Lue keskustelun säännöt.
Kumpi tässä toimi väärin? Mies vai minä.
17.01.2018 |
Mieheni suuttui mielestäni aivan käsittämättömästä asiasta. En edelleenkään tiedä mitä tein väärin. Olimme sopineet, että menisimme viikonloppuna yhden kaveripariskunnan luokse istumaan iltaa, mikäli he saavat lapsenvahdin hankittua. Noh toisen kaverin kanssa sitten sovin puhelimessa (miehen istuessa vieressä), että mikäli illanistujaiset ei onnistu niin lähden hänen kanssaan leffaan tuona iltana. No illanistujaiset eivät onnistu lastenhoidollisista syistä, jolloin ajattelin että tartun suunnitelmaan b) eli menen elokuviin kaverini kanssa. Kun äsken miehelleni ohimennen mainitsin tästä, hän suuttui ja alkoi ensin väittämään, että olimme muka sopineet viettävämme illan yhdessä. Puolustin itseäni ja sanoin että mistään tälläisestä ei ollut missään vaiheessa puhetta, kuten ei ollutkaan. Vain siitä että menemme illanistujaisiin, mikäli ne onnistuvat. Mies alkoi haukkumaan luonnettani ja käytöstäni kovin sanoin ja hänen mielestään minä toimin asiassa väärin. En antanut periksi ja ihmettelin hänelle ääneen, miksi ei sillon reagoinut kun kuuli puhelinkeskusteluni toisen kaverini kanssa, jolloin soveimme leffaan menemisestä. Yhtäkkiä hän alkoi väittämään, ettei ollut edes kuullut keskustelua ja alkoi sanomaan että kyseessä olisi yhteinen väärinymmärrys, josta minun täytyy osata pyytää anteeksi Pystyn kyllä myöntämään jos olen väärässä ja usein pyydän anteeksi jos koen vähääkään toimineeni väärin. Vaikka miltä kantilta tätä asiaa mietin en vain tajua miksi minun pitäisi pyytää mieheltä anteeksi. Mielipiteitä kaipaisin. Tälläisiä tilanteita ollut useempikin. Olen alkanut miettimään, että onko tämä manipulointia vai mitä.
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ehkä kanssa loukkaantuisin sun miehen asemassa.
Ajattelen, että jos mieheni ja minä olisimme sopineet tekevämme jotain yhdessä, esim. mennä illanistujaisiin, jos se onnistuu toiselta pariskunnalta. Vaikka ei onnistuisi heiltä, olettaisin että minulla on silti ikään kuin treffit mieheni kanssa, koska olemme sopineet yhteisen menon. Siitä, miten aika sitten käytetään jos ensimmäinen suunnitelma ei onnistu, pitäisi sopia yhdessä. Jos minun mieheni tuossa tilanteessa yks kaks ilmoittaisi että ok, meen sitte leffaan kaverin kanssa kun ei kerran mennä kylään yhdessä, niin väistämättä ajattelisin että tulihan rätti naamalle. Ei sitä huvita sitten mun kanssa ilmeisesti olla, ja aika paperia tässä näköjään ollaan muutenkin.
Ajattelen aivan samoin kuin sinä. Ilmeisesti ap ei halua viettää aikaa miehensä kanssa ja mies on siitä syystä suuttunut. En minäkään haluaisi olla mikään viimeisin vaihtoehto, jos kyseessä on parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ehkä kanssa loukkaantuisin sun miehen asemassa.
Ajattelen, että jos mieheni ja minä olisimme sopineet tekevämme jotain yhdessä, esim. mennä illanistujaisiin, jos se onnistuu toiselta pariskunnalta. Vaikka ei onnistuisi heiltä, olettaisin että minulla on silti ikään kuin treffit mieheni kanssa, koska olemme sopineet yhteisen menon. Siitä, miten aika sitten käytetään jos ensimmäinen suunnitelma ei onnistu, pitäisi sopia yhdessä. Jos minun mieheni tuossa tilanteessa yks kaks ilmoittaisi että ok, meen sitte leffaan kaverin kanssa kun ei kerran mennä kylään yhdessä, niin väistämättä ajattelisin että tulihan rätti naamalle. Ei sitä huvita sitten mun kanssa ilmeisesti olla, ja aika paperia tässä näköjään ollaan muutenkin.
Nimenomaan hän OLETTI näin. Muttei sellasesta mitä itse olettaa voi suuttua jos asiasta ei olla puhuttu. Asutaan yhdessä siis ja vietetään ihan viikollakin laatuaikaa; käydään syömässä, leffassa yms.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.
Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.
Kertomuksestasi ja suhtautumistavastasi päätellen teidän onkin kyllä aika erota. Et välitä miehestäsi etkä kunnioita häntä. Hän kokee olonsa suhteessa epävarmaksi ja kiukuttelee ja syytää pahoja sanoja tästä syystä. Varmaan kumpikin olisi onnellisempi yksin tai jonkun toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ehkä kanssa loukkaantuisin sun miehen asemassa.
Ajattelen, että jos mieheni ja minä olisimme sopineet tekevämme jotain yhdessä, esim. mennä illanistujaisiin, jos se onnistuu toiselta pariskunnalta. Vaikka ei onnistuisi heiltä, olettaisin että minulla on silti ikään kuin treffit mieheni kanssa, koska olemme sopineet yhteisen menon. Siitä, miten aika sitten käytetään jos ensimmäinen suunnitelma ei onnistu, pitäisi sopia yhdessä. Jos minun mieheni tuossa tilanteessa yks kaks ilmoittaisi että ok, meen sitte leffaan kaverin kanssa kun ei kerran mennä kylään yhdessä, niin väistämättä ajattelisin että tulihan rätti naamalle. Ei sitä huvita sitten mun kanssa ilmeisesti olla, ja aika paperia tässä näköjään ollaan muutenkin.
Nimenomaan hän OLETTI näin. Muttei sellasesta mitä itse olettaa voi suuttua jos asiasta ei olla puhuttu. Asutaan yhdessä siis ja vietetään ihan viikollakin laatuaikaa; käydään syömässä, leffassa yms.
Niin minäkin olisin OLETTANUT aivan kuin miehesikin. Olen tässä asiassa miehesi puolella, sori vaan ap.
Vierailija kirjoitti:
Kun sovit kaverin kanssa elokuvista, sanoitko sen jälkeen asiasta miehelle? Oletko varma, että mies kuuli ja ymmärsi silloin asian? Jos meillä mies on puhelimessa ja itse olen vieressä, niin ei minulla useinkaan ole tietoa, mistä hän on jutellut, kun en keskustelua kuuntele.
Sama. Mieheni joskus olettaa, että kuuntelen. Minä en oleta, joten kerron puhelun jälkeen asiani, jos aihetta on. Mies aina sanoo, että kyllä hän kuuli. Vielä kun toiselle saisi taottua päähän, että en jaksa yhdistellä lankoja päässäni puolella keskustelulla, vaan sanoo sitten, jos on sovittu jotain suunnitelmia.
Miksi et halunnut viettää miehesi kanssa sitä yhteistä aikaa, vaikka siellä elokuvissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.
Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.
On kyse vain yhdestä illasta, jolloin satuin sopimaan yhden menon kun yhteinen meno ei onnistunutkaan. Mikäli hän olisi ottanut asian esille asiallisesti olisin toki perunut leffaan menemisen mutta huonoa käytöstä, toisen haukkumista ja syyttelyä sekä puheiden väärentelyä en katsele hyvällä. Eipä kauheasti tee mieli tehdä mitään yhdessä jos ensimmäinen reaktio asiallisen keskustelun sijaan on syyttelu ja haukkuminen. Itsehän mainitsi ettei edes halua olla kaltaiseni naisen kanssa. Itse käyttäydyin asiallisesti ja pysyin rauhallisena. Yrittänyt lähestyä tilanteen jälkeen mutten saa vastausta. Aikuinen ihminen ei toimi noin.
Samaa mieltä, toki mies pettyy, koska yleensä tuollaisia on tapana hiukan neuvotella toisenkin kanssa edes muodon vuoksi. Että kai sä keksit jotain puuhaa jos minä hilpaisen kaverin kanssa leffaan. Eli samalla tulee tarkistettua, että toinen on oikeasti kartalla, ja että hänellä ei ole asiassa mitään suurempaa loukkaantumisen aihetta. Ennakointi - kyllä sitä hiukan tarvitaan parisuhteessakin eikä vain lasten ja eläinten kanssa. Ihan noin vain niinkuin välittämään viestiä, että ymmärrän että haluaisit olla mun seurassa ja saatat pettyä.
Sitten toisaalta, ei sellainen anteeksipyyntö ole aito, johon vaaditaan aina toisen vasta-anomus. Se on ehdollinen, ja siitä käy ilmi, että toisen suhteessaolo on semmoista jatkuvaa kortinpeluuta, jossa jompikumpi voittaa, joten sen on parempi olla minä. Etenkin se, että riehuu toiselle rajusti, ei voi olla ehdollisen pahoittelun alainen asia, tai toinen ei aidosti pidä käytöstään minkäänlaisena ongelmana. Suuttumisen perusteleminen ja oman pahan mielen alleviivaaminen ei saa olla kytköksissä oman kohtuuttoman käytöksen tunnustamiseen, ainakaan suoraan.
