Sinä 25 vuotta täyttänyt nainen. Miksi lykkäät vielä lastenhankintaa?

Jaa, mikäkö menee lastenhankinnan edelle? No, oma terveys. En halua lapsia, joten ei ole kyse lykkäämisestä vaan kokonaan lapsettomuudesta, tietoisesta sellaisesta. Voisin fyysisesti kuulemma varmaankin saada lapsia, mutta itsellä on niin paljon terveysongelmia ja -haittoja, etten selviytyisi lapsen kanssa enkä haluaisi näitä geenejä myöskään edelleen kellekään ristiksi antaa.

Tällaista täällä. Kiitti syyllistämisyrityksestä, mutta ei uponnut. Ihmisiä kun on erilaisia ja eri lähtökohdilla.

Mikä helvetin aloitus toi oikeen oli? Ihan kuin jokainen vois vaan päättää et hei nyt mulle muksu heti. Itellä vakava neurologinen sairaus, ikää 23v. Lisäksi sairaus on osin periytyvä. Mulla on niin monta muutakin sairautta/vammaa että omien geenien eteenpäin siirtäminen tuntuu lapsen elämän riistolta, ennemmin huolehdin itseni kuntoon ja elän niin normaalia elämää kuin suinkin. Mistä tollasia idiootteja sikiää joiden maailmankuva on kietoutunut vaan omaan näkemykseensä? Tää maailma hukkuu jo paskaan, roskaan että ihmisiin, miks toisin tälle pallolle yhtään ihmistä lisää? Ihmistä, joka saattais saada samat taakat kun minä? 

Että kivan provo alotus, sunlaiset ihmiset joutais laittaa roskiin. Peiliin vois kans katsoa, tekis varmasti ihan hyvää. Ja koko sydämestäni toivon että saat jonkun vakavan sairauden ja näkemykses vähän avartuisi.

Maailman väkiluku on kolminkertaistunut 60v:ssa. Täysin järjetöntä, että kukaan saa vapaasti puskea lapsia tähän maailmaan niin monta kuin haluaa. Lapsettomuus on suurin ympäristöteko. Siitä pitäisi saada jotain verohelpotuksia.

En tiedä ketään akateemista naista, jolla olisi lapsi alle 25-vuotiaana. Ilmeisesti sitten valkoroskien ja muiden elämänkallujen keskuudessa se on normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska haluan nauttia elämästä ensin rauhassa miehen kanssa. Tämä ei sisällä mitään ryyppäämistä, vaan ihan vaan normaalia elämää ilman noin suuria velvollisuuksia. Jollei niitä lapsia tule myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule.

T: 28v

Mitä jos miehesi haluaa lapsia jo nyt? Sinäkö päätät koska lapsia tehdään?

Kauanko olette ollut yhdessä?

Olen korkeakoulutettu ja saanut juuri hyväpalkkaisen työn, eikä poikaystäväni halua vielä lasta. Vuoden seurustelun jälkeen suhde ei todellakaan ole vielä sillä tasolla että olisi järkevää tehdä lapsi. Asun pikkuruisessa kaksiossa, ja mieheni ei ole vielä valmistunut koulustakaan joka sijaitsee eri paikkakunnalla. Haluan myös ensin naimisiin. Oikeastaan tuntuu absurdilta ajatus että tässä vaiheessa jo ryhtyisimme lisääntymään, ei olisi kyllä mitenkään lapselle eduksi syntyä näin "ei-valmiiseen" tilanteeseen. En myöskään hirveästi pidä lapsista. En sitä paitsi tunne yhtäkään miestä joka haluamalla haluaisi perheen, ja olen sentään erittäin miesvaltaisella alalla töissä. Heillä ei ole kiire hankkia lapsia. Kolmikymppiset mieskollegat toitottavat että ei todellakaan vielä mitään kakaroita, ja pyörivät Tinderissä etsimässä viikonloppuseuraa, juoksevat baareissa. Eivätkä nämä miehet ole edes missään "markkina-arvotaulukon" huipulla, perus IT-janttereita joilla ylipainoa, huonot elämäntavat ja keskinkertaiset sosiaaliset taidot, vuokrayksiö jossain kerrostalossa.

Miehet saavat muutenkin perhe/lapsiasioissa kirsikat kakun päältä ja nainen on se, jonka ammattitaito, kroppa ja jaksaminen kärsii. Pienten lasten äidit ovat ylivoimaisesti petetyin ihmisryhmä. Ei kuulosta kovin auvoiselta elämältä, eikä minua kiinnosta hankkia lasta miehen kanssa jonka olen joutunut siihen painostamaan. Hankitaan sitten, kun molemmat ovat valmiita. -N27

Elän elämää itselleni, en muille. Kutsukaa vaan itsekkääksi jos haluatte, mutta lapset ei vaan elämän suunnitelmaani kuulu. Jos jossain vaiheessa ”liian myöhään” muutan mieleni, niin mielummin adoptoin ja annan kodittomalle lapselle kodin. Näin olen kokenut jo monta vuotta. Lapsen hankkiminen ei ole velvollisuus joka on tehtävä.

