Sinä 25 vuotta täyttänyt nainen. Miksi lykkäät vielä lastenhankintaa?

Tytöt, ei kiirettä! T. Lapset 41 ja 43v iässä saanut

Koska 1) ei ole miestä 2) olen pienituloinen, hyvä että saan vuokrat maksettua, ruokaa ostettua ja jotain kivaa pientä välillä 3) haluan vielä matkustella ja nauttia suht stressittömästä elämästä 4) mielestäni en ole äitimateriaalia, tai ainakaan vielä 5) näen vauva/lapsiarjen raskaana ja rasittavana 6) en ole koskaan kokenut suurta tarvetta tai halua tulla äidiksi 7) kaikkien ei tarvitse lisääntyä 8) maapalloa vaivaa jo nyt ylikansoitus, miksi tehdä lisää ja lisää porukkaa tänne?

Siksi, koska haluan nauttia elämästä ensin rauhassa miehen kanssa. Tämä ei sisällä mitään ryyppäämistä, vaan ihan vaan normaalia elämää ilman noin suuria velvollisuuksia. Jollei niitä lapsia tule myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule.

T: 28v

Mies ei suostu vielä. :(

Koska en ole yhtään kyllästynyt elämään.

Tenavien hoitaminen tekee ihmisistä tylsistyneitä ja pahantuulisia.

Katkeria.

Ei kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö, että lapset tulee tehdä nuorena? Ymmärrätkö, että mitä enemmän tulee ikää, sitä vaikeammaksi lastensaanti käy ja sitä suuremmaksi kasvavat raskauden riskit? Myös lapsiluku jää tuolloin todennäköisemmin pieneksi.

Jos olet täyttänyt 25 vuotta, etkä ole vielä hankkinut lapsia tai edes suunnitellut lastenhankintaa, ALKAA OLLA JO KIIRE! Mikä tai mitkä asiat elämässä ovat sinulla sellaisia, että ne menevät lastenhankinnan edelle?

Idioottimainen aloitus. Kaikki menee nuorena lastenhankinnan edelle. Millainen elämä ihmisellä on, jos hän ei ole 25-vuotiaana läpeensä kiireinen opiskelun, töiden ja harrastusten kanssa? Ulkomaanmatkojen? Tuossa iässä menee niin lujaa, ettei siihen todellakaan mahdu mikään lapsi, hyvä jos ihmissuhde. Ihmisellä pitää olla tuossa iässä kiire. Jotkut älyävät jatkaa samaa ja olla hankkimatta lapsia ollenkaan, mutta normaalisti lapset pitäisi hankkia kolmekymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Oon itse nuori nainen, jolla on jo lapsia. Mäkään en voi ymmärtää, miksi niin harvat haluaa nykyään hankkia nuorella iällä lapsia. Mun mielestä kaikenlainen biletys, matkustelu yms. on ihan typerää ja jotenkin tosi lapsellista. Kun kuuntelee monia ikäisiäni lapsettomia ihmisiä, niin jotenkin huomaa, että ne jutut on jotenkin tosi lapsellisia. Tuntuu, että siinä yritetään ikään kuin jotain teini-ikää pitkittää. Nuorille vanhemmillekkin tämä nykytilanne on silleen vaikea, kun nykyään on niin vähän toisia nuoria vanhempia, joiden kanssa ajatuksia voisi vaihtaa.

Niin, onhan se erikoista, että maailmassa on eri mielipiteitä ja mielihaluja. Sinä tunnet vetoa perhe-elämään jo nuorena ja sinun arvoihisi kuuluu ensisijaisesti äitiys. Toinen taas haluaa nähdä maailmaa ja hänen arvoihinsa kuuluu vaikkapa seikkailu. Se, että teidän arvot eivät kohtaa ei tarkoita sitä, että toinen olisi yhtään lapsellisempi. Kaikilla meillä menee elämä eri tavalla ja niitä on ihan turha vertailla toisten elämään. Sä olet onnellinen omien päätöstesi suhteen, ja se riittää.

Mulle ei ois tullut mieleenkään tehdä lapsia alle 25- vuotiaana. Ei kertakaikkiaan. Olin just valmistumassa, oli harrastukset, matkailut sun muut. En ollut ns.asettunut aloilleni. Lapsen sain lopulta 31-vuotiaana, se oli ihan ok ikä tulla äidiksi. Olin kerennyt olla työelämässä useita vuosia, saada viran ja vakiinnuttaa paikkani työyhteisössä. Siihen unelmaduuniin olikin kiva palata kun pelkkä kotielämä riitti! Nyt olen tehnyt paluun toistamiseen koska lapsia on kaksi.

Tuntuu että kaikki palaset on kohdillaan ja olen tehnyt itselle sopivat valinnat. Sen huomaa mm. siitä, että mun ei tarvitse tehdä näin idioottimaisia aloituksia vauvapalstalle, ei hihkua vapauden perään jossain nettipalstalla ja manata sitä, kun pikkulapsiaika on pilannut elämän.

Ei kiinnosta yhtään.

Sääliksi käy nuoret vaunujen lykkääjät.

Vierailija kirjoitti:

Oon itse nuori nainen, jolla on jo lapsia. Mäkään en voi ymmärtää, miksi niin harvat haluaa nykyään hankkia nuorella iällä lapsia. Mun mielestä kaikenlainen biletys, matkustelu yms. on ihan typerää ja jotenkin tosi lapsellista. Kun kuuntelee monia ikäisiäni lapsettomia ihmisiä, niin jotenkin huomaa, että ne jutut on jotenkin tosi lapsellisia. Tuntuu, että siinä yritetään ikään kuin jotain teini-ikää pitkittää. Nuorille vanhemmillekkin tämä nykytilanne on silleen vaikea, kun nykyään on niin vähän toisia nuoria vanhempia, joiden kanssa ajatuksia voisi vaihtaa.

