Tytär suuttui kun ehdotin terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän munkin äiti aikoinaan ehdotti mulle terapiaa, vaikka suurin osa mun ongelmista silloin johtui nimenoman äidistäni ja sen pimeistä kasvatustavoista ja jatkuvasta mun haukkumisesta.

Tuollaisen äidin kannattais mennä sinne itse. Se ois kaikkein hedelmällisintä. Vink vink, ap.

t.kristallikissa

Kivikissa paraskin puhuja. Kävelevä esimerkki  denialismista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän munkin äiti aikoinaan ehdotti mulle terapiaa, vaikka suurin osa mun ongelmista silloin johtui nimenoman äidistäni ja sen pimeistä kasvatustavoista ja jatkuvasta mun haukkumisesta.

Tuollaisen äidin kannattais mennä sinne itse. Se ois kaikkein hedelmällisintä. Vink vink, ap.

t.kristallikissa

Kivikissa paraskin puhuja. Kävelevä esimerkki  denialismista.

Mä olen terapiassa, ja menisin sinne ehdottomasti ennemmin, kuin toivoisin lasteni joutuvan. Tai tuskin ap:kaan toivoo lastaan sinne, mutta jos lapsi ei halua, niin kannattaisi mennä itse, ettei tilanne solmuunnu ja jaksaa ehkä ennemmin olla lapselle tukena.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän munkin äiti aikoinaan ehdotti mulle terapiaa, vaikka suurin osa mun ongelmista silloin johtui nimenoman äidistäni ja sen pimeistä kasvatustavoista ja jatkuvasta mun haukkumisesta.

Tuollaisen äidin kannattais mennä sinne itse. Se ois kaikkein hedelmällisintä. Vink vink, ap.

t.kristallikissa

Kivikissa paraskin puhuja. Kävelevä esimerkki  denialismista.

Mä olen terapiassa, ja menisin sinne ehdottomasti ennemmin, kuin toivoisin lasteni joutuvan. Tai tuskin ap:kaan toivoo lastaan sinne, mutta jos lapsi ei halua, niin kannattaisi mennä itse, ettei tilanne solmuunnu ja jaksaa ehkä ennemmin olla lapselle tukena.

t.kristallikissa

Tai siis vaikka tuomitsematta ja hiljaa, jos ei lapsi halua tukea. Siis mielessään voi tuomita, mutta ei päin naamaa kannata.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän nuo epäsosiaalisuus ja misantropia oikein ilmenevät?

Misantropia = äänestää huhtasaarta joka haluaa lukita poloiset pikku yllätysrakastajat ja yllätyspaukunheittäjät ja yllätysautokohtajat rajojen ulkopuolelle?

Epäsosiaalisuus = väittää vastaan kun niin tykkäisit ihanista lutuisista yllätysryhmärakastelijoista

Misantropia = vihaa ihmisiä. Puhuu aina kuinka ihmiskunnan pitäisi vain kadota, kuinka ihmisten pitäisi vain kuolla ja miten hän vihaakaan ihmisiä kun ovat niiiin typeriä p*skakasoja.

Epäsosiaalisuus= ei tervehdi, ei kysy kuulumisia, ei lähde juuri ikinä mihinkään. Harvat kaveritkin ovat miehiä koska naiset ovat "selkäänpuukottavia "n*utoja" (ei jeesus millaista kielenkäyttöä) en yhdellekään lapselleni tuollaista asennetta opettanut. Ap :(

On varmaan kokenut niin ja haavoittunut. Normaali rakastava äiti tukee ja kuuntelee, eikä lapioi suolaa haavoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän nuo epäsosiaalisuus ja misantropia oikein ilmenevät?

Misantropia = äänestää huhtasaarta joka haluaa lukita poloiset pikku yllätysrakastajat ja yllätyspaukunheittäjät ja yllätysautokohtajat rajojen ulkopuolelle?

Epäsosiaalisuus = väittää vastaan kun niin tykkäisit ihanista lutuisista yllätysryhmärakastelijoista

Misantropia = vihaa ihmisiä. Puhuu aina kuinka ihmiskunnan pitäisi vain kadota, kuinka ihmisten pitäisi vain kuolla ja miten hän vihaakaan ihmisiä kun ovat niiiin typeriä p*skakasoja.

