Pariskunnasta pyydetään vain mies kummiksi, mutta vaimon odotetaan hoitavan kuitenkin kummin velvollisuuksia..?

Siis onko tämä lahjojen, yökyläilyjen ja muiden juttujen pyyteleminen kummeilta ihan yleinen ilmiö? Olen 25-vuotias, enkä ole edes ihan satavarma siitä ketkä kummini ovat. Myöskään vanhempani eivät ole rippilahjaa lukuunottamatta ostaneet lahjoja kummilapsilleen, yökyläilyistä nyt puhumattakaan. Onko kyseessä "uusi" ilmiö vai onko perheeni vain kummiasioiden suhteen outolintu? 

Vierailija kirjoitti:

Ei kummin rooli edellytä muuta kuin sitä n. 30 min pönötystä kasteessa. Kaikki muu on sitten täysin turhaa ja ylimääräistä. Emme ole edellyttäneet mitään erityistä yhteydenpitoa tai lahjojen ostoa omille lapsillemme. Muistavat jos muistavat ja kun sattuvat muutenkin käymään.

Itse ainakin pyyhkisin takapuoleni tuollaisiin lahjus ja yökylä toiveisiin, jos eivät noin muuten sovi teidän suhteeseen lapsen vanhempiin ja lapseen.

En kyllä pyydä kummeiksi tuollaisia, joiden mielestä kummin tehtävät on 30 minuutin "pönötys" kastejuhlassa. Ja sen jälkeen ei mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.

Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.

ap

Kyllähän sitä mun mielestä voi sanoa, että et tiedä, kysys kummiltasi.

Siinä toki on se vaara, että tuommoinen ihminen ymmärtää asian niin, että olet katkera, kun et ole kummi.

Miehelläni oli kummilapsi ennen kuin tavattiin ja hän on pitänyt omat välinsä tähän lapseen itsenäisesti.. Kun mentiin naimisiin, niin kummilapsen äiti alkoi mulle laittamaan juurikin noita vastaavia viestejä. Miksi musta tuli mieheni sihteeri siinä vaiheessa?

Kysäsin asiaa tältä äidiltä ja hän tuuskahti: "no, voidaan me sutkin sitten viralliseksi kummiksi merkkauttaa, jos se siitä kerran kiinni on?!" Öö, ei, vaan mies hoitaa kummiutensa edelleenkin itse. Siitä se kyräily sitten alkoi..

  Kyllä minä nyt ainakin valitettavasti ymmärrän, että tässä ollaan katkeria siitä kummeudesta, kun sehän ei näytä olevan se varsinainen ongelma ollenkaan. Jos lasta ollaan tyrkkäämässä puoliväkisin yökylään ja vaaditaan ostamaan kalliita lahjoja, tottakai se on väärin. Mutta se ei tuntunut olevan ap:n ongelma, vaan hänelle suurin ongelma on se, kuka on kummi ja kuka ei ja keneltä sen perustella voi pyytää mitään. Minä en vieläkään ymmärrä, miten se kummeus liittyy tähän ongelmaan. 

On oikeasti aika rasittavaa olla se, joka järjestelee kaikki tapaamiset ja menot ja hoitoavut. Siksi esim. meillä mä hoidan nämä omien sukulaisteni ja kummilasteni osalta ja mies omiensa. Mielestäni reilua ja normaalia.

No niin. Eli ongelma on joko se, että vaaditaan liikaa tai se, että mies ei osallistu. Ei se, kuka on kummi ja kuka ei. 

Ei, koska käsittääkseni ap kokisi nämä asiat hoidettavikseen, jos hän olisi lapsen kummi. Nyt hän kokee ne ymmärrettävästi miehensä hoidettaviksi.

Niin. Ja kuten sanoin, ongelmahan on siinä tapauksessa se, että mies ei osallistu. Jos osallistuisi, ap:n ei tarvitsisi niitä tehdä. Itsekin olet sitä mieltä, että nuo pyynnöt ovat ihan kohtuullisia, joten pyytäjätkään eivät tee mitään väärää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.

Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.

ap

Mä kyllä ulkoistaisin itseni pois koko hommasta. Aina kun ky. henkilö rupeaisi puhumaan kummi-asioista sanoisin napakasti että "me ollaan XXX  (miehesi nimi) kanssa päätetty että kun hän on kummi tälle teidän lapselle niin hän hoitaa kaikki siihen liittyvät asiat. Joten sun täytyy kysyä asiasta häneltä". Ja jos lapsi tulisi kysymään "erehdyksissään" jotain sinulta niin ohjaisin hänet suoraan XXX-puheille. Ja tarvittaessa sanoisin että en voi ottaa asiaan kantaa/hoitaa jne vaan XXX hoitaa nämä asiat. Ja vaikka aikaisemmin ette ole ole tehneet näin niin minusta näin voi pättää milloin tahansa tekevän. Todennäköisesti saat jonkunlaista purnausta asiasta lapsen äidiltä, mutta kyllä hän tilanteeseen mukautuu ajan saatossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi laitetaan vielä asialle ruinaamaan yökylään kummilaan, niin vastaa, etten valitettavasti osaa sanoa, tiedäthän, etten ole kummisi.

Eli, jos lapsi kysyy vaarilta, pääseekö mummolaan yökylään, vaarinkin pitää siitä loukkaantua eikä vaarilla ole mitään velvollisuutta huomioida lasta? 

