Lue keskustelun säännöt.
Olen 37-vuotias kolmen lapsen äiti. Olen kouluttautunut huonosti työllistävälle alalle. Mitä teen, kun en pääse huonosta työsuhteesta eroon?
15.01.2018 |
Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa: olen maisteri ja tämän lisäksi minulla on samalta alalta AMK-tutkinto. Opiskelin huonosti työllistävälle alalle (kulttuuri- ja luova ala). Pätkätöiden ja harjoittelujen jälkeen sain vihdoinkin oman alan vakituisen työn kolme vuotta sitten.
Tämä nykyinen työ osoittautui melkein ensimmäisenä päivänä kauhujen kauhuksi. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä olen todella stressaantunut, masentunut, syön ja nukun koko ajan vain huonommin. Erakoidun, en saa mitään aikaan. Samalla pitäisi olla kiitollinen vakituisesta työstä, kun työllisyys on niin huono.
Olen hakenut töitä samalla tämän kolme vuotta, ensimmäisestä viikosta lähtien. Olen välillä pitänyt taukoa hausta ja yrittänyt ajatella, että tämä on vain työ, elämäni on muualla. Olen yrittänyt mielestäni jo kaikkeni, käynyt työterveyspsykologilla. Lyhyet sairaslomatkaan eivät auta, ahdistaa kahta kamalammin palata töihin.
Meillä on kolme lasta ja asuntolaina. Miehellä hyvä työ. Ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa työn perässä kauas pois, mies ei saisi töitä muualta ja lapset ovat juurtuneet tänne. Täällä on myös kaikki ystävät, sukulaiset, lasten kaverit, koulut ja harrastukset.
Minulla ei ole taloudellisesti mahdollista opiskella enää uutta alaa. Ei, vaikka otettaisiin asuntolainan lyhennysvapaata. Se ei riitä.
Töitä ei ole ja jos on, niihin hakee 200-300 muutakin. En ole kolmeen vuoteen päässyt edes haastatteluun :(
Ahdistaa, että joudun pahimmillaan kestämään tätä vielä seuraavat 30 vuotta vailla ulospääsyä. Mitä ihmettä voin tehdä?
Kommentit (38)
Ei tuollainen voi johtua mistään muusta kuin sairaasta työilmapiiristä. Siellä on joku myrkyttäjä/raivohullu, jonka vuoksi koko työyhteisö on varpaillaan, heikommat sairastuvat ja jotkut saattavat jopa menettää työkykynsä lopullisesti. Koska ap on jo joutunut olemaan sairaslomilla eikä sekään ole auttanut, nyt pitäisi ihan vakavissaan miettiä onko se pieni palkka sen arvoinen, jos tuossa työssä menettää terveytensä lopullisesti.
Tuollaisessa työyhteisössä on aina niitä, jotka suojelevat tätä sairasta ihmistä, joka on esimiesasemassa. Loput pelkäävät työnsä puolesta eivätkä uskalla puhua ylemmille tahoille työpaikan ongelmista. Työnantajalla saattaa olla henkilöstöpolitiikkana, että ketään ei eroteta. Ja voi kestää vuosia ennen kuin siitä koko työyhteisön sairastuttavasta ihmisestä päästään eroon - jos koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae töihin tehtaille, varastoille, kaupan kassalle, postiin.... Pääsee ilman koulutusta.
Ei mitään järkeä tuhlata elämäänsä p*skapaikassa!
En ole päässyt. Viime vuonna tilanne oli niin paha, että hain mitä tahansa työtä päästäkseni täältä pois. Mutta koska olen tämän ikäinen, en ole työtön ja minulla on korkeakoulutustausta ja työtaustaa, minua ei valita. En voi valehdella olevani työtön, jos johonkin työhön haetaan työttömiä. Enkä voi valehdella koulutustaustaani, koska jos en kerro taustastani mitään, niin sekin on huono.