Ja sinäkö muka et ole lapsellinen? Mikä koulutuksesi on, kun olet lähtenyt hankkimaan lapsia aikaisessa vaiheessa? Juttusi ovat kyllä kaikkea muuta kuin aikuisen tekstiä.

Mies ei halua.

No höh. Ensin sain ylennyksen, en kehdannut heti alkaa tekemään lasta. No sitten kun olisi jo kehdannut, tarjoutui mahdollisuus opiskeluihin töiden ohella. Halusin valmistua tästä ja saada todistuksen, koska tulevaa ei voi tietää. Opintojen loppuvaiheella yritettiin puoli vuotta lasta, mutta ei tärpännyt pitkän kierron takia. Nyt aloitinkin kuukauden varoitusajalla taas uudet opinnot ja olen kahden vaiheilla siirränkö lapsen yrittämistä vielä vuodella eteenpäin... Jolloin olisin 30v synnyttäessä, mikäli heti tärppää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon itse nuori nainen, jolla on jo lapsia. Mäkään en voi ymmärtää, miksi niin harvat haluaa nykyään hankkia nuorella iällä lapsia. Mun mielestä kaikenlainen biletys, matkustelu yms. on ihan typerää ja jotenkin tosi lapsellista. Kun kuuntelee monia ikäisiäni lapsettomia ihmisiä, niin jotenkin huomaa, että ne jutut on jotenkin tosi lapsellisia. Tuntuu, että siinä yritetään ikään kuin jotain teini-ikää pitkittää. Nuorille vanhemmillekkin tämä nykytilanne on silleen vaikea, kun nykyään on niin vähän toisia nuoria vanhempia, joiden kanssa ajatuksia voisi vaihtaa.

Niin, onhan se erikoista, että maailmassa on eri mielipiteitä ja mielihaluja. Sinä tunnet vetoa perhe-elämään jo nuorena ja sinun arvoihisi kuuluu ensisijaisesti äitiys. Toinen taas haluaa nähdä maailmaa ja hänen arvoihinsa kuuluu vaikkapa seikkailu. Se, että teidän arvot eivät kohtaa ei tarkoita sitä, että toinen olisi yhtään lapsellisempi. Kaikilla meillä menee elämä eri tavalla ja niitä on ihan turha vertailla toisten elämään. Sä olet onnellinen omien päätöstesi suhteen, ja se riittää.

Miksi edes vastasit noin lapselliselle kommentoijalle?

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta yhtään.

Sääliksi käy nuoret vaunujen lykkääjät.

Todellakin. Hirveä näky.

Mulla jo yksi lapsi joka tehty kesken opiskelujen . Koin aika rankaksi ja äitiysrahat minimit... Nyt oon 26 v ja opinnot yhä vähän kesken . Haluisin jo toisen mut ei kyl uskalla ennen kuin löytänyt oman alan töitä . Muuten olisin jo ainakin melkein 30 v työelämään palatessa ja työllistyminen vaikeampaa sen ikäisenä jos ei työkokemusta ... Lisäksi ostettiin just ihan uusi omakotitalo niin siihen menee kiitettävästi rahaa, vaikka miehellä suht hyvä palkkainen vakkarityö.

Eli tiivistettynä ei halua vetää taloutta liian tiukalle . En halua parisuhteeseen kitkaa rahaongelmien takia .

Mies ei ole valmis isäksi vielä. Parempaa hetkeä odotellessa...

Vierailija kirjoitti:

Mulla jo yksi lapsi joka tehty kesken opiskelujen . Koin aika rankaksi ja äitiysrahat minimit... Nyt oon 26 v ja opinnot yhä vähän kesken . Haluisin jo toisen mut ei kyl uskalla ennen kuin löytänyt oman alan töitä . Muuten olisin jo ainakin melkein 30 v työelämään palatessa ja työllistyminen vaikeampaa sen ikäisenä jos ei työkokemusta ... Lisäksi ostettiin just ihan uusi omakotitalo niin siihen menee kiitettävästi rahaa, vaikka miehellä suht hyvä palkkainen vakkarityö.

Eli tiivistettynä ei halua vetää taloutta liian tiukalle . En halua parisuhteeseen kitkaa rahaongelmien takia .

Millä rahoilla ihmiset hankkivat jotain omakotitaloja, ja miksi? Asukaa kerrostaloissa, niin on parempi ja mukavampi.

Haluan elää mukavaa elämää

25-vuotiaana olivat opiskelut vielä kesken, eikä tosiaan ollut mitään intoa saada lapsia  siinä elämäntilanteessa. 28-vuotiaana tilanne oli jo toinen; olin valmistunut, mennyt naimisiin, ja ensimmäinen lapsi syntyi  10 kuukautta häiden jälkeen.

Tyttärilläni on elämä mennyt aika tavalla samoin; ensin opiskelut ja lapsia vasta lähes kolmekymppisinä. Kun lastenlapsia alkoi tulla, olin sopivasti juuri jäämässä eläkkeelle, ja minulla onkin ollut ilo osallistua monella tavoin lastenlasten elämään.

Sanotaanko, että en lasta varsinaisesti toivo tämänhetkiseen elämänmenoon (opiskelu), mutta en laittaisi vastaankaan, jos ihme tapahtuisi. Miehestä en olisi niin varma, vaikka ikäeroa on 10 vuotta.

Aloittaja sohaisikin tahallaan muurahaispesää.

N24