Erosin kirkosta. Sain entiseltä seurakunnaltani kirjeen, jossa toivotettiin minulle

Vierailija kirjoitti:

Kirkkoon kuulumisen voi ajatella myös eräänlaisena hyväntekeväisyytenä. Kirkko tekee paljon sosiaalityötä jne.

Vaikka en ole heidän palveujaan käyttänyt, koen kirkon tekevän paljon hyvää sillä rahalla minkä sinne maksan.

Hädässä olevat saavat keskusteluapua, ruokaa jne.

Kirkollisverovaroista noin 1% päätyy diakoniaan. Enemmän teet hyvää kun pistät kerran vuodessa 10€ joulupataan.

Teemut ja Irjat ostelee viinaksia ja matkustelee ympärii maailmaa niillä rahoilla. Hyvää se varmaan heille tekee.

Kokonaan irti kirjoitti:

Kirkosta eroavat pitäisi maksua vastaan haudata omiin hautausmaihinsa. Heidät täytyy sulkea pois kaikista kirkollisista tilaisuuksista,joita ovat kasteet,rippijuhlat,kirkkohäät ja tietysti hautajaiset. Näin muslimit tekevät,kaikki heidän tilaisuutensa ovat suljettuja ulkopuolisilta. En minä halua maksaa niiden kustannuksia,jotka halveksivat meidän uskoamme ja perinteitämme. Ollaan sitten kunnolla erossa. Miettikääpä seurauksia.

Mitäs kustannuksia siitä tulee sinulle jos minä uskonnottomana istun vieraana hautajaisissa?

Jos kutsuun lisätään ehto jäsenyydestä, niin toki jätän saapumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse kuulu kirkkoon, exäni kuuluu. Kun saimme lapsen, päätimme olla kastamatta häntä. Lapsen täyttettyä kaksi kuukautta saimme seurakunnalta kirjeen, jossa muistutettiin, ettei lastamme ole vielä kastettu ja että seurakunta suosittelee vahvasti lapsen kastamista. Oli hävytöntä minusta, mutta exäni suorastaan pöyristyi. Härskiksi on mennyt kirkon toiminta :(

Miten niin härskiä? Tuohan on perusolettamus että seurakuntaan kuuluvan vanhemman lapsi liitetään myös seurakuntaan, näin tapahtuu 90 %:n kohdalla. Ihan normaalia palvelua muistuttaa että seurakuntaan liittäminen tapahtuu kastamalla.

Kirkkolain mukaan seurakuntaan kuuluvan täytyy kastaa lapsensa seurakunnan jäseneksi. Itsekkin sain aikoinaan hieman jopa ukailevan paimenkirjeen, kun kaste oli myöhässä. Silloin kuuluin kirkkoon ja lapsetkin kastettiin, mutta sittemmin on erottu kirkosta ja lapset myös.

Vauvojen pakkoliittäminen kirkkoon on KUVOTTAVAA JA SAIRASTA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse kuulu kirkkoon, exäni kuuluu. Kun saimme lapsen, päätimme olla kastamatta häntä. Lapsen täyttettyä kaksi kuukautta saimme seurakunnalta kirjeen, jossa muistutettiin, ettei lastamme ole vielä kastettu ja että seurakunta suosittelee vahvasti lapsen kastamista. Oli hävytöntä minusta, mutta exäni suorastaan pöyristyi. Härskiksi on mennyt kirkon toiminta :(

Mitä ihmeen pöyristymistä tuossa on? Kun seurakunnan jäsenelle syntyy lapsi, srk saa siitä automaattisesti tiedon väestörekisteristä. Hyvään palveluun tuolloin kuuluu että otetaan yhteyttä lapsen vanhempaan ja kerrotaan siitä miten lapsi voidaan myös liittää seurakuntaan. Itse ainakin olin ihan tyytyväinen että srk otti yhteyttä asiassa, eikä tarvinnut itse selvitellä asiaa. En ymmärrä miksi ihmeessä puolisosi kuuluu kirkkoon jos tuollainen kirje aiheuttaa närkästystä?

Voi sitä metelin määrää jos myös muut uskontokunnat toimisivat noin. Haluaisinpa nähdä kun jollekkin kristitylle tulisi ehdotus liittää lapsensa muslimiyhtiesöön.