Toki kukaan ei kestä pitemmän päälle järjissään, jos omat ylilyönnit pitää aina pyytää hattu kourassa anteeksi eikä toista kiinnosta lainkaan oma osuus. Mutta tästähän ei kai ole kysymys, koska nythän olet täällä kysymässä, voisiko miehen tunteissa olla jotain huomioonotettavaa, jota et itse ole hoksannut.
Hankalien ihmisten riitely on tuollaista, että riidan selvittely vaatii kaksi uutta kiistaa. Eli sitä riitelemisen intensiteettiä ja epäoikeudenmukaisuuksia ja hylätyksi /tallotuksi tulemisen tunteita pitäisi oppia käsittelemään rutiininomaisesti, ettei suhde kaadu siihen, että yksittäiset riidat muuttuvat yhdeksi pysyväksi sodaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ehkä kanssa loukkaantuisin sun miehen asemassa.
Ajattelen, että jos mieheni ja minä olisimme sopineet tekevämme jotain yhdessä, esim. mennä illanistujaisiin, jos se onnistuu toiselta pariskunnalta. Vaikka ei onnistuisi heiltä, olettaisin että minulla on silti ikään kuin treffit mieheni kanssa, koska olemme sopineet yhteisen menon. Siitä, miten aika sitten käytetään jos ensimmäinen suunnitelma ei onnistu, pitäisi sopia yhdessä. Jos minun mieheni tuossa tilanteessa yks kaks ilmoittaisi että ok, meen sitte leffaan kaverin kanssa kun ei kerran mennä kylään yhdessä, niin väistämättä ajattelisin että tulihan rätti naamalle. Ei sitä huvita sitten mun kanssa ilmeisesti olla, ja aika paperia tässä näköjään ollaan muutenkin.
Miksi niin monet naiset on tuommoisia? "Se menee yhtenä iltana kaverin kanssa leffaan, se ei siis rakasta minua, erotaan sitten!".
Miehet harvemmin käyttäytyvät noin, elleivät ole persoonallisuushäiriöisiä, jolloin kyse on vallankäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.
Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.
On kyse vain yhdestä illasta, jolloin satuin sopimaan yhden menon kun yhteinen meno ei onnistunutkaan. Mikäli hän olisi ottanut asian esille asiallisesti olisin toki perunut leffaan menemisen mutta huonoa käytöstä, toisen haukkumista ja syyttelyä sekä puheiden väärentelyä en katsele hyvällä. Eipä kauheasti tee mieli tehdä mitään yhdessä jos ensimmäinen reaktio asiallisen keskustelun sijaan on syyttelu ja haukkuminen. Itsehän mainitsi ettei edes halua olla kaltaiseni naisen kanssa. Itse käyttäydyin asiallisesti ja pysyin rauhallisena. Yrittänyt lähestyä tilanteen jälkeen mutten saa vastausta. Aikuinen ihminen ei toimi noin.
Ei, vaan SINUN olisi pitänyt ymmärtää, että mies haluaa viettää sinun kanssasi sen illan. Aikuinen ihminen toimii niin, eikä ole heti soittamassa kaverille kun asia peruuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.
Kertomuksestasi ja suhtautumistavastasi päätellen teidän onkin kyllä aika erota. Et välitä miehestäsi etkä kunnioita häntä. Hän kokee olonsa suhteessa epävarmaksi ja kiukuttelee ja syytää pahoja sanoja tästä syystä. Varmaan kumpikin olisi onnellisempi yksin tai jonkun toisen kanssa. [/kyl]
Kannattaa lukea koko keskustelu. Vastaavia tilanteita ollut ennenkin, joiden jälkeen olen pyytänyt anteeksi. Mies sen sijaan ei koskaan myönnä tehneensä väärin ja saa laukoa mitä vaan ollessan kiukkuinen aiheutettuaan riidan vääntämällä sanomisiani. Kunnioituksen puutteesta ei ole kyse ainakaan omalta puoleltani. Miehen puolelta sitäkin enempi.
