Voiko huipulle päästä ilman dopingia?

Mihin se todellinen reilu pelihenki on kadonnut? Nykyään urheilijat kilpailevat vain siitä, kuka saa peitettyä likaisen työnsä parhaiten, eikä todellisella rehdillä ja oikeudenmukaisella pelillä ole enää merkitystä. Luulevatko urheilijat todella löytävänsä kultaisen keskitien dopingin avustuksella? eikö heidän omatunto kolkuta? Mitä dopingin käyttäjän päässä oikein liikkuu, ajatteleeko hän yhtään seurauksia, yleisiä sopimuksia Voiko urheilija olla edes omiin suorituksiin tyytyväinen tietäessään, että ne ovat saavutettu laittomin keinoin?