Mitä pelkäät hammaslääkärissä?
Te muut jotka lykkäätte hammaslääkärille menoa ja olette sitten odotushuoneessa ja hammaslääkärin tuolissa kauhusta kankeina tai vähintään kädet hiestä märkinä ahdistuneena, niin mikä teitä pelottaa? Kipu, puudutuspiikki, itse tilanne?
Tuli mieleen kun tänään töissä oli puhetta hammaslääkäristä ja yksi totesi toisen juttuun, että mitä sitä pelkäämään kun ne puuduttaa niin hyvin, ettei mitään tunnu. Mun oli pakko kommentoida tuohon että minua ei ainakaan pelota kipu vaan se itse tilanne. Monta kertaa on minulta paikattu hampaita, ilman puudutustakin. Mutta se tilanne! Makaat selällään kita auki, suussa sormia, instrumentteja ja kurkussa sylkeä johon tuntuu tukehtuvan, vaikka se kieltä tai huulta ikävästi painava imuri yrittääkin imeä. Sitten jos laitat suun väärässä kohtaa kiinni kun tulee pakollinen nielemisrefleksi jota ei voi pidättää, niin hammaslääkäri huokailee. Hemmetti, alkoi ahdistaa jo pelkkä ajatus siinä penkissä makoilusta.
On varmaan yleisempää että hammaslääkäripelkoinen pelkää nimenomaan puudutuspiikkiä tai kipua muuten, mutta jotenkin ärsyttää se kuinka pelkäämättömät yleistää tuota "ei kannata pelätä, kun ne kuitenkin puuduttaa". Pelot kun voi johtua eri asioista ja no, eipä tuo neuvo auta sitä pelkkää puudutuspiikkiä pelkäävääkään...
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvä kivunsieto jos puudutuspiikin laittaminen ei koske...
Se ei koske ollenkaan siihen verrattuna, kun pysyvää kunnolla tulehtunutta hammasta revitään suusta, puudutusaine ei nimittäin silloin tehoa.
Vierailija kirjoitti:
Kipua. Jäi kammo kun lapsena porattiin ilman puudutusta.
Juurikin tämä. Pitäisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että lapsille annetaan mahdollisimman positiivinen ja kivuton hammaslääkärikokenus. Muuten niistä traumoista kärsii vielä aikuisenakin.
Sama juttu koululiikunnan kanssa. Jos sattuu sadistinen ope ja liikunnasta tehdään nöyryyttävää pakkopullaa liikunnan ilon löytämisen sijasta, silloin liikunta ei maistu aikuisenakaan.
Jaa nyt kun kysyit... En osaa sanoa mikä siinä pelottaa, mutta silti joka kerta pelottaa hirveästi. Pelkään pelkkää tarkastuskäyntiäkin vaikka järjellä tiedän ettei siellä edes tehdä mitään erikoista. Itseasiassa ahdistus tulee kun olen mennyt mieheni hammaslääkäri käynnillä vaan odotushuoneeseen istumaan.
Ei tuossa mitään järkeä ole, kai jonkin sortin fobia.
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvä kivunsieto jos puudutuspiikin laittaminen ei koske...
Kuvailisin sitä enemmän nipistykseksi kuin kivuksi. Pikku nippaus kestää vain sekunnin.
Minä en varsinaisesti pelkää, mutta inhottaa ajatus, että suu on täynnä tavaroita ja se hanskojen maku sekä niljakkuus yök.
Kipu ja loppulasku. Tai siis just ne yhdessä. Maksat kalliisti kivusta. Hyvänä kakkosena lääkärin syyttävää kommenttia hampaiden hoidosta (vaikkakin vain 1 hammas nuorena paikattu).
Pelkään hammaslääkärini rintoja. Ne ovat niin isot ja ottavat aina kasvoihini kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hammaslääkäri tai hygienisti huomaa, milloin potilasta koskee ja joko lopettaa tai sanoo, että ihan hetki vielä. Tai puuduttaa lisää.