Hain McDonald'siin, mutta puhelun aikana jo sieltä joku parikymppinen "haastattelija" totesi, ettei se työ taida olla minua varten ja kiitos soitosta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän on käytännössä vaikea vastata, ellet vähän avaa mikä siinä nykyisessä työpaikassa on pielessä.
Työajat? Työkaverit? Esimies? Tulospaineet? Oletan ettei ole fyysisesti raskasta alallasi, vai?
Onko mahdollista muokata nykyistä työnkuvaa parempaan suuntaan? Oletko keskustellut asiasta esimiehen kanssa? Auttaisiko esim. 80 % työaika jonkun aikaa jaksamaan?
Käytännössä jos haluat ns. hyvän oman alan työpaikan niin todennäköisesti et sitä ilmoituksista löydä, mutta töissäsi on oletettavasti syntynyt jonkunlainen yhteistyöverkosto jonka kautta voisi löytää. Oletko aktiivinen LinkedIn:ssä jne.?
Työn sisältö on sitä, mitä haluankin tehdä. Se vastaa koulutustani.
Kaikki muu onkin pielessä. Esimies, jonka ei pitäisi olla esimies (tämän takia olin valmis lähtemään jo ensimmäisellä viikolla). Työkaverit, jotka ovat uupuneita esimiehen takia ja ovat voimattomia muuttamaan mitään. Työolosuhteet ovat huonot, työajan joustamattomuus kuormittaa.
ap
Eikö sitä mitä se teidän firma sitten ikinä tekeekään, voi tehdä paremmin toisella firmalla jossa ei ole tätä nimenomaista esimiestä sotkemassa asioita ja kuormittamassa ihmisiä? Jos on luova ala, sisältö sitä mitä haluat tehdä, vastaa koulutusta ja niin edelleen, niin ottakaa se luovuutenne ja rakentakaa uudet seinät siihen ympärille. Jos sulle ei ole muuta työtä siellä alueella, niin tuskin niille työkavereillekaan on mitään minne mennä, jos ette itse tee uutta paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen järkevä idea tuollaisessa tilanteessa on yrittää muuttaa sitä työpaikkaa, jossa on, eikä luikkimaan pakoon kuin pupu.
Tietämättä yhtään mitään miksi se on "kauhujen kauhu", ei voi kommentoida sun tilannetta.
Jos kyse on siitä että lakia rikotaan, sitten joudut toimimaan sen mukaan. Jos taas kyse on henkilökemiaongelmista, sitten lähdet muuttamaan tilannetta ottamalla yhteyttä työsuojeluun. Jos taas kyse on jostain henkilökohtaisesta fiiliksestäsi että "yäk", sitten lähdet muuttamaan itseäsi.
Jos nuo eivät onnistu, sitten vasta mietitään seuraavaa siirtoa eli pois työpaikasta.
Ensisijaisesti huonosta työpaikasta kannattaa pyrkiä pois eikä alkaa taistella tuulimyllyjä vastaan. Jos oireilu on jo niin vakavaa kuin ap:lla, niin siihen ei varmasti auta mitkään kehityskeskustelut tai työsuojelu. Ei ole ap:n tehtävä kantaa työpaikan murheita ja pyrkiä muuttamaan ilmapiiriä itselleen sopivaksi. Ehkä hän jo yritti tätä ja uupui?
Emme tiedä mikä ongelma on, koska ap ei kerro. Voi olla siis vakavaa tai sitten että ap:n kynsi katkeaa hommissa ja se "ahdistaa".
