En ikinä enää halua miestä - onnellinen yksinhuoltaja
Olen niin onnellinen elämästäni näin yksinhuoltajana. On ihanaa kun ei tarvitse enää katsella sohvalla rötköttävää ja sotkevaa miestä, kukaan ei kuorsaa, illalla lasten mentyä nukkumaan saa olla ihan rauhassa ja kaikesta saa päättä ihan itse mitä sotaa tai tekee. En todellakaan halua enää koskaan miestä häiritsemään elämääni. Onko muita?
Ikionnellinen kolmen yksinhuoltaja jo 5-vuotta
Kommentit (219)
Kell' onni on se onnen kätkeköön. Piruko täällä remennätte?
Niin eihän se elämä koskaan voi olla yhdestä miehestä kiinni. Voi todellakin olla yksin onnellisempi kuin parisuhteessa.
On varmasti, sillä tää palstahan on täynnä katkeria yksinhuoltajia.
Muistan, kuin eilisen tuon otsikon lauseen :D Kuinkas minulle kävikään...
Jos on aina ollut huonon miehen kanssa, ei ole kokemuksellista vertailukohtaa miten onnellinen voi olla miehen kanssa joka käy töissä, tyytyy yhteen naiseen, osallistuu lasten sekä kodin hoitoon, viettää laatuaikaa perheen kanssa. Kiitos rakkaus, että olet sinä<3
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kuin eilisen tuon otsikon lauseen :D Kuinkas minulle kävikään...
Jos on aina ollut huonon miehen kanssa, ei ole kokemuksellista vertailukohtaa miten onnellinen voi olla miehen kanssa joka käy töissä, tyytyy yhteen naiseen, osallistuu lasten sekä kodin hoitoon, viettää laatuaikaa perheen kanssa. Kiitos rakkaus, että olet sinä<3
Haluaisin olla juuri tuo mies (en välttämättä kirjaimellisesti) ;p
Näistä aloituksista paistaa aina katkeruus ja miesviha. Ei osata edes esittää onnellista miehiä haukkumatta ja vähättelemättä.
Jaa, kyllä mä ainakin haluaisin vielä joskus miehen, jonka kanssa jakaa arjen. En ole yh, vaan lähivanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kuin eilisen tuon otsikon lauseen :D Kuinkas minulle kävikään...
Jos on aina ollut huonon miehen kanssa, ei ole kokemuksellista vertailukohtaa miten onnellinen voi olla miehen kanssa joka käy töissä, tyytyy yhteen naiseen, osallistuu lasten sekä kodin hoitoon, viettää laatuaikaa perheen kanssa. Kiitos rakkaus, että olet sinä<3
Totta tämäkin. Mutta jos on huonoja kokemuksia, kuten todella monella on, niin en ottaisi riskiä joutua uudestaan huonoon suhteeseen. Jos yksin on onnellinen.
Nimenomaan. Olen joka päivä niin onnellinen ja kiitollinen elämästäni. Jos joku tarvitsee miehen ollakseen onnellinen, niin siitä vaan. Mutta minä en ikinä halua riskeerata tätä olotilaa. Ja on aivan superihanaa, kun kotiakin voi laittaa tismalleen sellaiseksi kuin haluaa, voi ostaa juuri mitä haluaa, vaihtaa auton juuri selliseen kuin haluaa jne.
ap
Voi uskon tuon. Itsekin eroaisin samantien, jos vain pärjäisin mitenkään rahallisesti lasten kanssa sen jälkeen.
T: onneton parisuhteessa oleva
Tilanteesi on sitten mitä parhain! On aina helpompaa iloita jonkun puuttumisesta kuin toivoa jonkun saamista. Samaa suosittelen rahattomillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä aloituksista paistaa aina katkeruus ja miesviha. Ei osata edes esittää onnellista miehiä haukkumatta ja vähättelemättä.
... ja naisvihaa uhkivia aloituksiahan ei täällä ikinä ole? Siis ei ikinä ole hyvä millään mitalla, että kukaan haukkuu yhtään ketään tai mitään ryhmää, mutta jos yksi ryhmä haukkuu toista niin ei voi millään järjellä olettaa ettei se toinen vastaisi siihen samalla mitalla. Ja sitten ollaankin kierteessä jonka alkua ei kukaan muista. Mutta se on sitten itsestä kiinni mitä asialle tekee, antaako sen vaikuttaa suhtautumiseensa koko ko. ryhmää kohtaan yleistyksiä jatkaen.
Naisia haukkuvat sinkkumiehet useimmiten kuitenkin haluaisivat naisen, mutta eivät saa sellaista. Naiset ovat vain iloisia, kun miestä ei ole.