Vierailija kirjoitti:

Mietin liittymistä takaisin. Liekköhän ottavat :D

Miksi ei ottaisi? Jos kaste ja rippikoulu on aikoinaan suoritettu ennen eroamista, niin liittyminenhän on vain ilmoitusasia.

Mutta miksi ihmeessä haluaisit liittyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu. Usein nämä kirkosta eronneet kuitenkin haluavat nauttia kirkon tilaisuuksista, kun läheinen kastetaan / konfirmoidaan / siunataan haudan lepoon. Ymmärrättekö, että kirkkojen, srk-keskusten ja hautausmaiden ylläpito on kallista hommaa. Yhä pienemmän väestönosan hartioille tämä jää, kiitos näiden vapaamatkustajien. No. Sitten kun kirkkoon kuulumaton itse kuolee, hän pääsee kirkkomaan multiin siinä missä kirkollisveronsa ikänsä maksaneet. Kustannukset ovat hiukan kalliimmat, mutta ero on aivan liian pieni. Pitäisi tehdä selvä eroavaisuus tähän. Eli huomattavasti kalliimmat kustannukset omaisille tuolloin, tai vielä selvempi: ei oikeutta hautausmaahan hautaukseen. Mites se nyt menikään? Honkajoki ottaa kyllä vastaan. Liian monet seurakunnat ovat taloudellisesti erittäin ahtaalla, ja syy on lähinnä kirkosta eroamisen muoti-ilmiö, sen helppous ja eronneiden vastuunpakoilu. Päättyy se elontaival kaikilla joskus, pitää kantaa kortensa kekoon eläessään eikä kuvitella, että toiset kyllä maksaa minunkin kuluni. Tämä on syy, miksi en edes harkitse kirkosta eroamista.

Lastani ei ole kastettu, pidimme pienet nimenantojuhlat kotona. Vihille pääsee maistraatissa. Lapseni ei mene rippileirille vaan Prometheus-leirille, josta maksamme yhdistykselle leirimaksun.

Jos minut voisi haudata muuten kuin seurakunnan kirkkomaalle, voisin hyvin valita sen. Pikkupaikkakunnilla ei ole valinnanvaraa. Valtion pitäisikin ottaa hautaustoimi hoitaakseen, uskonnottomasti.

Itseasiassa nykyisen hautaustomilain perusteella sinut kyllä voidaan haudata muualle kuin seurakunnan kirkkomaalle. Pikkupaikkakunnalla on ihan yhtälailla järjestettävä tunnustuksettomalta alueelta hautapaikka, kuin isommissakin seurakunnissa, eikä se saa sijaita kohtuuttoman kaukana seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueesta.

Lainaus Hautaustomilaista:

5 §

Tunnustukseton hauta-alue

Hautasija on pyynnöstä osoitettava erilliseltä tunnustuksettomalta hauta-alueelta, joka ei saa sijaita kohtuuttoman kaukana seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueesta.

Tunnustukseton hauta-alue on erillinen hautausmaa tai muusta hautausmaasta selvästi erottuvalla tavalla rajattu hautausmaan osa.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030457

.

Meitä lähimmällä hautausmaalla on tuollainen tunnukseton alue, mutta ei se kyllä yleissilmäyksellä eroa muusta hautausmaasta mitenkään. Se on samojen kiviaitojen sisällä kuin muukin hautausmaa ja siellä on hautakiviä, mutta tarkemmalla katsomisella huomaa että niissä hautakivissä ei ole ristejä. Alue on myös huonommin hoidettu, siellä ei ole seurakunnan toimsesta kukkia tai hoidettuja nurmialueita, vaan se on luonnotilassa.

Sain minäkin kirjeen ja kutsun tulla keskustelemaan. Itselleni päätös oli vuosien harkinnan tulos, mutta ymmärrän, että veronmaksajista halutaan pitää kiinni. Kuuluin kirkkoon siksi, että he tekevät työtä vähäosaisten hyväksi, mutta niin kuin tuossa jo mainittiin, niin suurin osa tuloista menee henkilöstä- ja kiinteistökuluihin. Noin 20 % menee auttamistyöhön, mihin lasketaan vanhukset, lapset, perheneuvonnan työn jne. Totesin auttavani mieluummin niitä järjestöjä, jotka tekevät pelkkää hyväntekeväisyyttä.