Epäsosiaalisuus= ei tervehdi, ei kysy kuulumisia, ei lähde juuri ikinä mihinkään. Harvat kaveritkin ovat miehiä koska naiset ovat "selkäänpuukottavia "n*utoja" (ei jeesus millaista kielenkäyttöä) en yhdellekään lapselleni tuollaista asennetta opettanut. Ap :(

On varmaan kokenut niin ja haavoittunut. Normaali rakastava äiti tukee ja kuuntelee, eikä lapioi suolaa haavoihin.

Millä tavalla olen lapioinut suolaa haavoihin? Juurikin ehdotin terapiaa jotta saisi sitä keskusteluapua jota selkeästi tarvitsee. En puhu enää hänelle asiasta, mutta aion sanoa etten kuuntele hänen negatiivisuuttaan enää. Se on oikeasti kuluttavaa kun jokainen "keskustelu" on sitä että haukkuu ihmiset aivan kamalin sanankääntein. Etenkin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän nuo epäsosiaalisuus ja misantropia oikein ilmenevät?

Misantropia = äänestää huhtasaarta joka haluaa lukita poloiset pikku yllätysrakastajat ja yllätyspaukunheittäjät ja yllätysautokohtajat rajojen ulkopuolelle?

Epäsosiaalisuus = väittää vastaan kun niin tykkäisit ihanista lutuisista yllätysryhmärakastelijoista

Misantropia = vihaa ihmisiä. Puhuu aina kuinka ihmiskunnan pitäisi vain kadota, kuinka ihmisten pitäisi vain kuolla ja miten hän vihaakaan ihmisiä kun ovat niiiin typeriä p*skakasoja.

Epäsosiaalisuus= ei tervehdi, ei kysy kuulumisia, ei lähde juuri ikinä mihinkään. Harvat kaveritkin ovat miehiä koska naiset ovat "selkäänpuukottavia "n*utoja" (ei jeesus millaista kielenkäyttöä) en yhdellekään lapselleni tuollaista asennetta opettanut. Ap :(

On varmaan kokenut niin ja haavoittunut. Normaali rakastava äiti tukee ja kuuntelee, eikä lapioi suolaa haavoihin.

Millä tavalla olen lapioinut suolaa haavoihin? Juurikin ehdotin terapiaa jotta saisi sitä keskusteluapua jota selkeästi tarvitsee. En puhu enää hänelle asiasta, mutta aion sanoa etten kuuntele hänen negatiivisuuttaan enää. Se on oikeasti kuluttavaa kun jokainen "keskustelu" on sitä että haukkuu ihmiset aivan kamalin sanankääntein. Etenkin naiset.

Kyllä se varmasti on kuluttavaa, mutta lapsellasikaan ei kuulosta kaikki olevan hyvin, jos tilanne on tuo. Ja siis sun kannattais hakea itsellesi apua, ehkä opit olemaan terapeuttisempi häntä kohtaan, tai jos siihen ei into riitä, niin ignooraamaan edes ilman vihaa tms.

t.kristallikissa

Meinaan se, miten suhtaudut häneen vaikuttaa kuitenkin siihen, miten hän suhtautuu itseensä. Eli jos olisit hänen silmissään terapeuttisempi (mieltämättä sitä välttämättä kyllä niin!), niin ehkä hän menisi terapeutille. Ja siis kai hän nyt voi saada apua muistakin jutuista, kuin terapiasta?

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Meinaan se, miten suhtaudut häneen vaikuttaa kuitenkin siihen, miten hän suhtautuu itseensä. Eli jos olisit hänen silmissään terapeuttisempi (mieltämättä sitä välttämättä kyllä niin!), niin ehkä hän menisi terapeutille. Ja siis kai hän nyt voi saada apua muistakin jutuista, kuin terapiasta?

t.kristallikissa

Kyllä hän itseensä suhtautuu hyvin. Mutta ei muihin ihmisiin. Ei kykene normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Eli kumpikohan meistä olisi oikeasti avun tarpeessa? Sisaruksensa pärjäävät hyvin ja vaikka kaikenlaisia ihmisiä on tullut vastaan, ei heistä ole tullut tuollaisia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinaan se, miten suhtaudut häneen vaikuttaa kuitenkin siihen, miten hän suhtautuu itseensä. Eli jos olisit hänen silmissään terapeuttisempi (mieltämättä sitä välttämättä kyllä niin!), niin ehkä hän menisi terapeutille. Ja siis kai hän nyt voi saada apua muistakin jutuista, kuin terapiasta?