Tässä on se ero, että yleensä vaari sekä mummo ovat lapsen isovanhempia ja ap:n tapauksessa vain mies on lapsen kummi. Miksi eivät aikoinaan pyytäneet myös ap:ta kummiksi, jos halusivat hänen hoitavan kummivelvollisuuksia?

Ap:n ei missään nimessä kannata alkaa miksikään lahja-automaatiksi ja ottamaan lasta yökylään kerran ei ole edes vastavuoroisuutta. Asia olisi täysin eri, jos miehen kummilapsen perhe huomioisi myös ap:n lapsia/lasta.

Eli kummin puoliso ei voi olla lapselle ihan yhtä läheinen aikuinen kuin se kummikin? Miksei? Miksi siihen tarvitaan joku kummin titteli? Edelleen ihmettelen, miksi se kummius on tässä nyt se juju. Ikään kuin se velvottaisi johonkin, mihin ei missään tapauksessa muuten voi suostua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.

Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.

ap

Kyllähän sitä mun mielestä voi sanoa, että et tiedä, kysys kummiltasi.

Siinä toki on se vaara, että tuommoinen ihminen ymmärtää asian niin, että olet katkera, kun et ole kummi.

Miehelläni oli kummilapsi ennen kuin tavattiin ja hän on pitänyt omat välinsä tähän lapseen itsenäisesti.. Kun mentiin naimisiin, niin kummilapsen äiti alkoi mulle laittamaan juurikin noita vastaavia viestejä. Miksi musta tuli mieheni sihteeri siinä vaiheessa?

Kysäsin asiaa tältä äidiltä ja hän tuuskahti: "no, voidaan me sutkin sitten viralliseksi kummiksi merkkauttaa, jos se siitä kerran kiinni on?!" Öö, ei, vaan mies hoitaa kummiutensa edelleenkin itse. Siitä se kyräily sitten alkoi..

  Kyllä minä nyt ainakin valitettavasti ymmärrän, että tässä ollaan katkeria siitä kummeudesta, kun sehän ei näytä olevan se varsinainen ongelma ollenkaan. Jos lasta ollaan tyrkkäämässä puoliväkisin yökylään ja vaaditaan ostamaan kalliita lahjoja, tottakai se on väärin. Mutta se ei tuntunut olevan ap:n ongelma, vaan hänelle suurin ongelma on se, kuka on kummi ja kuka ei ja keneltä sen perustella voi pyytää mitään. Minä en vieläkään ymmärrä, miten se kummeus liittyy tähän ongelmaan. 

On oikeasti aika rasittavaa olla se, joka järjestelee kaikki tapaamiset ja menot ja hoitoavut. Siksi esim. meillä mä hoidan nämä omien sukulaisteni ja kummilasteni osalta ja mies omiensa. Mielestäni reilua ja normaalia.

No niin. Eli ongelma on joko se, että vaaditaan liikaa tai se, että mies ei osallistu. Ei se, kuka on kummi ja kuka ei. 

Ei, koska käsittääkseni ap kokisi nämä asiat hoidettavikseen, jos hän olisi lapsen kummi. Nyt hän kokee ne ymmärrettävästi miehensä hoidettaviksi.

Niin. Ja kuten sanoin, ongelmahan on siinä tapauksessa se, että mies ei osallistu. Jos osallistuisi, ap:n ei tarvitsisi niitä tehdä. Itsekin olet sitä mieltä, että nuo pyynnöt ovat ihan kohtuullisia, joten pyytäjätkään eivät tee mitään väärää. 

En ottanut kantaa pyyntöjen kohtuullisuuteen sinänsä. Mielestäni on kummin velvollisuus hoitaa yhteydenpito kummilapsensa perheeseen ja se millaiset pyynnöt ovat sopivia, riippuu kummista ja tästä perheestä. Ongelma on, että ap ylipäätään saa mitään pyyntöjä tuolta. Sama kuin jos ap:n miehen parhaan ystävän vaimo ottaisi yhteyttä ap:n ja pyytäisi ap:ta järjestämään miehelleen ja tälle ystävälle poikien iltaa tjtn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi laitetaan vielä asialle ruinaamaan yökylään kummilaan, niin vastaa, etten valitettavasti osaa sanoa, tiedäthän, etten ole kummisi.

Eli, jos lapsi kysyy vaarilta, pääseekö mummolaan yökylään, vaarinkin pitää siitä loukkaantua eikä vaarilla ole mitään velvollisuutta huomioida lasta? 

Tässä on se ero, että yleensä vaari sekä mummo ovat lapsen isovanhempia ja ap:n tapauksessa vain mies on lapsen kummi. Miksi eivät aikoinaan pyytäneet myös ap:ta kummiksi, jos halusivat hänen hoitavan kummivelvollisuuksia?

Ap:n ei missään nimessä kannata alkaa miksikään lahja-automaatiksi ja ottamaan lasta yökylään kerran ei ole edes vastavuoroisuutta. Asia olisi täysin eri, jos miehen kummilapsen perhe huomioisi myös ap:n lapsia/lasta.

Eli kummin puoliso ei voi olla lapselle ihan yhtä läheinen aikuinen kuin se kummikin? Miksei? Miksi siihen tarvitaan joku kummin titteli? Edelleen ihmettelen, miksi se kummius on tässä nyt se juju. Ikään kuin se velvottaisi johonkin, mihin ei missään tapauksessa muuten voi suostua. 

