Pariskunnasta pyydetään vain mies kummiksi, mutta vaimon odotetaan hoitavan kuitenkin kummin velvollisuuksia..?
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Eli siis tuttavapariskunta pyysi aikanaan vain miestäni kummiksi lapselleen. Tämä oli ihan ok minulle, olen itsekin yksin kummina omille kummilapsilleni. MUTTA! Pariskunta (etenkin kummilapsen äiti) odottaa minun kuitenkin hoitavan kummin velvollisuudet, ostavan lahjat, tulevan juhliin, pitävän yhteyttä ja ottavan lapsen yökylään! Onko tämä teistä ihan normaalia? Mieheni ei ole kaksinen kummi, eikä hoida mitään velvollisuuksia itse, mutta koska minua nimenomaan ei haluttu kummiksi, olen päättänyt etten myöskään kummin velvollisuuksia hoida.
Olenko mielestäsi liian tyly? Miten sinä toimisit tässä tilanteessa? Tai oletko toiminut samoin omien lastesi kummeja kohtaan, ja jos, niin miksi ihmeessä?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olitte ollut miehesi kanssa yhdessä kun häntä pyydettiin kummiksi?
Oliko tämä pariskunta miehesi kaveria?
Olimme olleet yhdessä 5v. kun tuo kummilapsi syntyi.
ap
Anna loukkaantua jos on niin lapsellinen, että siitä suuttuu.
Oletko muuten tekemisissä hänen kanssa vai käyttääkö hän vain sinua hyväksi?
Miten olet tähän asti toiminut? Oletko sitten hankkinut esim. joululahjan lapsen äidin toivelistalta? Mä olisin alusta asti sanonut, että meillä molemmat hoitaa omaan kummilapseensa liittyvät jutut itse.
OT: ärsyttää tapasi jättää monia hyviä vastauksia kommentoimatta.
Jos lapsi laitetaan vielä asialle ruinaamaan yökylään kummilaan, niin vastaa, etten valitettavasti osaa sanoa, tiedäthän, etten ole kummisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsen äidille voi vaan sanoa, että soittaa suoraan kummille kun hänen puolestaan ap ei voi mitään hoitoasioita tai vierailuja sopia?
Varmasti pitäisi sanoa, ja tähän kaipaisinkin vinkkiä, miten asian voi hoitaa ilman hirvittävää loukkaantumista. Asia ei ole minulle suuri ja pystyn elämään kyllä näinkin, mutta harmittaa jos asia vaivaa heitä, kun vuodesta toiseen äiti jatkaa tuota eikä ymmärrä rivien välistä minun kaartelujani. Eli esim. kun hän kyselee jotain kummijuttuja, niin saatan esim. sanoa etten tiedä, vaan hänen pitäisi kysyä sitä mieheltäni. Ei vaan mene perille ja tämän suorempaan en ole kehdannut sanoa.
ap
Ootko sanonut että teillä on miehen kanssa semmoinen sopimus ja periaate, että kumpikin hoitaa oman kummiutensa omalla tavallaan; mies ei järjestä sinun kummilapsille mitään, mutta voi olla mukana jos ehtii ja viitsii ja samoin sinä toimit miehen kummilapsen osalta.
Tietysti toivottavasti olette edes miehesi kanssa semmoisissa väleissä että tästä on voitu puhua.
Ei kummin rooli edellytä muuta kuin sitä n. 30 min pönötystä kasteessa. Kaikki muu on sitten täysin turhaa ja ylimääräistä. Emme ole edellyttäneet mitään erityistä yhteydenpitoa tai lahjojen ostoa omille lapsillemme. Muistavat jos muistavat ja kun sattuvat muutenkin käymään.
Itse ainakin pyyhkisin takapuoleni tuollaisiin lahjus ja yökylä toiveisiin, jos eivät noin muuten sovi teidän suhteeseen lapsen vanhempiin ja lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.
Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.
ap
Järkyttävää toimintaa. Sanoisin kyllä jo, että kysy kummisedältä.
Kerropa vielä tausta, miksi sinua ei pyydetty kummiksi.
Et tietenkään ole liian tyly. Uskon täysin, että tuollaista tapahtuu. Mun mielestä sun ei pidä edes hahmottaa tota tilannetta niin, että sä nyt aktiivisesti kieltäydyt hoitamasta jotain asioita. Ne vaan ON sun miehen vastuulla ja tää lapsi on sulle miehen kummilapsi, jota kohtaan olet ystävällinen, kun te MIEHEN aloitteesta tapaatte satunnaisesti. Suhtaudu samoin kuin vaikka miehen ystäviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, miksi sinua ei pyydetty aikoinaan kummiksi? Olitteko silloin niin tuore pari, ettei teidän suhteenne kestävyyteen vielä luotettu, etkö kuulu kirkkoon vai oliko kyse puhtaasti epäkohteliaisuudesta?
