Vuoroviikkolapset, toinen vanhempi haluaa muuttaa viikkoja

Entäpä jos tuossa haetaan sitä, että uutta parisuhdetta voisi rauhassa kypsytellä ilman, että siihen sekoitettaisiin kummaankaan lapsia vielä mukaan. Jos lapsivuorot menevät ristiin, niin silloinhan ainoa seurustelumuoto olisi silloin sen luona, jossa lapset on. Eikös täällä aina sanota, että lapset pitäisi pitää tuosta kuviosta kaukana, kunnes tilanne on jatkunut pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten noin moni olettaa että tässä taka-ajatuksena on lapsivapaa-viikko ja vanhempien oma aika. Itse heti ajattelin että tuollaisessa tapauksess halutaan että perheen lapset tutustuvat ja tulevat toimeen toistensa kanssa - eli viettävät enemmän aikaa kokonaisena perheenä. 

Uusperheen lapsena en näe tätä näin. Vaikka sisar- ja velipuoli olivat minulle läheisiä, en silti kaivannut heidän seuraansa, vaan olisin halunnut viettää aikaa oman äitini kanssa ilman heitä. Olivat he silti jollain tavalla minulle vieraita, joiden kanssa oli vain rasittavaa viettää aikaa. 

Tämä. Tästä syystä en ole halunnut edes muuttaa yhteen miesystäväni kanssa, koska haluan että minulla ja lapsellani on viikossa aina useita iltoja tai päiviä ihan keskenämme. Näköjään olen vaistonvaraisesti osunut oikeaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä oletetaan, että kyseessä olisi joku uusperhekuvio? Itse ainakin vietän lapsiviikot lasteni kanssa kolmistaan ja lapsivapaat viikot uuden kumppanini kanssa. Ei ole tarvetta muuttaa yhteen ja riskeerata toimivaa arkea lasten kanssa kummallakaan, mutta tietenkin sitten lapsivapailla haluaa olla tiiviisti yhdessä, kun on viikon ollut erossa.

Viikkojen vaihtaminen tukee vanhemmuutta, eikä exän ole mitään syytä tätä ilman todella hyvää selitystä kieltää. Ja hieman nyt ihmettelen taas sitä yhtä kommentoijaa, jonka mielestä viikko-viikko on äitien kohtuutonta vapaudenkaipuuta (vaikka joka toinen viikonloppuisyys ei sitä ilmeisesti hänestä kuitenkaan ole), sillä sehän on juuri vanhemmuuden jakamista ja yhdessä lapsista huolehtimista eron jälkeen.

Siksi, että aloituksessa ihan selkeästi näin sanotaan. 

No ei sanota. Lainaisitko kohtaa, missä aloittaja kertoo asuvansa yhdessä uuden kumppaninsa kanssa, kun en löydä sellaista?

Tässähän puhutaan ap:n exän uusperheestä. Lainaisitko kohtaa, jossa uusperheestä puhuessa viitataan nimenomaan ap:n uusioperheeseen, eikä exän. 

Näytäpä sä kohta, missä puhutaan uusperheestä.

Asia on sanottu aloituksessa monitulkintaisesti: "toisella vanhemmalla" voi viitata joko exään tai heihin molempiin. Minusta konteksti ohjaa tulkitsemaan, että tarkoitetaan molempia, eli molemmilla on uudet perheet.

Aloituksen mahdollinen tulkinta on myös se, että ap on sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos on isällä ollut parittomat ja äidillä parilliset viikot, nyt toinen haluaa muuttaa niin että äidille tulee parittomat ja isälle parilliset, että lapset olisivat toisella vanhemmalla samaan aikaan kuin uuden kumppanin lapset. Miten suhtautuisitte, onko asiallista pyytää tällaista?

Minusta tuossa tarkoitetaan ihan selvästi sitä, että ne uuden kumppanin lapset ovat siellä samassa paikassa. 

Jos tuo lause kirjoitettaisiin nimillä, se kuuluisi näin: "Lapset olisivat Mikolla samaan aikaan kuin Maijan lapset". Eihän tuota voi mitenkään ymmärtää niin, että ne Maija on jossain muualla niiden omien lastensa kanssa. Ne Maijankin lapset ovat Mikolla. 