Voi tietenkin olla, mutta tässä tapauksessa ap:ta ei ole haluttu kummiksi, häntä ei ole katsottu tarpeeksi läheiseksi, että ansaitsisi kummin tittelin, mutta silti hänen odotetaan hoitavan miehensä kummiuden. Tuskin kovin läheisiä ovat, kerran käyttäytyvät noin.

Mulla itsellä on yhdessä perheessä kummilapsi, joka on vasta 3 v. Olen ollut paljon tekemisissä koko perheen kanssa ja koska kummityttöni on vielä niin pieni, niin olen vienyt hänen siskoaan, joka on muuten täysin eri ikäinen kuin omat lapseni, Linnanmäelle, ottanut yökylään jne. Nyt kun kummilapsellani alkaa olemaan ikää enemmän, pystyn hänenkin kanssaan viettämään kahden keskistä aikaa, mutta en aio silti unohtaa hänen siskoaan.

Toisen kummityttöni kanssa olen vähän tekemisissä enkä hänen sisaruksiaan ole koskaan vienyt minnekään, johtuen ihan perheidemme väleistä.

Eli kaikki ei ole niin yksioikoista. Mä olen sitä mieltä ettei aloittajan kannata todellakaan alkaa hoitamaan miehensä kummilasta jo ihan sen takia, koska se tuntuu hänestä epämukavalta. Sanot, että olette sopineet kummankin hoitavan omien kummilasten asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi laitetaan vielä asialle ruinaamaan yökylään kummilaan, niin vastaa, etten valitettavasti osaa sanoa, tiedäthän, etten ole kummisi.

Eli, jos lapsi kysyy vaarilta, pääseekö mummolaan yökylään, vaarinkin pitää siitä loukkaantua eikä vaarilla ole mitään velvollisuutta huomioida lasta? 

Tässä on se ero, että yleensä vaari sekä mummo ovat lapsen isovanhempia ja ap:n tapauksessa vain mies on lapsen kummi. Miksi eivät aikoinaan pyytäneet myös ap:ta kummiksi, jos halusivat hänen hoitavan kummivelvollisuuksia?

Ap:n ei missään nimessä kannata alkaa miksikään lahja-automaatiksi ja ottamaan lasta yökylään kerran ei ole edes vastavuoroisuutta. Asia olisi täysin eri, jos miehen kummilapsen perhe huomioisi myös ap:n lapsia/lasta.

Eli kummin puoliso ei voi olla lapselle ihan yhtä läheinen aikuinen kuin se kummikin? Miksei? Miksi siihen tarvitaan joku kummin titteli? Edelleen ihmettelen, miksi se kummius on tässä nyt se juju. Ikään kuin se velvottaisi johonkin, mihin ei missään tapauksessa muuten voi suostua. 

Voi tietenkin olla, mutta tässä tapauksessa ap:ta ei ole haluttu kummiksi, häntä ei ole katsottu tarpeeksi läheiseksi, että ansaitsisi kummin tittelin, mutta silti hänen odotetaan hoitavan miehensä kummiuden. Tuskin kovin läheisiä ovat, kerran käyttäytyvät noin.

Mulla itsellä on yhdessä perheessä kummilapsi, joka on vasta 3 v. Olen ollut paljon tekemisissä koko perheen kanssa ja koska kummityttöni on vielä niin pieni, niin olen vienyt hänen siskoaan, joka on muuten täysin eri ikäinen kuin omat lapseni, Linnanmäelle, ottanut yökylään jne. Nyt kun kummilapsellani alkaa olemaan ikää enemmän, pystyn hänenkin kanssaan viettämään kahden keskistä aikaa, mutta en aio silti unohtaa hänen siskoaan.

Toisen kummityttöni kanssa olen vähän tekemisissä enkä hänen sisaruksiaan ole koskaan vienyt minnekään, johtuen ihan perheidemme väleistä.

Eli kaikki ei ole niin yksioikoista. Mä olen sitä mieltä ettei aloittajan kannata todellakaan alkaa hoitamaan miehensä kummilasta jo ihan sen takia, koska se tuntuu hänestä epämukavalta. Sanot, että olette sopineet kummankin hoitavan omien kummilasten asiat.

Siis eivät ole kovin läheisiä, mutta lapsi on jatkuvasti yökylässä ja muutenkin pidetään yhteyttä? Kyllä tuo edelleen kuulostaa minusta pelkästään siltä, että se kummius nyt hiertää. Mehän emme tiedä, miten läheisiä nämä ihmiset ovat olleet kastehetkellä. Siksi on jotenkin hassua vedota siihen, kun ei aikoinaan valittu kummiksi. Nyt tilanne on kuitenkin ilmiselvästi erilainen, joten en ymmärrä tuollaista "ei ole minun kummilapseni". Mitä väliä sillä on tuossa vaiheessa?

Mitä kummi itse tykkää, kun hänen lusmuilunsa takia hänen hommansa halutaan ohjata sinun tehtäväksesi, ap? Onko tyytyväinen itseensä? Ja miksi kummi ei pyydä kummilapsensa vanhempia olemaan häneen suoraan yhteydessä kummiasioissa? Sinuna kysyisin häneltä tätä, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi laitetaan vielä asialle ruinaamaan yökylään kummilaan, niin vastaa, etten valitettavasti osaa sanoa, tiedäthän, etten ole kummisi.

