Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä 25 vuotta täyttänyt nainen. Miksi lykkäät vielä lastenhankintaa?
17.01.2018 |
Ymmärrätkö, että lapset tulee tehdä nuorena? Ymmärrätkö, että mitä enemmän tulee ikää, sitä vaikeammaksi lastensaanti käy ja sitä suuremmaksi kasvavat raskauden riskit? Myös lapsiluku jää tuolloin todennäköisemmin pieneksi.
Jos olet täyttänyt 25 vuotta, etkä ole vielä hankkinut lapsia tai edes suunnitellut lastenhankintaa, ALKAA OLLA JO KIIRE! Mikä tai mitkä asiat elämässä ovat sinulla sellaisia, että ne menevät lastenhankinnan edelle?
Kommentit (170)
a) ei ole vaimoa
b) ei ole työtä ja siten taloudellista turvaa
c) opiskelut kesken
d) asun vuokralla yksiössä
e) haluan vain yhden lapsen sitten joskus, en suurperhettä
Vasta kun kohtiin a-d tulee muutos, harkitsen kohtaa e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kinosta. Lapset tuntuvat muutenkin jäävän äidin kontolle, vaikka isä olisikin kuvioissa.
Mulla ei ole lukion jälkeistä tutkintoa. Parisuhteessakin oltu vasta kolme vuotta, ei vielä haluta ruveta lisääntymään vaikka olenkin "jo" 27.
Ei tällaisen köyhän kannata lasta hankkia. Ikinä. Onneksi ei muutenkaan ole tarvetta lapsia saada.
Ei ois pitänyt avata tätä ketjua.
N25, raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempani tekivät minut 23 vuotiaina. Kyllä huomaa etteivät ehtineet "elää" ennen meitä lapsia kun pitää se nuoruus ottaa takaisin kun lapset ovat muuttaneet omilleen.
Miksi tehdä lapset ajatuksella että sen jälkeen kun lapset on aikuisia saa taas elää. Paitsi jos ne lapset tekee itse lapsia niin sun "elämises" tyssää kun pitää huolehtia niistä lapsenlapsista.
en halua lapsia, perhe-elämä on vastenmielistä.
30 v. korkeakoulutettu hyväpalkkainen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta tässä ensimmäistäni odotan nyt 41-vuotiaana. Ei ollut mitään ongelmia raskaaksi tulemisen kanssa, ongelma oli siinä että hyvän miehen (jonka kanssa lapsia viitsii hankkia) löytäminen oli niin vaikeaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsi minulla jo onkin, tuskin haluan ikinä toista. N27
Olin kyl viel 25-vuotiaana itse siis liian lapsellinen hankkimaan lapsia, tunsin sääliä ikätovereitani kohtaan jotka raskautuivat, aivan käsittämätön oli minulle ajatus, että ihan vapaaehtoisesti vielä.
Nyt reilu kolmekymppisenä alan sulatella asiaa, pillereiden pois jättäminen ajatuksen tasolla houkuttaa, käytäntöön en uskalla sitä toteuttaa. Satun vaan olemaan tämmönen hitaasti lämpeevä tapaus.
Jos joku päivä lasten saanti ei onnistu, niin älä AP huoli, en tule katumaan etten tehnyt heti 25-vuotiaana ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 28-vuotias, kun sain ensimmäisen lapseni. Vasta silloin tuntui, että olin todella kypsä vanhemmaksi, ja pääkin oli kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla jo yksi lapsi joka tehty kesken opiskelujen . Koin aika rankaksi ja äitiysrahat minimit... Nyt oon 26 v ja opinnot yhä vähän kesken . Haluisin jo toisen mut ei kyl uskalla ennen kuin löytänyt oman alan töitä . Muuten olisin jo ainakin melkein 30 v työelämään palatessa ja työllistyminen vaikeampaa sen ikäisenä jos ei työkokemusta ... Lisäksi ostettiin just ihan uusi omakotitalo niin siihen menee kiitettävästi rahaa, vaikka miehellä suht hyvä palkkainen vakkarityö.
Eli tiivistettynä ei halua vetää taloutta liian tiukalle . En halua parisuhteeseen kitkaa rahaongelmien takia .Millä rahoilla ihmiset hankkivat jotain omakotitaloja, ja miksi? Asukaa kerrostaloissa, niin on parempi ja mukavampi.
Mukavampi? Ilman omaa pihaa, tupakoivan naapurin löyhkässä parvekkeella, yläpuolella huutava lapsiperhe ja alapuolella musiikkia soittavat nuoret? Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hanki lapsia, koska en halua lapsia. Otan elämäni mieluiten (näennäisen) vapauden kera, kiitoksia vaan.
Kohtuni on poistettu. Siksi en hanki lapsia.
Luojan kiitos en tehnyt lapsia vastavalmistuneena, työttömänä ja sairaalloisen mustasukkaisen kumppanin kanssa. Onneksi odotin siihen asti, että löysin työpaikan, taloudellinen tilanne oli vakaa ja minulla oli luotettava kumppani, josta tulisi hyvä isä lapsille. Sain lapset 34 v ja 36 v ikäisenä. Juuri oikea ikä minulle.
Munasarjani olivat säilyneet e-pillerien ansiosta nuorina, joten molemmat vauvat tärppäsivät heti.
Ihan jos rehellisen syyn kerron ni en oo uskaltanu tehä lapsia omadiagnosoimien mt ongelmieni takia. En ole koskaan käynyt lääkärissä tietääkseni, että olen paniikki ja ahdistushäiriöinen ja sen päälle erakko introvertti.
Jo pelkkä ajatuskin siitä, et sen lapsen myötä en sais "hävitä" maailmalta jos huvittaa ahdistaa paljon! Myöskin mieheni äiti sais mussa varmaan ahdistuskohtauksen aikaiseksi kaikella sekoilullaan, se nimittäin jo nyt saa mut haukkomaan henkeä joka kerta ku vihjaa miten ehanaa ois...
Oon siis itsekäs siks mulla ei oo lapsia, oliks tarpeeks hyvä syy?
Vierailija kirjoitti:
En pidä lapsista.
N26
Omistaan kyllä pitää, jopa rakastaa ;)
Kaikki asiat elämässä ovat minulla sellaisia, että ne menevät lastenhankinnan edelle.
Alue: Aihe vapaa
Olen 27 ja mies 31. Meillä on oma koti, auto, koira, vakkari duunit ja yhteiset vuositulot 110K. Kaikki on ihan valmista lapsia varten, vain halu tehdä niitä puuttuu.