Te, joilla on luottamus mennyt muihin ihmisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hyvin on luottamus mennyt, että en kykene aikuisen ihmisen normaaliin elämään. Kaikki sosiaalinen ahdistaa.

Kun tarpeeksi paljon satutetaan, sitä alkaa käpertyä kasaan, elämänilo katoaa ja tiimalasin hiekka valuu omia aikojaan..

Jos vaan olisikin mahdollista elää omavaraisena jossain korvessa. Sudet, karhut ja ilvekset kavereina, ainakin parempina kuin ihmiselukat.

Kaikki tämän keskustelun osallistujat ovat ihmiselukoita, jotka kuitenkin menevät itsestään takuuseen. Ne muut ovat pahoja, pelottavia ja vaarallisia. Noin filosofisena kysymyksenä, jos itseensä luottajana olet varma että muut voivat tehdä pahaa ja sinä olet viaton, niin etkö silloin hyväksy sen, että maailmassa erittäin todennäköisesti on muitakin riittävän viattomia kuin sinä itse? Ap, olet älyllinen tyyppi (ja tosiaan ihminen jonka mieluusti laskisin ystäväksi koska olen pidättyvänpuoleinen itsekin ja ymmärrän pelkoa) , mitä vastaat tähän? 

En ole ap, mutta vastaan minulle esittämääsi kysymykseen:

Ehkä tähän ketjuun kommentoineet ovat niitä joita ovat ne elukat jo potkineet päähän, ja elukat vaikuttavat muualla, omissa "sain taas työkaverin itkemään" -ryhmissään.

Minä en luota keneenkään, en edes itseeni, ja se on ongelma. Mihin voin turvata jos olen itseltänikin kadoksissa. Lapsuuden traumoja ei vedetä takaisin, pienen lapsen tuhottua itsetuntoa ei voi palauttaa. Lapsi jos kuka on viaton, ja minä olin viaton lapsi kun itsetuntoani alettiin tallomaan. Se kaikki on varjostanut koko elämääni ja olen maksanut -ja maksan edelleen siitä kallista hintaa.

Tiedän sen, että on olemassa niitä "viattomampia" ihmisiä, pari kaveriani on oikein ihania ja ymmärtäväisiä, koska hekin kamppailevat huonon itsetunnon ja menneisyytensä satuttamina, he tietävät millaista se on. Keskustelumme on aina hyvin kunnioittavia jakaessamme yhteisiä asioita. He ovat harvinaislaatuisia.

Mutta, niin kiitollinen kuin olenkin näistä parista kaveristani, en voi luottaa täysin edes heihin, olenhan erehtynyt ennenkin "ihanien ihmisten" suhteen. Tuskin hekään luottavat täysin minuun, ja se on ihan ok.

Viattomampia ovat mielestäni aina ne ihmiset, jotka kokevat kaltoinkohtelua ilman omaa syytänsä, kuin ne jotka tekevät pahaa toiselle ihan vaan ilkeyden tai muun alhaisen syyn vuoksi. Olen ollut liian kiltti sekä luottavainen, ja antanut kaiken pahan tapahtua, niin että ehkä sen verran syy on minun, olla liian kiltti ja mukava. 🤷‍♀️ Minä kun en ole sitä aggressiivista ja kovaa sorttia, vaan enemmänkin pehmeää ja sopuisaa, ja nehän jäävät aina elukoiden jalkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hyvin on luottamus mennyt, että en kykene aikuisen ihmisen normaaliin elämään. Kaikki sosiaalinen ahdistaa.

Kun tarpeeksi paljon satutetaan, sitä alkaa käpertyä kasaan, elämänilo katoaa ja tiimalasin hiekka valuu omia aikojaan..

Jos vaan olisikin mahdollista elää omavaraisena jossain korvessa. Sudet, karhut ja ilvekset kavereina, ainakin parempina kuin ihmiselukat.

Kaikki tämän keskustelun osallistujat ovat ihmiselukoita, jotka kuitenkin menevät itsestään takuuseen. Ne muut ovat pahoja, pelottavia ja vaarallisia. Noin filosofisena kysymyksenä, jos itseensä luottajana olet varma että muut voivat tehdä pahaa ja sinä olet viaton, niin etkö silloin hyväksy sen, että maailmassa erittäin todennäköisesti on muitakin riittävän viattomia kuin sinä itse? Ap, olet älyllinen tyyppi (ja tosiaan ihminen jonka mieluusti laskisin ystäväksi koska olen pidättyvänpuoleinen itsekin ja ymmärrän pelkoa) , mitä vastaat tähän? 

En ole ap, mutta vastaan minulle esittämääsi kysymykseen:

Ehkä tähän ketjuun kommentoineet ovat niitä joita ovat ne elukat jo potkineet päähän, ja elukat vaikuttavat muualla, omissa "sain taas työkaverin itkemään" -ryhmissään.