Jos työpaikassa toimitaan lain vastaisesti on aika epäreilua olla yrittämättä tehdä asialle mitään ja vain häipyä, koska sittenhän siihen paikkaan otetaan joku toinen, joka joutuu sitten samaan kärsimykseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen voi johtua mistään muusta kuin sairaasta työilmapiiristä. Siellä on joku myrkyttäjä/raivohullu, jonka vuoksi koko työyhteisö on varpaillaan, heikommat sairastuvat ja jotkut saattavat jopa menettää työkykynsä lopullisesti. Koska ap on jo joutunut olemaan sairaslomilla eikä sekään ole auttanut, nyt pitäisi ihan vakavissaan miettiä onko se pieni palkka sen arvoinen, jos tuossa työssä menettää terveytensä lopullisesti.
Tuollaisessa työyhteisössä on aina niitä, jotka suojelevat tätä sairasta ihmistä, joka on esimiesasemassa. Loput pelkäävät työnsä puolesta eivätkä uskalla puhua ylemmille tahoille työpaikan ongelmista. Työnantajalla saattaa olla henkilöstöpolitiikkana, että ketään ei eroteta. Ja voi kestää vuosia ennen kuin siitä koko työyhteisön sairastuttavasta ihmisestä päästään eroon - jos koskaan.
Juuri näin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko esimiehellä esimiestä? Jos on, sinne yhteys ja asiallisesti perustelet ja esimerkein kerrot, miksi työskentely esimiehesi kanssa on vaikeaa.
Mutta totta ikävä kyllä on, että joskus työilmapiiriä ei yksi ihminen pysty muuttamaan ja silloin vaihtoehto on kestää tai lähteä.
Kysyn vielä uudelleen, onko asuntolaina/asumiskutannukset tosiaan sellaiset, että yhden ihmisen tuloilla + ekaksi ansiosidonnaisella ja pahimmillaan sit peruspäivärahalla ette millään pärjäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen järkevä idea tuollaisessa tilanteessa on yrittää muuttaa sitä työpaikkaa, jossa on, eikä luikkimaan pakoon kuin pupu.
Tietämättä yhtään mitään miksi se on "kauhujen kauhu", ei voi kommentoida sun tilannetta.
Jos kyse on siitä että lakia rikotaan, sitten joudut toimimaan sen mukaan. Jos taas kyse on henkilökemiaongelmista, sitten lähdet muuttamaan tilannetta ottamalla yhteyttä työsuojeluun. Jos taas kyse on jostain henkilökohtaisesta fiiliksestäsi että "yäk", sitten lähdet muuttamaan itseäsi.
Jos nuo eivät onnistu, sitten vasta mietitään seuraavaa siirtoa eli pois työpaikasta.
Ensisijaisesti huonosta työpaikasta kannattaa pyrkiä pois eikä alkaa taistella tuulimyllyjä vastaan. Jos oireilu on jo niin vakavaa kuin ap:lla, niin siihen ei varmasti auta mitkään kehityskeskustelut tai työsuojelu. Ei ole ap:n tehtävä kantaa työpaikan murheita ja pyrkiä muuttamaan ilmapiiriä itselleen sopivaksi. Ehkä hän jo yritti tätä ja uupui?
Emme tiedä mikä ongelma on, koska ap ei kerro. Voi olla siis vakavaa tai sitten että ap:n kynsi katkeaa hommissa ja se "ahdistaa".
Jos työpaikassa toimitaan lain vastaisesti on aika epäreilua olla yrittämättä tehdä asialle mitään ja vain häipyä, koska sittenhän siihen paikkaan otetaan joku toinen, joka joutuu sitten samaan kärsimykseen.
Ai sori, ap ehtikin jo vastata. Ongelma on siis esimies ja työolot. No jos kaikki työntekijät ovat samaa mieltä, miksette yhdessä ota asiaa puheeksi työsuojelun kanssa. Jos työpaikalla ei ole työsuojelupäällikköä, sitten yhteys työsuojelupiriin ja myös luottamusmieheen.
Ottakaa selvää missä kohdin rikotaan lakia. Jo pelkästään se, että työntekijät uupuvat, on työnantajan vastuualuetta ja hänen pitäisi toimia.
