonaan. Sama vaikutus olisi, jos osallistujat olisivat n. 14 tuntia putkeen täysin pimeässä, mutta käytännön syistä tämä olisi vaikeaa.

En ehdi nyt kirjoittaa kovin tarkkaan, mutta jos englanti sujuu, voit lukea tutkimuksesta esim. täältä:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5089565

Epäilen itselläni tyypin 2 bipoa. Murrosiästä lähtien on ollut ongelmia mielialojen kanssa. Löysin mielenkiintoisen sivuston, jossa on tosi paljon tietoa biposta (bipolar spectrum). Tunnistin itseni kun luin sitä. Kiinnostava juttu oli myös, että kilpirauhasongelmat ovat yhteydessä bipolaarisuuteen.

http://psycheducation.org/diagnosis/the-bipolar-spectrum-diagnostic-sca…

Vierailija kirjoitti:

Koetko olevasi narsisti maniavaiheessa? Entä muulloin? Ovatko kaikki muut ihmiset mielestäsi luotu vain ja ainoastaan palvelijoiksesi? Tuhoatko manian iskiessä päälle tarkoituksellisesti sinulle pettymyksen aiheuttaneiden läheistesi elämää esim. laatimalla näistä perättömiä rikosilmoituksia jatkuvalla syötöllä tai ottamalla yhteyttä näiden työnantajiin, joille voit sepustaa oman kantasi ja valistuneen näkemykseksi mieleisestäsi asioiden tilasta? Kirjoitatko paikallisiin lehtiin yleisöosastolle halventavia kirjoituksia läheisistäsi manian iskiessä? Oletko suunnittellut läheistesi, lapsesi tai lemmikkisi murhaa kostaaksesi jonkun kohdallesi osuneen vastoinkäymisen? Vainoatko entisiä kumppaneitasi tai entisiä ystäviäsi edellä kuvatulla tavalla esiintyessäsi samaan aikaan näiden viattomana uhrina? Alkaako etunimesi L-kirjaimella?

Tosikkobipo vastaa, aika hirveää tekstiä. Olenhan minä joo ihan kamala ihminen maniassa, ja juuri se tekeekin maniasta väistämättä seuraavasta masennuksesta niin kammottavan kivuliasta. En meinaa kestää sitä syyllisyyttä. Minulla on tapana olla yli-itsevarma ja piittaamaton muiden tunteista ja siinä sivussa loukata muita. Tunnen olevani oikeutettu lähes kaikkeen, esim. flirttailuun, jopa uskottomuuteen, ylinopeuteen, tuhlailemiseen, kaikenlaiseen asiattomaan käytökseen, riidan haastamiseen jne. Onhan tuo kai narsistista käytöstä, mutta en minä rikosilmoituksia tee, tai kirjoittele yleisönosastolle, tai suunnittele surmatöitä, tai vainoa ketään. Eikä nimeni ala L-kirjaimella... Mutta voitte varmaan kuvitella, kuinka hirveää nuo omat tekoni ovat olleet esim. aviopuolisolle, liikenteessä oleville, tielleni joutuville ”riitakumppaneille” ja minulle sitten kun mania on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt sähköhoidossa? Minulla on bipo-diagnoosi nuoruuden psykoosin perusteella, mutta vuosikausia ollut pelkkä masennus. Lääkkeet eivät auta eikä sairaanhoitajan kanssa juttelu. Sähköä on suositeltu, mutta pelkään muistihäiriöitä (jos vaikka menee viimeinenkin työkyky).

Amerikassa on kehitetty uusi hoitomuoto. Eli aivoja stimuloidan edelleen, mutta tosi matalilla tehoilla. Muistaakseni natalataajuuksinen sähköhoito oli nimitys. Vasta tuli siitä dokkari, on tosi poistunut Areenasta jo.

En ole koskaan saanut sähköä.

Tsemppiä.

Ap

Ainakin magneettistimulaatio on uusi lääkkeetön hoitomuoto ilman sähkön haittoja. Sitä ei vielä saa Suomessa monella paikkakunnalla, tai 2-suuntaisille ei anneta.

Kuinka paljon koet lääkkeistä olevan apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten usein sulla on maniaa? Millainen se "siirtymä" on, kun se vaihe tulee? Vai tuleeko se vain yhtäkkiä? Voiko sen tulemista jotenkin ennustaa? Kauanko maaninen vaihe kestää?

Tuleeko maanisena aikana innostuttua enemmän shoppailusta?

Jäikin vastaamatta kysymyksiin siirtymistä. En oikein osaa vastata siihen. Ajatustoiminnan hidastuminen on yksi merkki, että homma alkaa hyytyä. En pahemmin masentele, hidastun kyllä ym. Masennuksenestolääke on mulla hyvä. Plus että nukun, koska douppaan itseni öiksi (tänäänkin). Eli en laiminlyö lääkitystä koskaan.

Miksi olet maniassa, vaikka syöt lääkkeitä? Eikö niiden avulla voida estää maanisuutta?

Ei ole mitään syytä lääkitä itseään zombiksi. En olisi silloin työelämässä jne.

Kiitos vastauksesta. Pystyt siis maniassa työskentelemään ”normaalisti”, keskittyminen ei kärsi jne? Onko vaihtoehdot vain mania - zombi, vai voiko lääkityksen saada siihen pisteeseen, että olo on ns. Normaali? Sattuneesta syystä asia kiinnostaa vilpittömästi.

Edes yksi järkevä osui paikalle, kiitos siitä.

Psystyn, koska rakastan työtäni. Ei kärsi. Työ on itseasiassa pelastus, kun voin kanavoida siihen tämän. Työ kärsii, kun olen alakuloinen ja siten ajattelu hidasta ja jähneää. Iso osa meistä on normaalissa työelämässä ja lääkitys on raameissa. Jos olo huononisi tästä nostaisin lääkityksen a.s.a.p ja nukkuisin vaikka kellonympäri. Eli voin halutessani itse nostaa annosta reilustikin ja tähän on lääkärin lupa. Miksi ylilääkitsisin itseäni yhtään pidempää kuin, että saan tilanteen poikki. Ja toinen on se, että nukun joka ikinen yö. Jos valvoisin tilanne olisi täysin eri.