t.kristallikissa

Kyllä hän itseensä suhtautuu hyvin. Mutta ei muihin ihmisiin. Ei kykene normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Eli kumpikohan meistä olisi oikeasti avun tarpeessa? Sisaruksensa pärjäävät hyvin ja vaikka kaikenlaisia ihmisiä on tullut vastaan, ei heistä ole tullut tuollaisia...

Mutta etkö ajattele, että jotain hänen suhtautumisessa itseensä on pielessä, jos hän suhtautuu huonosti muihin? Ei yksi ole ilman toista... Ja taas toisaalta, on loistavaa, jos hän suhtautuu itseensä hyvin. Silti kuulostaa sille, että hän kaipaisi tukea. Hän varmaan olettaisi terapian olvan hänen syyttelyään, kuten ehkä sinunkin suhteutumisesi häneen. Hän tarttisi luottamusta siihen, että ei, terapia ei ole niin kuin äiti, joka syyttää ja syyllistää, (kunhan ei mene kognitiiviseen...) ja tarttisi tosiaan tukea. Ei ehkä sitä hoksaa itsekään, ja sanoo, ettei tod tartte. Silloin en tuputtais. Selvitköön itse. Jos kerran pitää itsestään niin mennäänhän sillä jo aika pitkälle. Ja sanoisin vain, että saat tukea, jos tarviit.

t.kristallikissa

Ei sinne terapiaankaan noin vaan mennä. Varsinkin jos ei ole rahaa. Pitää löytää terapeutti, jolla aikaa ja on sopiva ja löytää rahat jostain. Tyttäresi tuskin saa mitään kela korvattavaa terapiaa. Eli ap, oletko valmis auttamaan näissä, vai oletko vain ilkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinaan se, miten suhtaudut häneen vaikuttaa kuitenkin siihen, miten hän suhtautuu itseensä. Eli jos olisit hänen silmissään terapeuttisempi (mieltämättä sitä välttämättä kyllä niin!), niin ehkä hän menisi terapeutille. Ja siis kai hän nyt voi saada apua muistakin jutuista, kuin terapiasta?

t.kristallikissa

Kyllä hän itseensä suhtautuu hyvin. Mutta ei muihin ihmisiin. Ei kykene normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Eli kumpikohan meistä olisi oikeasti avun tarpeessa? Sisaruksensa pärjäävät hyvin ja vaikka kaikenlaisia ihmisiä on tullut vastaan, ei heistä ole tullut tuollaisia...

Mutta etkö ajattele, että jotain hänen suhtautumisessa itseensä on pielessä, jos hän suhtautuu huonosti muihin? Ei yksi ole ilman toista... Ja taas toisaalta, on loistavaa, jos hän suhtautuu itseensä hyvin. Silti kuulostaa sille, että hän kaipaisi tukea. Hän varmaan olettaisi terapian olvan hänen syyttelyään, kuten ehkä sinunkin suhteutumisesi häneen. Hän tarttisi luottamusta siihen, että ei, terapia ei ole niin kuin äiti, joka syyttää ja syyllistää, (kunhan ei mene kognitiiviseen...) ja tarttisi tosiaan tukea. Ei ehkä sitä hoksaa itsekään, ja sanoo, ettei tod tartte. Silloin en tuputtais. Selvitköön itse. Jos kerran pitää itsestään niin mennäänhän sillä jo aika pitkälle. Ja sanoisin vain, että saat tukea, jos tarviit.

t.kristallikissa

Tosin, jos olisin sinä, niin en mainostaisi, että hän saa tukea minulta, koska hän ei selvästikään pitäisi minusta, niin minä olisin silloin huono ihminen tukijaksi. Mutta informoisin, että maailma ei ole paikka, jossa KUKAAN ei tue, ja jossa tukea ei saa MISTÄÄN, vaan että hänellekin on tukea olemassa, ja auttaisin häntä sen löytämisessä, jos hän haluaa, mikä tukisi juuri häntä. Koska jos hän saii tukea, olen varma, että hän pitäisi taas minustakin. Jos sillä on pääasia-väliä, eli ei olisi. Kunhan itse ois onnellinen.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinaan se, miten suhtaudut häneen vaikuttaa kuitenkin siihen, miten hän suhtautuu itseensä. Eli jos olisit hänen silmissään terapeuttisempi (mieltämättä sitä välttämättä kyllä niin!), niin ehkä hän menisi terapeutille. Ja siis kai hän nyt voi saada apua muistakin jutuista, kuin terapiasta?