Onko kyse julkisesta sektorista vai yksityisestä työnantajasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen järkevä idea tuollaisessa tilanteessa on yrittää muuttaa sitä työpaikkaa, jossa on, eikä luikkimaan pakoon kuin pupu.
Tietämättä yhtään mitään miksi se on "kauhujen kauhu", ei voi kommentoida sun tilannetta.
Jos kyse on siitä että lakia rikotaan, sitten joudut toimimaan sen mukaan. Jos taas kyse on henkilökemiaongelmista, sitten lähdet muuttamaan tilannetta ottamalla yhteyttä työsuojeluun. Jos taas kyse on jostain henkilökohtaisesta fiiliksestäsi että "yäk", sitten lähdet muuttamaan itseäsi.
Jos nuo eivät onnistu, sitten vasta mietitään seuraavaa siirtoa eli pois työpaikasta.
Ensisijaisesti huonosta työpaikasta kannattaa pyrkiä pois eikä alkaa taistella tuulimyllyjä vastaan. Jos oireilu on jo niin vakavaa kuin ap:lla, niin siihen ei varmasti auta mitkään kehityskeskustelut tai työsuojelu. Ei ole ap:n tehtävä kantaa työpaikan murheita ja pyrkiä muuttamaan ilmapiiriä itselleen sopivaksi. Ehkä hän jo yritti tätä ja uupui?
Emme tiedä mikä ongelma on, koska ap ei kerro. Voi olla siis vakavaa tai sitten että ap:n kynsi katkeaa hommissa ja se "ahdistaa".
Jos työpaikassa toimitaan lain vastaisesti on aika epäreilua olla yrittämättä tehdä asialle mitään ja vain häipyä, koska sittenhän siihen paikkaan otetaan joku toinen, joka joutuu sitten samaan kärsimykseen.
Ai sori, ap ehtikin jo vastata. Ongelma on siis esimies ja työolot. No jos kaikki työntekijät ovat samaa mieltä, miksette yhdessä ota asiaa puheeksi työsuojelun kanssa. Jos työpaikalla ei ole työsuojelupäällikköä, sitten yhteys työsuojelupiriin ja myös luottamusmieheen.
Ottakaa selvää missä kohdin rikotaan lakia. Jo pelkästään se, että työntekijät uupuvat, on työnantajan vastuualuetta ja hänen pitäisi toimia.
Onko kyse julkisesta sektorista vai yksityisestä työnantajasta?
Korjaus, siis tietenkin työsuojelupiiriin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen järkevä idea tuollaisessa tilanteessa on yrittää muuttaa sitä työpaikkaa, jossa on, eikä luikkimaan pakoon kuin pupu.
Tietämättä yhtään mitään miksi se on "kauhujen kauhu", ei voi kommentoida sun tilannetta.
Jos kyse on siitä että lakia rikotaan, sitten joudut toimimaan sen mukaan. Jos taas kyse on henkilökemiaongelmista, sitten lähdet muuttamaan tilannetta ottamalla yhteyttä työsuojeluun. Jos taas kyse on jostain henkilökohtaisesta fiiliksestäsi että "yäk", sitten lähdet muuttamaan itseäsi.
Jos nuo eivät onnistu, sitten vasta mietitään seuraavaa siirtoa eli pois työpaikasta.
Ensisijaisesti huonosta työpaikasta kannattaa pyrkiä pois eikä alkaa taistella tuulimyllyjä vastaan. Jos oireilu on jo niin vakavaa kuin ap:lla, niin siihen ei varmasti auta mitkään kehityskeskustelut tai työsuojelu. Ei ole ap:n tehtävä kantaa työpaikan murheita ja pyrkiä muuttamaan ilmapiiriä itselleen sopivaksi. Ehkä hän jo yritti tätä ja uupui?
Emme tiedä mikä ongelma on, koska ap ei kerro. Voi olla siis vakavaa tai sitten että ap:n kynsi katkeaa hommissa ja se "ahdistaa".