Mulla viimeksi oli tulehtunut ien ja se ultraäänipuhdistus koski aivan stanasti, hygienisti sanoi, että hänpä ottaa sen kohdan käsin, ja se ei koskenut yhtään. Ja se tulehduskin hävisi sen puhdistuksen myötä.
Ja kannattaa nimenomaan mainita olevansa pelkopotilas, silloin usein pääsee pelostaan muutaman käynnin jälkeen, kun tietää että väkisin ei mitään tehdä kidassa, niinkuin joskus kymmeniä vuosia sitten.
Aina näin ei vain käy... Siksi pelkään kipua ihan mielettömästi. Lasku hyvä kakkonen, mutta ei mitään verrattuna siihen kivun pelkoon. Ei auta edes uusi ihana hammaslääkäri ja diapamit.
Pelkään hammaslääkärissä ainoastaan yhtä asiaa: - Laskua.
Semmoinen pelko jäi, kun 60-luvulla revittiin hampaita pois ilman puudutusta. Hampaat kiskottiin pois, jos niissä oli reikä.
Kipua, tulee avuton olo, ei mitään kontrollia itseensä. Pelkään että taas löytyy paljon vikaa niin kuin tekee joka vuosi, rahanmenoa ja lisää kipua.
Multa puuttuu nivelsiteet ja suun auki pitäminen on erittäin kivuliasta. Lisäksi suun limakalvot on ihottuman vuoksi kipeät. En edes avaa suutani ilman puudutuspiikkiä. 98 pros hammaslääkäreistä ymmärtää nykyisin. Nuoruudessani oli toisin.
Kipua. Puudutus, poraaminen, hammaskiven jyrskyttäminen, kiilan survominen.
Pelkään oikeasti..koska olen romani. Joka päivä kohtaan ennakkoluuloja, rasismia ja syrjintää. Joten kun joutuu no.. ei romanin eteen suu auki makaamassa, tulee hieman orpo olo.
Vierailija kirjoitti:
Kipua. Puudutus, poraaminen, hammaskiven jyrskyttäminen, kiilan survominen.
Hampaan repiminen unohtui.
Pelkään, ettei puudutus toimi. Multa paikattiin vuosia sitten hammas, eikä puudutus meinannut tehota - ei onneksi joutunut juureen asti menemään, mutta muutaman kerran vihlaisi. Lääkäri mainitsi juurihoidosta, ja meninpä lukemaan vielä kauhutarinoita tehoamattomista puudutuksista... kyllä mä pari kertaa oon käynytkin sen jälkeen mutta ei onneks joutunu juurihoitoon - vielä... taitaa kyllä olla edessä sekin ku ei meinaa hammas toeta.
Vierailija kirjoitti:
Kipua. Jäi kammo kun lapsena porattiin ilman puudutusta.
Niin minuakin, ja en käsitä miksi ei puudutettu kun sen aikaisilla porilla se poraaminen kesti kymmeniä minuutteja, kun kuitenkin oli niitä puudutusaineita olemassa hampaanpoistoonkin.
Monille on jäänyt turha kammo noilta ajoilta. Vieläkin vähän jännittää, vaikka ei varmaan 20 vuoteen ole mitään pelkäämisen arvoista tapahtunut hammashoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään oikeasti..koska olen romani. Joka päivä kohtaan ennakkoluuloja, rasismia ja syrjintää. Joten kun joutuu no.. ei romanin eteen suu auki makaamassa, tulee hieman orpo olo.
No kannattaisiko mennä sitten romanihammaslääkäriin.
Puudutuspiikki on helpompi ottaa vastaan, koska siihen osaa varautua. Se ei tule yllätyksenä, kuten porauksen aikana yhtäkkiä iskevät vihlontakuvut hermoon. Puudutuspiikki kitalakeen tai ikeneen ei tunnu niin pahalta kuin hermokipu.