t.kristallikissa

Kyllä hän itseensä suhtautuu hyvin. Mutta ei muihin ihmisiin. Ei kykene normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Eli kumpikohan meistä olisi oikeasti avun tarpeessa? Sisaruksensa pärjäävät hyvin ja vaikka kaikenlaisia ihmisiä on tullut vastaan, ei heistä ole tullut tuollaisia...

Mutta etkö ajattele, että jotain hänen suhtautumisessa itseensä on pielessä, jos hän suhtautuu huonosti muihin? Ei yksi ole ilman toista... Ja taas toisaalta, on loistavaa, jos hän suhtautuu itseensä hyvin. Silti kuulostaa sille, että hän kaipaisi tukea. Hän varmaan olettaisi terapian olvan hänen syyttelyään, kuten ehkä sinunkin suhteutumisesi häneen. Hän tarttisi luottamusta siihen, että ei, terapia ei ole niin kuin äiti, joka syyttää ja syyllistää, (kunhan ei mene kognitiiviseen...) ja tarttisi tosiaan tukea. Ei ehkä sitä hoksaa itsekään, ja sanoo, ettei tod tartte. Silloin en tuputtais. Selvitköön itse. Jos kerran pitää itsestään niin mennäänhän sillä jo aika pitkälle. Ja sanoisin vain, että saat tukea, jos tarviit.

t.kristallikissa

mikä ihmeen jankkaaja sinä olet? Minä en häntä syyllistä. En puhu hänelle syyllistävästi. Ei, ei hänen suhtautumisessaan itseensä ole mikään pielessä, vaan suhtautuminen muihin. Ei käsitä että kaikki ihmiset eivät ole m*lkkuja, (ja ei, hän ei ikinä ajattele itsessään olevan negatiivista) idiootteja, selkäänpuukottajia ja mitä näitä nyt vielä oli... en kumminkaan häntä syyllistä, pidän hänen kanssaan aina ajatukset itselläni, en kuitenkaan halua sotaa....

Ja jos hän ei haluaisi, että minä autan tuen etsinnässä, niin infoaisin silti, että tukea saa, kun itse etsii.

Siihen on näin aikuisena välillä ihan hiton vaikea uskoa itsekään, mutta pakkohan se on, muuten kantsis vaan vetää ranteet auki saman tien. Etsivä löytää, koputtavalle avataan. Uskoa on oltava. Luo sitä lapselle, ellet muuta voi. Jos sen voit.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinaan se, miten suhtaudut häneen vaikuttaa kuitenkin siihen, miten hän suhtautuu itseensä. Eli jos olisit hänen silmissään terapeuttisempi (mieltämättä sitä välttämättä kyllä niin!), niin ehkä hän menisi terapeutille. Ja siis kai hän nyt voi saada apua muistakin jutuista, kuin terapiasta?

t.kristallikissa

Kyllä hän itseensä suhtautuu hyvin. Mutta ei muihin ihmisiin. Ei kykene normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Eli kumpikohan meistä olisi oikeasti avun tarpeessa? Sisaruksensa pärjäävät hyvin ja vaikka kaikenlaisia ihmisiä on tullut vastaan, ei heistä ole tullut tuollaisia...