Jos työpaikassa toimitaan lain vastaisesti on aika epäreilua olla yrittämättä tehdä asialle mitään ja vain häipyä, koska sittenhän siihen paikkaan otetaan joku toinen, joka joutuu sitten samaan kärsimykseen.
Olen aika lujaa tekoa, enkä pienestä rasitu. En ole missään aiemmassa työsuhteessa kohdannut tällaisia ongelmia, vaikka aika monenlaisissa pätkätöissä olenkin uitettu.
Tässä nykyisessä työssä monet ovat samankaltaisessa tilanteessa minun kanssani. Lähteä ei voi, koska on mahdollista, ettei ikinä enää työllisty tai ainakaan saa vakituista työpaikkaa ennen eläkeikää. Ennemmin kärsii. Ongelmiin ei haluta tarttua, koska pelätään oman työpaikan puolesta. Vakituisestakin työstä voi irtisanoa helposti, jos on perustelu. Täältä on irtisanottu kaksi, kun alkoivat "hankaliksi". Perusteluina oli se, etteivät he enää tehneet niitä töitä, joita esimies antoi. Nuo työtehtävät saattoivat olla työsuojelulain vastaisia (esim. lumen pudottamista katolta ilman valjaita!) tai sitten sellaisia alentavia työtehtäviä, joita kenenkään ei pitäisi tehdä (vaihtaa esim. nuppineulat ilmoitustaululla esimiehen haluamiin väreihin kaikista ilmoituksista..).
Täällä ollaan jatkuvasti varpaillaan, eikä kukaan halua asettua poikkiteloin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vastaavassa tilanteessa aikani kärvisteltyä puhuin suuni puhtaaksi pomolle. Töitä uudelleenjärjestelemällä annoin päävastuun toiselle ja aloin tekemään vähemmän töitä mikä tietysti näkyi myös palkassa. Päivääkään en ole katunut ja nyt on aamuisin kiva mennä töihin. Kaikki suhtautuivat postiviisesti ja perustelin sen sillä , että haluan enemmän vapaa-aikaa. Olin ollut firmassa yli 10v ja kärvistellyt n. 2 vuotta kun sain suuni auki. Meillä on mahtava työilmapiiri ,työkaverit ,ammattitaitoinen pomo, mutta kiire ja paljon töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän on käytännössä vaikea vastata, ellet vähän avaa mikä siinä nykyisessä työpaikassa on pielessä.
Työajat? Työkaverit? Esimies? Tulospaineet? Oletan ettei ole fyysisesti raskasta alallasi, vai?
Onko mahdollista muokata nykyistä työnkuvaa parempaan suuntaan? Oletko keskustellut asiasta esimiehen kanssa? Auttaisiko esim. 80 % työaika jonkun aikaa jaksamaan?
Käytännössä jos haluat ns. hyvän oman alan työpaikan niin todennäköisesti et sitä ilmoituksista löydä, mutta töissäsi on oletettavasti syntynyt jonkunlainen yhteistyöverkosto jonka kautta voisi löytää. Oletko aktiivinen LinkedIn:ssä jne.?
Työn sisältö on sitä, mitä haluankin tehdä. Se vastaa koulutustani.
Kaikki muu onkin pielessä. Esimies, jonka ei pitäisi olla esimies (tämän takia olin valmis lähtemään jo ensimmäisellä viikolla). Työkaverit, jotka ovat uupuneita esimiehen takia ja ovat voimattomia muuttamaan mitään. Työolosuhteet ovat huonot, työajan joustamattomuus kuormittaa.
ap
Olisiko työtäsi mahdollista tehdä edes osittain etätyönä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen järkevä idea tuollaisessa tilanteessa on yrittää muuttaa sitä työpaikkaa, jossa on, eikä luikkimaan pakoon kuin pupu.