Minä en luota keneenkään, en edes itseeni, ja se on ongelma. Mihin voin turvata jos olen itseltänikin kadoksissa. Lapsuuden traumoja ei vedetä takaisin, pienen lapsen tuhottua itsetuntoa ei voi palauttaa. Lapsi jos kuka on viaton, ja minä olin viaton lapsi kun itsetuntoani alettiin tallomaan. Se kaikki on varjostanut koko elämääni ja olen maksanut -ja maksan edelleen siitä kallista hintaa.

Tiedän sen, että on olemassa niitä "viattomampia" ihmisiä, pari kaveriani on oikein ihania ja ymmärtäväisiä, koska hekin kamppailevat huonon itsetunnon ja menneisyytensä satuttamina, he tietävät millaista se on. Keskustelumme on aina hyvin kunnioittavia jakaessamme yhteisiä asioita. He ovat harvinaislaatuisia.

Mutta, niin kiitollinen kuin olenkin näistä parista kaveristani, en voi luottaa täysin edes heihin, olenhan erehtynyt ennenkin "ihanien ihmisten" suhteen. Tuskin hekään luottavat täysin minuun, ja se on ihan ok.

Viattomampia ovat mielestäni aina ne ihmiset, jotka kokevat kaltoinkohtelua ilman omaa syytänsä, kuin ne jotka tekevät pahaa toiselle ihan vaan ilkeyden tai muun alhaisen syyn vuoksi. Olen ollut liian kiltti sekä luottavainen, ja antanut kaiken pahan tapahtua, niin että ehkä sen verran syy on minun, olla liian kiltti ja mukava. 🤷‍♀️ Minä kun en ole sitä aggressiivista ja kovaa sorttia, vaan enemmänkin pehmeää ja sopuisaa, ja nehän jäävät aina elukoiden jalkoihin.

No juu, näinhän se on. Mutta tarkoitin lähinnä sitä, että itse olen vasta yli viisikymppisenä havahtunut siihen, että traumatausta altistaa ihmisen ylpeyden synnille. Olettamaan, että itse en pahaa voi muille tehdä. Niin kauan kun on pakko nähdä itsensä viattomana loukattuna lapsena, on hyvin vaikea suhtautua rennosti toisten puutteellisuuteen, kun omaakaan ei ole varaa nähdä. Todellisuudessahan olen itsekin kohdellut muita hiukan huonosti, ja vasta kun aloin ymmärtää tämän, olen tajunnut että aika harva on lopulta hakeutunut ystäväksi asti. Olen oikeasti hiukan luotaantyöntävä tyyppi ja rasittavakin. Vaikka olenkin lojaali ja järkevä ystävä. En minäkään tiedä luotanko toisiin ehdottomasti koskaan, mutta toisaalta luotan sellaisella tavalla joka kuitenkin mahdollistaa hyvän ystävyyden ja sitoutumisen. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet fiksu. Iso osa ihmisistä on oikeasti vaarallisia. 

Vaikka meidät leimataan psykiatrian alalla epäluuloisen persoonallisuushäiriön "kantajiksi", niin jostain kumman syystä ollaan aina oikeassa ihmisten suhteen.

Kyllä, ja se vaarallisuus johtuu siitä, että ovat ihmisiä, jotka eivät näe asioiden syy ja seuraus suhteita saatika ota vastuuta itse asioista joita muille tekee. Psykologinen hyvä silmä on harvassa ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

En luota lainkaan, mutta minulla on keveitä ja pinnallisia ihmissuhteita. Pärjäilen niillä hyvin koska itse tiedostan ongelmieni syvyyden.

Siksi, että luottamuksesi on petetty tyydyt keveisiin ja pinnallisiin ihmissuhteisiin? Luottamuksesi pettämeillä on ongelma ja sinä tyydyt kärsimään heidän tekojensa puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet fiksu. Iso osa ihmisistä on oikeasti vaarallisia. 

Vaikka meidät leimataan psykiatrian alalla epäluuloisen persoonallisuushäiriön "kantajiksi", niin jostain kumman syystä ollaan aina oikeassa ihmisten suhteen.

Olette aina oikeassa, koska tiedostomattomasti hakeudutte huonojen ihmisten seuraan, jotta voitte olla taas oikeassa muista ihmisistä. Te ylläpidätte tällä tavalla tuota epäluuloista persoonallisuushäiriötä. 