En käy kirkossa enkä tule hautuumaalle menemään kuolleenakaan, minut tuhkataan ja tuhkat sirotellaan omalle maalle. Kirkko saa 114 miljoonaa hautaustoimen, kirkkorakennusten ja kirkonkirjojen ylläpidosta valtiolta, joten kyllä veronmaksaja voi hyvin ajatella, ettei ruumis siellä ole vapaamatkustajana. Jos taas kirkkoon kuuluvilta kielletään osallistumasta häihin ja hautajaisiin kun eivät kuulu kirkkoon, niin vielä harvempi järjestäisi juhliaan kirkossa, koska niin moni on nykyään eronnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu. Usein nämä kirkosta eronneet kuitenkin haluavat nauttia kirkon tilaisuuksista, kun läheinen kastetaan / konfirmoidaan / siunataan haudan lepoon. Ymmärrättekö, että kirkkojen, srk-keskusten ja hautausmaiden ylläpito on kallista hommaa. Yhä pienemmän väestönosan hartioille tämä jää, kiitos näiden vapaamatkustajien. No. Sitten kun kirkkoon kuulumaton itse kuolee, hän pääsee kirkkomaan multiin siinä missä kirkollisveronsa ikänsä maksaneet. Kustannukset ovat hiukan kalliimmat, mutta ero on aivan liian pieni. Pitäisi tehdä selvä eroavaisuus tähän. Eli huomattavasti kalliimmat kustannukset omaisille tuolloin, tai vielä selvempi: ei oikeutta hautausmaahan hautaukseen. Mites se nyt menikään? Honkajoki ottaa kyllä vastaan. Liian monet seurakunnat ovat taloudellisesti erittäin ahtaalla, ja syy on lähinnä kirkosta eroamisen muoti-ilmiö, sen helppous ja eronneiden vastuunpakoilu. Päättyy se elontaival kaikilla joskus, pitää kantaa kortensa kekoon eläessään eikä kuvitella, että toiset kyllä maksaa minunkin kuluni. Tämä on syy, miksi en edes harkitse kirkosta eroamista.

Lastani ei ole kastettu, pidimme pienet nimenantojuhlat kotona. Vihille pääsee maistraatissa. Lapseni ei mene rippileirille vaan Prometheus-leirille, josta maksamme yhdistykselle leirimaksun.

Jos minut voisi haudata muuten kuin seurakunnan kirkkomaalle, voisin hyvin valita sen. Pikkupaikkakunnilla ei ole valinnanvaraa. Valtion pitäisikin ottaa hautaustoimi hoitaakseen, uskonnottomasti.

Itseasiassa nykyisen hautaustomilain perusteella sinut kyllä voidaan haudata muualle kuin seurakunnan kirkkomaalle. Pikkupaikkakunnalla on ihan yhtälailla järjestettävä tunnustuksettomalta alueelta hautapaikka, kuin isommissakin seurakunnissa, eikä se saa sijaita kohtuuttoman kaukana seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueesta.

Lainaus Hautaustomilaista:

5 §

Tunnustukseton hauta-alue

Hautasija on pyynnöstä osoitettava erilliseltä tunnustuksettomalta hauta-alueelta, joka ei saa sijaita kohtuuttoman kaukana seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueesta.

Tunnustukseton hauta-alue on erillinen hautausmaa tai muusta hautausmaasta selvästi erottuvalla tavalla rajattu hautausmaan osa.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030457

.

Meitä lähimmällä hautausmaalla on tuollainen tunnukseton alue, mutta ei se kyllä yleissilmäyksellä eroa muusta hautausmaasta mitenkään. Se on samojen kiviaitojen sisällä kuin muukin hautausmaa ja siellä on hautakiviä, mutta tarkemmalla katsomisella huomaa että niissä hautakivissä ei ole ristejä. Alue on myös huonommin hoidettu, siellä ei ole seurakunnan toimsesta kukkia tai hoidettuja nurmialueita, vaan se on luonnotilassa.

Tunnukseton hautausmaa kuulostaa hienolta. En halua hautausmaalle, koska se on epäekologista. Nurmikon nyrhiminen, muovipurkit kukista ja kynttilöistä, ei kiitos. Siksi haluan tuhkauksen ja sirottelun luontoon kesämökille osaksi luonnon kiertokulkua.