Tietämättä yhtään mitään miksi se on "kauhujen kauhu", ei voi kommentoida sun tilannetta.
Jos kyse on siitä että lakia rikotaan, sitten joudut toimimaan sen mukaan. Jos taas kyse on henkilökemiaongelmista, sitten lähdet muuttamaan tilannetta ottamalla yhteyttä työsuojeluun. Jos taas kyse on jostain henkilökohtaisesta fiiliksestäsi että "yäk", sitten lähdet muuttamaan itseäsi.
Jos nuo eivät onnistu, sitten vasta mietitään seuraavaa siirtoa eli pois työpaikasta.
Ensisijaisesti huonosta työpaikasta kannattaa pyrkiä pois eikä alkaa taistella tuulimyllyjä vastaan. Jos oireilu on jo niin vakavaa kuin ap:lla, niin siihen ei varmasti auta mitkään kehityskeskustelut tai työsuojelu. Ei ole ap:n tehtävä kantaa työpaikan murheita ja pyrkiä muuttamaan ilmapiiriä itselleen sopivaksi. Ehkä hän jo yritti tätä ja uupui?
Emme tiedä mikä ongelma on, koska ap ei kerro. Voi olla siis vakavaa tai sitten että ap:n kynsi katkeaa hommissa ja se "ahdistaa".
Jos työpaikassa toimitaan lain vastaisesti on aika epäreilua olla yrittämättä tehdä asialle mitään ja vain häipyä, koska sittenhän siihen paikkaan otetaan joku toinen, joka joutuu sitten samaan kärsimykseen.
Olen aika lujaa tekoa, enkä pienestä rasitu. En ole missään aiemmassa työsuhteessa kohdannut tällaisia ongelmia, vaikka aika monenlaisissa pätkätöissä olenkin uitettu.
Tässä nykyisessä työssä monet ovat samankaltaisessa tilanteessa minun kanssani. Lähteä ei voi, koska on mahdollista, ettei ikinä enää työllisty tai ainakaan saa vakituista työpaikkaa ennen eläkeikää. Ennemmin kärsii. Ongelmiin ei haluta tarttua, koska pelätään oman työpaikan puolesta. Vakituisestakin työstä voi irtisanoa helposti, jos on perustelu. Täältä on irtisanottu kaksi, kun alkoivat "hankaliksi". Perusteluina oli se, etteivät he enää tehneet niitä töitä, joita esimies antoi. Nuo työtehtävät saattoivat olla työsuojelulain vastaisia (esim. lumen pudottamista katolta ilman valjaita!) tai sitten sellaisia alentavia työtehtäviä, joita kenenkään ei pitäisi tehdä (vaihtaa esim. nuppineulat ilmoitustaululla esimiehen haluamiin väreihin kaikista ilmoituksista..).
Täällä ollaan jatkuvasti varpaillaan, eikä kukaan halua asettua poikkiteloin.
ap
No olin vastaavanlaisessa typaikassa jossa se esimies oli se ongelma. Itse kanssa uskoin että olen tosi vahva, mutta burn-out iski sitten minullekin ja lisäksi tuki-liikuntaelin vammakin.
Yritin itse muuttaa tilannetta työsujelun avulla mutta hekin menivät esimiehen puolelle. Muut työkaverit olivat liian nössöjä tehdäkseen asiassa mitään. Työsuhteeni lopetettiin kun olin niin "hankala" että halusin että työsuhteessani toimittaisiin lain mukaan.
Oli helpotus päästä sieltä pois, mutta sisuunnuin ennen lähtöäni ja kopsasin kaikki tärkeät työsuhteeseeni liittyvät asiakirjat. Otin yhteyttä liittooni ja veimme työnantajan oikeuteen noilla todisteilla. Asia kesti yli vuoden, mutta voitin jutun ja sain pienen korvauksen eli n. 9 kk palkan suuruisen summan. Tietysti psykologinen vaikutus voitosta oli vielä mahtavampi.
