Voiko työtön elää mielenkiintoista elämää vai tleeko masennus automaattisesti?

Kyllä se masennus tahtoo vaan iskeä päälle. Omalta kohdalta semmoinen asia että viikonloppuisin on helpompaa. On ikäänkuin vapaalla eikä työtön, sinänsä järjetöntä.

Vaikka kuinka yrittää tsempata niin ei voi mitään. Työttömyys latistaa elämän.

Aika vaikeaa se on. Jos on vähänkin taipumusta masennukseen, se tulee. Omasta mielestä valoisa aika on pahin. Illalla jotenkin helpompaa, vaikka ajatuksia ei pakoon pääse.

Missään tapauksessa ei tippaakaan viinaa, se on kyllä tuhon tue työttömälle. Urheilua ja kielten opiskelua, niillä yritän pärjätä. Siis yritän.

Työtön voi käydä lenkillä, marjassa, sienessä, kalassa. Voi hoitaa puutarhaa jne.

Tässä on vaan se että myös työssä oleva voi tehdä nämä kaikki samat jutut, ja ohessa tienata vielä rahaa työssä käynnillä.

Eli kaikki työttömyyden mukanaan tuomat edut on pas*apuhetta.

Lisäksi tosiaankin työtön vielä sairastuu henkisesti että fyysisesti työttömyyden takia.

Työelämä ja itsensä näkeminen suhteessa muihin se masennusta aiheuttaa.

Työttömyyden tylsyys ja mielenkiinnottomuus on siihen verrattuna unelmaa. Käytän aikani mieluummin turhaan kuin tuskaan.

Vaikeaa se saattaa varmasti olla, jos on tottunut mahd. vuosia ellei vuosikymmeniä tekemään työtä toisen alaisuudessa. Mutta on pelottavaa, jos ainoa elämään sisältöä tuova asia on yhden, vaikkakin merkittavän asian, kuin työpaikan varassa oleminen. Kaikista ei toden totta ole itsenäisiksi yrittäjiksi. Sen sijaan huomaan itsestänikin, että jotain puuhaa ja tavoitteita pitää olla, niin voin paremmin. Palkkatyössä onnistuminen on yksi, mutta tämän lisäksi olen yrittänyt asettaa vuoden varrelle pienempiä ja vähän isompia asioita, jotka olen ottanut tavoitteeksi tehdä tai pitää yllä. Samaa suosittelen.  

Minä ainakin olin tyytyväinen 2kk työtön. Päivisin oli jopa kiire että ehti suunnitellut hommat hoitaa, tylsistyminen ei tullut mieleenkään. Hoidin isovanhempia kahdessa eri osoitteessa (kaupassakäynti ja yleinen yhdessäolo, siivous), kävin kirjastossa ja salilla, lenkkeilin aamuisin, tein ruokaa työssäkäyville perheenjäsenille (mies ja mun äiti), tein isompia siivouksia kotona.. jossain välissä hain töitä ja sillä tiellä edelleen

Olin vuoden työttömänä ja lukuunottamatta epävarmuutta työnsaannists ja toimeentulosta voin henkisesti erinomaisesti, jopa paremmin kuin työelämässä ollessani, sillä mulla oli paremmin aikaa nukkua riittävästi, harrastaa liikuntaa ja hoitaa sosiaalisia suhteita. Silti oli ihanaa kun pääsi uudestaan mielenkiintoiseen työhön.

Työttömyys on eristävää ja rasittaa mieltä. Henkine hyvin vointi kärsii jo pelkästään sosiaalisten suhteiden puutteesta. Usein juuri työttömät kokevat eniten yksinäisyyttä. Lisäksi arvottomuuden ja osattomuuden tunteet ovat yleisiä.

Painostus, syylisyys, katumus ja häpeä saa monet masentumaan.

Ehdin olla vuoden töissä ennen kuin jäin taas työttömäksi. Ja voin sanoa, että se vuosi oli ihan mahtavaa aikaa. Olin täynnä energiaa, jaksoin/innostuin pitämään kodista huolen, siivoilin, ostelin uusia pieniä sisustusjuttuja, kävin kaupassa ilman korkeaa kynnystä jne.

Nyt olen ollut kuukauden taas työttömänä ja heti iski se lamaannus ja masennus. Mikään ei nappaa ja päivät istun vain surffaten netissä. Iltaisin helpottaa, kun tietää, että muutkin ovat jo tähän aikaan kotona. Aamuisin nukun pitkään, koska se vie hyvin tunteja päivästä. Ei tarvi niin montaa tuntia miettiä, että mitähän tälle elämälle tekisi ja mistähän niitä töitä saisi.

No itse ainakin voin. On kaikki aika käytettävissä lukemiseen ja muuhun sivistymiseen. Työ on aina ollut minulle henkilökohtaisesti hukkaanheitettyä aikaa, rahalla en tee mitään ja työhön liittyvät sosiaaliset kontaktitkin ovat tärkeitä vain sen työssä jaksamisen kannalta. Parhaiten viihdyn yksin.

Juuri mietin näitä samoja asioita ja fiiliksiä ja että onko kenelläkään muulla tällaista.

Mä oon ollut koko elämäni työelämässä ja mulla on keskivaikea masennus.

Pelkästään ällöttävältä työttömältä lähtee tuollaisia aloituksia.