Minullepa kävi näin; asun vakituisesti Norjassa, mutta syntynyt Suomessa ja siellä aikuisikään asti asunut. Muuttanut tänne Norjaan reilut 20 vuotta sitten.

En oikein  näistä seurakuntahommista sen enempää tiedä, Suomessa eläessän kuulun kyllä Suomen ev.lut. seurakuntaan. Täällä taas seurakuntaan ei kuulu automaattisesti, vaan siihen pitää liittyä. Enkä ole täkäläiseen seurakuntaan koskaan liittynyt.

Nyt sitten jokin aika takaerin suomalainen täällä toimiva seurakunta lähetti kirjeen jossa pyysivät liittymään heihin. Kun nyt on niin että he saisivat tukea Suomesta jokaisesta täällä liittyneestä ja seurakuntaan kuuluvasta. Muuten se tuki menee Norjan valtiolle. Siis rahan perässä olivat!

Tiedä sitten kumpi on kahdesta pahasta pienempi, kirkko vai Norjan valtio, valitsin jälkimmäisen. En ole srk:ta koskaan tarvinnut. Kastettu on mutta sitä en itse päässyt valitsemaan. Rippikoulua en ole käynyt enkä konfirmoitu. Kirkko ei elämässäni esitä minkäänlaista osaa. 

Ja siis tällaisen kirjeen olivat kuulemma saaneet muutkin täällä asuvat suomalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu. Usein nämä kirkosta eronneet kuitenkin haluavat nauttia kirkon tilaisuuksista, kun läheinen kastetaan / konfirmoidaan / siunataan haudan lepoon. Ymmärrättekö, että kirkkojen, srk-keskusten ja hautausmaiden ylläpito on kallista hommaa. Yhä pienemmän väestönosan hartioille tämä jää, kiitos näiden vapaamatkustajien. No. Sitten kun kirkkoon kuulumaton itse kuolee, hän pääsee kirkkomaan multiin siinä missä kirkollisveronsa ikänsä maksaneet. Kustannukset ovat hiukan kalliimmat, mutta ero on aivan liian pieni. Pitäisi tehdä selvä eroavaisuus tähän. Eli huomattavasti kalliimmat kustannukset omaisille tuolloin, tai vielä selvempi: ei oikeutta hautausmaahan hautaukseen. Mites se nyt menikään? Honkajoki ottaa kyllä vastaan. Liian monet seurakunnat ovat taloudellisesti erittäin ahtaalla, ja syy on lähinnä kirkosta eroamisen muoti-ilmiö, sen helppous ja eronneiden vastuunpakoilu. Päättyy se elontaival kaikilla joskus, pitää kantaa kortensa kekoon eläessään eikä kuvitella, että toiset kyllä maksaa minunkin kuluni. Tämä on syy, miksi en edes harkitse kirkosta eroamista.

Lastani ei ole kastettu, pidimme pienet nimenantojuhlat kotona. Vihille pääsee maistraatissa. Lapseni ei mene rippileirille vaan Prometheus-leirille, josta maksamme yhdistykselle leirimaksun.

Jos minut voisi haudata muuten kuin seurakunnan kirkkomaalle, voisin hyvin valita sen. Pikkupaikkakunnilla ei ole valinnanvaraa. Valtion pitäisikin ottaa hautaustoimi hoitaakseen, uskonnottomasti.

Itseasiassa nykyisen hautaustomilain perusteella sinut kyllä voidaan haudata muualle kuin seurakunnan kirkkomaalle. Pikkupaikkakunnalla on ihan yhtälailla järjestettävä tunnustuksettomalta alueelta hautapaikka, kuin isommissakin seurakunnissa, eikä se saa sijaita kohtuuttoman kaukana seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueesta.

Lainaus Hautaustomilaista:

5 §

Tunnustukseton hauta-alue

Hautasija on pyynnöstä osoitettava erilliseltä tunnustuksettomalta hauta-alueelta, joka ei saa sijaita kohtuuttoman kaukana seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueesta.

Tunnustukseton hauta-alue on erillinen hautausmaa tai muusta hautausmaasta selvästi erottuvalla tavalla rajattu hautausmaan osa.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030457

.