Tuota tilannetta voi katsoa ainakin kahdelta kannalta, vaikea sanoa teitä tuntematta, kuka oli väärässä jos kukaan. Nimittely ja haukkuminen ainakaan ei ole oikea tapa ratkaista ongelmaa. Itse olen ollut suhteessa, jossa piti minun erikseen "varata" yhteisiä aikoja. Toinen ei niitä ehdottanut. Jos en ottanut puheeksi että vietetään ilta yhdessä, kumppani sopi miltei poikkeuksetta menoja kavereidensa kanssa. Minusta asian pitäisi yhteisessä taloudessa olla päinvastoin: yhteinen aika on oletus ja muut menot sovitaan erikseen. Emme ole enää suhteessa.
Toisessa suhteessani toinen osapuoli taas teki yksipuolisia tulkintoja ja päätelmiä siitä miten asia oli mennyt ja vaati minulta anteeksipyyntöä ihan pellehommissa. Hänellä oli selkeästi tarvetta manipuloida. En lähtenyt mukaan hänen tanssiinsa. Se suhde päättyi lyhyeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ikinä oleta, että puoliso on kuullut/kuunnellut mitään ohimennen sanottua. Ei ne muista edes kalenteriin kirjoitettua menoa - "miksi et muistuttanut että lukisin kalenteria?". Mutta jos muistutat, olet nalkuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ehkä kanssa loukkaantuisin sun miehen asemassa.
Ajattelen, että jos mieheni ja minä olisimme sopineet tekevämme jotain yhdessä, esim. mennä illanistujaisiin, jos se onnistuu toiselta pariskunnalta. Vaikka ei onnistuisi heiltä, olettaisin että minulla on silti ikään kuin treffit mieheni kanssa, koska olemme sopineet yhteisen menon. Siitä, miten aika sitten käytetään jos ensimmäinen suunnitelma ei onnistu, pitäisi sopia yhdessä. Jos minun mieheni tuossa tilanteessa yks kaks ilmoittaisi että ok, meen sitte leffaan kaverin kanssa kun ei kerran mennä kylään yhdessä, niin väistämättä ajattelisin että tulihan rätti naamalle. Ei sitä huvita sitten mun kanssa ilmeisesti olla, ja aika paperia tässä näköjään ollaan muutenkin.
Miksi niin monet naiset on tuommoisia? "Se menee yhtenä iltana kaverin kanssa leffaan, se ei siis rakasta minua, erotaan sitten!".
Miehet harvemmin käyttäytyvät noin, elleivät ole persoonallisuushäiriöisiä, jolloin kyse on vallankäytöstä.
Yllätys yllätys, kyllä monet miehet silti tuntevat näin. Jos mies kertoo tämän tunteensa, hänet luokitellaan persoonallisuushäiriöiseksi; tästä ja muutamasta muusta syystä miehet eivät uskalla näistä tunteistaan välttämättä kertoa. He painavat tunteensa hiljaisuuteen ja jossaan vaiheessa sitten ehkä vaan lähtevät kioskille hakemaan tupakkaa eivätkä tule takaisin... Ja siitähän sitten vasta voi metelin nostaakin. Miks se noin lähti! Meillä oli kaikki niin helvetin hyvin ja mää sitä niin pal rakastin, ja sit se vaan lähti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.
Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.
On kyse vain yhdestä illasta, jolloin satuin sopimaan yhden menon kun yhteinen meno ei onnistunutkaan. Mikäli hän olisi ottanut asian esille asiallisesti olisin toki perunut leffaan menemisen mutta huonoa käytöstä, toisen haukkumista ja syyttelyä sekä puheiden väärentelyä en katsele hyvällä. Eipä kauheasti tee mieli tehdä mitään yhdessä jos ensimmäinen reaktio asiallisen keskustelun sijaan on syyttelu ja haukkuminen. Itsehän mainitsi ettei edes halua olla kaltaiseni naisen kanssa. Itse käyttäydyin asiallisesti ja pysyin rauhallisena. Yrittänyt lähestyä tilanteen jälkeen mutten saa vastausta. Aikuinen ihminen ei toimi noin.
Ei, vaan SINUN olisi pitänyt ymmärtää, että mies haluaa viettää sinun kanssasi sen illan. Aikuinen ihminen toimii niin, eikä ole heti soittamassa kaverille kun asia peruuntuu.
Kyseinen puhelu käytiin ennen kuin illanvietto oltiin edes peruttu. Alunperin oli epävarmaa onnistuuko edes. Suhteessa tärkeintä puhuminen. En voi tietää mitä mies olettaa ja mitä haluaa jos ei tuo omia mielipiteitään esille. Illanviettoonkin meneminen tuntui nihkeältä hänen puoleltaan.
