Lue keskustelun säännöt.
Olen 37-vuotias kolmen lapsen äiti. Olen kouluttautunut huonosti työllistävälle alalle. Mitä teen, kun en pääse huonosta työsuhteesta eroon?
15.01.2018 |
Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa: olen maisteri ja tämän lisäksi minulla on samalta alalta AMK-tutkinto. Opiskelin huonosti työllistävälle alalle (kulttuuri- ja luova ala). Pätkätöiden ja harjoittelujen jälkeen sain vihdoinkin oman alan vakituisen työn kolme vuotta sitten.
Tämä nykyinen työ osoittautui melkein ensimmäisenä päivänä kauhujen kauhuksi. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä olen todella stressaantunut, masentunut, syön ja nukun koko ajan vain huonommin. Erakoidun, en saa mitään aikaan. Samalla pitäisi olla kiitollinen vakituisesta työstä, kun työllisyys on niin huono.
Olen hakenut töitä samalla tämän kolme vuotta, ensimmäisestä viikosta lähtien. Olen välillä pitänyt taukoa hausta ja yrittänyt ajatella, että tämä on vain työ, elämäni on muualla. Olen yrittänyt mielestäni jo kaikkeni, käynyt työterveyspsykologilla. Lyhyet sairaslomatkaan eivät auta, ahdistaa kahta kamalammin palata töihin.
Meillä on kolme lasta ja asuntolaina. Miehellä hyvä työ. Ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa työn perässä kauas pois, mies ei saisi töitä muualta ja lapset ovat juurtuneet tänne. Täällä on myös kaikki ystävät, sukulaiset, lasten kaverit, koulut ja harrastukset.
Minulla ei ole taloudellisesti mahdollista opiskella enää uutta alaa. Ei, vaikka otettaisiin asuntolainan lyhennysvapaata. Se ei riitä.
Töitä ei ole ja jos on, niihin hakee 200-300 muutakin. En ole kolmeen vuoteen päässyt edes haastatteluun :(
Ahdistaa, että joudun pahimmillaan kestämään tätä vielä seuraavat 30 vuotta vailla ulospääsyä. Mitä ihmettä voin tehdä?
Kommentit (38)
Mitä haluaisit tehdä? Jatka työnhakua vaikka se voi tuntua raskaalta! Uupuneena voi olla vaikea kehua itseään uuteen paikkaan.
Voitko jatkaa työpsykologilla käyntiä ja koittaa muuttaa asennettasi nykyistä työtä kohtaan, että se ei merkitsisi sinulle muuta kuin rahaa?
Saisitko nostettua tutkinnostasi ja osaamisestasi jotain sellaista, joka veisi suo toisenlaisiin tehtäviin ja laajentaisi työmahdollisuuksiasi?
Voit myös yrittää hakeutua aivan muihin (duunari) tehtäviin ja hankkia samalla vaikka näyttötutkinto tai kurssittaa itseäsi muuten saadaksesi sopivaa osaamista uusiin tehtäviin.
Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä noin voi jatkaa, kuulostaa kamalalta. Onko parisuhteesi hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä noin voi jatkaa, kuulostaa kamalalta. Onko parisuhteesi hyvä?
Ai, minusta tuo kuulostaa ihan elämältä...
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan pitäisi olla kivaa?
Ei ihan huonosti kysytty. Mitä sinä odotat siltä työelämältä?
Olisiko palkkaus jossain muussa mukavammassa ei-oman-alan-työssä huomattavasti heikompi? Ehkä kannattaa rohkeasti yrittää tutkia niitä erikoisempiakin vaihtoehtoja..
Itse ole aina nauttinut työstäni (jos en aina työyhteisöistäni) ja kyllähäntuo kamalalta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä noin voi jatkaa, kuulostaa kamalalta. Onko parisuhteesi hyvä?
Ai, minusta tuo kuulostaa ihan elämältä...
Ai ap:n pitäisi vain tyytyä osaansa, koska elämä? Höpö, höpö.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko palkkaus jossain muussa mukavammassa ei-oman-alan-työssä huomattavasti heikompi? Ehkä kannattaa rohkeasti yrittää tutkia niitä erikoisempiakin vaihtoehtoja..
Itse ole aina nauttinut työstäni (jos en aina työyhteisöistäni) ja kyllähäntuo kamalalta kuulostaa.
Ja kyllähän samalla paikkakunnallakin voi ehkä asua halvemmin, jos se kovasti edistää elämänlaatua antamalla vapauden tehdä sitä mistä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perseen myyminen saattaa olla ainoa vaihtoehto. Onko kroppa minkälaisesa kuosissa?