Meitä lähimmällä hautausmaalla on tuollainen tunnukseton alue, mutta ei se kyllä yleissilmäyksellä eroa muusta hautausmaasta mitenkään. Se on samojen kiviaitojen sisällä kuin muukin hautausmaa ja siellä on hautakiviä, mutta tarkemmalla katsomisella huomaa että niissä hautakivissä ei ole ristejä. Alue on myös huonommin hoidettu, siellä ei ole seurakunnan toimsesta kukkia tai hoidettuja nurmialueita, vaan se on luonnotilassa.

Luonnontila kuulostaa ihanalta.

Vierailija kirjoitti:

Sain minäkin kirjeen ja kutsun tulla keskustelemaan. Itselleni päätös oli vuosien harkinnan tulos, mutta ymmärrän, että veronmaksajista halutaan pitää kiinni. Kuuluin kirkkoon siksi, että he tekevät työtä vähäosaisten hyväksi, mutta niin kuin tuossa jo mainittiin, niin suurin osa tuloista menee henkilöstä- ja kiinteistökuluihin. Noin 20 % menee auttamistyöhön, mihin lasketaan vanhukset, lapset, perheneuvonnan työn jne. Totesin auttavani mieluummin niitä järjestöjä, jotka tekevät pelkkää hyväntekeväisyyttä.

En käy kirkossa enkä tule hautuumaalle menemään kuolleenakaan, minut tuhkataan ja tuhkat sirotellaan omalle maalle. Kirkko saa 114 miljoonaa hautaustoimen, kirkkorakennusten ja kirkonkirjojen ylläpidosta valtiolta, joten kyllä veronmaksaja voi hyvin ajatella, ettei ruumis siellä ole vapaamatkustajana. Jos taas kirkkoon kuuluvilta kielletään osallistumasta häihin ja hautajaisiin kun eivät kuulu kirkkoon, niin vielä harvempi järjestäisi juhliaan kirkossa, koska niin moni on nykyään eronnut. 

Niin, siis kirkko saa joka vuosi tuon 114 miljoonaa valtiolta. Joku mainitsi, että 1 % menee diakoniatyöhön, no ehkä muutama prossa enemmän (henkilöstökulut pitää myös laskea), mutta joka tapauksessa tuo auttamistyöhön menevä parisenkymmentä prossaa sisältää myös niitä toimintoja, joita en välttämättä haluaisi tukea kuten kristilliset nuorisoleirit ja lastenleirit. Minimaalisen pieni osa menee vähäosaisten auttamiseen kirkon varoista.

Seurakunnan toiminnasta jonkin verran tietävänä voin kertoa tuollaisten kirjeiden tarkoituksista:

1) Seurakunta toivoo saavansa tietoa, miksi ihmiset eroavat kirkosta ja siksi mielellään järjestävät keskustelumahdollisuuden.

2) Varsinkin jos taustalla on joku ikävä kokemus seurakunnasta niin halutaan tietää asiasta ja tietenkin tarjota mahdollisuus puhua siitä. Ehkä voidaan ottaa opiksi tulevassa toiminnassa, tarvittaessa pahoitella tapahtunutta, kenties selvittää asiaa niin, ettei siitä jää niin paha mieli. Voihan olla, että sedän hautajaisissa oli oikeasti stressaantunut, vittuuntunut tai krapulainen pappi, joka ei käyttäytynyt niin kuin olisi pitänyt. Keskustelumahdollisuus on tietenkin tarkoitettu niille, jotka sellaiseen halua tuntevat. 

3) Ihan vain toivottaa hyviä jatkoja ja sillä tavalla kohteliaasti päättää jäsenyys. Varmaan samalla halutaan viestittää kirkon puolelta on tervetullut takaisinkin, jos siltä joskus tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu. Usein nämä kirkosta eronneet kuitenkin haluavat nauttia kirkon tilaisuuksista, kun läheinen kastetaan / konfirmoidaan / siunataan haudan lepoon. Ymmärrättekö, että kirkkojen, srk-keskusten ja hautausmaiden ylläpito on kallista hommaa. Yhä pienemmän väestönosan hartioille tämä jää, kiitos näiden vapaamatkustajien. No. Sitten kun kirkkoon kuulumaton itse kuolee, hän pääsee kirkkomaan multiin siinä missä kirkollisveronsa ikänsä maksaneet. Kustannukset ovat hiukan kalliimmat, mutta ero on aivan liian pieni. Pitäisi tehdä selvä eroavaisuus tähän. Eli huomattavasti kalliimmat kustannukset omaisille tuolloin, tai vielä selvempi: ei oikeutta hautausmaahan hautaukseen. Mites se nyt menikään? Honkajoki ottaa kyllä vastaan. Liian monet seurakunnat ovat taloudellisesti erittäin ahtaalla, ja syy on lähinnä kirkosta eroamisen muoti-ilmiö, sen helppous ja eronneiden vastuunpakoilu. Päättyy se elontaival kaikilla joskus, pitää kantaa kortensa kekoon eläessään eikä kuvitella, että toiset kyllä maksaa minunkin kuluni. Tämä on syy, miksi en edes harkitse kirkosta eroamista.