Mope. Tiedostaen hakeudun ystävällisten ja elämänsä hallitsevien seuraan. Kysehän ei ole persoonallisuushäiriöstä, kun on tullut varsin selväksi, että luottamus on rikottu. Eri

Samanlaista täälä,Mulla on eläimet ja lapset jotka auttavat kestään,Toivottavasti olen tueksi,emme ole ainoita,vaikka siltä tuntuu,rakkaudella elämän säilyttämiseen Kati

On mennyt luottamus suomalaisiin eri median toimittajiin mukaan luettuna vauva.fi forumi. Pohjois korealainen sensuuri ei ole länsimaista kulttuuria ja myös vaikeista asioista pitää saada keskustella.

Minulla on nykyisin vaan keveitä suhteita. 

Suoraan sanoen ainoastaan omat lapset merkitsee ja lasten lapset. Miehistä otan vaan seksiä ja rahaa. Nykyään harvemmin edes kaipaan seksiä,silloin kun kaipaan,saan sitä tutuilta miehiltä. Näin on hyvä. Ei tarvitse olla mustasukkainen tai mitään muuta paskaa.

Mä mietin onko aloittaja syntyjään erityisen hyväsydäminen ja vilpitön ihminen?

itse nimittäin olen ollut sellainen pitkälle nuoruuteen saakka. Halusin kaikille vain hyvää ja sinisilmäisesti uskoin, että muut ovat samanlaisia. Annoin ilkeiden yms kommenttien mennä ihan ohi korvien kun en oikeastaan voinut edes uskoa että kukaan voi oikeasti olla toiselle ilkeä. Hyväksyin sellaista jopa ystäviltäni. Tai siis sellaisilta ihmisiltä joita luulin ystäväkseni. Enkä koskaan pitänyt puoliani, koska en halunnut loukata ketään tai ajautua konflikteihin. 

koin myös tosi rankan parisuhteen nuoruudessa, jossa pettämistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa jne.. lopulta pääsin siitä irti. Suurimmaksi osaksi psykoterapian ja muun psykologiaan, henkisyyteen ja itsetutkiskeluun keskittymisen kautta. 



löysin kyllä uusia ystäviä ja uuden kumppanin. Kumppanini on kultaa, mutta ei täydellinen niinkuin ei kukaan meistä. Ruuhkavuosien takia ei ole paljoa ollut kyllä aikaa ystäville saati energiaa.

mulla on ollut paljon rankkoja ja opettavaisia elämänkokemuksia, kuten lapsen kuolema. Ja niiden myötä olen oppinut rajani ja pitämään niistä huolta. Lisäksi olen alkanut luottaa intuitiooni ja sitä myöten mulla on kyky nähdä ihmisten läpi. 

mä uskon että jokainen voi intuition kautta oppia tämän taidon. Kun luottaa itseensä. Mikään ei ole mustavalkoista toki, mutta kyllä kannattaa antaa mahdollisuus sellaisille ihmisille jotka vaikuttavat olevan sen arvoisia. Heti jos muuta ilmenee niin nostaa kytkintä.

kyllä erakkona voi elää jos se on itselle Ok. Olen mäkin harkinnut sitä vakavasti moneen otteeseen (siis erakkona perheellisenä), sillä on vaikeaa löytää ihmisiä jotka oikeasti haluavat pelkkää hyvää ja osoittavat sen kaikin tavoin. Kyllä heitäkin on olemassa ja uskon että paljon paljon. Ainakin mä tunnen/tiedän lähipiiristä muutaman sellaisen. 

Sen verran pettynyt ihmisiin,että en enää halua mihinkään suhteeseen ja uusia ystäviä en huoli. 

Jopa oma suku kusetti niin miksi luottaisin enää kehenkään ja moni muu ihminen pettänyt.

Ei pidäkään luottaa muihin. Niin elämä on helpompaa. 

Meitä on paljon ketä petetty ja huijattu pahasti mutta elä omanlaista elämää mistä nautit.

Olen vähän erakko enkä enää viihdy porukoissa ja ihmisiin en luota, nähty että idiootti- imuri toimii minulla niin naisiin kuin miehiinkin.

Elän hyvää elämää koiran kanssa, juttelen naapurien kanssa, tänää oli pitkät jutut jätskikioskilla mutta kiitos ei ystäville sillä heidän huijaukset kivuliaimpia eli sattuu sairaasti kun luotettava ihminen pettääkin, sanallisesti, teoilla tai käytöksellä mitä ei ymmärrä esim. kävimme naisen kanssa iltalenkillä usein ja äkisti ei ollu tuntevinaan kaupassa ja sit taas parin viikon päästä juoksi meitä kiinne iltalenkillä? Annoin olla.