Kirjoitin reilu vuosi sitten tällaisen vähän energisemmälle ja omatoimiselle tarkoitetun työnhaun sapluunan: Tämä antaa mielestäni oikeansuuntaista asennetta työnhakuun.
...
Miksi työtä ei kannata hakea ilmoitusten perusteella!?!
Suurin syy on kova kilpailu. Melkein kaikkiin asiallisiin työpaikkailmoituksiin tulee kymmeniä päteviä hakijoita sinua vastaan kilpailemaan. Olet helposti 'bulkkia', joka kilpailee hinnalla, eli palkalla - ei hyvä.
Sinun kannaltasi parasta olisi tilanne, jossa sinä olet ainoa hakija itsellesi erittäin hyvin sopivaan tehtävään. Anna kun kerron sinulle miten pääset, tai oikeammin itse rakennat tällaisen tilanteen - eli siis miten temppu tehdään.
1. Etsi sinua kiinnostavalta alalta menestyvä yritys.
2. Tutki netistä ja mahdollisista epävirallisista lähteistä miten nykyiseen menestykseen on päästy, ja etsi tietoja/vihjeitä suunnasta, johon yritys tähtää tällä hetkellä.
3. Suunnittele itsellesi toimenkuva, jossa pystyt parhaiten auttamaan yritystä menestymään myös jatkossa.
4. Hanki audienssi (ei mitenkään helppoa) toimitusjohtajalle, omistajalle tms. taholle, jolla on valtaa päättää yrityksen tulevasta suunnasta. Vältä HR -osastoa kaikin mahdollisin keinoin.
5. ÄLÄ HAE TYÖPAIKKAA! Vaan kerro, että haluat esitellä johtajalle miten voit auttaa yritystä (ja tätä johtajaa) menestymään myös jatkossa.
Jos et ole aivan väärin arvioinut tilannetta, ja olet tehnyt kotiläksysi kunnolla, sinulle mitä todennäköisimmin tarjotaan mahdollisuutta yhteistyöhön jonkinlaisella sopimuksella ja aikataululla.
Jos ei - niin sitten sovellat tätä samaa metodia heidän pahimpaan kilpakumppaniin…
Jaxua ja tsemppiä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauti siitä mitä sinulla on ja järjestä mielekästä ja rentouttavaa tekemistä vapaa-ajallesi. Hae elämän merkitys vapaa-ajasta äläkä työstä, nauti työstäsi palkan takia. Palkka mahdollistaa sen vapaa-ajan ja mielekkään tekemisen, perheen ja kaiken muun mitä elämässäsi on. Olet onnekas omassa elämässäsi, kannat vastuun.
Ensin mietisin sitä, onko itse työssä se vika ja ahdistuksen aiheuttaja, vai enemmän työympäristössä? Sen mukaan miettisin, miten voisin asiaan itse vaikuttaa edes vähän.
Sitten, miten moneksi vuodeksi vielä on asuntolainaa? Onko mahdollista kiristää budjettia ja maksaa laina nopeammin? Joka tapauksessa, olisiko mahdollista ajatella että yrittää laittaa päämääräksi sen, että jaksaa työssä kunnes on asuntolaina maksettu ja sitten voi ottaa loparit, riippumatta löytyykö heti uutta työtä? Ja samalla hakea tietysti koko ajan parempaa paikkaa.
Kuitenkin, jos oikeasti järki alkaa lähteä ja mielenterveys mennä, on viisainta hakea burn out/masennus-oireiden vuoksi pitkää sairaslomaa. Ja kaikki työnojaukset ym, tietenkin ensin yrittää. Mutta ei koko elämää kannata tuhota huonon työpaikan takia.
Onko mahdollista myydä asunto jos tiukka tilanne tulee ja ostaa halvempi tai mennä vuokralle? Siis samalta alueelta, jolloin lasten arki ei liikaa muuttuisi?
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae töihin tehtaille, varastoille, kaupan kassalle, postiin.... Pääsee ilman koulutusta.
Ei mitään järkeä tuhlata elämäänsä p*skapaikassa!
Ensimmäinen järkevä idea tuollaisessa tilanteessa on yrittää muuttaa sitä työpaikkaa, jossa on, eikä luikkimaan pakoon kuin pupu.
Tietämättä yhtään mitään miksi se on "kauhujen kauhu", ei voi kommentoida sun tilannetta.