Mutta etkö ajattele, että jotain hänen suhtautumisessa itseensä on pielessä, jos hän suhtautuu huonosti muihin? Ei yksi ole ilman toista... Ja taas toisaalta, on loistavaa, jos hän suhtautuu itseensä hyvin. Silti kuulostaa sille, että hän kaipaisi tukea. Hän varmaan olettaisi terapian olvan hänen syyttelyään, kuten ehkä sinunkin suhteutumisesi häneen. Hän tarttisi luottamusta siihen, että ei, terapia ei ole niin kuin äiti, joka syyttää ja syyllistää, (kunhan ei mene kognitiiviseen...) ja tarttisi tosiaan tukea. Ei ehkä sitä hoksaa itsekään, ja sanoo, ettei tod tartte. Silloin en tuputtais. Selvitköön itse. Jos kerran pitää itsestään niin mennäänhän sillä jo aika pitkälle. Ja sanoisin vain, että saat tukea, jos tarviit.

t.kristallikissa

mikä ihmeen jankkaaja sinä olet? Minä en häntä syyllistä. En puhu hänelle syyllistävästi. Ei, ei hänen suhtautumisessaan itseensä ole mikään pielessä, vaan suhtautuminen muihin. Ei käsitä että kaikki ihmiset eivät ole m*lkkuja, (ja ei, hän ei ikinä ajattele itsessään olevan negatiivista) idiootteja, selkäänpuukottajia ja mitä näitä nyt vielä oli... en kumminkaan häntä syyllistä, pidän hänen kanssaan aina ajatukset itselläni, en kuitenkaan halua sotaa....

Mitä sillä on sulle väliä, ajatteleeko hän, että kaikki ihmiset ovat mulkkuja? Meinaan, niin voi ajatella, opetat vaan, että sitä ei sanota ääneen töissä jne. Luulisi että hän sen tajuaa jo nytkin, eli mikä on huolena?

t.kristallikissa

Onko huolena ap se, mitä MUUT ajattelevat sinusta, kun lapsesi mielestä muut ovat mulkkuja? Elämä on.

t.kristallikissa

Ehkei lapsesi tosiaan ole seuraa, jonka itsekään valitsisin, en häntä siksi puolusta, vaan puolistan lasten oikeuksia joita aikuiset antavat itselleen kyllä, mutta eväävät lapsiltaan, koska joku tun kasvatus. Aivan kuin kaikki äidit itse olisivat kovin hyvinkasvatettuja. Not.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinaan se, miten suhtaudut häneen vaikuttaa kuitenkin siihen, miten hän suhtautuu itseensä. Eli jos olisit hänen silmissään terapeuttisempi (mieltämättä sitä välttämättä kyllä niin!), niin ehkä hän menisi terapeutille. Ja siis kai hän nyt voi saada apua muistakin jutuista, kuin terapiasta?

t.kristallikissa

Kyllä hän itseensä suhtautuu hyvin. Mutta ei muihin ihmisiin. Ei kykene normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Eli kumpikohan meistä olisi oikeasti avun tarpeessa? Sisaruksensa pärjäävät hyvin ja vaikka kaikenlaisia ihmisiä on tullut vastaan, ei heistä ole tullut tuollaisia...

Mutta etkö ajattele, että jotain hänen suhtautumisessa itseensä on pielessä, jos hän suhtautuu huonosti muihin? Ei yksi ole ilman toista... Ja taas toisaalta, on loistavaa, jos hän suhtautuu itseensä hyvin. Silti kuulostaa sille, että hän kaipaisi tukea. Hän varmaan olettaisi terapian olvan hänen syyttelyään, kuten ehkä sinunkin suhteutumisesi häneen. Hän tarttisi luottamusta siihen, että ei, terapia ei ole niin kuin äiti, joka syyttää ja syyllistää, (kunhan ei mene kognitiiviseen...) ja tarttisi tosiaan tukea. Ei ehkä sitä hoksaa itsekään, ja sanoo, ettei tod tartte. Silloin en tuputtais. Selvitköön itse. Jos kerran pitää itsestään niin mennäänhän sillä jo aika pitkälle. Ja sanoisin vain, että saat tukea, jos tarviit.

t.kristallikissa

mikä ihmeen jankkaaja sinä olet? Minä en häntä syyllistä. En puhu hänelle syyllistävästi. Ei, ei hänen suhtautumisessaan itseensä ole mikään pielessä, vaan suhtautuminen muihin. Ei käsitä että kaikki ihmiset eivät ole m*lkkuja, (ja ei, hän ei ikinä ajattele itsessään olevan negatiivista) idiootteja, selkäänpuukottajia ja mitä näitä nyt vielä oli... en kumminkaan häntä syyllistä, pidän hänen kanssaan aina ajatukset itselläni, en kuitenkaan halua sotaa....

