Kun vanhemmistasi aika jättää, mitä teet irtaimistolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on aika mauttomia nämä aloitukset näistä perintö asioista. Monta kertaa näiden omat vanhemmat ovat vielä ihan elävien kirjoissakin, mutta silti ajatus isosta perinnöstä hiipii jo mieleen. Ei sen näin pitäisi mennä, miettikää ajatuksen kanssa näitä aloituksianne. Sen lähimmäisen rakkauden pitää tulla ihan luonnostaan ilman oman hyödyn tavoittelua.

Ei tässä nyt mistään perinnöistä ole kyse vaan arvottomista rojuista, joiden siivoamisen liian moni vanhus jättää jälkipolville. Ymmärrettävästi jälkipolvia ahdistaa jo etukäteen se edessä oleva työ. 

Juurikin näin! Minkä ihmeen silmälasien läpi tuon kommentin kirjoittaja on aloituksen lukenut?? Kyse käytännön asioista jotka jonkun on tehtävä ja tiedän kokemuksesta,että homma voi olla suuri ja vastenmielinenkin!

Olen ainoa lapsi. Vanhemmat kuolivat parin vuoden välein. Otin korut, valokuvat, kirjat, osan astioista, taulut ja osan vaatteista. Äiti pukeutui laadukkaasti ja nuorekkaasti ja minulle ja ystävättärilleni jäi jonkun verran vaatteita. Otin myös pari huonekalua ja muutama meni sukulaisnuorille. Loput keräykseen ja kierrätykseen ja roskiin.

Minä olen pyytänyt, että äiti laittaisi irtaimistoon teipillä tietoa, kenelle haluaisi kunkin tavaran menevän. Siis lähinnä äidin kavereita jne.

Itse en pety, jos en saa mitään. Jos tilanne tulisi nyt (toivon ettei vielä piiiiitkään aikaan tule), niin kysyisin haluaako siskoni tietyt taulut. Jos haluaisi, niin ilman muuta saisi ne. Jos ei, niin ne laittaisin seinälle. Sitten ihan käyttöön ottaisin astioita, jälleen jos ei sisko haluaisi.

Loput olisi sitten myyntiin ja lahjoituksiin. Äidillä on aika mittavasti lasia ja Arabiaa jne. Jospa Aki hakisi ne ja myisi huutokaupassa.

En mitään. Odottelen vaan kun veljen ahne vaimo isänsä kanssa tyhjentää kämpän.

Näin tapahtui jo isän kohdalla.

Olen ainoa perillinen (tiettävästi). Kamala urakka joskus edessä. Tavaraa tulee olemaan hillittömästi. Vanhempani asuvat kerrostalossa kolmiossa, joka pullollaan "tarpeellista" ja "arvokkaita aarteita". Lisäksi on yksi äidinäidin perintönä tullut omakotitalo täynnä vanhaa roinaa. Ja kun ei kaikki näihin mahdu, niin sitä tavaraa on pitänyt levittää myös meidän nurkkiin ja mieheni lapsuuskodin varastoihin. Nyt isäni etsiskelee edullista mökkiä... Meidän nurkista sitä heidän roinaansa on kyllä nyt "vahingossa" mennyt rikki ja pilalle, ja sitä myöten hyötyjäteasemalle. Sen verran nuoria ovat, että hamsterielämää on edessä vielä helposti 20 vuotta.

Ottaa päähän jo valmiiksi se tuleva aika kun kaikesta tuosta jätteestä pitää hankkiutua eroon.

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Minä olen pyytänyt, että äiti laittaisi irtaimistoon teipillä tietoa, kenelle haluaisi kunkin tavaran menevän. Siis lähinnä äidin kavereita jne.

Itse en pety, jos en saa mitään. Jos tilanne tulisi nyt (toivon ettei vielä piiiiitkään aikaan tule), niin kysyisin haluaako siskoni tietyt taulut. Jos haluaisi, niin ilman muuta saisi ne. Jos ei, niin ne laittaisin seinälle. Sitten ihan käyttöön ottaisin astioita, jälleen jos ei sisko haluaisi.

Loput olisi sitten myyntiin ja lahjoituksiin. Äidillä on aika mittavasti lasia ja Arabiaa jne. Jospa Aki hakisi ne ja myisi huutokaupassa.

Oletko sä itse merkkaillut teipeillä tavaroitasi?

Vaatii kyllä melkoista röyhkeyttä sanoa toiselle ihmiselle noin. Olkoonkin vanhempi ihminen ja vaikka sairas. Kenenkään kuolemaa ei noin odotella, ainakaan ääneen. Sä voit itse kuolla paljon aikaisemmin.

Enpä ole ajatellut asiaa. Pidän ne tavarat mistä tykkään ja lopuista hankkiudun eroon. Kuinkas muutenkaan?

Mutta eipä sitä kukaan tiedä, missä järjestyksessä täältä lähdetään. Eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta siivota ja karsia tavaraa sen tähden, että jälkeen jäävillä olisi sitten helpompaa :D

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Minä olen pyytänyt, että äiti laittaisi irtaimistoon teipillä tietoa, kenelle haluaisi kunkin tavaran menevän. Siis lähinnä äidin kavereita jne.