Älä Ap välitä näistä kommenteista. Ihmiset suhtautuvat parisuhteeseen näköjään kuin pakkopaitaan. Miehellä ei ollut mitään syytä olettaa, että vietätte iltaa kahdestaan riippumatta siitä, kuuliko hän puhelusi kaverin kanssa vai ei. Mikäli hän halusi viettää iltaa yhdessä, olisi hänen pitänyt ehdottaa sitä sinulle eikä heittäytyä marttyyriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.
Kertomuksestasi ja suhtautumistavastasi päätellen teidän onkin kyllä aika erota. Et välitä miehestäsi etkä kunnioita häntä. Hän kokee olonsa suhteessa epävarmaksi ja kiukuttelee ja syytää pahoja sanoja tästä syystä. Varmaan kumpikin olisi onnellisempi yksin tai jonkun toisen kanssa. [/kyl]
Kannattaa lukea koko keskustelu. Vastaavia tilanteita ollut ennenkin, joiden jälkeen olen pyytänyt anteeksi. Mies sen sijaan ei koskaan myönnä tehneensä väärin ja saa laukoa mitä vaan ollessan kiukkuinen aiheutettuaan riidan vääntämällä sanomisiani. Kunnioituksen puutteesta ei ole kyse ainakaan omalta puoleltani. Miehen puolelta sitäkin enempi.
Itse asiassa luinkin koko keskustelun. Sitä suuremmalla syyllä olen sitä mieltä että teidän on aika erota. En todellakaan näe mitään mahdollisuutta teidän yhteiselon jatkumiseen, enkä ymmärrä miksi sinä sellaisia voit nähdä. Sinä et pidä tavasta jolla mies kohtelee sinua, ja mies ei pidä tavasta jolla sinä kohtelet häntä. Mitä helkutin väliä siinä sitten on kumpi on väärässä. Kantapäät vastakkain ajoissa, kun teillä ei ilmeisesti lapsiakaan vielä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.
Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.
On kyse vain yhdestä illasta, jolloin satuin sopimaan yhden menon kun yhteinen meno ei onnistunutkaan. Mikäli hän olisi ottanut asian esille asiallisesti olisin toki perunut leffaan menemisen mutta huonoa käytöstä, toisen haukkumista ja syyttelyä sekä puheiden väärentelyä en katsele hyvällä. Eipä kauheasti tee mieli tehdä mitään yhdessä jos ensimmäinen reaktio asiallisen keskustelun sijaan on syyttelu ja haukkuminen. Itsehän mainitsi ettei edes halua olla kaltaiseni naisen kanssa. Itse käyttäydyin asiallisesti ja pysyin rauhallisena. Yrittänyt lähestyä tilanteen jälkeen mutten saa vastausta. Aikuinen ihminen ei toimi noin.
Ei, vaan SINUN olisi pitänyt ymmärtää, että mies haluaa viettää sinun kanssasi sen illan. Aikuinen ihminen toimii niin, eikä ole heti soittamassa kaverille kun asia peruuntuu.
Kyseinen puhelu käytiin ennen kuin illanvietto oltiin edes peruttu. Alunperin oli epävarmaa onnistuuko edes. Suhteessa tärkeintä puhuminen. En voi tietää mitä mies olettaa ja mitä haluaa jos ei tuo omia mielipiteitään esille. Illanviettoonkin meneminen tuntui nihkeältä hänen puoleltaan.
Kyllä se oletus parisuhteessa on, että illat vietetään yhdessä. Muut menot sovitaan ja puhutaan yhdessä. Ja puhutaan ENNEN kuin soitetaan kaverille yms.
Kyllä mä ehkä kanssa loukkaantuisin sun miehen asemassa.
Ajattelen, että jos mieheni ja minä olisimme sopineet tekevämme jotain yhdessä, esim. mennä illanistujaisiin, jos se onnistuu toiselta pariskunnalta. Vaikka ei onnistuisi heiltä, olettaisin että minulla on silti ikään kuin treffit mieheni kanssa, koska olemme sopineet yhteisen menon. Siitä, miten aika sitten käytetään jos ensimmäinen suunnitelma ei onnistu, pitäisi sopia yhdessä. Jos minun mieheni tuossa tilanteessa yks kaks ilmoittaisi että ok, meen sitte leffaan kaverin kanssa kun ei kerran mennä kylään yhdessä, niin väistämättä ajattelisin että tulihan rätti naamalle. Ei sitä huvita sitten mun kanssa ilmeisesti olla, ja aika paperia tässä näköjään ollaan muutenkin.