Mitä sillä on sulle väliä, ajatteleeko hän, että kaikki ihmiset ovat mulkkuja? Meinaan, niin voi ajatella, opetat vaan, että sitä ei sanota ääneen töissä jne. Luulisi että hän sen tajuaa jo nytkin, eli mikä on huolena?

t.kristallikissa

Kun hän juurikaan ei töissä pysy kun ajautuu riitoihin ihmisten kanssa. Yleensä juuri siksi että joku raukka on erehtynyt yrittämään tutustua ja jutella ja hän kilahtaa. Ei siedä ihmisiä samassa tilassa pitkään, töissä ollessa stressaantui ihmisistä niin paljon että raja tuli aina viikon sisällä vastaan. Hänen asenteensa ei stressaa vain minua, vaan myös sisaruksiaan ja nuorin ei enää haluaisi että hän käy täällä. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinaan se, miten suhtaudut häneen vaikuttaa kuitenkin siihen, miten hän suhtautuu itseensä. Eli jos olisit hänen silmissään terapeuttisempi (mieltämättä sitä välttämättä kyllä niin!), niin ehkä hän menisi terapeutille. Ja siis kai hän nyt voi saada apua muistakin jutuista, kuin terapiasta?

t.kristallikissa

Kyllä hän itseensä suhtautuu hyvin. Mutta ei muihin ihmisiin. Ei kykene normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Eli kumpikohan meistä olisi oikeasti avun tarpeessa? Sisaruksensa pärjäävät hyvin ja vaikka kaikenlaisia ihmisiä on tullut vastaan, ei heistä ole tullut tuollaisia...

Mutta etkö ajattele, että jotain hänen suhtautumisessa itseensä on pielessä, jos hän suhtautuu huonosti muihin? Ei yksi ole ilman toista... Ja taas toisaalta, on loistavaa, jos hän suhtautuu itseensä hyvin. Silti kuulostaa sille, että hän kaipaisi tukea. Hän varmaan olettaisi terapian olvan hänen syyttelyään, kuten ehkä sinunkin suhteutumisesi häneen. Hän tarttisi luottamusta siihen, että ei, terapia ei ole niin kuin äiti, joka syyttää ja syyllistää, (kunhan ei mene kognitiiviseen...) ja tarttisi tosiaan tukea. Ei ehkä sitä hoksaa itsekään, ja sanoo, ettei tod tartte. Silloin en tuputtais. Selvitköön itse. Jos kerran pitää itsestään niin mennäänhän sillä jo aika pitkälle. Ja sanoisin vain, että saat tukea, jos tarviit.

t.kristallikissa

mikä ihmeen jankkaaja sinä olet? Minä en häntä syyllistä. En puhu hänelle syyllistävästi. Ei, ei hänen suhtautumisessaan itseensä ole mikään pielessä, vaan suhtautuminen muihin. Ei käsitä että kaikki ihmiset eivät ole m*lkkuja, (ja ei, hän ei ikinä ajattele itsessään olevan negatiivista) idiootteja, selkäänpuukottajia ja mitä näitä nyt vielä oli... en kumminkaan häntä syyllistä, pidän hänen kanssaan aina ajatukset itselläni, en kuitenkaan halua sotaa....

Mitä sillä on sulle väliä, ajatteleeko hän, että kaikki ihmiset ovat mulkkuja? Meinaan, niin voi ajatella, opetat vaan, että sitä ei sanota ääneen töissä jne. Luulisi että hän sen tajuaa jo nytkin, eli mikä on huolena?

t.kristallikissa

Kun hän juurikaan ei töissä pysy kun ajautuu riitoihin ihmisten kanssa. Yleensä juuri siksi että joku raukka on erehtynyt yrittämään tutustua ja jutella ja hän kilahtaa. Ei siedä ihmisiä samassa tilassa pitkään, töissä ollessa stressaantui ihmisistä niin paljon että raja tuli aina viikon sisällä vastaan. Hänen asenteensa ei stressaa vain minua, vaan myös sisaruksiaan ja nuorin ei enää haluaisi että hän käy täällä. :(