Tuon aikakauden terveysvaikutukset eivät ole kuitenkaan koskaan parantuneet täysin vaikka olen ollut kuntoutuksessa, aika altisti mut selvästi stressille ja olen sen jälkeen sairastunut auto-immuunisairauteen, joka on parantumaton. En siis suosittele tilanteen pitkittämistä, koska terveyden menetystä ei korvaa mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän on käytännössä vaikea vastata, ellet vähän avaa mikä siinä nykyisessä työpaikassa on pielessä.
Työajat? Työkaverit? Esimies? Tulospaineet? Oletan ettei ole fyysisesti raskasta alallasi, vai?
Onko mahdollista muokata nykyistä työnkuvaa parempaan suuntaan? Oletko keskustellut asiasta esimiehen kanssa? Auttaisiko esim. 80 % työaika jonkun aikaa jaksamaan?
Käytännössä jos haluat ns. hyvän oman alan työpaikan niin todennäköisesti et sitä ilmoituksista löydä, mutta töissäsi on oletettavasti syntynyt jonkunlainen yhteistyöverkosto jonka kautta voisi löytää. Oletko aktiivinen LinkedIn:ssä jne.?
Työn sisältö on sitä, mitä haluankin tehdä. Se vastaa koulutustani.
Kaikki muu onkin pielessä. Esimies, jonka ei pitäisi olla esimies (tämän takia olin valmis lähtemään jo ensimmäisellä viikolla). Työkaverit, jotka ovat uupuneita esimiehen takia ja ovat voimattomia muuttamaan mitään. Työolosuhteet ovat huonot, työajan joustamattomuus kuormittaa.
ap
Olisiko työtäsi mahdollista tehdä edes osittain etätyönä?
Olen pyytänyt, mutten saa. Minun "on oltava" fyysisesti työpaikalla, jos vaikka joku tarvitseekin minua. Harvoin tarvitsee, mutta esimies ei kestä sitä, ettei työpisteelläni olisi ketään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa auttaa, mutta olen samanikäinen ja samassa tilanteessa.
Voi vaan repiä iloa siitä, että ainakin on perhe perustettu ja työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin reilu vuosi sitten tällaisen vähän energisemmälle ja omatoimiselle tarkoitetun työnhaun sapluunan: Tämä antaa mielestäni oikeansuuntaista asennetta työnhakuun.
...
Miksi työtä ei kannata hakea ilmoitusten perusteella!?!
Suurin syy on kova kilpailu. Melkein kaikkiin asiallisiin työpaikkailmoituksiin tulee kymmeniä päteviä hakijoita sinua vastaan kilpailemaan. Olet helposti 'bulkkia', joka kilpailee hinnalla, eli palkalla - ei hyvä.
Sinun kannaltasi parasta olisi tilanne, jossa sinä olet ainoa hakija itsellesi erittäin hyvin sopivaan tehtävään. Anna kun kerron sinulle miten pääset, tai oikeammin itse rakennat tällaisen tilanteen - eli siis miten temppu tehdään.
1. Etsi sinua kiinnostavalta alalta menestyvä yritys.
2. Tutki netistä ja mahdollisista epävirallisista lähteistä miten nykyiseen menestykseen on päästy, ja etsi tietoja/vihjeitä suunnasta, johon yritys tähtää tällä hetkellä.
3. Suunnittele itsellesi toimenkuva, jossa pystyt parhaiten auttamaan yritystä menestymään myös jatkossa.
4. Hanki audienssi (ei mitenkään helppoa) toimitusjohtajalle, omistajalle tms. taholle, jolla on valtaa päättää yrityksen tulevasta suunnasta. Vältä HR -osastoa kaikin mahdollisin keinoin.
5. ÄLÄ HAE TYÖPAIKKAA! Vaan kerro, että haluat esitellä johtajalle miten voit auttaa yritystä (ja tätä johtajaa) menestymään myös jatkossa.