Eli, jos lapsi kysyy vaarilta, pääseekö mummolaan yökylään, vaarinkin pitää siitä loukkaantua eikä vaarilla ole mitään velvollisuutta huomioida lasta? 

Tässä on se ero, että yleensä vaari sekä mummo ovat lapsen isovanhempia ja ap:n tapauksessa vain mies on lapsen kummi. Miksi eivät aikoinaan pyytäneet myös ap:ta kummiksi, jos halusivat hänen hoitavan kummivelvollisuuksia?

Ap:n ei missään nimessä kannata alkaa miksikään lahja-automaatiksi ja ottamaan lasta yökylään kerran ei ole edes vastavuoroisuutta. Asia olisi täysin eri, jos miehen kummilapsen perhe huomioisi myös ap:n lapsia/lasta.

Eli kummin puoliso ei voi olla lapselle ihan yhtä läheinen aikuinen kuin se kummikin? Miksei? Miksi siihen tarvitaan joku kummin titteli? Edelleen ihmettelen, miksi se kummius on tässä nyt se juju. Ikään kuin se velvottaisi johonkin, mihin ei missään tapauksessa muuten voi suostua. 

Voi tietenkin olla, mutta tässä tapauksessa ap:ta ei ole haluttu kummiksi, häntä ei ole katsottu tarpeeksi läheiseksi, että ansaitsisi kummin tittelin, mutta silti hänen odotetaan hoitavan miehensä kummiuden. Tuskin kovin läheisiä ovat, kerran käyttäytyvät noin.

Mulla itsellä on yhdessä perheessä kummilapsi, joka on vasta 3 v. Olen ollut paljon tekemisissä koko perheen kanssa ja koska kummityttöni on vielä niin pieni, niin olen vienyt hänen siskoaan, joka on muuten täysin eri ikäinen kuin omat lapseni, Linnanmäelle, ottanut yökylään jne. Nyt kun kummilapsellani alkaa olemaan ikää enemmän, pystyn hänenkin kanssaan viettämään kahden keskistä aikaa, mutta en aio silti unohtaa hänen siskoaan.

Toisen kummityttöni kanssa olen vähän tekemisissä enkä hänen sisaruksiaan ole koskaan vienyt minnekään, johtuen ihan perheidemme väleistä.

Eli kaikki ei ole niin yksioikoista. Mä olen sitä mieltä ettei aloittajan kannata todellakaan alkaa hoitamaan miehensä kummilasta jo ihan sen takia, koska se tuntuu hänestä epämukavalta. Sanot, että olette sopineet kummankin hoitavan omien kummilasten asiat.

Siis eivät ole kovin läheisiä, mutta lapsi on jatkuvasti yökylässä ja muutenkin pidetään yhteyttä? Kyllä tuo edelleen kuulostaa minusta pelkästään siltä, että se kummius nyt hiertää. Mehän emme tiedä, miten läheisiä nämä ihmiset ovat olleet kastehetkellä. Siksi on jotenkin hassua vedota siihen, kun ei aikoinaan valittu kummiksi. Nyt tilanne on kuitenkin ilmiselvästi erilainen, joten en ymmärrä tuollaista "ei ole minun kummilapseni". Mitä väliä sillä on tuossa vaiheessa?

Eihän me tiedetäkään, mutta jos ovat olleet yhdessä useita vuosia, oliko se nyt peräti 5, kun mies haluttiin kummiksi, niin onhan se nyt tavattoman outoa ettei ap:ta haluttu kummiksi. Ja miksi ihmeessä pyynnöt esitetään ap:lle eikä kummille?

Kyllä meidän kummilapset on yhteyksissä meihin molempiin, vaikka mä olen läheisempi kaikkien kanssa. Pienestä pitäen soittaneet vanhempiensa avustuksella tai lähettäneet kortit mun sekä miehen synttäripäivinä jne. Suurin syy ap:n haluttomuuteen toimia tämän lapsen hoitajana taitaa kuitenkin löytyä ihan lapsen vanhempien käytöksestä.

Ihan normaalia. Yllättävän monissa perheissä naisen kontolle jäävät perheen sosiaaliset suhteet. Olipa kyse kummilasten yökyläilyistä, anopin synttärilahjoita, oman lapsen synttärijuhlien järjestämisestä tai mistä tahansa ihmisiin liittyvästä asiasta. Onko se sitten oikein, on jo toinen kysymys. Ilmeisesti myös aloittajan tuttavaperheessä näistä asioista huolehtii nainen. Hän - eikä lapsen isä - soittelee, kutsuu, ehdottaa yökyläilyjä  jne. Ei siis ole mitenkään erikoista, että tuttavaperheen nainen ottaa yhteyttä aloittajaan eikä lapsensa kummiin. 

Minä sanoisin tälle tuttavaperheelle, että en voi tehdä päätöksiä mieheni puolesta ja heidänkin olisi helpompaa ja nopeampaa sopia asioista suoraan lapsensa kummisedän kanssa eikä käyttää minua välikätenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi laitetaan vielä asialle ruinaamaan yökylään kummilaan, niin vastaa, etten valitettavasti osaa sanoa, tiedäthän, etten ole kummisi.

Eli, jos lapsi kysyy vaarilta, pääseekö mummolaan yökylään, vaarinkin pitää siitä loukkaantua eikä vaarilla ole mitään velvollisuutta huomioida lasta? 