No hänellähän on selkeästi ongelmia. Luuletko sinä, että valitsee olla tuollainen tai nuo piirteensä? Mutta siis oletettavasti hän uskoo että terapia ois jotain sääntöjen tolkuttamista hänen päähänsä, mikä ei ole se, mitä hän kaipaa. Hän kuulostaa ainakin epävarmalta, joka ei ole siis heikkoussyytös, vaan että häneltä puuttuu juuri se tuki.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinaan se, miten suhtaudut häneen vaikuttaa kuitenkin siihen, miten hän suhtautuu itseensä. Eli jos olisit hänen silmissään terapeuttisempi (mieltämättä sitä välttämättä kyllä niin!), niin ehkä hän menisi terapeutille. Ja siis kai hän nyt voi saada apua muistakin jutuista, kuin terapiasta?

t.kristallikissa

Kyllä hän itseensä suhtautuu hyvin. Mutta ei muihin ihmisiin. Ei kykene normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Eli kumpikohan meistä olisi oikeasti avun tarpeessa? Sisaruksensa pärjäävät hyvin ja vaikka kaikenlaisia ihmisiä on tullut vastaan, ei heistä ole tullut tuollaisia...

Mutta etkö ajattele, että jotain hänen suhtautumisessa itseensä on pielessä, jos hän suhtautuu huonosti muihin? Ei yksi ole ilman toista... Ja taas toisaalta, on loistavaa, jos hän suhtautuu itseensä hyvin. Silti kuulostaa sille, että hän kaipaisi tukea. Hän varmaan olettaisi terapian olvan hänen syyttelyään, kuten ehkä sinunkin suhteutumisesi häneen. Hän tarttisi luottamusta siihen, että ei, terapia ei ole niin kuin äiti, joka syyttää ja syyllistää, (kunhan ei mene kognitiiviseen...) ja tarttisi tosiaan tukea. Ei ehkä sitä hoksaa itsekään, ja sanoo, ettei tod tartte. Silloin en tuputtais. Selvitköön itse. Jos kerran pitää itsestään niin mennäänhän sillä jo aika pitkälle. Ja sanoisin vain, että saat tukea, jos tarviit.

t.kristallikissa

mikä ihmeen jankkaaja sinä olet? Minä en häntä syyllistä. En puhu hänelle syyllistävästi. Ei, ei hänen suhtautumisessaan itseensä ole mikään pielessä, vaan suhtautuminen muihin. Ei käsitä että kaikki ihmiset eivät ole m*lkkuja, (ja ei, hän ei ikinä ajattele itsessään olevan negatiivista) idiootteja, selkäänpuukottajia ja mitä näitä nyt vielä oli... en kumminkaan häntä syyllistä, pidän hänen kanssaan aina ajatukset itselläni, en kuitenkaan halua sotaa....

Mitä sillä on sulle väliä, ajatteleeko hän, että kaikki ihmiset ovat mulkkuja? Meinaan, niin voi ajatella, opetat vaan, että sitä ei sanota ääneen töissä jne. Luulisi että hän sen tajuaa jo nytkin, eli mikä on huolena?

t.kristallikissa

Kun hän juurikaan ei töissä pysy kun ajautuu riitoihin ihmisten kanssa. Yleensä juuri siksi että joku raukka on erehtynyt yrittämään tutustua ja jutella ja hän kilahtaa. Ei siedä ihmisiä samassa tilassa pitkään, töissä ollessa stressaantui ihmisistä niin paljon että raja tuli aina viikon sisällä vastaan. Hänen asenteensa ei stressaa vain minua, vaan myös sisaruksiaan ja nuorin ei enää haluaisi että hän käy täällä. :(

Eli siis se, miten keskityt nyt nyyhkimään, miten hänen ongelmansa stressaavat nyyyyyh sinua ja nyyyyh hänen hyvinvoivia sisaruksiaan, ärsyttää minua. Ehkä teidänkin tunteenne ovat tärkeitä, mutta mietitte vain itseänne ja sorsitte häntä.

t.kristallikissa

...tosin, sen verran kannattaakin ajatella itseänne, että jos ette pidä hänestä, niin olette sitten pitämättä. Sanotte sen hänelle, ettei hän luule, että hän tekee siinä vain väärin, kun ei pidä teistä. Se vapauttaa hänelle voimia etsiä apua. Rehellisyys, vaikkakin kipeä, on aina paras tie.

t.kristallikissa