Lastani ei ole kastettu, pidimme pienet nimenantojuhlat kotona. Vihille pääsee maistraatissa. Lapseni ei mene rippileirille vaan Prometheus-leirille, josta maksamme yhdistykselle leirimaksun.

Jos minut voisi haudata muuten kuin seurakunnan kirkkomaalle, voisin hyvin valita sen. Pikkupaikkakunnilla ei ole valinnanvaraa. Valtion pitäisikin ottaa hautaustoimi hoitaakseen, uskonnottomasti.

Sinä olet hoitanut hommasi hyvin. Toivottavasti muutkin eronneet toimivat näin

Vierailija kirjoitti:

Sain minäkin kirjeen ja kutsun tulla keskustelemaan. Itselleni päätös oli vuosien harkinnan tulos, mutta ymmärrän, että veronmaksajista halutaan pitää kiinni. Kuuluin kirkkoon siksi, että he tekevät työtä vähäosaisten hyväksi, mutta niin kuin tuossa jo mainittiin, niin suurin osa tuloista menee henkilöstä- ja kiinteistökuluihin. Noin 20 % menee auttamistyöhön, mihin lasketaan vanhukset, lapset, perheneuvonnan työn jne. Totesin auttavani mieluummin niitä järjestöjä, jotka tekevät pelkkää hyväntekeväisyyttä.

En käy kirkossa enkä tule hautuumaalle menemään kuolleenakaan, minut tuhkataan ja tuhkat sirotellaan omalle maalle. Kirkko saa 114 miljoonaa hautaustoimen, kirkkorakennusten ja kirkonkirjojen ylläpidosta valtiolta, joten kyllä veronmaksaja voi hyvin ajatella, ettei ruumis siellä ole vapaamatkustajana. Jos taas kirkkoon kuuluvilta kielletään osallistumasta häihin ja hautajaisiin kun eivät kuulu kirkkoon, niin vielä harvempi järjestäisi juhliaan kirkossa, koska niin moni on nykyään eronnut. 

Ja tuo 20% sisältää keskushallinnon vyörytettyjä kuluja, joilla ei tosiassa ole mitään tekemistä auttamistyön kanssa, kirkko vaan laskee asian näin. Todellakin kannattaa kohdentaa tukensa oikeaan auttamistyöhön seurakunnan sijaan. Seurakunta on kovin tehoton auttaja.

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnan toiminnasta jonkin verran tietävänä voin kertoa tuollaisten kirjeiden tarkoituksista:

1) Seurakunta toivoo saavansa tietoa, miksi ihmiset eroavat kirkosta ja siksi mielellään järjestävät keskustelumahdollisuuden.

2) Varsinkin jos taustalla on joku ikävä kokemus seurakunnasta niin halutaan tietää asiasta ja tietenkin tarjota mahdollisuus puhua siitä. Ehkä voidaan ottaa opiksi tulevassa toiminnassa, tarvittaessa pahoitella tapahtunutta, kenties selvittää asiaa niin, ettei siitä jää niin paha mieli. Voihan olla, että sedän hautajaisissa oli oikeasti stressaantunut, vittuuntunut tai krapulainen pappi, joka ei käyttäytynyt niin kuin olisi pitänyt. Keskustelumahdollisuus on tietenkin tarkoitettu niille, jotka sellaiseen halua tuntevat. 

3) Ihan vain toivottaa hyviä jatkoja ja sillä tavalla kohteliaasti päättää jäsenyys. Varmaan samalla halutaan viestittää kirkon puolelta on tervetullut takaisinkin, jos siltä joskus tuntuu.