Tässä on se ero, että yleensä vaari sekä mummo ovat lapsen isovanhempia ja ap:n tapauksessa vain mies on lapsen kummi. Miksi eivät aikoinaan pyytäneet myös ap:ta kummiksi, jos halusivat hänen hoitavan kummivelvollisuuksia?

Ap:n ei missään nimessä kannata alkaa miksikään lahja-automaatiksi ja ottamaan lasta yökylään kerran ei ole edes vastavuoroisuutta. Asia olisi täysin eri, jos miehen kummilapsen perhe huomioisi myös ap:n lapsia/lasta.

Eli kummin puoliso ei voi olla lapselle ihan yhtä läheinen aikuinen kuin se kummikin? Miksei? Miksi siihen tarvitaan joku kummin titteli? Edelleen ihmettelen, miksi se kummius on tässä nyt se juju. Ikään kuin se velvottaisi johonkin, mihin ei missään tapauksessa muuten voi suostua. 

Voi tietenkin olla, mutta tässä tapauksessa ap:ta ei ole haluttu kummiksi, häntä ei ole katsottu tarpeeksi läheiseksi, että ansaitsisi kummin tittelin, mutta silti hänen odotetaan hoitavan miehensä kummiuden. Tuskin kovin läheisiä ovat, kerran käyttäytyvät noin.

Mulla itsellä on yhdessä perheessä kummilapsi, joka on vasta 3 v. Olen ollut paljon tekemisissä koko perheen kanssa ja koska kummityttöni on vielä niin pieni, niin olen vienyt hänen siskoaan, joka on muuten täysin eri ikäinen kuin omat lapseni, Linnanmäelle, ottanut yökylään jne. Nyt kun kummilapsellani alkaa olemaan ikää enemmän, pystyn hänenkin kanssaan viettämään kahden keskistä aikaa, mutta en aio silti unohtaa hänen siskoaan.

Toisen kummityttöni kanssa olen vähän tekemisissä enkä hänen sisaruksiaan ole koskaan vienyt minnekään, johtuen ihan perheidemme väleistä.

Eli kaikki ei ole niin yksioikoista. Mä olen sitä mieltä ettei aloittajan kannata todellakaan alkaa hoitamaan miehensä kummilasta jo ihan sen takia, koska se tuntuu hänestä epämukavalta. Sanot, että olette sopineet kummankin hoitavan omien kummilasten asiat.

Siis eivät ole kovin läheisiä, mutta lapsi on jatkuvasti yökylässä ja muutenkin pidetään yhteyttä? Kyllä tuo edelleen kuulostaa minusta pelkästään siltä, että se kummius nyt hiertää. Mehän emme tiedä, miten läheisiä nämä ihmiset ovat olleet kastehetkellä. Siksi on jotenkin hassua vedota siihen, kun ei aikoinaan valittu kummiksi. Nyt tilanne on kuitenkin ilmiselvästi erilainen, joten en ymmärrä tuollaista "ei ole minun kummilapseni". Mitä väliä sillä on tuossa vaiheessa?

Eihän me tiedetäkään, mutta jos ovat olleet yhdessä useita vuosia, oliko se nyt peräti 5, kun mies haluttiin kummiksi, niin onhan se nyt tavattoman outoa ettei ap:ta haluttu kummiksi. Ja miksi ihmeessä pyynnöt esitetään ap:lle eikä kummille?

Kyllä meidän kummilapset on yhteyksissä meihin molempiin, vaikka mä olen läheisempi kaikkien kanssa. Pienestä pitäen soittaneet vanhempiensa avustuksella tai lähettäneet kortit mun sekä miehen synttäripäivinä jne. Suurin syy ap:n haluttomuuteen toimia tämän lapsen hoitajana taitaa kuitenkin löytyä ihan lapsen vanhempien käytöksestä.

1. Koska mies on saamaton. 2. Ap on koettu turvalliseksi ja mukavaksi aikuiseksi, jolta voi pyytää apua ja jonka kanssa voi hoitaa asioita. 

Minusta tuo vasta on ihmeellinen tulkinta, että ap:lta pyydetään asioita ja häneen ollaan ihan vapaaehtoisesti yhteydessä, vaikka häneen ei luoteta eikä hänestä pidetä. Miksi ihmeessä kukaan noin tekisi? 

Kummin ainoa rooli on olla lapsen kristillisessä kasvatuksessa mukana. Mitään muuta ennalta oletettua siihen ei kuulu. Joten jos et ole uskonnollinen, ihmettelen edes kummiksi suostumista. Kirkkoon kuuluminen muodon vuoksi on lammasmaista. Kummin tehtävät olisi hyvä keskustella ennakkoon läpi, ennen kummiksi suostumista. Jos sitä ei tajua ja suostuu sivulauseessa, voi tulla suuria väärinkäsityksiä ja kaykeruuttakin, jos kummi ei pidä mutään yhteyttä!! Lahjat ym.ei kuulu tähän mitenkään ja on ihmisten keksimä painolasti ja syyllistämisen väline, jos kummi ei halua olla 18 vuotta lahja-automaatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kummin rooli edellytä muuta kuin sitä n. 30 min pönötystä kasteessa. Kaikki muu on sitten täysin turhaa ja ylimääräistä. Emme ole edellyttäneet mitään erityistä yhteydenpitoa tai lahjojen ostoa omille lapsillemme. Muistavat jos muistavat ja kun sattuvat muutenkin käymään.