Voi, mä niin odotan tota vapautta ja yksinoloa. Haluan eroon tuosta kolmannesta lapsesta, joka on muka aviomieheni. Käyttäytyy kuin kaksivuotias, ei mitään kiinnostusta osallistua yhteisiin asioihin. Odotan, että saan opiskelupaikan. Sitten häippäsen.
Jo tähän ketjuunkin tulleet miesten (?) kommentit osoittavat, että paras olla yksin. En tarvitse elämääni kaksilahkeista, jolle olen itsestäänselvyys ja säkkien tyhjennysalusta.
Tismalleen nro 15. Olen onneksi kouluttautunut korkealle ja hyvissä töissä, niin en tarvitse miestä elättäjäksi. Enkä kyllä mihinkään muuhunkaan.
ap
Pakko samaistua. Rakastan tätä vapautta, meidän älyttömän helppoa arkea, suloisia lapsia ja meidän pientä perhettä. Me ollaan mahtava tiimi, täysellisesti yhteen kurottu ilman että tarvitsee yhtä yrittää sovittaa mukaan kuvioon tai murehtia hänen hyvinvoinnistaan.
Seksiäkin saa aina kun lapset menee isälleen, muuhun en koe miestä tarvitsevani.
Olen todella onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Voi, mä niin odotan tota vapautta ja yksinoloa. Haluan eroon tuosta kolmannesta lapsesta, joka on muka aviomieheni. Käyttäytyy kuin kaksivuotias, ei mitään kiinnostusta osallistua yhteisiin asioihin. Odotan, että saan opiskelupaikan. Sitten häippäsen.
Jo tähän ketjuunkin tulleet miesten (?) kommentit osoittavat, että paras olla yksin. En tarvitse elämääni kaksilahkeista, jolle olen itsestäänselvyys ja säkkien tyhjennysalusta.
Ei kaikki miehet pidä sinua huorana.
Vierailija kirjoitti:
Kell' onni on se onnen kätkeköön. Piruko täällä remennätte?
Tämä keskustelupalsta.
Vissi ero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä aloituksista paistaa aina katkeruus ja miesviha. Ei osata edes esittää onnellista miehiä haukkumatta ja vähättelemättä.
... ja naisvihaa uhkivia aloituksiahan ei täällä ikinä ole? Siis ei ikinä ole hyvä millään mitalla, että kukaan haukkuu yhtään ketään tai mitään ryhmää, mutta jos yksi ryhmä haukkuu toista niin ei voi millään järjellä olettaa ettei se toinen vastaisi siihen samalla mitalla. Ja sitten ollaankin kierteessä jonka alkua ei kukaan muista. Mutta se on sitten itsestä kiinni mitä asialle tekee, antaako sen vaikuttaa suhtautumiseensa koko ko. ryhmää kohtaan yleistyksiä jatkaen.
Naisia haukkuvat sinkkumiehet useimmiten kuitenkin haluaisivat naisen, mutta eivät saa sellaista. Naiset ovat vain iloisia, kun miestä ei ole.
En tiedä ketkä naisia haukkuvat, mutta tuo miesten kaipuu naiseen johtuu varmaan osittain sukupuolirooleista ja yhteiskunnallisista odotuksista. Naisettomuus on kovin leimaavaa miehen kannalta, kuten sinunkin viestisi osoittaa. Mies on automaattisesti kelvoton, kun kerran ei ole naisille kelvannut. Miehettömään naiseen ei kohdistu samanlaista halveksuntaa, vaan oletusarvo heidän kohdallaan on, että he ovat ilman miestä omasta valinnastaan.
Ymmärrän onnesi ja iloitsen siitä rinnallasi! :) Mulla muuten sama tilanne, paitsi lapsesta on yhteishuoltajuus ja hän on isällään melko usein. Lapsen ja isän välinen suhde ei näytä kärsineen erosta vaan oikeastaan päinvastoin: kun isän on ollut pakko ottaa vastuuta ja olla lapselle läsnä omilla vuoroillaan, heidän suhde vaikuttaa aiempaa paljon läheisemmältä. Olen onnellinen siitä, että pääsin itse irti vaikeasta suhteesta, mutta lapsen ei tarvinnut luopua isästään. Paras mahdollinen tilanne meille!
Täällä toinen samanmoinen. En ole ikinä ollut niin onnellinen kuin mitä eron jälkeen jo kymmenen vuotta. Ja kun lapset nyt ovat aikuistumassa, minulla on aikaa itselleni, urheilulle, kodin laitolle jne.