Missään ei sanota, että Mikko ja Maija asuvat yhdessä, ei sitä tosta voi niin edes tulkita. Ja lähes aina tämä lapsivapaiden viikkojen synkronisointi uuden kumppanin kanssa tapahtuu jo melko aikaisessa seurusteluvaiheessa, ei vasta, kun asutaan jo yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten noin moni olettaa että tässä taka-ajatuksena on lapsivapaa-viikko ja vanhempien oma aika. Itse heti ajattelin että tuollaisessa tapauksess halutaan että perheen lapset tutustuvat ja tulevat toimeen toistensa kanssa - eli viettävät enemmän aikaa kokonaisena perheenä. 

Uusperheen lapsena en näe tätä näin. Vaikka sisar- ja velipuoli olivat minulle läheisiä, en silti kaivannut heidän seuraansa, vaan olisin halunnut viettää aikaa oman äitini kanssa ilman heitä. Olivat he silti jollain tavalla minulle vieraita, joiden kanssa oli vain rasittavaa viettää aikaa. 

Tämä. Tästä syystä en ole halunnut edes muuttaa yhteen miesystäväni kanssa, koska haluan että minulla ja lapsellani on viikossa aina useita iltoja tai päiviä ihan keskenämme. Näköjään olen vaistonvaraisesti osunut oikeaan.

Ei tähän oikeaan päätelmään tarvita vaistoa vaan normaalia maalaisjärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos tuossa haetaan sitä, että uutta parisuhdetta voisi rauhassa kypsytellä ilman, että siihen sekoitettaisiin kummaankaan lapsia vielä mukaan. Jos lapsivuorot menevät ristiin, niin silloinhan ainoa seurustelumuoto olisi silloin sen luona, jossa lapset on. Eikös täällä aina sanota, että lapset pitäisi pitää tuosta kuviosta kaukana, kunnes tilanne on jatkunut pitkään.

Ap voisikin täsmentää, asuuko uusi pari yhdessä vai ei. Olisi aika olennainen tieto.

Mutta ap ei kommentoi, joten lienee provo, tarkoituksena vain saada keskustelua.

Toimittaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuten varmasti rankkaa monille lapsille, että yhtäkkiä sinne omaan perheeseen tulee muita lapsia. Olisiko teille vanhemmillekin ihan ok, että teille yhtäkkiä muuttaisi ihmisiä, joiden kanssa nyt pitäisi vain tulla toimeen. Ja teiltähän ei kysyttäisi yhtään mitään. Ja kaikki illat, viikonloput ja lomat vietät siis näiden ihmisten kanssa. 

Tuolla logiikalla myös pikkusisaruksen syntymä on paha asia.

Ei ole, sisarus on samaa lihaa ja verta, on yhteiset sukulaiset eikä sisaruksesta olla joka toinen viikko erossa.

Niin, mutta ei se esim 4-vuotias ajattele noin. Pikemminkin se on rasittava paketti, joka vie äidin ja isän ajan. Se samanikäinen sisarpuoli voi olla paljon mielenkiintoisempi.

Vasta vanhemmat lapset alkavat ajatella näitä lihaa ja verta juttuja.

Perheen hajotessa sisarukset kulkevat kuitenkin viikoittain yhdessä toisin kuin sisarpuolet. Sisarpuolet unohtuvat muutenkin nopeasti taas uusien sisarpuolien alta.

No nyt teet taas negatiivisia oletuksia, että uusperheet "aina" hajoavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on muuten varmasti rankkaa monille lapsille, että yhtäkkiä sinne omaan perheeseen tulee muita lapsia. Olisiko teille vanhemmillekin ihan ok, että teille yhtäkkiä muuttaisi ihmisiä, joiden kanssa nyt pitäisi vain tulla toimeen. Ja teiltähän ei kysyttäisi yhtään mitään. Ja kaikki illat, viikonloput ja lomat vietät siis näiden ihmisten kanssa. 

Tuolla logiikalla myös pikkusisaruksen syntymä on paha asia.

Niinhän se onkin itse asiassa aika iso juttu sille lapselle. Etkö ole koskaan lukenut aiheesta? Sisaruksen kohdalla asia kuitenkin poikkeaa siinä mielessä, että isompi sisarus on asiassa mukana ihan syntymästä asti ja hänellä on siinä tilanteessa ihan erityinen rooli siihen vastasyntyneeseen (isosisko tai -veli) ja hänen mukanaan ovat siinä ne omat turvalliset vanhemmat. 