Itse ainakin pyyhkisin takapuoleni tuollaisiin lahjus ja yökylä toiveisiin, jos eivät noin muuten sovi teidän suhteeseen lapsen vanhempiin ja lapseen.

En kyllä pyydä kummeiksi tuollaisia, joiden mielestä kummin tehtävät on 30 minuutin "pönötys" kastejuhlassa. Ja sen jälkeen ei mitään muuta.

Onnea sitten kummien valintaan. Kummeillakin elämäntilanne voi muuttua paljonkin ristiäisten jälkeen, tulee muuttoja jopa ulkomaille, työ vie voimat, on sairasteluja ja omissakin lapsissa on hommaa. Itse olisin toivonut olleeni parempi kummi kuin olin, mutta en omien lasten kummeilta sen enempää ole odottanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi laitetaan vielä asialle ruinaamaan yökylään kummilaan, niin vastaa, etten valitettavasti osaa sanoa, tiedäthän, etten ole kummisi.

Eli, jos lapsi kysyy vaarilta, pääseekö mummolaan yökylään, vaarinkin pitää siitä loukkaantua eikä vaarilla ole mitään velvollisuutta huomioida lasta? 

Tässä on se ero, että yleensä vaari sekä mummo ovat lapsen isovanhempia ja ap:n tapauksessa vain mies on lapsen kummi. Miksi eivät aikoinaan pyytäneet myös ap:ta kummiksi, jos halusivat hänen hoitavan kummivelvollisuuksia?

Ap:n ei missään nimessä kannata alkaa miksikään lahja-automaatiksi ja ottamaan lasta yökylään kerran ei ole edes vastavuoroisuutta. Asia olisi täysin eri, jos miehen kummilapsen perhe huomioisi myös ap:n lapsia/lasta.

Eli kummin puoliso ei voi olla lapselle ihan yhtä läheinen aikuinen kuin se kummikin? Miksei? Miksi siihen tarvitaan joku kummin titteli? Edelleen ihmettelen, miksi se kummius on tässä nyt se juju. Ikään kuin se velvottaisi johonkin, mihin ei missään tapauksessa muuten voi suostua. 

Voi tietenkin olla, mutta tässä tapauksessa ap:ta ei ole haluttu kummiksi, häntä ei ole katsottu tarpeeksi läheiseksi, että ansaitsisi kummin tittelin, mutta silti hänen odotetaan hoitavan miehensä kummiuden. Tuskin kovin läheisiä ovat, kerran käyttäytyvät noin.

Mulla itsellä on yhdessä perheessä kummilapsi, joka on vasta 3 v. Olen ollut paljon tekemisissä koko perheen kanssa ja koska kummityttöni on vielä niin pieni, niin olen vienyt hänen siskoaan, joka on muuten täysin eri ikäinen kuin omat lapseni, Linnanmäelle, ottanut yökylään jne. Nyt kun kummilapsellani alkaa olemaan ikää enemmän, pystyn hänenkin kanssaan viettämään kahden keskistä aikaa, mutta en aio silti unohtaa hänen siskoaan.

Toisen kummityttöni kanssa olen vähän tekemisissä enkä hänen sisaruksiaan ole koskaan vienyt minnekään, johtuen ihan perheidemme väleistä.

Eli kaikki ei ole niin yksioikoista. Mä olen sitä mieltä ettei aloittajan kannata todellakaan alkaa hoitamaan miehensä kummilasta jo ihan sen takia, koska se tuntuu hänestä epämukavalta. Sanot, että olette sopineet kummankin hoitavan omien kummilasten asiat.

Siis eivät ole kovin läheisiä, mutta lapsi on jatkuvasti yökylässä ja muutenkin pidetään yhteyttä? Kyllä tuo edelleen kuulostaa minusta pelkästään siltä, että se kummius nyt hiertää. Mehän emme tiedä, miten läheisiä nämä ihmiset ovat olleet kastehetkellä. Siksi on jotenkin hassua vedota siihen, kun ei aikoinaan valittu kummiksi. Nyt tilanne on kuitenkin ilmiselvästi erilainen, joten en ymmärrä tuollaista "ei ole minun kummilapseni". Mitä väliä sillä on tuossa vaiheessa?

Eihän me tiedetäkään, mutta jos ovat olleet yhdessä useita vuosia, oliko se nyt peräti 5, kun mies haluttiin kummiksi, niin onhan se nyt tavattoman outoa ettei ap:ta haluttu kummiksi. Ja miksi ihmeessä pyynnöt esitetään ap:lle eikä kummille?

Kyllä meidän kummilapset on yhteyksissä meihin molempiin, vaikka mä olen läheisempi kaikkien kanssa. Pienestä pitäen soittaneet vanhempiensa avustuksella tai lähettäneet kortit mun sekä miehen synttäripäivinä jne. Suurin syy ap:n haluttomuuteen toimia tämän lapsen hoitajana taitaa kuitenkin löytyä ihan lapsen vanhempien käytöksestä.

1. Koska mies on saamaton. 2. Ap on koettu turvalliseksi ja mukavaksi aikuiseksi, jolta voi pyytää apua ja jonka kanssa voi hoitaa asioita. 

