Te, joilla on luottamus mennyt muihin ihmisiin
Oletteko juuri ihmisten kanssa tekemisissä? Voiko luottamusta oppia?
Itselläni on rankka tausta. Olen ollut koko ikäni epäsosiaalinen. Mulla ei ole kavereita. Pikkulapsesta asti olen vältellyt muita. Pystyin muutamaan parisuhteeseen viitisen vuotta sitten joissain hormonimyrskyissä, mutta mua petettiin ja manipuloitiin, kuten arvelinkin. Olen yrittänyt käydä treffeillä, mutten vaan pysty mihinkään. En pysty edes kaverisuhteisiin.
Olen ihan helskutin epänormaali. Haluaisin jotenkin parantua. Terapia teki paljon, mutta tätä se ei poistanut. Joskus mietin, ettei erakkoudessa edes ole mitään pahaa, kun en siitä kärsi. En tiedä, miksi se edes mua ahdistaa. En vaan ole se ihminen, joka haluaisin olla. Eikä nykyisin pärjää erakkona.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luotto on sitä kun sokeasti mennään.
Ymmärrys on sitä kun otetaan vastuu omiin käsiin siitä että luottamus ei ole tarpeeksi hyvä aikuiselle.
Opetelkaa ymmärtämään ihmisiä, vain vanhempiinsa pitäisi pystyä luottaan, muita kuuluu yrittää ymmärtää.
Seuraava askel siitä on tee mitä tykkäät, kunhan et satuta muita, mut siirtykää siihen vasta sitten kun ymmärrätte muita, jos skippaatte askeleen ette ymmärrä sen virkkeen loppuosaa.
Ajattelun tasoteoriaa, se on jotenkin hassua että näitä ei opeteta koulussa kuin enintään elämänkatsomus tiedossa ja sen seurauksena tästäkin ketjusta löyty 50 vuotias ihminen joka on selkeästi fiksu mutta joka etenee ajattelussaan äärimmäisen hitaasti koska sen välineitä ja oppimistapoja ei ole opetettu.
Mmm... korvaa sana "hassua" vaikka "ihan vi-tun traagisella" niin olen samaa mieltä.
Tavallisiin, tavallisen näköisiin luotan. Nenärengastettuihin, tatuoituihin, huulet täynnä uistimia, luotto kyllä heikkenee rajusti. Poliittikkoihin on luotto menny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luotto on sitä kun sokeasti mennään.
Ymmärrys on sitä kun otetaan vastuu omiin käsiin siitä että luottamus ei ole tarpeeksi hyvä aikuiselle.
Opetelkaa ymmärtämään ihmisiä, vain vanhempiinsa pitäisi pystyä luottaan, muita kuuluu yrittää ymmärtää.
Seuraava askel siitä on tee mitä tykkäät, kunhan et satuta muita, mut siirtykää siihen vasta sitten kun ymmärrätte muita, jos skippaatte askeleen ette ymmärrä sen virkkeen loppuosaa.
Ajattelun tasoteoriaa, se on jotenkin hassua että näitä ei opeteta koulussa kuin enintään elämänkatsomus tiedossa ja sen seurauksena tästäkin ketjusta löyty 50 vuotias ihminen joka on selkeästi fiksu mutta joka etenee ajattelussaan äärimmäisen hitaasti koska sen välineitä ja oppimistapoja ei ole opetettu.
Pyörän keksimisessä meni tuhansia vuosia, on ylimielistä kuvitella että ihminen oppis ja keksis perusasioita yksinään ja ajattelun ajattelu on ihan hemmetin monimutkainen perusasia, jos siihen pystyy yksin yhtään niin se on ihailtavaa.
Minua säälittää tosi kovaa kuinka kyvyttömiä ajatteluun ja empatiaan meistä on kasvanut tän pärjääjien palvomisen takia, samalla kun ne pärjääjät on ihmisiä jotka on saanu kaikista eniten tukea.
