Sinä 25 vuotta täyttänyt nainen. Miksi lykkäät vielä lastenhankintaa?

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä, miten kukaan nainen edes 20 vuoden paikkeilla on valmis perustamaan perheen. Talous? opiskelu? parisuhde? Nämä asiat ovat tuon ikäisillä harvoin _oikeasti_ kohdallaan. Tuon ikäisillä parisuhteet tuppaavat valitettavasti hyvin usein päättymään eroon, kun mieli ja haaveet alkavat aikuistumisen myötä muuttumaan, ja vasta tuossa vaiheessa moni lopulta tajuaa mitä oikeasti haluaa elämältään.

On aivan käsittämätöntä, että jotkut hankkivat lapsia kun nuo aiemmin mainitut asiat ovat vielä aivan retuperällä. Kyllä itsellä nämä asiat täytyvät olla ensiksi reilassa, ennen kuin lapsia aletaan hankkimaan. Kelalta saa toki pientä tukea, mutta valtion tehtävä ei kuitenkaan ole elättää perheellisiä, vaan nämä ovat itse vastuussa itsestään ja jälkeläisistään. Joskus tuntuu siltä, että valmiiksi hunningolla olevat pariskunnat hankkivat lapsia tuomaan sisältöä elämään. Tällaiselta pohjalta valitettavan usein lapsista tulee vanhempiensa kaltaisia...

Tätä on nähty lähipiirissä, 1. lapsi parikymppisenä, perään toinen, sitten työttömänä muutaman vuoden, joku lyhyt tutkinto jolla ei tee mitään, ja 3. lapsi kun ei töihin huvita mennä. Sitten haukutaan kun Suomessa niin huonot olot työpaikoilla ja huonot palkat yms. Jännä kun on viimeiset 10v elänyt meidän työssäkäyvien verorahoilla. On kyl huonosti Suomessa asiat, missään muualla tämä ei varmaan olisi edes mahdollista.

Melkein kaikki kaverit ja tutut on eronneet viimeistään kolmekymppisinä nuoruuden parisuhteista, oli lapsia tai ei. Itse en ymmärrä alle 25v:na lasten hankkimista.

Lapset on jo 6v ja 3v. Olisin ollut valmis hankkimaan jo aikaisemmin, mutta päivänselvää oli että lapset hankitaan ennenkuin täytän 25v.

T. N25

Olin vielä neitsyt 25-vuotiaana. Kukaan ei halunnut lapsia kanssani kuin vasta, kun olin jo kolkyt.

En oo vielä ikinä saanu munaa sisääni eikä sellaista tällä menolla tule ikinä tapahtumaankaan. Pelottavaksi menisi jos yhtäkkiä olisikin raskaana. Antikristuksen tuleminen?

Ei kiinnosta tipan tippaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla jo yksi lapsi joka tehty kesken opiskelujen . Koin aika rankaksi ja äitiysrahat minimit... Nyt oon 26 v ja opinnot yhä vähän kesken . Haluisin jo toisen mut ei kyl uskalla ennen kuin löytänyt oman alan töitä . Muuten olisin jo ainakin melkein 30 v työelämään palatessa ja työllistyminen vaikeampaa sen ikäisenä jos ei työkokemusta ... Lisäksi ostettiin just ihan uusi omakotitalo niin siihen menee kiitettävästi rahaa, vaikka miehellä suht hyvä palkkainen vakkarityö.

Eli tiivistettynä ei halua vetää taloutta liian tiukalle . En halua parisuhteeseen kitkaa rahaongelmien takia .

Millä rahoilla ihmiset hankkivat jotain omakotitaloja, ja miksi? Asukaa kerrostaloissa, niin on parempi ja mukavampi.

Mukavampi? Ilman omaa pihaa, tupakoivan naapurin löyhkässä parvekkeella, yläpuolella huutava lapsiperhe ja alapuolella musiikkia soittavat nuoret? Ei kiitos.

Mieluummin yläpuolella huutava lapsiperhe kuin omassa kodissa kiljuva... ei tosin onneksi tässä keskustan taloyhtiössä ole kuin yksi lapsiperhe ja sekin eri rapussa. Omakotitaloalueet on niitä trampoliinihelvettejä.

Niin ja aiheeseen, kaikki menee ohi lapsenhankinnan, olen 41 v.

En halua lapsia. Minulla on myös huono terveys.

N27

Ei lasten hankita ole vain naisten vastuulla.

Turhaan täällä kukaan omia elämänvalintojaan perustelee. Ne ei kuulu aplle tai kenellekään muulle.

Jos ap on huolissaan syntyvyyden laskusta nikn siinä alat itse pukata mukuloita ulos ja annat muiden tehdä mitä he taas haluavat.

Yksi tärkeimmistä asioista joita olen lyhyen reilun 30v elämäni aikana oppinut on se että jos on itse tyytyväinen omiin valintoihin elämässä ja itseensä niin hyväksyy myös muiden erilaiset valinnat eikä koe tarvetta arvostella, on keskittynyt omasta elämästä nauttimiseen eikä muiden valinnat niin kiinnosta, kun ei liity omaan elämään mitenkään. Kukaan täällä ei ole kenellekään mitään velkaa. Jos kokee epäonnistuneensa jossain eikä pysty sitä hyväksymään tai on tylsistynyt omassa elämässä, hakee myös muista epäkohtia ja purkaa muihin pahaa oloaan. Itse olen tyytyväinen lapsettomuuteeni, ehkä joskus vielä saan lapsia, saa nähdä. En todellakaan tule katumaan sitä etten tehnyt alle 30v:na lapsia siihen elämäntilanteeseen, kaikki muu kiinnosti, muttei lasten teko, oli mielenterveys- ja parisuhdeongelmia, lopulta tuli ero. Nyt elämä kunnossa ja olen tyytyväinen ja onnellinen, onnellinen myös kavereiden puolesta joilla on joillakin useampi lapsi. Joten jos et ole tyytyväinen, tee muutos tai hyväksy tilanne.