Vanaha totuushan on se että jos haluaa saada kriittiset hiljaiseksi, niin täytyy järjestää avoin keskustelutilaisuus :)

Seurakunta saa paremmin palautetta kun lähettää kyselykirjeen jonka saa postittaa takaisin, tai linkin nettikyselyyn. Tai miksipä pappi ei voisi vain kysyä asiaa kaikkitetävältä Jumalalta.

Jumalan siunauksen toivottaminen kirkosta eronneelle on vähän sellainen viimeinen vittuilu.

Kokonaan irti kirjoitti:

Kirkosta eroavat pitäisi maksua vastaan haudata omiin hautausmaihinsa. Heidät täytyy sulkea pois kaikista kirkollisista tilaisuuksista,joita ovat kasteet,rippijuhlat,kirkkohäät ja tietysti hautajaiset. Näin muslimit tekevät,kaikki heidän tilaisuutensa ovat suljettuja ulkopuolisilta. En minä halua maksaa niiden kustannuksia,jotka halveksivat meidän uskoamme ja perinteitämme. Ollaan sitten kunnolla erossa. Miettikääpä seurauksia.

Jos maksat veroja Suomessa, niin maksat myös kirkolle. Kirkollisverosta vapautuminen ei poista sitä, että edelleen osa rahoistasi menee kirkolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu. Usein nämä kirkosta eronneet kuitenkin haluavat nauttia kirkon tilaisuuksista, kun läheinen kastetaan / konfirmoidaan / siunataan haudan lepoon. Ymmärrättekö, että kirkkojen, srk-keskusten ja hautausmaiden ylläpito on kallista hommaa. Yhä pienemmän väestönosan hartioille tämä jää, kiitos näiden vapaamatkustajien. No. Sitten kun kirkkoon kuulumaton itse kuolee, hän pääsee kirkkomaan multiin siinä missä kirkollisveronsa ikänsä maksaneet. Kustannukset ovat hiukan kalliimmat, mutta ero on aivan liian pieni. Pitäisi tehdä selvä eroavaisuus tähän. Eli huomattavasti kalliimmat kustannukset omaisille tuolloin, tai vielä selvempi: ei oikeutta hautausmaahan hautaukseen. Mites se nyt menikään? Honkajoki ottaa kyllä vastaan. Liian monet seurakunnat ovat taloudellisesti erittäin ahtaalla, ja syy on lähinnä kirkosta eroamisen muoti-ilmiö, sen helppous ja eronneiden vastuunpakoilu. Päättyy se elontaival kaikilla joskus, pitää kantaa kortensa kekoon eläessään eikä kuvitella, että toiset kyllä maksaa minunkin kuluni. Tämä on syy, miksi en edes harkitse kirkosta eroamista.

Lastani ei ole kastettu, pidimme pienet nimenantojuhlat kotona. Vihille pääsee maistraatissa. Lapseni ei mene rippileirille vaan Prometheus-leirille, josta maksamme yhdistykselle leirimaksun.

Jos minut voisi haudata muuten kuin seurakunnan kirkkomaalle, voisin hyvin valita sen. Pikkupaikkakunnilla ei ole valinnanvaraa. Valtion pitäisikin ottaa hautaustoimi hoitaakseen, uskonnottomasti.

Itseasiassa nykyisen hautaustomilain perusteella sinut kyllä voidaan haudata muualle kuin seurakunnan kirkkomaalle. Pikkupaikkakunnalla on ihan yhtälailla järjestettävä tunnustuksettomalta alueelta hautapaikka, kuin isommissakin seurakunnissa, eikä se saa sijaita kohtuuttoman kaukana seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueesta.

Lainaus Hautaustomilaista:

5 §

Tunnustukseton hauta-alue

Hautasija on pyynnöstä osoitettava erilliseltä tunnustuksettomalta hauta-alueelta, joka ei saa sijaita kohtuuttoman kaukana seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueesta.

Tunnustukseton hauta-alue on erillinen hautausmaa tai muusta hautausmaasta selvästi erottuvalla tavalla rajattu hautausmaan osa.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030457

.