En tiedä, mutta mies on kyseisen parin kanssa läheisempi, joten oletan että siksi.
Emme olleet tuore pari, emmekä kumpikaan kuulu kirkkoon. (Mies ei siis ole virallinen kummi kirkonkirjoissa)
ap
No voi jeesus. Siis mieskään ei ole kummi. En kyllä ihan hirveästi stressaisi asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli sama. Oltiin miehen kanssa seurusteltu useita vuosi ja oltiin kihloissa, hääkutsukin tällä pariskunnalle jo lähetetty. He kuitenkin päättivät pyytää miestäni yksin kummiksi. Meillä on yhteisiä kummilapsia kaksi, minun ainoat. Viime kesänä oli kyllä todella ikävä tilanne. Kutsuin nämä meidän yhteiset kummilapset meidän mökille, josta tehtiin päiväretki Tampereelle, käytiin huvipuistossa ja pizzalla. Lapset oli meillä pe-su. Jälkeen päin tuon miehen kummilapsen äiti avautui suurelle porukalle illanistujaisissa, kuinka heidän lasta ei kutsuttu. MINÄ järjestin kivan viikonlopun MINUN kummilapsille. Ei, ei mennyt jakeluun tälle rouvalle. Miehelleen sitten sanoin ihan nätisti, että voisiko muistuttaa vaimoaan, että hänhän nimenomaan päätti, että minua ei pyydetä kummiksi. Miksi ihmeessä hän sitten saa tuollaiset kohtaukset, kun en kohtele heidän lasta kummilapsenani. :O
(ja kun täällä palstalla nyt varmaan joku ehdottaa, miksi tuota miehen kummilasta ei olisi voinut pyytää. jos olisi pyydetty yksi lapsi enemmän mukaan, niin sitten varmaan miehen siskon poika tai mun veljen poika)
Kuulostaa vähän, että järjestit retken ainoastaan siksi, että pääsit näpäyttämään tuota perhettä. Mikäs siinä, ilmeisesti tuli parempi mieli!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.
Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.
ap
Onpas törkeää. Ootko puhunut tästä miehellesi? Mitä sanoo?
Valitettavasti kaikkia asioita ei voi hoitaa niin, että kukaan ei loukkaannu. Tässä on nyt kyse sellaisesta tilanteesta ja se ei ole sinun syytäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, miksi sinua ei pyydetty aikoinaan kummiksi? Olitteko silloin niin tuore pari, ettei teidän suhteenne kestävyyteen vielä luotettu, etkö kuulu kirkkoon vai oliko kyse puhtaasti epäkohteliaisuudesta?
En tiedä, mutta mies on kyseisen parin kanssa läheisempi, joten oletan että siksi.
Emme olleet tuore pari, emmekä kumpikaan kuulu kirkkoon. (Mies ei siis ole virallinen kummi kirkonkirjoissa)
ap
Olisiko mahdollista, että olette kuitenkin lapsen vanhempien silmissä molemmat yhtä paljon kummeja (siis näitä epävirallisia, joita ei ole mihinkään kirjattu) ja sinä vain olet käsittänyt väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, miksi sinua ei pyydetty aikoinaan kummiksi? Olitteko silloin niin tuore pari, ettei teidän suhteenne kestävyyteen vielä luotettu, etkö kuulu kirkkoon vai oliko kyse puhtaasti epäkohteliaisuudesta?
En tiedä, mutta mies on kyseisen parin kanssa läheisempi, joten oletan että siksi.
Emme olleet tuore pari, emmekä kumpikaan kuulu kirkkoon. (Mies ei siis ole virallinen kummi kirkonkirjoissa)
ap
No voi jeesus. Siis mieskään ei ole kummi. En kyllä ihan hirveästi stressaisi asiasta.
Todellakin olisi syytä luopua koko kummiperinteestä, ainakin kirkon ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö nyt hauku vähän väärää puuta. Miehesihän sinulta on nyt vaatimassa näitä velvollisuuksia eikä lapsen vanhemmat. Eihän se nyt niiden vanhempien syy ole, jos miehesi ei pidä mitään yhteyttä. Ja juhliin tottakai menee kummin puolisokin. Älä nyt vain sano, että miehesi jää pois niistäkin ja sinä menet niihin yksin.
Luetun ymmärtäminen. Ap. kertoo nimenomaan kummilapsen äidin olettavan hänen hoitavan kummin velvoitteet, kun mies on osoittautunut huonoksi kummiksi.