Olen onnellisesti erakko. Paljon on ollut pettymyksiä. En luota keneenkään. Tämä tapa elää on paras minulle. Nautin yksinolosta. Paljon omaa tilaa ja aikaa. Mies ja seksitönsuhde. Muuten hyvä elämä yhdessä. Välillä matkustaa ja mökkeillä yhdessä. En kaipaa mitään sosiaalisuutta enkä vuorovaikutusta. Tympäisee tervehtimiset, kuulumistenvaihddot ja small talkit. Sosiaalisenmittarin saa täyteen pakollisissa kuvioissa. Käyn töissä, opiskelen, kuntoilen. Koti on akkujenlataamispaikka. En kaipaa vierailijoita sinne. Omat jutut puuhastelut ja kotityöt siellä. Minulla ei ole ystäviä, en ole lapsuudenperheeni enkä sukulaisten kanssa missään tekemisissä. En käytä sosiaalista mediaa. Olen tällä tavalla erakouduttuani parantunut lähes traumoistani ja ihmisten aiheuttamista ilkeilyistä. Kotini on vaaleanpunaissävytteinen. Keräilen barbeja. Tilaan kotiini ja itselleni Temulta ja Sheiniltä kaikkea kivaa. Meillä on mieheni kanssa omat huoneet ja kylpyhuoneet. Olemme toistemme parhaimpia ystäviä. Muita emme kaipaa. Rakastan tätä elämääni näin. En voisi kuvitellakaan enää mitään sosiaalisuutta. Onneksi olen saanut itselleni ihanan miehen, joka ei vonkaa seksiä. Olen aseksuaali. 

En luota enää kehenkään. Joskus tun tuu, että kaikki ihmiset käyttää vaan hyväkseen toisiaan ristiin rastiin. Itsekin muuttunut kylmäksi ja en välitä enää muusta kuin itsestäni pääsääntöisesti. Jopa omat vanhemmat ja sisarukset pettivät luottamuksen (perintö/yhteisomistus riitoja). 

Ei ole kavereita eikä parisuhdetta eikä lapsia. Enkä halua. Halaun olla vaan yksin. Anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mennyt, mutta se tapahtuu syystä. Aina kannattaa olla varuillaan. Itse en luota. Se ei kuitenkaan estä sosiaalista elämää.

 

Itsellänikin varmaan sosiaalisen elämän estää joku muukin kuin luottamuksen puute. Noin pohjimmiltaan. En tiedä, mikä. Pystyn jonkin aikaa olemaan pinnallinen kaveri tai työkaveri esim., mutta kun pitäisi ruveta enemmän tekemisiin, panikoin ja katkon välit katoamalla, jos se on mahdollista. En ilmeisesti voi enää edes vaan käydä vapaa-ajalla kahvilla jonkun kanssa. Kuitenkin ihmiset haluavat. Tykkään keskustella ja ylipäänsä puhua syvällisiä. Monet haluaisi olla enemmän tekemisissä, mutten pysty. Se tuntuu mustakin pahalta, mutten vaan pysty. Mulle voi puhua henkilökohtaisia asioita ja osaan puhua ihmisille, mutta en voi olla enemmän tekemisissä.

Outoja rajoitteita. Ihmiset on erikoisia.

ap

No, minun kanssani ei edes haluta olla vapaa-ajalla tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

En luota lainkaan, mutta minulla on keveitä ja pinnallisia ihmissuhteita. Pärjäilen niillä hyvin koska itse tiedostan ongelmieni syvyyden.

Minä olin aiemmi liiankin luottavainen. Nyttemmin juurikin se, että ihmissuhteet ovat tätä nykyä pinnallisia ja keveitä on syönyt luottamusta entisestään. Lisäkis seuraani usein hakeutuu heitä joiden kanssa en koe yhteenkuuluvuutta tai samaistumista, mutta he joiden seurassa viihtyisin sulkevat minut kevyen tuttavuuden piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran pettynyt ihmisiin,että en enää halua mihinkään suhteeseen ja uusia ystäviä en huoli. 

Parisuhde on kohdallani vielä toiveissa, mutta ystävyyssuhteisiinsuhtaudun suurella varauksella. Tosin tietenkin tahdon parisuhteesta löytyvän intohimon ja romanttisen rakkaude nlisäksi löytyvän myös ystävyyttä. En ole täysin sulkenut ovea ystävyydenkään osalta, mutta seula on tiukka.

Luotto on sitä kun sokeasti mennään.

Ymmärrys on sitä kun otetaan vastuu omiin käsiin siitä että luottamus ei ole tarpeeksi hyvä aikuiselle.

Opetelkaa ymmärtämään ihmisiä, vain vanhempiinsa pitäisi pystyä luottaan, muita kuuluu yrittää ymmärtää.

Seuraava askel siitä on tee mitä tykkäät, kunhan et satuta muita, mut siirtykää siihen vasta sitten kun ymmärrätte muita, jos skippaatte askeleen ette ymmärrä sen virkkeen loppuosaa.