Te, joilla on luottamus mennyt muihin ihmisiin
Oletteko juuri ihmisten kanssa tekemisissä? Voiko luottamusta oppia?
Itselläni on rankka tausta. Olen ollut koko ikäni epäsosiaalinen. Mulla ei ole kavereita. Pikkulapsesta asti olen vältellyt muita. Pystyin muutamaan parisuhteeseen viitisen vuotta sitten joissain hormonimyrskyissä, mutta mua petettiin ja manipuloitiin, kuten arvelinkin. Olen yrittänyt käydä treffeillä, mutten vaan pysty mihinkään. En pysty edes kaverisuhteisiin.
Olen ihan helskutin epänormaali. Haluaisin jotenkin parantua. Terapia teki paljon, mutta tätä se ei poistanut. Joskus mietin, ettei erakkoudessa edes ole mitään pahaa, kun en siitä kärsi. En tiedä, miksi se edes mua ahdistaa. En vaan ole se ihminen, joka haluaisin olla. Eikä nykyisin pärjää erakkona.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä olen saanu kokea uskottomuutta. Lisäksi silmät on avautuneet sille, että kuka tahansa nainen, jopa naapuri saattaa tuosta kiksauttaa varattua miestä.
En luota enää kehenkään.
En olis kans ikinä uskonu naisista tuota. Kuka tahansa normaalin näköinen nainen tekee ihan mitä tahansa ukkomiesten kanssa kun kukaan ei näe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen päässyt luottamuspulassani jo siihen pisteeseen, ettei puhettakaan että voisin kuvitellakaan luottavani johonkin terapeuttiin ja alkaa kertomaan sille tuntemuksistani ja ajatuksistani.
Sama täällä. Älä luota kehenkään.
Ja aina käsketään puhumaan jollekin tai vaikka soittamaan johonkin mieliry:n tai vastaavan numeroon, mutta entäs kun ei voi eikä uskalla puhua mistään vaikka haluaisi puhua ja kaipaisi juttuseuraa. Mikä on se keino jolla tästä voisi edes ajatella pääsevänsä jotenkin eteenpäin ja pois?