Vierailija kirjoitti:
Tavallisiin, tavallisen näköisiin luotan. Nenärengastettuihin, tatuoituihin, huulet täynnä uistimia, luotto kyllä heikkenee rajusti. Poliittikkoihin on luotto menny.
Niin, vierastat erilaisuutta koska et ymmärrä sitä ja yrität lapsenomaisesti korvata ymmärryksen luottamuksella väkisin ja se ei onnistu.
Ymmärrä muita, älä luota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallisiin, tavallisen näköisiin luotan. Nenärengastettuihin, tatuoituihin, huulet täynnä uistimia, luotto kyllä heikkenee rajusti. Poliittikkoihin on luotto menny.
Niin, vierastat erilaisuutta koska et ymmärrä sitä ja yrität lapsenomaisesti korvata ymmärryksen luottamuksella väkisin ja se ei onnistu.
Ymmärrä muita, älä luota.
Hassua on että mitä enemmän oppii ymmärtään muita luottamuksen sijaan, niin usko katoaa tietyistä ihmisistä samaa tahtia kun se kasvaa muihin.
Kun oppii tunnistaan MIKSI joku tekee ja ajattelee niin kuin se tekee, osaa asettua sen saappaisiin, niin yhtä moni asia muuttuu käsittämättömäksi tyhmyydestä kumpuavaksi pahaksi kuin entinen asia jota vierasti ja jota nyt pystyy ymmärtään ja arvostaan.
Aikuistuminen is helluva drug.
Ihmiset pääsääntöisesi ovat itsekkäitä. Siinä juurisyy. Sosiaaliseen kanssakäymiseen tulisi opastaa ja ääripäitä varomaan, koulut, tai jopa joku pakollinen rippileirimäinen kurssi. Luulen että joku "small talk" on eräs tapa olla, mutta ei antautua muiden kanssa ystävyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luotto on sitä kun sokeasti mennään.
Ymmärrys on sitä kun otetaan vastuu omiin käsiin siitä että luottamus ei ole tarpeeksi hyvä aikuiselle.
Opetelkaa ymmärtämään ihmisiä, vain vanhempiinsa pitäisi pystyä luottaan, muita kuuluu yrittää ymmärtää.
Seuraava askel siitä on tee mitä tykkäät, kunhan et satuta muita, mut siirtykää siihen vasta sitten kun ymmärrätte muita, jos skippaatte askeleen ette ymmärrä sen virkkeen loppuosaa.
Ajattelun tasoteoriaa, se on jotenkin hassua että näitä ei opeteta koulussa kuin enintään elämänkatsomus tiedossa ja sen seurauksena tästäkin ketjusta löyty 50 vuotias ihminen joka on selkeästi fiksu mutta joka etenee ajattelussaan äärimmäisen hitaasti koska sen välineitä ja oppimistapoja ei ole opetettu.
Pyörän keks
Joku itselleen epärehellinen pärjääjä otti nokkiinsa sun tekstistä. :' D
Yks melkein supervoima minkä saa kun muita alkaa ymmärtään on se kyky ymmärtää muiden tahattomia reaktioita tilanteissa, miten käyttäytyy syyllisyyttä tunteva, miten käyttäytyy suuttunut, miten käyttäytyy ihastunut ja varsinkin miten käyttäytyy ihminen joka ei tykkää siitä mitä sinä sanot koska se on totta ja se totuus satuttaa.
Sitten on nämä "luottamuksensa" menettäneet jotka eivät laita tikkua ristiin pitääkseen yllä ystävyyttä jne. Joille pitää soittaa, eivät itse soita. Joille pitää kertoa asiat, eivät itse koskaan kerro jne.
Eli syitä on myös "sepissä"...