Minusta tuo vasta on ihmeellinen tulkinta, että ap:lta pyydetään asioita ja häneen ollaan ihan vapaaehtoisesti yhteydessä, vaikka häneen ei luoteta eikä hänestä pidetä. Miksi ihmeessä kukaan noin tekisi? [/

Niinpä. Miksi turvallista ja mukavaa ap:ta ei pyydetty kummiksi, kun alusta saakka kaikki yhteydenpito tehty hänen kauttaan?

Vierailija kirjoitti:

Kummin ainoa rooli on olla lapsen kristillisessä kasvatuksessa mukana. Mitään muuta ennalta oletettua siihen ei kuulu. Joten jos et ole uskonnollinen, ihmettelen edes kummiksi suostumista. Kirkkoon kuuluminen muodon vuoksi on lammasmaista. Kummin tehtävät olisi hyvä keskustella ennakkoon läpi, ennen kummiksi suostumista. Jos sitä ei tajua ja suostuu sivulauseessa, voi tulla suuria väärinkäsityksiä ja kaykeruuttakin, jos kummi ei pidä mutään yhteyttä!! Lahjat ym.ei kuulu tähän mitenkään ja on ihmisten keksimä painolasti ja syyllistämisen väline, jos kummi ei halua olla 18 vuotta lahja-automaatti.

Sinä-persoona ei viittaa ap:hen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.

Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.

ap

Mä kyllä ulkoistaisin itseni pois koko hommasta. Aina kun ky. henkilö rupeaisi puhumaan kummi-asioista sanoisin napakasti että "me ollaan XXX  (miehesi nimi) kanssa päätetty että kun hän on kummi tälle teidän lapselle niin hän hoitaa kaikki siihen liittyvät asiat. Joten sun täytyy kysyä asiasta häneltä". Ja jos lapsi tulisi kysymään "erehdyksissään" jotain sinulta niin ohjaisin hänet suoraan XXX-puheille. Ja tarvittaessa sanoisin että en voi ottaa asiaan kantaa/hoitaa jne vaan XXX hoitaa nämä asiat. Ja vaikka aikaisemmin ette ole ole tehneet näin niin minusta näin voi pättää milloin tahansa tekevän. Todennäköisesti saat jonkunlaista purnausta asiasta lapsen äidiltä, mutta kyllä hän tilanteeseen mukautuu ajan saatossa.

Minusta tuo olisi kyllä aika omituista. Muuten lörpötellään niitä ja näitä kuin hyvät ystävät, mutta kun tulee puhe lapsesta, käsketään ottaa yhteys mieheen. "Juu, ollaan vain ystäviä, mutta lapseesi liittyviin asioihin en ota kantaa, vaikka käytännössä itse ne lahjat ostan ja yökyläilyt hoidan." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo tulee ilmi, että olettaa sun hoitavan asiat miehesi puolesta? Siis soittaako vaikka ja pyytää? En kyllä minäkään sinun sijassasi leikkisi kummia.

Monin tavoin, esim. lähettää kutsut vain minun puhelimeeni, ei miehelle. Tai soittelee minulle kummilapsen joululahjatoiveita jonkun jutun varjolla. Tai laittaa meidän kyläillessämme heillä lapsen kysymään minulta, että koska hän pääsee kummilaan yökylään. (En kehdannut sanoa, että mistä minä tiedän, kysy kummeiltasi, vaikka mieli teki...) Ei ole suoraan sanonut, mutta monesta pikkuasiasta tulee ilmi kyllä. Ei kohdista mitään tuollaisia mieheeni.

ap

Mä kyllä ulkoistaisin itseni pois koko hommasta. Aina kun ky. henkilö rupeaisi puhumaan kummi-asioista sanoisin napakasti että "me ollaan XXX  (miehesi nimi) kanssa päätetty että kun hän on kummi tälle teidän lapselle niin hän hoitaa kaikki siihen liittyvät asiat. Joten sun täytyy kysyä asiasta häneltä". Ja jos lapsi tulisi kysymään "erehdyksissään" jotain sinulta niin ohjaisin hänet suoraan XXX-puheille. Ja tarvittaessa sanoisin että en voi ottaa asiaan kantaa/hoitaa jne vaan XXX hoitaa nämä asiat. Ja vaikka aikaisemmin ette ole ole tehneet näin niin minusta näin voi pättää milloin tahansa tekevän. Todennäköisesti saat jonkunlaista purnausta asiasta lapsen äidiltä, mutta kyllä hän tilanteeseen mukautuu ajan saatossa.

Minusta tuo olisi kyllä aika omituista. Muuten lörpötellään niitä ja näitä kuin hyvät ystävät, mutta kun tulee puhe lapsesta, käsketään ottaa yhteys mieheen. "Juu, ollaan vain ystäviä, mutta lapseesi liittyviin asioihin en ota kantaa, vaikka käytännössä itse ne lahjat ostan ja yökyläilyt hoidan." 

Eikös juuri tästä ap halunnut päästä eroon? Lakata huolehtimasta lahjojen ostamisesta ja yökyläilyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi laitetaan vielä asialle ruinaamaan yökylään kummilaan, niin vastaa, etten valitettavasti osaa sanoa, tiedäthän, etten ole kummisi.

Eli, jos lapsi kysyy vaarilta, pääseekö mummolaan yökylään, vaarinkin pitää siitä loukkaantua eikä vaarilla ole mitään velvollisuutta huomioida lasta? 