Mä kasvoin eroperheessä jossa oli vuoroviikkoja ja äidin ja isän uusia kumppaneita - joskus lapsineen. Äidillä vielä vaihtui uudet mussukat tosi tiuhaan. 

En voi sanoa muuta kuin että hyi helvetti teitä jotka saatatte lapsenne tuollaiseen paskaan. Hirveän mallin saa lapsi parisuhteesta ja vanhemmuudesta kun vanhemmat kopittelevat lapsia kuin kuumaa perunaa jotta pääsisivät lemmiskelemään uusien kumppaneidensa kanssa. Jättää ikuisen arven ja turvattomuuden tunteen.

Tässä haetaan vain ja ainostaan sitä että päästämään nuhittelemaan uuden kanssa rauhassa. Omaksi tai laatuajaksikin se on mainittu. Lapset ovat vaan tiellä.

Äitipuoli on aina viulunkireenä kun miehen "kakarat, kersat" ovat sotkemassa uutta leikkikotia.

Älkää erotko, niin tuollaisia ei tarvitse miettiä. Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos on isällä ollut parittomat ja äidillä parilliset viikot, nyt toinen haluaa muuttaa niin että äidille tulee parittomat ja isälle parilliset, että lapset olisivat toisella vanhemmalla samaan aikaan kuin uuden kumppanin lapset. Miten suhtautuisitte, onko asiallista pyytää tällaista?

Minusta tuossa tarkoitetaan ihan selvästi sitä, että ne uuden kumppanin lapset ovat siellä samassa paikassa. 

Jos tuo lause kirjoitettaisiin nimillä, se kuuluisi näin: "Lapset olisivat Mikolla samaan aikaan kuin Maijan lapset". Eihän tuota voi mitenkään ymmärtää niin, että ne Maija on jossain muualla niiden omien lastensa kanssa. Ne Maijankin lapset ovat Mikolla. 

Missään ei sanota, että Mikko ja Maija asuvat yhdessä, ei sitä tosta voi niin edes tulkita. Ja lähes aina tämä lapsivapaiden viikkojen synkronisointi uuden kumppanin kanssa tapahtuu jo melko aikaisessa seurusteluvaiheessa, ei vasta, kun asutaan jo yhdessä.

Jos ymmärrät suomen kieltä, tuossa sanotaan ihan selvästi, että Maijan lapset ovat Mikolla. Ei missään muualla. Tietysti se on mahdollista, että Maija on sitten jossain muualla, mutta olisihan se aika omituista, jos Maijan lapset kuitenkin ovat Mikolla. 

Miten täällä rakkaudestakin saadaan jotenkin likainen asia?

Tällaisissa tilanteissa on vain vanhempien tarpeista kyse, lapsia ei ajatella ollenkaan. Mutta helpompi ja mukavampi hoitaa kaikki lapset kerralla viikon ajan niin saa sitten taas viikon vapaata omista ja uuden kumppanin jälkeläisistä. Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ei tarvitse vaihtaa viikkoja, jos se hankaloittaa sidoksia muihin (siis mitä olet jo sopinut toisaalle riippuen aikaisemmista sopimuksista). Jos pelkäät, ettei isällä ole enää lapsille aikaa, niin vaihda muutama päivä johonkin suuntaan.

Äidin oikeus määritellä, miten isä viettää lasten kanssa aikaa?

Isän oikeus yksin määritellä, miten lasten asuminen järjestetään? Eiköhän tässä järjestetä yhdessä, keskustellen, lapsen etu edellä.

Minusta tuo että vaihto olisi parin päivän verran eri päivä, olisi kauniisti tehty lapselle, jos kaikki asuvat yhdessä. Lapsi saisi olla vanhemmallaan myös ilman vieraita lapsia, vain vanhempansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos on isällä ollut parittomat ja äidillä parilliset viikot, nyt toinen haluaa muuttaa niin että äidille tulee parittomat ja isälle parilliset, että lapset olisivat toisella vanhemmalla samaan aikaan kuin uuden kumppanin lapset. Miten suhtautuisitte, onko asiallista pyytää tällaista?

Minusta tuossa tarkoitetaan ihan selvästi sitä, että ne uuden kumppanin lapset ovat siellä samassa paikassa. 

Jos tuo lause kirjoitettaisiin nimillä, se kuuluisi näin: "Lapset olisivat Mikolla samaan aikaan kuin Maijan lapset". Eihän tuota voi mitenkään ymmärtää niin, että ne Maija on jossain muualla niiden omien lastensa kanssa. Ne Maijankin lapset ovat Mikolla. 

