Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa enää mun elämää
16.01.2018 |
Olen ihan väsyksissä. Kaikki ahdistaa ja pelottaa. En jaksaisi tehdä yhtään mitään, tai ehkä telkkaria voin katsoa ja kirjaa lukea. Haluan vaan taukoa tästä. Turhauttaa, kun en ole vieläkään uskaltanut tappaa itseäni.
Käyn puhumassa sairaanhoitajalle n. kerran viikossa, mutta tuntuu ettei siitä oikein ole apua. Olen yrittänyt noudattaa huolivartti-neuvoa eli että murehdin vain tiettyyn aikaan päivässä ja muina aikoina ignooraan ikävät ajatukset. Siitäkin tulee huono omatunto, jos vahingossa lähdenkin "väärään aikaan" kehittämään niitä stressaavia ajatuksia eteenpäin. Tuntuu, etten yritä tarpeeksi.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä täälläkin. Minua auttaa ajatus siitä että voi kuolla heti kun niin tahdon.
En ole ap. Olen pyöritellyn monen monta vuotta (about 12-15 vähintään) negatiivisia ajatuksia päässäni miltein joka sekunti. Hiukset meinaa lähteä päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ja muut, kannattaisi oikeasti hakea lääkärin apua ja reseptilääkkeet. Ne poistavat sen pahimman ahdistuksen. Sen jälkeen on keskusteluavusta, positiivisesta ajattelusta, liikunnasta jne myös hyötyä, kun ensin saa sen aivojen serotoniinitasapainon kuntoon.
Elämässä on välillä huonompia vaiheita. Jonain päivänä osaa sitten arvostaa hyviäkin päiviä, kun sattuu kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä täälläkin. Minua auttaa ajatus siitä että voi kuolla heti kun niin tahdon.
En ole ap. Olen pyöritellyn monen monta vuotta (about 12-15 vähintään) negatiivisia ajatuksia päässäni miltein joka sekunti. Hiukset meinaa lähteä päästä.
Ne hyvät hetket mitä minun elämässä on ollut ne on laskettavissa yhhdellä kädellä. En minä ainaakaan näe omassa elämässäni enää järkeä lähteä asioita vatvomaan kun olen sitä jo riittämiin tehnyt, ei vaan jaksa. Sitten väännetään kivestä vettä tai se on siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä täälläkin. Minua auttaa ajatus siitä että voi kuolla heti kun niin tahdon.
En ole ap. Olen pyöritellyn monen monta vuotta (about 12-15 vähintään) negatiivisia ajatuksia päässäni miltein joka sekunti. Hiukset meinaa lähteä päästä.
Ne hyvät hetket mitä minun elämässä on ollut ne on laskettavissa yhhdellä kädellä. En minä ainaakaan näe omassa elämässäni enää järkeä lähteä asioita vatvomaan kun olen sitä jo riittämiin tehnyt, ei vaan jaksa. Sitten väännetään kivestä vettä tai se on siinä.
Näen vaan deja vu ja flasback ilmiöitä kun ei esim riitä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Ap ja muut, kannattaisi oikeasti hakea lääkärin apua ja reseptilääkkeet. Ne poistavat sen pahimman ahdistuksen. Sen jälkeen on keskusteluavusta, positiivisesta ajattelusta, liikunnasta jne myös hyötyä, kun ensin saa sen aivojen serotoniinitasapainon kuntoon.
Psykiatrilla käyn, lääkkeitä syön, keskustelemassa käyn, yritän liikkuakin...ja ei auta. Masennus ja ahdistus eivät hellitä. En ole ap vaan jo yli nelikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä täälläkin. Minua auttaa ajatus siitä että voi kuolla heti kun niin tahdon.
En ole ap. Olen pyöritellyn monen monta vuotta (about 12-15 vähintään) negatiivisia ajatuksia päässäni miltein joka sekunti. Hiukset meinaa lähteä päästä.
Ne hyvät hetket mitä minun elämässä on ollut ne on laskettavissa yhhdellä kädellä. En minä ainaakaan näe omassa elämässäni enää järkeä lähteä asioita vatvomaan kun olen sitä jo riittämiin tehnyt, ei vaan jaksa. Sitten väännetään kivestä vettä tai se on siinä.
Näen vaan deja vu ja flasback ilmiöitä kun ei esim riitä mihinkään.
Koko elämä on sellainen negatiivisessa mielessä kipinöiden luoma kehikko. Ihmisen tulisi oppia elämään hetkessä, se on rikasta elämää. Ihminen ajattele kokoaika vain tulevaisuuttaan ja ihminen on kokoaika vain kriittisempi kun tieetto lisääntyy.
Hirveän monella loppujen lopuksi on samankaltainen tilanne, jos tämä nyt yhtään lohduttaa. Ehkä voisitte perustaa s-postiketjun tai Whatsapp-ryhmän hyväksymienne viestiketjujäsenten kesken?
Tietysti juuri tällaiseen tarkoitetulla meiliosoitteella, ei millään hlökohtaisella siltä varalta, että joku tampio keksii tulla hämäräpuuhiin.
Minuakin kiinnostaisi tutustua muihin yksinäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä täälläkin. Minua auttaa ajatus siitä että voi kuolla heti kun niin tahdon.
En ole ap. Olen pyöritellyn monen monta vuotta (about 12-15 vähintään) negatiivisia ajatuksia päässäni miltein joka sekunti. Hiukset meinaa lähteä päästä.
Ne hyvät hetket mitä minun elämässä on ollut ne on laskettavissa yhhdellä kädellä. En minä ainaakaan näe omassa elämässäni enää järkeä lähteä asioita vatvomaan kun olen sitä jo riittämiin tehnyt, ei vaan jaksa. Sitten väännetään kivestä vettä tai se on siinä.
Näen vaan deja vu ja flasback ilmiöitä kun ei esim riitä mihinkään.
Koko elämä on sellainen negatiivisessa mielessä kipinöiden luoma kehikko. Ihmisen tulisi oppia elämään hetkessä, se on rikasta elämää. Ihminen ajattele kokoaika vain tulevaisuuttaan ja ihminen on kokoaika vain kriittisempi kun tieetto lisääntyy.
Ihmistä on vain niin helppo manipuloida kun se on niin kiireinen vailla aikkaa ja energiaa kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä, laumaeläin, arka, pelokas ja koko tämän vallitsevan hermokeskuksemme armoilla vailla kritisoimaan ja ajttelemaan, avartamaan katsomustaan.
Tiedän ettei näin saa sanoa, mutta jos ahdistukselle ja masennukselle ei ole selkeää syytä ja ajatukset ovat jo itsemurhassa, niin suosittelen psykedeelien kokeilua.
Minä olin kroonisesti ahdistunut ilman mitään järkevää perustetta yli kymmenen vuotta. Ja nyt olen ollut tasaisen tyytyväinen jo kuukausia.. olisin tehnyt sen jo ajat sitten jos vain olisin tiennyt.
Hakekaa vertaistukea ja hankkiutukaa toistenne seuraan. Se on oikeasti tervehdyttävää. Ei kukaan jaksa olla omien synkkien ajatustensa kanssa 24/7.