Tässä on se ero, että yleensä vaari sekä mummo ovat lapsen isovanhempia ja ap:n tapauksessa vain mies on lapsen kummi. Miksi eivät aikoinaan pyytäneet myös ap:ta kummiksi, jos halusivat hänen hoitavan kummivelvollisuuksia?

Ap:n ei missään nimessä kannata alkaa miksikään lahja-automaatiksi ja ottamaan lasta yökylään kerran ei ole edes vastavuoroisuutta. Asia olisi täysin eri, jos miehen kummilapsen perhe huomioisi myös ap:n lapsia/lasta.

Eli kummin puoliso ei voi olla lapselle ihan yhtä läheinen aikuinen kuin se kummikin? Miksei? Miksi siihen tarvitaan joku kummin titteli? Edelleen ihmettelen, miksi se kummius on tässä nyt se juju. Ikään kuin se velvottaisi johonkin, mihin ei missään tapauksessa muuten voi suostua. 

Voi tietenkin olla, mutta tässä tapauksessa ap:ta ei ole haluttu kummiksi, häntä ei ole katsottu tarpeeksi läheiseksi, että ansaitsisi kummin tittelin, mutta silti hänen odotetaan hoitavan miehensä kummiuden. Tuskin kovin läheisiä ovat, kerran käyttäytyvät noin.

Mulla itsellä on yhdessä perheessä kummilapsi, joka on vasta 3 v. Olen ollut paljon tekemisissä koko perheen kanssa ja koska kummityttöni on vielä niin pieni, niin olen vienyt hänen siskoaan, joka on muuten täysin eri ikäinen kuin omat lapseni, Linnanmäelle, ottanut yökylään jne. Nyt kun kummilapsellani alkaa olemaan ikää enemmän, pystyn hänenkin kanssaan viettämään kahden keskistä aikaa, mutta en aio silti unohtaa hänen siskoaan.

Toisen kummityttöni kanssa olen vähän tekemisissä enkä hänen sisaruksiaan ole koskaan vienyt minnekään, johtuen ihan perheidemme väleistä.

Eli kaikki ei ole niin yksioikoista. Mä olen sitä mieltä ettei aloittajan kannata todellakaan alkaa hoitamaan miehensä kummilasta jo ihan sen takia, koska se tuntuu hänestä epämukavalta. Sanot, että olette sopineet kummankin hoitavan omien kummilasten asiat.

Siis eivät ole kovin läheisiä, mutta lapsi on jatkuvasti yökylässä ja muutenkin pidetään yhteyttä? Kyllä tuo edelleen kuulostaa minusta pelkästään siltä, että se kummius nyt hiertää. Mehän emme tiedä, miten läheisiä nämä ihmiset ovat olleet kastehetkellä. Siksi on jotenkin hassua vedota siihen, kun ei aikoinaan valittu kummiksi. Nyt tilanne on kuitenkin ilmiselvästi erilainen, joten en ymmärrä tuollaista "ei ole minun kummilapseni". Mitä väliä sillä on tuossa vaiheessa?

Eihän me tiedetäkään, mutta jos ovat olleet yhdessä useita vuosia, oliko se nyt peräti 5, kun mies haluttiin kummiksi, niin onhan se nyt tavattoman outoa ettei ap:ta haluttu kummiksi. Ja miksi ihmeessä pyynnöt esitetään ap:lle eikä kummille?

Kyllä meidän kummilapset on yhteyksissä meihin molempiin, vaikka mä olen läheisempi kaikkien kanssa. Pienestä pitäen soittaneet vanhempiensa avustuksella tai lähettäneet kortit mun sekä miehen synttäripäivinä jne. Suurin syy ap:n haluttomuuteen toimia tämän lapsen hoitajana taitaa kuitenkin löytyä ihan lapsen vanhempien käytöksestä.

1. Koska mies on saamaton. 2. Ap on koettu turvalliseksi ja mukavaksi aikuiseksi, jolta voi pyytää apua ja jonka kanssa voi hoitaa asioita. 

Minusta tuo vasta on ihmeellinen tulkinta, että ap:lta pyydetään asioita ja häneen ollaan ihan vapaaehtoisesti yhteydessä, vaikka häneen ei luoteta eikä hänestä pidetä. Miksi ihmeessä kukaan noin tekisi? 

Niinpä. Miksi turvallista ja mukavaa ap:ta ei pyydetty kummiksi, kun alusta saakka kaikki yhteydenpito tehty hänen kauttaan?

Minä keksin tälle montakin syytä. 1. eivät ole tunteneet tuolloin kovin hyvin 2. kummeiksi on valittu muutenkin esim pelkästään sisaruksia 3. ap on käyttäytynyt tuolloin jotenkin kyseenalaisesti tai on syntynyt jokin väärinymmärrys, eivätkä vanhemmat ole esim uskaltaneet pyytää häntä kummiksi. 

Mutta jälleen kerran, tässähän on nyt kyse enemmänkin siitä, että on loukkaannuttu, miksei ole pyydetty kummiksi, kuin siitä, että pyynnöt olisivat kohtuuttomia. 

Niin no mun mielestä on kohtuutonta haluta ap:n ostavan lahjoja miehensä kummitytölle sekä ottavan yökylään, koska kummitytön perhe ei tee samaa vastavuoroisesti ap:n lapsille.