Toi lause on vajaa/ monitulkintainen. lapset olisivat toisella vanhemmalla samaan aikaan kuin uuden kumppanin lapset

Miks Maijan lapset olis Mikolla?

Tarkoittaako " toinen vanhempi" yleisesti toista?

Kuuluisko sen jatkua:" Lapset olisivat toisella vanhemmalla samaan aikaan kun uuden kumppanin lapset toisella vanhemmallaan"?

Vierailija kirjoitti:

Mä kasvoin eroperheessä jossa oli vuoroviikkoja ja äidin ja isän uusia kumppaneita - joskus lapsineen. Äidillä vielä vaihtui uudet mussukat tosi tiuhaan. 

En voi sanoa muuta kuin että hyi helvetti teitä jotka saatatte lapsenne tuollaiseen paskaan. Hirveän mallin saa lapsi parisuhteesta ja vanhemmuudesta kun vanhemmat kopittelevat lapsia kuin kuumaa perunaa jotta pääsisivät lemmiskelemään uusien kumppaneidensa kanssa. Jättää ikuisen arven ja turvattomuuden tunteen.

Ikävää, että sulla on tuollainen kokemus takana. Ymmärrät varmasti kuitenkin, että toisenlaisiakin kokemuksia voi olla? Itse elin ikävuodet 12-20 vuoroviikkosysteemissä niin, että äidin luona oli isäpuolen kaksi lasta aina samalla viikolla kuin minäkin. Se oli minusta mukavaa. Isän luona oli aluksi vain minä ja siskoni, mutta myöhemmin isä meni uusiin naimisiin ja saimme pikkuveljet. Kaikki sujui hyvin.

Kokemuksia on siis monenlaisia. Eniten vaikuttaa varmasti se, että millaisissa väleissä vanhemmat eroavat ja miten he tulevat toimeen eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos tuossa haetaan sitä, että uutta parisuhdetta voisi rauhassa kypsytellä ilman, että siihen sekoitettaisiin kummaankaan lapsia vielä mukaan. Jos lapsivuorot menevät ristiin, niin silloinhan ainoa seurustelumuoto olisi silloin sen luona, jossa lapset on. Eikös täällä aina sanota, että lapset pitäisi pitää tuosta kuviosta kaukana, kunnes tilanne on jatkunut pitkään.

Ap voisikin täsmentää, asuuko uusi pari yhdessä vai ei. Olisi aika olennainen tieto.

Mutta ap ei kommentoi, joten lienee provo, tarkoituksena vain saada keskustelua.

Toimittaja?

Missään ei sanota, että ap seurustelee. Myös sinkku voi pohtia, onko vaihdon ehdottaminen kohtuullista a) lasten b) itsensä takia.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkosysteemi ei kyllä tue yhdenkään lapsen hyvinvointia, mutta jokainen tietysti tekee omat ratkaisut. Tutkimusten mukaan lapsella tulisi olla yksi koti, josta sitten käydään vaikkapa pidennettyjä viikonloppuja toisen vanhemman luona. Jos kaipuu "lapsivapaisiin" viikkoihin ja "omaan aikaan" on kova, niin ehkä kannattaisi pohtia kenen edusta pohjimmiltaan on kyse - lapsen vai itsekkään vanhemman? Erotilanteissa ja uusperheissä se kaivattu "oma aika" pitäisi järjestää samaan tapaan kuin ydinperheessäkin - aikaa kyllä on, jos sitä todella haluaa.

Olisitko itse valmis muuttamaan ja vaihtamaan kotia viikottain? Haluatko, että sisarukset kasvavat erillään toisistaan? 

Tuosta ei ole mitään tutkimustulosta, laita se jos on! 

Itse olen eroperheestä, asuin pääosin äidillä ja kaipasin jäätävästi isääni. Se on väärin jos joku alkaa omia lasta. 

Hyvästä parisuhteesta saa virtaa vanhemmuuteen, joten on lasten etu, että vanhemman uusi parisuhde voi hyvin. Ei ole lasten etu, että vanhempi yrittää lapsiviikon aikana apinanraivolla panostaa sekä lapsiin että uuteen kumppaniin ja on joka toinen viikko yksin kaivaten sekä lapsia että uutta kumppania.