Ilmiö on yleinen, kummiksi ei kelvata, mutta silti oletetaan puolison hoitavan ja vedotaan puolison kummiuteen. jos itse kummi ei niitä tee.
Kaiken muun ymmärrän, mutta en tätä. Siis tottakai on törkeää pyytää liikaa asioita, mutta eihän se kummius liity asiaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on kummilapsia, en edes tiedä keitä. Ihan itse hän hoitaa lahjat niille yms.
Minullakin on kaksi kummilasta ja olen hoitanut lahjat heille itse. En usko, että mieskään tietää, ketkä ovat kummilapsiani.
Eli tosi outoa tuo, että joku vaatii kummin.puolisolta tuollaista kuin ap kuvaa. Kannattaa varmaan vastata ystävällisesti puhelimessa, että "ai tavoittelitko x:ää,.lapsesi kummia? Soitit vahingossa minulle Pieni hetki, siirrän puhelun miehelleni".
Outoa on myös, että pariskunta ei edes tiedä toistensa kummilapsia! Tuo ehdotus on taas passiivis-agressiivista sontaa, jolla vain nolaa itsensä. Parempi kuin vain ilmoittaa, että x on aikuinen mies ja huolehtii omista velvollisuuksistaan ilman vaimon hyysäystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.
Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.
ap
Kyllähän sitä mun mielestä voi sanoa, että et tiedä, kysys kummiltasi.
Siinä toki on se vaara, että tuommoinen ihminen ymmärtää asian niin, että olet katkera, kun et ole kummi.
Miehelläni oli kummilapsi ennen kuin tavattiin ja hän on pitänyt omat välinsä tähän lapseen itsenäisesti.. Kun mentiin naimisiin, niin kummilapsen äiti alkoi mulle laittamaan juurikin noita vastaavia viestejä. Miksi musta tuli mieheni sihteeri siinä vaiheessa?
Kysäsin asiaa tältä äidiltä ja hän tuuskahti: "no, voidaan me sutkin sitten viralliseksi kummiksi merkkauttaa, jos se siitä kerran kiinni on?!" Öö, ei, vaan mies hoitaa kummiutensa edelleenkin itse. Siitä se kyräily sitten alkoi..
Seuraavan pyyntökerran kohdalla sanoisin vain lapsen äidille, että ”anteeksi, haluaisin oikoa nyt tätä väärinkäsitystä. Olemme mieheni X kanssa sopineet hoitavamme omat kummilapsemme itse ja kun en ole lapsenne kummi, niin pyytäisin että kertoisitte suoraan miehelleni nämä teidän lapseenne liittyvät kummiasiat. Itselläni on jo n kummilasta, joihin haluan itse keskittyä. Eli tiedustelut yökylistä, lahjoista ja muista kannattaa kaikki suunnata miehelleni, en minä hänen kummitoiminnasta vastaa. :)”
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Eli siis tuttavapariskunta pyysi aikanaan vain miestäni kummiksi lapselleen. Tämä oli ihan ok minulle, olen itsekin yksin kummina omille kummilapsilleni. MUTTA! Pariskunta (etenkin kummilapsen äiti) odottaa minun kuitenkin hoitavan kummin velvollisuudet, ostavan lahjat, tulevan juhliin, pitävän yhteyttä ja ottavan lapsen yökylään! Onko tämä teistä ihan normaalia? Mieheni ei ole kaksinen kummi, eikä hoida mitään velvollisuuksia itse, mutta koska minua nimenomaan ei haluttu kummiksi, olen päättänyt etten myöskään kummin velvollisuuksia hoida.
Olenko mielestäsi liian tyly? Miten sinä toimisit tässä tilanteessa? Tai oletko toiminut samoin omien lastesi kummeja kohtaan, ja jos, niin miksi ihmeessä?
Jos mies on kummi mutta vaimo ei, vaimon velvollisuudet miehen kummilasta ovat pyöreä nolla. Ja sama toisinpäin.
Varmasti pitäisi sanoa, ja tähän kaipaisinkin vinkkiä, miten asian voi hoitaa ilman hirvittävää loukkaantumista. Asia ei ole minulle suuri ja pystyn elämään kyllä näinkin, mutta harmittaa jos asia vaivaa heitä, kun vuodesta toiseen äiti jatkaa tuota eikä ymmärrä rivien välistä minun kaartelujani. Eli esim. kun hän kyselee jotain kummijuttuja, niin saatan esim. sanoa etten tiedä, vaan hänen pitäisi kysyä sitä mieheltäni. Ei vaan mene perille ja tämän suorempaan en ole kehdannut sanoa.
ap