Vierailija kirjoitti:

No itse ainakin voin. On kaikki aika käytettävissä lukemiseen ja muuhun sivistymiseen. Työ on aina ollut minulle henkilökohtaisesti hukkaanheitettyä aikaa, rahalla en tee mitään ja työhön liittyvät sosiaaliset kontaktitkin ovat tärkeitä vain sen työssä jaksamisen kannalta. Parhaiten viihdyn yksin.

Sama täällä. Nyt taas kun lukee ihmisistä, jotka masentuvat, kun ei ole työpaikkaa jonkinlaisena puuhapäiväkotina ja sosiaalisten suhteiden järjestäjänä, ei voi sanoa muuta kuin, että yritän hyvätapaisuuttani ja ajattelevaisuuttani pysyä työttömänä. 

Oikeastaan meille päteville työttömille, jotka emme masennu, vaan osaamme elää elämäämme ja tehdä ihan omin päin mielekkäitä asioita, voisi maksaa jonkin erityispalkkion, jotta pysyisimme työpaikkoja viemästä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse ainakin voin. On kaikki aika käytettävissä lukemiseen ja muuhun sivistymiseen. Työ on aina ollut minulle henkilökohtaisesti hukkaanheitettyä aikaa, rahalla en tee mitään ja työhön liittyvät sosiaaliset kontaktitkin ovat tärkeitä vain sen työssä jaksamisen kannalta. Parhaiten viihdyn yksin.

Sama täällä. Nyt taas kun lukee ihmisistä, jotka masentuvat, kun ei ole työpaikkaa jonkinlaisena puuhapäiväkotina ja sosiaalisten suhteiden järjestäjänä, ei voi sanoa muuta kuin, että yritän hyvätapaisuuttani ja ajattelevaisuuttani pysyä työttömänä. 

Oikeastaan meille päteville työttömille, jotka emme masennu, vaan osaamme elää elämäämme ja tehdä ihan omin päin mielekkäitä asioita, voisi maksaa jonkin erityispalkkion, jotta pysyisimme työpaikkoja viemästä.  

Menitte halpaan. Tietenkin terve aikuinen osaa nauttia omasta ajasta ja käyttää sen hienosti. Mutta hys-hys, ei sitä saa kertoa. Kohta tehdään taas otsikoita, että on löydetty työttömiä, jotka eivät sovittele hirttoköyttä kaulaansa. Työttömän pitää kärsiä, muuten teitä aktivoidaan kohta taas lisää.

Ei minulle masennusta tullut tai varsinkaan alkoholismia. Ennemminkin tulee juotua enemmän nyt kun en ole enää työtön. Passivoituminen kuitenkin iski ja pienetkin asiat tuntuivat todella työläiltä. Jos minulla olisi ollut enemmän kavereita tuolloin, niin olisin ollut varmati paljon tyytyväisempi elämääni. Oli kuitenkin vain muutama kaveri ja heidän kanssaan pystyi viettämään aikaa vain harvoin, eikä he edes olleet mitään erityisen hyviä kavereita.

Olen ainakin itse paljon onnellisempi, kun minulla on sopivasti työtä, mutta kuitenkin paljon vapaa-aikaa. Silloin tuntee itsensä tarpeelliseksi. Etenkin ihmisten tapaaminen oli ärsyttävää pitkäaikaistyöttömänä, koska aina tuli puheeksi, että mitä teen ja aina piti selitellä kuinka olen mukamas koittanut hakea töitä, koska vapaaehtoista työttömyyttä ei oikein hyvällä katsella.

Eli sanoisin, että työttömänä voi olla onnellinen, mutta silloin pitää olla muu elämä hyvässä kunnossa ja pitää olla tärkeitä ja tavoitteellisia harrastuksia ja paljon hyviä kavereita. 

Työttömänä on voinut nukkua paremmin oman rytminsä mukaan, olen paljon pirteämpi kun ei ole kiire sinne ja tänne. Ehtii siivota paremmin ja hoitaa sosiaalisia suhteita. Työpaikalla on muutama kaveri joiden kanssa olen ollut kaveri myös työn ulkopuolella, muita työkavereita ei ole ikävä. Työkään ei ole ollut mikään kutsumus, se on vain työtä. Lisäksi olen voinut tavata useammin sellaisia kavereita ja sukulaisia joita ei niin työaikana ehtinyt. Sain museokortin lahjaksi ja olen käynyt museoissa enemmän kuin työaikana koskaan. Varmaan tämä johtuu siitä, että olen ollut työelämässä yli 40v ja kaikki on jo nähty. Tässä pitäisi kitkutella muutama vuosi eläkkeeseen. Olisin toki ollut työssäkin kun olen työkykyinen mutta de ei työnantajalle sopinut vaan 150 ihmistä piti heittää ulos. On tullut selväksi että tämän ikäisenä ei uutta työtä saa enkä kaipaa mitään ilmaistyökokeiluja tms. Kunnon palkallinen työ kelpaisi. Masennuksesta ei ole tietoakaan, ei ole koskaan ollut. Olen tietysti paremmassa asemassa kuin nuoret. Työt on tehty.

Sikäli elän mielenkiintoista elämää, että alettuani juomaan tutustuin diilereihin, mutta onhan tuo juominen aiheuttanut masennusta ja silleen...