Meitä lähimmällä hautausmaalla on tuollainen tunnukseton alue, mutta ei se kyllä yleissilmäyksellä eroa muusta hautausmaasta mitenkään. Se on samojen kiviaitojen sisällä kuin muukin hautausmaa ja siellä on hautakiviä, mutta tarkemmalla katsomisella huomaa että niissä hautakivissä ei ole ristejä. Alue on myös huonommin hoidettu, siellä ei ole seurakunnan toimsesta kukkia tai hoidettuja nurmialueita, vaan se on luonnotilassa.

Luonnontila kuulostaa ihanalta.

No en minä nyt tiedä että onko pajukot ja horsmat niin kovin ihania.

Kokonaan irti kirjoitti:

Kirkosta eroavat pitäisi maksua vastaan haudata omiin hautausmaihinsa. Heidät täytyy sulkea pois kaikista kirkollisista tilaisuuksista,joita ovat kasteet,rippijuhlat,kirkkohäät ja tietysti hautajaiset. Näin muslimit tekevät,kaikki heidän tilaisuutensa ovat suljettuja ulkopuolisilta. En minä halua maksaa niiden kustannuksia,jotka halveksivat meidän uskoamme ja perinteitämme. Ollaan sitten kunnolla erossa. Miettikääpä seurauksia.

Kysymyksessä on ilmeisesti kristillisen lähimmäisen rakkauden käytännön versio.

- Omasta puolestani en esim. halua ruumistani haudattavan mihinkään, en elävänä enkä kuolleena. Parinkymmenen vuoden päästä viimeistään jokin kaivinkone tonkaisisi luun kappaleet tunkiolle, mistä pienet pojat ne löytäisivät ja siitä saisi lukea iltapäivälehdistä.  Ei kiitos, tuhkani siroteltakoon jonnekin maastoon, jossa lannoittavat kasvavaa metsää. Siis sen jälkeen kun lääketiede on käyttänyt tarvitsemansa osat tutkimustarkoituksiin tms.

Vierailija kirjoitti:

90-luvun alkupuolella kirkosta eroaminen ei ollut läpihuutojuttu, vaan pienessä seurakunnassa piti mennä keskustelemaan kirkkoherran kanssa (=haukuttavaksi), toki ajanvarauksen kera. Vasta keskustelusession jälkeen ero myönnettiin. Kaverini käytyä tuon läpi totesin että antaa olla kunnes tulee helpompi tapa, sillä olisin varmaan saanut täysraivarin sellaisesta turhasta syyllistävästä mussuttamisesta.

Olin varmaan yksi ensimmäisistä jotka hyödynsivät tätä uutta tapaa. Toisaalta ärsyttää edelleen että oma mukavuudenhalu pisti maksamaan ~10 vuoden edestä kirkkoveroa turhaan.

Sama meininki oli suuressakin seurakunnassa. Itse erosin Suomen evankelis-luterilaisesta

kirkosta 1980-luvun lopulla ja pääsin rupattelemaan kirkkoherran kanssa. Olin käynyt uskovien kasteella ja liittynyt helluntaiseurakuntaan. Kerroin asian kirkkoherralle ja kiitin

hyvistä vuosista, joina olin saanut toimia rippikoulussa ohjaajana ja tyttökerhon vetäjänä. Kirkkoherran suhtautuminen oli yllätys. Hän näytti juuri ja juuri pystyvän pidättelemään raivokohtausta. Olin tuolloin jo lähes 30 -vuotias hoitoalan ammattilainen, joten en antanut pelotella itseäni. Poistuin huojentuneena ja tiesin tehneeni oikean ratkaisun. Kirkon nykymeno osoittaa päätöksen oikeaksi.

Kirkon jäsenyyden puuttumisesta on toki ollut haittaakin. Hain kerran alan työpaikkaa, joka ei ollut hengellistä työtä, mutta liittyi erääseen kirkon järjestön toimintaan ainakin organisatorisesti. Valitun piti sillä kertaa olla kirkon jäsen. Työpaikan saaminen ei minun osaltani jäänyt siitä kiinni, koska haastattelussa kävi ilmi, että valinta oli jo käytännössä tehty, olihan paikalla haastattelijoille niin tuttu henkilö. Myöhemmin samassa organisaatiokuviossa, tosin erilaisissa tehtävissä, oli avoinna vielä mielenkiintoisempi työpaikka ja kysymykseeni, edellytetäänkö valitulta kirkon jäsenyyttä, sain kirjallisenakin ällistyneeltä kuulostavan kielteisen vastauksen.