"Joku itselleen epärehellinen pärjääjä otti nokkiinsa sun tekstistä. :' D
Yks melkein supervoima minkä saa kun muita alkaa ymmärtään on se kyky ymmärtää muiden tahattomia reaktioita tilanteissa, miten käyttäytyy syyllisyyttä tunteva, miten käyttäytyy suuttunut, miten käyttäytyy ihastunut ja varsinkin miten käyttäytyy ihminen joka ei tykkää siitä mitä sinä sanot koska se on totta ja se totuus satuttaa."
Mun lemppari vitsi tässä ketjussa on se et me ollaan kansana jo niin totuttu empatiakyvyttömyyteen et empatian perusominaisuudet vaikuttaa "supervoimilta".
Mä en luota ihmisiin enkä yhteiskuntaan.
Ei ihmisiin voi luottaa. Olen ollut yhden kanssa läheisemmissä väleissä ja yhteen väliin tämä puhui aika vakavanoloisesti minusta ja meistä. Myöhemmin väitti että se oli vain vitsi ja huumoria. Näitä vastaavia outouksia tulee aina välillä ja hän hehkuttaa olevansa maailman rehellisin ihminen.
Olen joutunut puolustautumaan lapsesta lähtien kiusaajilta koulussa ja töissä. Silti vielä aikuisenakin jaksoi luottaa ihmisiin, oli vuosikymmenien ystävyyssuhteita. Yksi kerrallaan kuitenkin läheiset ystävät pettivät ja jättivät, osa selittämättä. Muutama kohteli vuosien jälkeen niin huonosti että jouduin itse lopettamaan suhteet. Kaikki katosivat. Uudet ystävyydet jäivät pinnallisiksi. Ei jaksanut enää jatkuvaa draamaa, kateutta, manipulointia, luottamuspulaa, huonoa käytöstä. Tarpeeksi siipeensä saaneena on vaikeaa luottaa enää kehenkään. Jatkuvien ikävien tapahtumien ja pettymysten seurauksena luottamus mennyt kaikkeen muuhunkin työelämää myöten, ja ylipäänsä elämään. Ennen uskoi että elämä kantaa, apua saa pyytämällä ja kohti vaan uutta parempaa huomista. Nykyään ei kiinnosta puhua asioista eikä olla kehenkään yhteydessäkään. Haluaisi olla luottavainen ihminen mutta traumat ovat syvällä.
Välttelevä kiintymyssuhde voi aiheuttaa sitä, että vaikka tavallaan kaipaa yhteyttä, niin samaan aikaan koko hermosto hylkii sitä, koska on oppinut, että se ei ole turvallista. Mutta jos yhteyttä kuitenkin kaipaa olisi tärkeää, että sitä voisi parantua suhteessa kohtuu terveisiin ystäviin ja mahdollisesti puolisoon. Helposti sitä kuitenkin sitten alitajuisesti toisintaa opittua mallia ja suostuu yhteyteen ilkeiden ihmisten kanssa, vaikka oikeasti tarttis ihan erilaista seuraa. Olen pahoillani kokemuksistasi. Pieni askelin voi kuitenkin mennä eteenpäin. Toivon, että löydät turvallisia ihmisiä ympärillesi ja voit opetella pikku hiljaa luottamusta.
En luota kehenkään. Miksi luottaisin, enhän ole itsekään täysin luotettava. Kukaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
En luota lainkaan, mutta minulla on keveitä ja pinnallisia ihmissuhteita. Pärjäilen niillä hyvin koska itse tiedostan ongelmieni syvyyden.
Samat sanat. Olen ystävällinen ja sosiaalinen pinnallisesti, mutta ystäviä mulla ei ole. Ei mulla ole kyllä ongelmiakaan, viihdyn itsekseni.
Ajattelun tasoteoriaa, se on jotenkin hassua että näitä ei opeteta koulussa kuin enintään elämänkatsomus tiedossa ja sen seurauksena tästäkin ketjusta löyty 50 vuotias ihminen joka on selkeästi fiksu mutta joka etenee ajattelussaan äärimmäisen hitaasti koska sen välineitä ja oppimistapoja ei ole opetettu.