Jos et ole aivan väärin arvioinut tilannetta, ja olet tehnyt kotiläksysi kunnolla, sinulle mitä todennäköisimmin tarjotaan mahdollisuutta yhteistyöhön jonkinlaisella sopimuksella ja aikataululla.
Jos ei - niin sitten sovellat tätä samaa metodia heidän pahimpaan kilpakumppaniin…
Jaxua ja tsemppiä sulle!
Tämä neuvolitania sopii energisille, ulospäinsuuntautuneille, nuorille ihmisille. Ei enää yli nelikymppisille, hiljaisille hissukoille, jotka ovat liian heikkoja asettumaan vastarintaan.
Jos miehellä on hyvä työ ja asutte edullisesti, kuten kerrot, ettekö tosiaan pärjää ilman palkkaasi uuden opiskelun / jonkun muuan alan työn haun ajan?
Tällä palstalla on hyvin paljon tämäntyyppistä keskustelua. Säännönmukaisesti itse työhön (joka siis on aivan olennainen aiheen kannalta) viitataan hyvin epämäärisesti. Ollaan "asiantuntijatehtävissä" (=ei tarkoita yhtään mitään), luovalla alalla (=tarkoittaa melkein kaikkea) tai ei jopa kerrota edes alastakaan yhtään mitään, puhutaan vain "minun alastani".
Luin tämän ketjun. Mieleen tuli että aloittaja on jonkinlainen viestinnän suunnittelija jossain firmassa tai ehkä jossain julkisorganisaatiossa. Sitten kun hän viittaisi työtovereidensa tekemisiin mainiten "lumenluonnin katolta ilman valjaita" ja "karttaneulojen järjestämisen värin mukaan", ei enää tiedä mitä ajatella. Tarkoittaako aloittaja luovalla alalla tuota lumen luontia?
Minua aina ihmetyttää näissä keskusteluissa se, että avaajat eivät suostu kertomaan juuri mitään työtehtävistään. Jos esimerkiksi tässä tapauksessa olisi edes jonkin tason perustietoa siitä mitä aloittaja tekee ja millaisessa yrityksessä, olisi paljon helpompi yrittää auttaa.
Viraston viestinnän suunnittelijan ohella hän voi olla myös vaikka musiikinopettaja koulussa tai piirtäjä arkkitehtitoimistossa, äänisuunnittelija mediatalossa, AD tai assari mainostoimistossa, miksaaja studiossa, toimittaja, tavaratalon somistaja, vaatesuunnittelija, muotoiluinsinööri, konservaattori, taidemuseon kuraattori (tai vahtimestari) tai mitä tahansa. Se, mitä hänen kannattaa tehdä ja mitä hän voi tehdä riippuu aivan ratkasevasti näistä yksityiskohdista, joita voisi aivan hyvin valottaa ilman pelkoa anonymiteetin menettämisestä, jos vain tosissaan apua haluaisi.
Nyt ei voi sanoa oikeastaan muuta kun että koeta jaksaa ja hae muuta duunia. Täysyn tyhjänpäiväinen neuvo.
Mieleen aika usein tulee että nämä tuskailijat eivät oikeastaan mitään neuvoja tai apua haluakaan, lähinnä vain myötäkauhistelua. Sitä toki on ollut tässäkin ketjussa tarjolla yllin kyllin.
Työn sisältö on sitä, mitä haluankin tehdä. Se vastaa koulutustani.
Kaikki muu onkin pielessä. Esimies, jonka ei pitäisi olla esimies (tämän takia olin valmis lähtemään jo ensimmäisellä viikolla). Työkaverit, jotka ovat uupuneita esimiehen takia ja ovat voimattomia muuttamaan mitään. Työolosuhteet ovat huonot, työajan joustamattomuus kuormittaa.
ap