Lastenhankinta naisena on vähän kuin ampuisi itseään jalkaan.

Lapsiperhearki näyttää omiin silmiini maanpäälliseltä helvetiltä.

N27

Perhana. Hei hyvä op kun muistutit! Piti jo viime viikolla hankkia lapsi, mutta unohdin kokonaan. Silleen tälleen ihan ex tempore.

...Tosin, minkään näköisiä inhimillisiä puitteita minulla ei ole kasvattaa ja hoitaa lasta. Ei miestä, ei omaisuutta, ei töitä - aika synkältä näyttää. Sanokaas, onko nämä riskit vaan liioittelua? Tai, no, eihän sitä yhtäkään noista miestä lukuun ottamatta lapsen tekoon tarvitakaan, käytännön näkökulmasta. Mutta kaipa se vanhemman elämäntilanne- ja laatu heijastuvat just suoraan sen lapsen elämänlaatuun. Kauankos se elatusvelvollisuus kestikään? 18 vuotta?  

Terveys sentään on vielä kohtalainen, mutta eiköhän se pian mielenterveydestä lähde se alamäki! Yhteiskunnallinen ilmapiiri ei kyllä jätä yhtään chänssiä käyttämättä, jos vaan voi muistuttaa että Juuri Minä ja Minun Ikäluokkani ovat henkisesti letargisia, itsekkäitä ja yksinkertaisesti vittumaisia laiskapaskoja. Äh, tää menee aina multa niin ohi! Olikohan noiden kommenttien siis tarkoitus olla sittenkin tsemppausta? Tyyliin, "Otahan nyt itseäsi niskasta kiinni, äläkä missään nimessä ajattele liikaa, kun tulee pää vaan kipeäksi.

Itse  olen ainakin "lykännyt" lasten hankkimista siihen asti, että on mies, jonka kanssa niitä haluan hankkia. Sellaista ei tullut vastaan nuorena, enkä alkanut tehdä lapsia epäsopivan kumppanin kanssa vain koska "lapset TÄYTYY tehdä parikymppisenä". Täytän seuraavaksi 31 ja nykyisen miesystävän kanssa luultavasti hankin lapsia sitten kun aika on oikea, olemme seurustelleet vasta vajaan vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole miestä. Yhden lapsen kyllä haluaisin saada, tai korkeintaan kaksi.

N32

No, missä ne miehet sitten ovat, vai runkkaako ne nettipokelle vain nykyään?

M44

Lapsia ennen haluan olla naimisissa poikaystäväni kanssa, tehdä töitä opiskelemaltani alalta, matkustella,säästää ja rakentaa oman talon. Katotaan sit 30-->

N25

Se on ihan jännä, miten Suomessa suorastaan ei haluta tehdä lapsia enää samalla tavalla. Toisaalta maailmanmeno on muuttunut niin en ihmettele. Joissain kulttuureissa jo 22-vuotiaalla on 5 lasta. Itse sain ensimmäisen ja ainoani 19-vuotiaana. Halusin lapsen, ja halusin vain yhden. Meillä ollut mukava elämä, en kadu enkä haaveile lisää lapsista. Eipä niitä enää tehtäisikään, kun alan olla jo 50v. 😀

Yksin on vähän vaikeaa hankkia lapsia eikä tällä hetkellä ole töitäkään. Kunhan töihin pääsisin, niin voisin alkaa laittaa rahaa sivuun hedelmöityshoitoja varten, sillä perheen haluavan miehen löytäminen tuntuu olevan vaikeampaa kuin töiden saaminen. Kai joku klinikka tarjoaa hoitoja yksinäisille naisillekin.

N27

N27, en aio hankkia lapsia eikä poikaystäväkään halua, ainakaan tällä hetkellä, tuskin koskaan. Emme ole kiinnostuneita perhe-elämästä, vaan elämme unelma-alallamme ja tykkäämme matkustella ja tehdä muita juttuja yhdessä, joihin myöskään lapset tuskin sopisivat.

Vastahan mä elokuussa löysin sen sopivan isäehdokkaan. Lapsista on puhuttu jo. :)

Tyttäreni on 25 v. Hän on mielestäni lapsi itsekin. Nauttikoon elämästä poikaystävän kanssa.

Teen lapsen kun suomalainen yhteiskunta on Ruotsin tapaan aidosti tasa-arvoinen ja lapsiystävällinen. Ja kun tämmöinen pelkästään nuoria naisia syyllistävä puhe on loppunut. Miksi ap ei aloittanut "sinä 25-vuotias vanhemmaksi haluava nainen, mies tai muunsukupuolinen".  Yhteiskunnallisista ongelmista ja niiden vaikutuksista lisääntymishalukkuuteen ollaan ihan hiljaa kun se on kuitenkin aina nuorten naisten syy. Häpeä, ap!

Eli sitten kun lehmät lentää alan minä lisääntyä. :D

Minkä helkutin takia tekisin koskaan lapsia, kun voin tehdä mitä tahansa muuta?

N. 35v.