Jos kyse on siitä että lakia rikotaan, sitten joudut toimimaan sen mukaan. Jos taas kyse on henkilökemiaongelmista, sitten lähdet muuttamaan tilannetta ottamalla yhteyttä työsuojeluun. Jos taas kyse on jostain henkilökohtaisesta fiiliksestäsi että "yäk", sitten lähdet muuttamaan itseäsi.
Jos nuo eivät onnistu, sitten vasta mietitään seuraavaa siirtoa eli pois työpaikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö pysty opiskelemaan uutta alaa edes aikuiskoulutustuen turvin? Jos sinulla on vakipaikka niin kannattaa selvitellä tuota mahdollisuutta.
Tähän on käytännössä vaikea vastata, ellet vähän avaa mikä siinä nykyisessä työpaikassa on pielessä.
Työajat? Työkaverit? Esimies? Tulospaineet? Oletan ettei ole fyysisesti raskasta alallasi, vai?
Onko mahdollista muokata nykyistä työnkuvaa parempaan suuntaan? Oletko keskustellut asiasta esimiehen kanssa? Auttaisiko esim. 80 % työaika jonkun aikaa jaksamaan?
Käytännössä jos haluat ns. hyvän oman alan työpaikan niin todennäköisesti et sitä ilmoituksista löydä, mutta töissäsi on oletettavasti syntynyt jonkunlainen yhteistyöverkosto jonka kautta voisi löytää. Oletko aktiivinen LinkedIn:ssä jne.?
Mä niin ymmärrän sua. Olen luovalla alalla itsekin. Muut luulevat että unelmatyössä, mutta työolosuhteet ovat kyllä huonot, jos vertaan muihin aikaisempiin työpaikkoihini.
Ajattele, että sulla on kuitenkin työpaikka, käy siellä rahan takia, mutta sieluasi älä myy. Sulla on kuitenkin lapset, että voit kieltäytyä hyvällä alibilla ilta- ja viikonlopputyöstä. Panosta vapaa-aikaasi.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen järkevä idea tuollaisessa tilanteessa on yrittää muuttaa sitä työpaikkaa, jossa on, eikä luikkimaan pakoon kuin pupu.
Tietämättä yhtään mitään miksi se on "kauhujen kauhu", ei voi kommentoida sun tilannetta.
Jos kyse on siitä että lakia rikotaan, sitten joudut toimimaan sen mukaan. Jos taas kyse on henkilökemiaongelmista, sitten lähdet muuttamaan tilannetta ottamalla yhteyttä työsuojeluun. Jos taas kyse on jostain henkilökohtaisesta fiiliksestäsi että "yäk", sitten lähdet muuttamaan itseäsi.
Jos nuo eivät onnistu, sitten vasta mietitään seuraavaa siirtoa eli pois työpaikasta.
Ensisijaisesti huonosta työpaikasta kannattaa pyrkiä pois eikä alkaa taistella tuulimyllyjä vastaan. Jos oireilu on jo niin vakavaa kuin ap:lla, niin siihen ei varmasti auta mitkään kehityskeskustelut tai työsuojelu. Ei ole ap:n tehtävä kantaa työpaikan murheita ja pyrkiä muuttamaan ilmapiiriä itselleen sopivaksi. Ehkä hän jo yritti tätä ja uupui?
Parisuhde voi hyvin. Lapset ovat ihania. Mutta koska olen jatkuvasti stressaantunut, nukun huonosti ja ikävä työ pyörii illallakin mielessä, niin se alkaa vaikuttaa perhe-elämään. Olen itkuisempi, väsyneempi. En jaksa lähteä mihinkään ja kaipaan enemmän aikaa itsekseni yksin kuin aikaa perheen kanssa.
Asumme jo nyt kohtuullisen edullisesti. Halvempaan asuntoon muuttaminen ei auta mitään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tähän on käytännössä vaikea vastata, ellet vähän avaa mikä siinä nykyisessä työpaikassa on pielessä.
Työajat? Työkaverit? Esimies? Tulospaineet? Oletan ettei ole fyysisesti raskasta alallasi, vai?
Onko mahdollista muokata nykyistä työnkuvaa parempaan suuntaan? Oletko keskustellut asiasta esimiehen kanssa? Auttaisiko esim. 80 % työaika jonkun aikaa jaksamaan?
Käytännössä jos haluat ns. hyvän oman alan työpaikan niin todennäköisesti et sitä ilmoituksista löydä, mutta töissäsi on oletettavasti syntynyt jonkunlainen yhteistyöverkosto jonka kautta voisi löytää. Oletko aktiivinen LinkedIn:ssä jne.?
Linkedin ei auta, kun ne 200-300 muutakin on siellä.
Ei Ap.
Koko ajan pitäisi olla kivaa?