Itse en pety, jos en saa mitään. Jos tilanne tulisi nyt (toivon ettei vielä piiiiitkään aikaan tule), niin kysyisin haluaako siskoni tietyt taulut. Jos haluaisi, niin ilman muuta saisi ne. Jos ei, niin ne laittaisin seinälle. Sitten ihan käyttöön ottaisin astioita, jälleen jos ei sisko haluaisi.

Loput olisi sitten myyntiin ja lahjoituksiin. Äidillä on aika mittavasti lasia ja Arabiaa jne. Jospa Aki hakisi ne ja myisi huutokaupassa.

Oletko sä itse merkkaillut teipeillä tavaroitasi?

Vaatii kyllä melkoista röyhkeyttä sanoa toiselle ihmiselle noin. Olkoonkin vanhempi ihminen ja vaikka sairas. Kenenkään kuolemaa ei noin odotella, ainakaan ääneen. Sä voit itse kuolla paljon aikaisemmin.

En ole merkkaillut, vaan annan aina saman tien jollekin jos joku haluaa eikä ole itsellä käyttöä.

Mun äidillä on siis semmoinen tyyli, että hän antaa paljon tavaraa kavereilleen ja on myös luvannut heille tiettyjä esineitä. Minä ilman muuta haluan, että tahtonsa toteutuu mutta en kuollaksenikaan muista, mikä kaluste olisi menossa Merjalle ja mikä astia Kyllille. Sitä, kuka on elossa kun äidistä aika jättää ei tietysti tiedä kukaan. 

Mun äiti ei ole mitenkään kuoleman kielissä. Ihan suoraan sanoin hänelle, että jos hänellä on toiveita irtaimiston, hautajaisten tai vastaavien suhteen, niin ne on syytä kirjoittaa ja antaa jollekin uskotulle henkilölle. Että viimeistä piirtoa myöten toteutan, mutta ajatuksia en osaa lukea.

Myös sen olen kertonut, että haudoilla en aio käydä säännöllisesti, mutta ostopalveluna hankin niin äidin kuin äidin sukulaisten haudoille sellaiset hoidot kuin hän toivoo.

Näissä auki puhumisissa on taustalla montakin asiaa. Minä tykkään siitä, että on selvät sävelet.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Minä olen pyytänyt, että äiti laittaisi irtaimistoon teipillä tietoa, kenelle haluaisi kunkin tavaran menevän. Siis lähinnä äidin kavereita jne.

Itse en pety, jos en saa mitään. Jos tilanne tulisi nyt (toivon ettei vielä piiiiitkään aikaan tule), niin kysyisin haluaako siskoni tietyt taulut. Jos haluaisi, niin ilman muuta saisi ne. Jos ei, niin ne laittaisin seinälle. Sitten ihan käyttöön ottaisin astioita, jälleen jos ei sisko haluaisi.

Loput olisi sitten myyntiin ja lahjoituksiin. Äidillä on aika mittavasti lasia ja Arabiaa jne. Jospa Aki hakisi ne ja myisi huutokaupassa.

Oletko sä itse merkkaillut teipeillä tavaroitasi?

Vaatii kyllä melkoista röyhkeyttä sanoa toiselle ihmiselle noin. Olkoonkin vanhempi ihminen ja vaikka sairas. Kenenkään kuolemaa ei noin odotella, ainakaan ääneen. Sä voit itse kuolla paljon aikaisemmin.

Toisilla on kyky käsitellä näitä asioita rationaalisesti, ilman että menee tunteisiin kuten sinulla.

Vanhemmilla hometalo. Itse en halua sieltä mitään siinä vaiheessa, kun aika heistä jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on aika mauttomia nämä aloitukset näistä perintö asioista. Monta kertaa näiden omat vanhemmat ovat vielä ihan elävien kirjoissakin, mutta silti ajatus isosta perinnöstä hiipii jo mieleen. Ei sen näin pitäisi mennä, miettikää ajatuksen kanssa näitä aloituksianne. Sen lähimmäisen rakkauden pitää tulla ihan luonnostaan ilman oman hyödyn tavoittelua.

Ei tässä nyt mistään perinnöistä ole kyse vaan arvottomista rojuista, joiden siivoamisen liian moni vanhus jättää jälkipolville. Ymmärrettävästi jälkipolvia ahdistaa jo etukäteen se edessä oleva työ. 

Juurikin näin! Minkä ihmeen silmälasien läpi tuon kommentin kirjoittaja on aloituksen lukenut?? Kyse käytännön asioista jotka jonkun on tehtävä ja tiedän kokemuksesta,että homma voi olla suuri ja vastenmielinenkin!

Samasta aiheesta tehty paljon aloituksia ja aloittajana todennäköisesti sama aloittaja.

Luulatavasti en säilytä mitään, mutta toki jos bongaan jotain käyttökelpoista niin saatan ottaa sen käyttöön. 

Jos esim. oma telkkarini on jo mennyt huonoksi, niin saatan vanhempien telkkarin ottaa sitten omaan käyttööni.  jne.  Mutta ei tuota vielä voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Mitä säästät?

Jääkööt taloonsa. Sielläpä on sitten mottorikelkat ja moottorisahat "mökillä" valmiina jos sattuu tarvimaan.

Valokuvat yms. käydään läpi, mutta mitään huonekaluja en todellakaan tarvitse.